Kukkuu, hyvää iltaa :-)
Kiusaaminen on rumaa
581335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
suosikkini,hän on persoonakin herkkä hyvä tulkitsija
... minun suosikeistani. Kappaleiden sanoissa on usen syvällistä sanomaa, kuten tässä. Ääni miellyttävän lämmminsävyinen. Kehittynyt parempaan suuntaan vuosi vuodelta.
ne laulut tulevat osaksi hänen elämästään.Tuli mieleeen miltä näistä kirjoittajista tuntuisi jos heidät otettaisiin erilleen ja ruodittaisiin vain hänen persoonaansa,suurin osa mielikuvituksen tuotteita,ja täysiä valheita,yrittävät provosoida ei onnistu,en vastaa yhteenkään etteivät saa vettä myllyihinsä lisää.On kai teillä muitakin aiheita,jospa kirjottaisitte itsestänne välillä,tulisi vähän vaihtelua,eikö vaan?
kannattaisikaan vastata mitään vaikka mitä huutelisivat. Joskus tekee vaan mieli laittaa jauhot suuhun, mutta eipä se kenestäkään sivullisesta ole mitäämn kivaa luettavaakaan. Eiköhän tässä elämässä tarvita ennemminkin niitä ilonaiheita kuin toisten mielen pahoittamista, vai mitä? Maailma on ilman ilkeyksiäkin ihan riittävän haastava.
lapseni ovat lukeneet näitä kirjoituksia,ja sanovat ettei ne kyllä minusta kerro vaan mielikuvituksen tuotteita,kun en vastaa enään yhteenkään herjaan,en edes lue niitä enään en halua pahoittaa mieltäni,ja pääsen helpommalla,kun en vastaa mitään,haluaisivat jotta hikeentyisin niistä,ei onnistu enää
... kun ei vastaa, ehkä menettävät mielenkiintonsa lopulta. Paljon mukavampaa kirjoitella juttuja, joista tulee kiva mieli ja hymy huulille eikö vaan?
Tämäkin on hyvä vaikken aluksi tästä pitänytkään. Mutta kun tarkemmin kuunetelee niin.....
http://www.youtube.com/watch?v=vvgBd1iZ_WI&feature=fvw
Siis myös tää iran kauppasekoilu, oliko sekin lapsista mielikuvituksen tuotetta?
Eikö lapsiasi nolota äitin jutut???
Tietävätkö lapsesi?
kauppaan,ja johan poliisi vihdoinkin tuli.Kauppiaan tässä täytyy hävetä.Ottiva rahat,ja ruoat,hyvä bisnes.Lähtee yleiselle syyttäjälle kauppiaan pahoin pitely,sekä vapauden riistäminen,hänelle todella huonoa mainosta,kerron jokaiselle mitä se pätkä siellä touhuilee.Poliisitkin olivat pahoillaan puolestani,ja veivät minut kotiin.Jos olisin varastanut olisin saanut sakot.näinei ole,anteeksi pyynnön on kauppias velkaa.
tuntisi äitinsä,jos ne ovatkin ottolapsia kaikki!
Me hakeudumme mieheni kanssa sopeutumis ja virkistysleirille kuukauden päästä alkavalle.
Lapset eivät tule mukaan.
Odotan innolla kirjettä sieltä.
.... pidetään peukut ja varpaatkin pystyssä jotta pääsette. Siellä saa paljon tietoa ja päääsette olemaan vähän kahdestaan ilman lapsia, soisin sen teille mielihyvin :-).
sä kävit tän kurssin?
.... olin nimittäin siellä vetäjänä ;-).
Olla erossa vähän aikaan lapsista. Pääasia on se, että lasten hoito on ok ja sinä puolison kanssa kaipaatte suhteessa jaksamaan virkistystä ja sopeutumista syövän kanssa kurssin antamissa eri asioissa. Kurssi- ja virkistymiskurssin jälkeen olette ymmärtäväisempiä toisellenne ja lapsillenne. Tsemppiä!
olla päivääkään erossa lapsistani.Jokainen taaplaa tyylillään.
Lapseni ovat minulle kalleinta mitä maa päällään kantaa voi.
Mielestäni lapsilla on suurempi hyöty meistä vanhemmista, jos me saamme tähän arkeen hiukan taukoa. On peruttu joululomat, hiihtolamat kreikkaan sairauteni vuoksi. Siellä olisimme saaneet myös hengähtää kun mieheni suku kyllä osallistuu lapsien kanssa olemiseen, ja me olemme saaneet parisuhdeaikaa.
