En ymmärrä miehiä jotka ostavat ensimmäisenä kalliin auton (vielä lainalla!) ja asuvat vuokralla. Vaikka töissä olisi oltu vuosikaudet, ei ole mitään järkevää omaisuutta. Uskomatonta. Aloitin välittömästi oman varallisuuden kasvattamisen, enkä katsele miehiä jotka ovat tienestinsä polttaneet savuna ilmaan. Se on armotta mies pellolle.
Asunto on ihmiselle välttämättömyys ja luo turvaa ja hyvinvointia. Ensin ajellaan vähän huonommilla autoilla ja vasta myöhemmin, kun on rahaa ostetaan menopelit - ilman lainaa!
Vaan harvassa on miehet jotka jo nuoresta lähteneet fiksulle polulle?
Asunto on ihmiselle välttämättömyys ja luo turvaa ja hyvinvointia. Ensin ajellaan vähän huonommilla autoilla ja vasta myöhemmin, kun on rahaa ostetaan menopelit - ilman lainaa!
Vaan harvassa on miehet jotka jo nuoresta lähteneet fiksulle polulle?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hätä on varmaan melkoinen, jos pitää naistakin ruveta esittämään:D Jättivelka on ihmiselle välttämättömyys ja luo turvaa ja hyvinvointia. Niinhän sinä bimbo halusit sanoa.
Oli pakko nauraa, kiitos siitä. Kyllä minä olen ihan nainen. Eikä minulla ole "jättivelkaa".
Oletatko sinä, että asuntolaina on aina jättivelka? Olet lukenut liikaa kärjistettyjä uutisia! Suurin osa ostaa asunnon oman maksukyvyn mukaan.
Taidat olla historian ensimmäinen nainen asuntojen hinnat-miehen logiikka palstalla, siksi uunot ei usko sitä ja onhan se monelle kauhistuttava ajatus, että naisella on enemmän itsehankittua omaisuutta.
että naisella on enemmän järkeä kuin uunoilla...
Jos totta puhutaan, ei asunnon arvolla ole mitään merkitystä asunnon ostajalle, ainoastaan perijöille. Et ikinä tule hyötymään euroakaan asunnon arvosta, ellet myy sitä ja muuta pienempään asuntoon tai vuokralle tai telttaan. Muutoin hyödyn kuittaa perijät. Jos haluat muuttaa isompaan asuntoon, sitä enemmän maksat, mitä enemmän asuntojen arvo nousee. Etkä tällöin hyödy edellisen asuntosi arvonnoususta senttiäkään. Ja itse en välitä yhtään, mitä omaisuudelleni tapahtuu kuolemani jälkeen. Jos tietäisin kuolevani vuoden päästä, tuhoaisin koko omaisuuteni huvitteluun, enkä jättäisi mitään muuta kuin velat jäljelle. Varsinkin asunto menee ensimmäisenä myyntiin ja pistän rahat matkailuun ja hyväntekeväisyyteen.
Kaikkein järkevin ei ota lainaa mihinkään, mieluiten ei edes asuntoon.
siis sinusta vuokran on aina yhtä suuri tai mieluummin jopa pienempi kuin yhtiövastike? kuule kun vaikka millä mittarilla mitattuna tahansa oma asunto tulee pitkässä juoksussa taatustu aina halvemmaksi kuin vuokralurkkina haahuilu. puhumattakaan nyt siitä että hankkii sopivan ajoissa muutaman sijoituskämpän siihen "siivelle" jotka maksavat pois omaa velkaa plus takaavat todella hyvän lisän eläkkeeseen.
> Jos totta puhutaan, ei asunnon arvolla ole mitään merkitystä asunnon ostajalle, ainoastaan perijöille.
Pihlajanmarjat ovat happamia, sanoi kettu. Asuntoa voi mm. käyttää vakuutena, jolloin saa lainaa halvemmalla korolla (vrt. tuhnujen pikavipit astronomisine korkoineen).
> Et ikinä tule hyötymään euroakaan asunnon arvosta, ellet myy sitä ja muuta pienempään asuntoon.
Ei ole ihan 1 tai 2 eläkeläistä, jotka muuttavat isosta perheasunnosta pienempään ja saavat samalla vähän käyttörahaa tai päivitettyä asunnon, jossa alkaisi olla jo remonttitarpeita, sellaiseen, jossa ei mitään isompaa ole odotettavissa 20 vuoteen (uusi tai äskettäin remontoitu).
