Olen 38-v. mies ja olen mielestäni yhä sinkku sen vuoksi että tämä "biys" on sellainen ikuinen päättämätön mielentila: välillä haluaa naisystävän vierelleen (ja lapsia & oman kodin seesteisen ympäristön) kun taas seuraavana päivänä himoitsee univormupukuisen kundin tavarasta. En tunne olevani homo jotenka miessuhteet ovat seksiä ja "end of story". (joskus kuitenkin fantasioin myös mahdollisesta pidemmästä miessuhteesta [olipa se yllätys...] kun ei naistakaan ole rinnalle löytynyt). Mutta potentiaalisille naiskumppaneille tämä on vaikea yhtälö sisäistettäväksi. Siinä mielessä rasittaa, vaikka toisaalta kyky avaraan suhtautumiseen seksuaalipaletin tarjontaan on otettava rikkautena. Joku aikaisemmin kommentoi että bi-miehen ja heteronaisen suhteesta ei tule yhtään mitään. En tiedä tulisiko sitten jos molemmat ovat bi? Mielipiteitä? Ja vaikka tämä ei olekaan kontaktipalsta niin bi-naisten yhteydenotot lähemmän, mahdollisesti *vakavan* suhteen yrityksen merkeissä otan ilolla vastaan. ;-)
Päättämätön mielentila?
usko & toivo
8963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä en ole kaipaamasi vakavaa suhdetta etsivä bi-nainen, mutta pisti silmään tuo että joku on sanonut ettei tulisi suhteestä mitään bimiehen ja heteron naisen välillä.
Se on varmasti todella paljon ihmisestä kiinni, ja jossain määrin kenties iästäkin. Ainakin itse olen huomannut että perhettä perustavat 3kymppiset naiset eivät ole niin vapaamielisiä kuin parikymppiset. Kenties siitä johtuisi tuo olettamus ettei bimiehen kanssa voi vakavasti seurustella?
Ennen kuin kukaan hermostuu, en tarkoittanut tuolla että kaikki olisivat jonkinlaisia :) Omasta näkemyksestä ja kokemuksesta vaan puhun.
Saattaa olla että jos olisin nuorempana jonkun sorjan tytön mukaani ottanut, ja siis tullut silloin hyväksytyksi sellaisena kuin olen, niin en tässä näitä juttuja kirjoittelisi. Aivan kuten sanoit, perhettä suunnitteleva 3-kymppinen perusnainen pitää varmasti bi-seksuaalisuutta miehessä aikamoisena "riskinä". (Miksi minä sitten näen, useimpien heteromiestenkin tavoin uskallan jopa yleistää, biseksuaalisuuden naisessa upeana ominaisuutena?) Ongelman ydin on juuri siinä että minäkin haluaisin tietysti olla avoin omista mielytyksistäni ja ajatuksistani (eikä ne useimmissa tapauksissa enempään johdakaan, ja vakisuhteessa elettäessä vielä harvemmin) mutta tuntuu että bi-taipumukseni olisi pidettävä kokonaan salassa jos haluaa päästä pidemmälle suhteessa naisen kanssa. Ei salassa pito tunnu itsestäkään oikealle. Saati sitten kun vääjäämättä asia joskus tulee esille! Tällaisten ajatusten mukana lopahtaa into edes aloittaa jotain uutta suhteen yritystä: ei se tule kuitenkaan onnistumaan, koska rehellisyydestä tulee hyljintä heti kärkeen ja valheella on varmasti sottainen loppu.
Mun on sikäli helppo olla että mieheni hyväksyy bi-seksuaalisuuteni - olen siitä todella onnellinen koska olen myös kohdannut miehiä jotka eivät sitä salli kumppanilleen.
Olen varma että sellaisiakin naisia on jotka haluavat pysyvän suhteen ja ymmärtävät miehen bi-seksuaalisuutta. Helpoiten kai toinen bi tämän ymmärtää mutta muutkin. Toki se saattaa aluksi koetella luottamusta ja toisesta voi tuntua että enkö enää ole rakastettu, mutta ajan kanssa ainakin meillä asiat ovat selvinneet.
Ja bi-miehethän voivat toteuttaa naisen unelman kahdesta miehestä ;)
Sinähän puhut asiaa. Varmasti meitä on paljon,jotka ajattelevat laillasi.
Bi seksuaalisuus on rikkaus seksin kannalta, mutta pitemmän suhteen kannalta haittatekijä.