Mutta en voi nyt matkustaa kun hoidot ovat tässä vaiheessa sivuvaikutuksineen ja verikokeita on lisätty senkin takia kun en ole voinut syödä kunnolla suuni kunnon vuoksi.
Kun tuli tälläinen mahdollisuus päästä peruteetulle paikalle, koska hakuaika on mennyt umpeen päätimme mennä.
Juttelin tästä sairaalan sosiaalivirkailijan kanssa, kun tuli mahdollisuus saada pian aika hänelle ja tietenkin lapset ikävöivät meitä kun olemme muutamia päiviä poissa, mutta he ovat turvallisesti minun vanhempieni hoidossa.
Jos tästä sopeutumiskurssista on apua miehelleni myös, se pieni ero on lapsista pieni hinta ajatellen koko avioliittoamme. Mieheni tarvitsee tuota parikurssia, hänelle tämä sairastuminen otti koville. Olisi hyvä että hän tapaa myös muita miehiä joiden vaimot ovat samassa tinateessa.
Tunnen syyllisyyttä siitä kun tuo nuorin meni päiväkotiinkin, en suostu syyllisyyden syövereihin vajoamaan enään.
Claudian kanssa siitä, pieni ero lapsista ei ole haitaksi kun lasten hoito on hyvin järjestetty tuttujen ja turvallisten hoitajien kanssa. Asioita joutuu joskus punnitsemaan pidemmällä tähtäimellä ja toisaalta joku viisas on sanonut että lasten koti on vanhempien parisuhteessa. Mihin sitten kannattaa satsata jos ei siihen. Sitäpaitsi kännykät sun muut skypet on keksitty, jotta lapsiin voi pitää kurssilla ollessaanin yhteyttä.
Oliko sinun nuorimmaisesi kaksivuotias? Älä turhaan tunne syyllisyyttä siitä että nuorimmaisesi on päiväkodissa. Minä jouduin aikoinaan viemäään myös olosuhteiden pakosta lapseni päivähoitoon hänen ollessaan vasta 7kk:n ikäinen, juuri ja juuri osasi puuta vasten seisoa. Tänään tuo nuori nainen on reipas ja iloinen yhteiskuntakelpoinen ihminen :-). Tosin ymmärrän senkin jotta meillä äideillä on aina huono omatunto ja syyllisyydentunteita lapsiimme liittyvissä asioissa oli tilanne mikä hyvänsä :-). Aina miettii että olisiko kuitenkin voinut toimia paremmin ja enemmän oikein.
Kiva kun pääsitte kurssille, ottakaa siitä kaikki irti :-).
Täällä on kysytty mitä traumoja alle 3-vuotiaana aloitettu päivähoito
saa aikaan, esim. kuinka näkyy aikuisiässä.
Tieteellisisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana 27 eri yliopistoa ja tutkimuskeskusta, kertoo ison kuvion:
- Kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin etä hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu- ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille, levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys.
Liisa Keltikangas-Järvisen mukan on hyvä kysymys, onko koulumaailman nykyisellä levottomuudella tekemistä päivähoidon ongelmien kanssa.
Professorin mukaan lapsen tulisi saada kasvaa ainakin n. puolitoista vuotiaaksi kotona. Alle 3-vuotiaille perhepäivähoito on parasta.
Vasta yli 3-vuotias voidaan sijoittaa ryhmään, mutta tutkimuksissa todetut ryhmäkoot ovat hätkähdyttävän pieniä: 3-vuotiaille vain 6-8 lasta.
Nykyisellään laatu on kehno, koska laadun perusmittarit lasten kannalta, eli hoitoryhmän koko, hoitajien pysyvyys ja hoitopäivän pituus näyttävät monin paikoin punaista.
Suomen päivähoitojärjestelmä syntyi yhteiskunnan myllerryksessä, jossa maaltamuutto oli voimakasta ja äidit lähtivät palkkatyöhön. Järjestelmä luotiin lapsen pelastamiseksi jäämästä heitteille.
Professori ihmettelee miksi järjestelmä on sittemmin saanut sellaista hehkua, että moni luulee päivähoidon olevan lapselle jopa paras ratkaisu.
Nykyään käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Jos se saisi sanella, sellainen käsite kuin alle kolmivuotiaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin.
Alle kolmivuotiailla tlisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona. Oikeus vanhempiin.
Älyllinen rehellisyys edellyttää sen toteamista että lapsi ei tätä oikeutta tarvitse, mutta yhteiskunta ja työelämä tarvitsevat.
Normaali pikkulapsi ei tarvitse kehittyäkseen päivähoitoa.
-ra sinun lapsistasi vanhempi ole jo lähes 40v. ja nuorinkin jo teini -ikäinen?
Kyllä lapset pärjäävät vähän aikaa ilman äitiäänkin.
Päiväkoti ei ole tehnyt tyttärestämme traumaattista, ja kyllä minä ne merkit huomaan ajoissa.
Hän menee iloisesti sinne ja ryhmäkokokin on sopivan pieni ja lapsemme ovat siellä lyhennetysti.
Kun mieheni menee työhön hän ne vie, ja minä haen ne välipalan jälkeen usein.
Lapset eivät vietä siellä pitkiä päiviä.
Miksi te hyökkäätte minun kimppuuni?
välitä,tällaita tällä palstalla on ollut aina ja tulee aina olemaan - kaikkitietävät luulevat tietävänsä kaiken paremmin kuin me tavalliset tallaajat:))
Onhan se hyvä kun on HYVÄ päiväkoti, ja meidän lapset ovat saaneet hyvän paikan, ei sellaisen jossa pakkosyötetään.
Niin ja käytännössä lapset ovat siellä osaaikaisesti,5 tunnin päiviä.
Minä olen väsynyt ja masentunut en pysty siihen mitä ne saa siellä aikuisilta nyt. He tekevät retkiä, hiihtävät, ja kaikkea kivaa.
Mieheni matkustelee paljon työnsä puolesta, ja pakko on nyt niin. Meillä on talovelka päällä nyt, jos olisin työkykyinen minäkin palaisin heti töihin.
Syksyllä tilanne on jo parempi. Ja kesän me vietämme yhdessä.
Minä välitä, ihmettelen vaan tuota reaktiota, ei päiväkoti ole pahaasia, se on myös sosiaalinen turvaverkosto.
Siellä on lähihoitajia ja hyvin koulutettu henkilökuntakin.
tehnyt oikean ratkaisun tämän hetkisessä elämän tilanteessasi,olet ajatellut lapsiesi parasta.
Syövän jälkeinen masennus on yleisempää kuin mitä annetaan ymmärtää,toivon sinulle toipumista kevään myötä ja muista pitää hyvää huolta itsestäsi,tiedän että olet rakastava äiti lapsillesi:)
Ratkaisunne kuulostaa ihanteelliseslta ja juuri teidän perheenne tarpeista räätälöidyltä, ei teitä voi laittaa mihinkään kaavaan. Turha syyllistää myöskään täällä syöpäsairaita äitejä ja heidän perheitään yhtäään enempää. Sitä paitsi alakuloinen ja haluton äitikään ei aina jaksa vastata lapsen tarpeisiin niin hyvin kuin terveenä ollessaan, kuka ajattelee äitiä ja hänen jaksamistaan? Äiti on tyytyväinen ja on yksi huoli vähemmän kun näkee että lapsi on iloinen ja viihtyy hoitopaikassa. Sitä paitsi tänä päivänä on aika harvalla mahdollisuus jäädä hoitamaan lapsiaan kotiin kolmivuotiaakis vaikka haluaisikin. Työelämä on niin hektistä, muutosta muutoksen perään, lisäksi lapsperheet elävät muutenkin ruuhkavuosia asuntolainoineen sun muiseen.
Olehan Claudia vaan rohkea ja tehkää niin kuin juuri teidän perheellenne parhaiten sopii ja hyvältä tuntuu.
nousin vasta klo 8 keitin hernekeiton,ja siinä sivussa paistoin kasan lettuja.Lähdemme vuorikiipeilemään ja laskettelemaan pulkalla.Kun olen ilman miestä niin jää sekin aika lapsille,he ovat minun kallein aarre.Olen ollut päiväkodissa keittäjänä ja ainakaan sinne en suosittele kenenkään lapsia vievän.Tingin elintasosta kun olin jokaisen lapsen kanssa kotona 3v.asti.Alle sen ikäisen paras paikka on äidin syli.
rentouttavaa lomaa teille miehenne kanssa.