Jos on rehellinen ja luotettava mieleltään, ei voi helposti rakentaa suhdetta hetero Naiseen. Sillä se seksuaalisuus on niin arvaamatonta, toisinaan tykkää tehdä tätä,toisinaan tuota.
Tietysti itsehillinnästä siinäkin on kysymys.
Mutta jos on periaatteena uskollisuus, niin ei sitä voi ainakaan valheeseen perustaa heterosuhdetta. Täytyisi ainakin olla molemmilla tiedossa, mitkä toisen mieltymykset seksuaalisesti ovat.
Tämä on vaikea asia ratkaista, niimpä minäkin olen ratkaisua lykännyt ja lykännyt ja taitaa olla loppujen lopuksi helpompaa elellä yksinään.
Mutta kaikesta huolimatta, jokainen taaplaa tyylillään. Annetaan kohtalon kuljettaa, ja otetaan elämä elämänä, vaikka vähän erilaisena kuin ns. normaali yhteiskunta säätää.
Hauskaa kevättä kaikille teille d;)
Kiitos kommentistasi. Vastasin jo ylempänä zipille joihinkin sinunkin esille tuomiin pointteihin. Olen itse asiassa itsekin aika varma siitä että avioon asti en naisen kanssa taida päästä "rehellisin keinoin". Ja vilunkia en ala pelaamaan. Viihdyn vallan mainiosti kyllä omissa oloissani ja mitä pidemmälle tämä yksinolotila jatkuu niin sitä vaikeampi olisi totuttautua olemaan jatkuvasti jonkun toisen kanssa. Vapaus tulla ja mennä oman itsensä herrana. Ei tosiaankaan anneta ympäristön normien kangistaa yksilöllisyyttä. Ehkä minullakin on itse asiassa enemmän kyse periaatteellisesta suhtautumisesta "vapauden riistoon" parisuhteessa, kuin mistään bi-seksuaalisuuden tuomasta ongelmasta naissuhteissa? En ole sitoutujatyyppiä. Olen poikamiesprototyyppi! Ja satun lisäksi olemaan bi-seksuaali.
Mä oon tosin homomies, mutta eipä se estä kommentoimasta...
Riippumatta seksuaalisesta taipumuksesta epärehellisyydellä ei parisuhteessa pärjää. Jos ei muuta, niin se syö sinua itseäsi sisältäpäin. Sikäli jos parisuhde tuntuu vapauden menetykseltä, niin ei kait silloin kannata alkaa seurustelemaan vaan antaa ajan kulua... Tässä iässä (37v) tietysti tuntuu toisinaan h**vetin tyhjältä kun ei ole ketään, mutta parempi sekin on kuin valheelle perustuva liitto... ainakin mun mielestä.
Mielenkiintoisa muuten on se, että sun tilanteesi muistuttaa yhden mun hyvän kaverin tilannetta :) Mistä lienet olet kotoisin?
aika näyttää...
Missään nimessä ei pidä valehdella. Jos ei tule rakastetuksi sellaisena kuin on mitä arvoa perheellä on. Perhe on muutakin kuin se kaksi aikuista, kaksi lasta ja koira. Sen pitää olla kahjossa maailmassa paikka jossa saat olla sitä mitä olet, ns. oma lauma. Ei suinkaan paikka jossa sinusta taotaan se mikä sinun pitäisi kaikkien muiden mielestä olla.
Olen aivan varma että on olemassa bi-henkisiä naisia joiden kanssa voi yhteistä tietä etsiä. Kyllä niitä löytyy myös meistä lähemmäs kolmikymppisistä perheenperustajistakin. Itse olen varattu joten siinä mielessä en vastaa kutsuun. Ilmaisenpahan vaan mielipiteeni asiaan.
Mikäle ei naisen kanssa tärppää ja sopiva mies löytyy niin tuskin sitä kannattaa lapsen takia naisen perään haikailla.
Siihen saakka, elä elämääsi, älä ota turhia paineita ja kun ihmissuhteita aloittelet ole rohkeasti se mikä olet. Jos pakit tulee tuollaisesta niin tervemenoa niille. Ei se ahtaampi maailma sinua onnelliseksi tekisikään.
niin että jos bi-naisen ja heteromiehen suhteesta ei pidemmän päälle tule mitään niin eikö sama päde myös bi-mieheen ja heteronaiseen?