Sanos muuta -ra. Alle kolmivuotiaan päivähoito tulisi romuttaa. Itse uskon Liisa Keltinkangas-Järvistä ja laajaa tutkimista. Ei maallinen mammona ole tärkeää. Onhan nykyisin olemassa lapsiperheen tuet, alle kolmivuotiaan kotihoitoa tuetaan erityisesti. Onhan se rankkaa, kun totuus satuttaa. Olet -ra paljon fiksumpi, kuin nuo rahan perässä juoksijat.
perhehän on omanlaisensa ja toimii yksilöllisesti sen mukaan. En kuitenkaan menisi tuomistemaan heitäkään jotka ovat päätyneet viemään lapsensa päiväkotiin, syystä tai toisesta. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Silloin kun minä synnyin, esim. äityslomaa äidilläni oli viikko ja sitten vauva piti jättää vieraiden hoitoon. Ei se sitä tarkoita että vanhemmat ei lapsiaan rakasta jos heidät viedään päiväkotiin. minun lapseni kylläkin pienenä olivat perhepäivähoidossa.
Lätyt ja henekeitto on hyvää. Minä tein makaronilaatikkoa. Aurinkoista päivää :-).
Claudia ei juokse "rahan perässä" vaan sairastaa syöpää, on väsynyt ja ehkä hieman alakuloinenkin, kantaa huolta myös miehensä ja lapisensa jaksamisesta. Eiköhän se ole pikkuisen eri asia kuitenkin.Ei ole väärin keksiä keinoja ja järjestellä oman perheensä asioita sille mallille kuin asiat tuntuu parhaiten tarpeita palvelevan.
kun olin päiväkodissa töissä alle vuoden ikäiset ryömivät,ja konttaavat koko päivän lattioita pitkin.Tietty hoitajat vaipan vaihtavat,ja syöttävät,alle 3v, ei tarvitse mitään ulkopuolisia virikkeitä,vaan koti on paras paikka.Hoitajat kun ulkoiluttavat lapsia pitävät omia juorukerhojaan,silloin vaan kun joku mottaa lapiolla päähän ja huuto alkaa lähtee yksi hoitaja katsomaan mikäs sulle nyt tuli.
kärsivät olla tarhassa.Väkisin herätetään kesken unia,ja pakollinen aamupala,sitten juokujalkaa itkevän lapsen kanssa päiväkotiin,jos lapselta kysyttäisiin olisiko mielummin kotona kun hoidossa,niin vastaus on takuu varmasti koti.
siitä, että alle kolmivuotiaan paras paikka on koti silloin kun se on mahdollista mutta jos pysytään realiteeteissä, se ei ole aina mahdollista. Jos vakavasti sairas äiti (mistä nyt tässä tapauksessa on kyse) kokee ettei jaksa, ei saa syyllistää. Claudiahan kertoi että lapsi lähtee sinne mielellään, on siellä osan päivästä. Eikö päiväkodeissa nykyisin tarjota aamupala?
... ja kohtahan saamme viedä myös itkeviä vanhempiamme päivähoitoon :-)).
sinun teiniikäinen tyttäresi ei asu luonasi,tulee vain viikonloppiusin ja lomilla?mieti sitä ensin,ennekuin arvostelet muita!
2. vuotiaalla oli vaipat mennessään sinne, mutta on nyt jo päiväkuiva ikää on 2v ja 5 kuukautta siellä se oppi jättämäään vaipat, käyttää vaan päiväunilla ja yöllä enään.
Ja mitä syömiseen tulee, hän osaa syödä itse ja olen nähnyt kuinka heitä ei siellä syötetä enään.
Olen ollut nähnyt sen itse, kun olen hakenut heitä kun he syövät välipalaa.
Mikä sinun mielestä olisi ollut parempi vaihtoehto, kun kyseessä on turva myös?
Menen hyvillä mielin sairaalaan hoitoihin kun tiedän jos tulee jotakin hankalia sivuvaikutuksia, niin lapset ovat turvassa. Kunnes isä hakee tai sukulaiseni hakee heidät jos en itse pääse.
En kykene aina ajamaankaan autolla, pahanoloni vuoksi.
ketään,jokainen tekee päätöksensä itse,joka heille on paras mahdollinen,joskus on niin jotta on pakko viedä päivähoitoon,voimia vaan heillekkin jotka tähän ratkaisuun tulevat.
nuorten äitien pelottelu omalla negatiivisella ja jopa valheellisella asenteellasi.
Olen myös työskennellyt päiväkodissa v. -07 alkaen vuoteen -10,tällä hetkellä sairauslomalla syövän takia.
Tässä etelä Suomalaisessa päiväkodissa jossa työskentelen kohdellaan lapsia hyvin, Claudia älä usko kaikkea mitä kirjoitetaan.
lapsesi ovat nelikymppisiksi asti äitinsä sylissä..
kirjoituksissasi syyllistit..mielipiteesi vaihtelevat tilanteen mukaan.
Meillä on vaan niin lämpöiset suhteet jotta vietämme aikaa paljon yhdessä.Ei meitä kiinnosta haahuilla tavarataloissa tai jossain shoppailemassa.Toiset eivät jaksa edes yhtä sunnuntai päivää olla yhdessä.kun täytyy lähteä haaluilemaan minne tahansa,kunhan ei vaan tarvitse olla kotona läheistensä kanssa.Kukaan ei voi kieltää jotta oma perhe on tärkein.Vieraita tavataan silloin tällöin,mutta vähempi,ei kiinnosta,senkin ajan olemme yhdessä.Kukin tyylillään.
niin paikalle ei ole koskaan ollut ketään niin täydellistä ihmistä kuin SINÄ,oletko miettinyt mistä se mahtanee johtua?kaikki muut ovat aina hulluja,mutta sinä olet aina viisain!miksi ihmeessä rupeat arvostelamaan muita ja haastamaan riitaa?AINA!
viikot,niin sitä jaksaa olla kunolla viikonloput,kun lapsi tulee käymään äitinsä luona.
Vuoden, puolentoista ja kolmen vuoden etapit ovat kuin luonnonlakeja. Lapsi käy läpi tietyn psyykkisen kehityksen ja kykenee eri vaiheissa oppimaan eri asioita. Se, mitä hän oppii, ei ole niinkään yhteydessä ympäristön virikkeisiin eikä hoitajien koulutukseen, vaan lapsen aivoihin.
Keltikangas-Järvisen mukaan tämä maturaation käsite tuntuu osalta ammattilaisiakin olevan hukassa.
Suuri ryhmä haittaa älyllistä kehitystä
Noin puolitoistavuotias voi olla erossa ensimmäisestä kiintymyssuhteestaan joitakin tunteja. Äiti voi aloittaa työn, mutta aluksi esimerkiksi kuusi tuntia riittäisi.
Puolitoistavuotias ei ole kypsä ryhmään, vaikka Suomessa pidetäänkin selviönä sitä, että päivähoito tapahtuu ryhmässä ja kodin ulkopuolella. Ryhmä voi olla riskitekijä.
Isoon ryhmään tuikatun puolitoistavuotiaan tuntemuksia on mahdoton saada selville, mutta Keltikangas-Järvisen mukaan samalta saattaisi tuntua länsimaalaisesta kiinalaisella torilla: ihmisiä on valtavasti, et ymmärrä puhetta, yrität löytää tuttuja, ahdistaa.
- Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä. Tästä on selvä tutkimusnäyttö.
- Toinen asia on melu. Alle kolmivuotiaan lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti. On osoitettu, että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä.
Perhepäivähoito tai hoitajan saaminen kotiin olisi siis puolitoistavuotiaalle paras malli.
- Tämänikäinen ei aivojensa kehitysvaiheen takia kykene solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen. Vanhempien lisäksi tähän ei mahdu kuin yksi hoitaja.
Hoitopäivän tulisi olla lyhyt, ympäristön tuttu, hoitajan pysyvä ja hoitolapsia vain 3-4, jotta sosiaalisten tapahtumien määrä on lapsen hallittavissa. Kehityspsykologia siis huutaa: lisää perhepäivähoitoa! Kunnissa perhepäivähoito kuitenkin näivettyy muun muassa surkean palkkauksen takia.
Liian iso ryhmä lietsoo aggressiota
tähäa Claudian perheen tilanteeseen, mitä hänen sinun mielestään olisi pitänyt tehdä tai järjestää lastensa hoito tässä tilanteessa kun hän kokee että on väsynyt ja kipeä, hoitojen aikana mahdollisesti täällä niin mainostetuissa "sytohuuruissa" kenties. Olisko hänen vaan pitänyt pitää lapsi kotona vaikka itse makaisi päivät suu rikki täkin alla? Jättää mies ja sopparikurssit sivuseikaksi kunhan vaan yleinen mielipide ei leimaa häntä huonoksi äidiksi kun hän vie lapsensa osapäivähoitoon??
Tiedät itsekin että päiväkoti ei ole ainoa päivähoitomuoto. Onhan olemassa perhepäivähoitoa. Mielestäni lapsi tuossa kärsii eniten, eikä hyödy päiväkodista lainkaan. Sinäkin tiedät mitä ammattikasvattajat ajattelevat, alle 3-vuotiaan paikka on oma koti.
minun lapseni olivat hoitojen aikana osa-aikaisesti päivähoidossa,viihtyivät todella hyvin.Itse en olisi jaksanut touhuta mitään heidän kanssaan pahimpina sivuvaikutus aikoina,hyvä kun jaksoin jotenkuten huolehtia itsestäni.
Lapseni ovat muulloinkin olleet päiväkodissa ja he ovat sosiaalisia ja hyvin iloisia lapsia,heillä on paljon tarha kavereita.
Itse en ole ollut tarhassa,olin iäkkäiden vanhempieni ( äitini oli 40v.kun synnyin )ainokainen ja lapsuudessa yksinäinen ja liian pikkuvanha,koska minulla ei ollut ikäisiäni leikkikavereita.Kun aloitin koulun,olin kaiken ulkopuolella,ujo, kiusattu, oli vaikea saada kavereita.
Mielestäni Mikkosten malli ei sovi kaikille perheille,vaikka sopiikin heille itselleen.
JOKAISEN pitäisi lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirja sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot!
- kirja kertoo nuo totuudet päivähoidosta ja paljon muuta.
... Claudia kertoi että he ovat onnistuneet saamaan hyvän hoitopaikan jossa lapsi viihtyy ja lähtee sinne iloisena? Eikö siinä ole hyötymistä riittävästi :-)?. n lisäksi vain osan päivästä siellä? Ei juuri pidempään kuin esim jossain seurakunnan kerhossa joka kestää 3-4 tuntia? Tiedän että ammattiauttajat ovat sitä mieltä että alle 3-vuotiaalle paras paikka on yleensä NORMAALEISSA olosuhteissa oma koti, mutta Claudian perheen tapaus on poikkeustapaus ja tilapäiväinen ratkaisu toivottavasti kyseessä.
... maalaisjärkeä käyttäen kukin perhe löytää juuri itselleen sopivat ja ennen kaikkea toimvat ratkaisut kuhunkin tilanteeseen. Tuosta olen samaa mieltä, että yli kolmevuotiasta kannattaa ehdottomasti viedä vähintään kerhoon, jos ei kotona ole leikkkikavereita. Muutoin saattaa käydä tosiaan niin että on liian "pikkuvanha" ja jää helposti ulkopuolelle ja kiusatuksi. Lasten maailma tänään on julma. Jos olet vähääkään "erilainen" sinut jätetään ulkopuolelle ja joudut kiusatuksi.Surullista.
kun sulle kirjoitetaan tästä teini tyttärestäsi ja sen olosta luonasi,häivyt kuin p****u saharaan,miksi? olet niin kova arvostelaam kaikkia muita ihmisiä ja kerrot kuinka huonoja muut ovat ja sinä olet maailman paras,aina paras.eikös oli parasta että miettisit omia asioitasi,kuinka ne ovat tällä mallilla kun ne nyt ovat.
sellainen päiväkoti työntekijä sinä olit - et todellakaan sovi sille alalle jos et tuon paremmin osaa lastenhoito työtä tehdä.
minäkin haluaisin tietää mikä olisi ollut oikea vaihtoehto?
nyt on joku joka ei ole syöpää sairastanut eikä yhtään sytökuuria saanut esitämässä viisasta täällä.se on hyvin vaikeaa huolehtia lapsista kun on hyvin sairas,siihen tarvitaan apua ja tämä perhe on löytänyt hyvän ratkaisun,mikä auttaaa heitä tässä tilanteessa.
... kaikkien nenän alla ja siksi ei kukaan sitä halunnut ääneen sanoa. Siis itsestään selvä.
arvosi palstalaisena kohosi silmissäni : ymmärrät Claudian tilanteen ja tuet häntä:)
aivan ihana taiteellinen hyvin koulussa pärjäävä,ja tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa,parempaa tytärtä en olisi voinut saada,tietty vanhempi ob yhtä rakas.Haluaisitko jotta minä alkaisin kyselemään vaikkapa miehestäsi millainen hän on onko hän aina kotona,käykö vieraissa,ja miten usein,rakastatko häntä silti hairahduksista huolimatta,millaisia lapsia sinulla on vai onko lainkaan kerro sinä jotakin perheestäsi,mutta uskon ettet kerro mitään.
Omituista jotta minun asiani niin kiinnostavat,mutta itsestä ei kerrota mitään.