Niinpä nykyään alkaa eläkeläisilläkin olemaan rahaa. Siis omistusasujilla. On tullut nähtyä montakin aika viimeisen päälle rempattua kämppää 70-luvun taloissa (tällaisen remontin kustannus on >50 k€). Toisaalta samoissa taloissa on myös jo ihan kauheaan kuntoon päässeitä asuntoja, joissa keittiön ja kylppärin "parasta ennen päiväys" tuli vastaan jo 10-20 vuotta sitten. Näissä tuhnuttaa sitten yksin asuvia vuokraluusereita, rahansa vuokraan hassanneita eläkeläisiä, viinaan sekaantuneita sekä, tietenkin, kolmekymppinen duunari, jolla on kyllä iso bemu pihalla, muttei edes tolppapaikkaa (pakkasella pitää mennä laittamaan auto tulille 10 min ennen liikkeellelähtöä) ja asuntona 31 m² vuokrayksiö = elämän arvot järjestyksessä?
Itse asun uudessa talossa ja siinä on kanssa varsin korkea "mummopitoisuus". Taitaa kolmannes asukkaista olla eläkeläisiä ja mitä olen heidän kanssaan haastellut, niin melkein kaikki ovat muuttaneet kerrostaloon rivitalosta tai omakotitalosta. Autotkin näyttää olevan (eikä mitään teini-ikäisiä ruppanoita!) ja ilmeisesti kesämökit, kun ovat pitkiä aikoja poissa välillä.
> Jos haluat muuttaa isompaan asuntoon, sitä enemmän maksat, mitä enemmän asuntojen arvo nousee.
Höpö höpö. Asunnon vaihtoon hinnat vaikuttavat aika vähän, koska myös vanhasta asunnosta saatava rahasumma kasvaa. Eniten hintojen nousu kirpaisee ensiasunnon ostajaa = omasta asunnosta haaveilevaa tuhnua. Mitä pitempään tuhnutat, sitä vaikeampaa on, kun tuppaa tuo vaatimustasokin nousemaan. Nelikymppisenä ei enää viitsisi aloittaa 30 m² ensiasunnosta... mutta tiedäthän sinä tämän ;-)
> Jos tietäisin kuolevani vuoden päästä, tuhoaisin koko omaisuuteni huvitteluun, enkä jättäisi mitään muuta kuin velat jäljelle.
Aika moni vuokraloinen elääkin tämä periaate mielessä. Ei omaisuutta (autokin on rahoitusliikkeen omistama), pikavipit tapissa jne. Ja sitten harmittaa, kun ei kuolekaan. Kuolemaa kauheampi kohtalo :-D
olen muutamia viestejä pistänyt miesmäisellä nimimerkillä.Kyllähän se niin on, että raha alkaa olla naisten hallussa enemmän kuin miehillä. Tämä johtuu siitä, että miehissä alkaa olla löyhäpäitä aina enemmän.Aiemmin me naiset olimme enemmistönä tuossa ryhmässä, mutta nyky miehet ovat yhä suuremmin joukoin edustettuna tuossa joukossa. Sen huomaa vaikka ravintolakäytöksessä, heti kun on vähän haikua hatussa, ollaan kehumassa itseään, tulojaan , asuntoaan, autoaan, työpaikkaansa ym. Vielä kun vähän juo, paljastaa koko ihanuuden. Onkin töissä jossain minimipalkka paikassa määräaikaisena, joka päättyy pian.Asuu vuokra yksiössä huonolla alueella, siitäkin häätö päällä.Auto on n. 15v. vanha romu,josta velkaa kaverin kaverille.Ja sitten vielä tuo sitä omaa huonommuuttaan esille haukkumalla kaikki itseään paremmin toimeen tulevat miehet. Eihän tallaisilla voi ollakaan mitään omisuutta, ja nämä sitten tänne kirjoittavat parkuen omaa onneaan.
Eipäs sotketa nyt feministi-ideologiaa tähän keskusteluun, näitä tuksuja ja muita löytyy naisissa riittävästi, joilla ulkomaan matkan hankinta edustaa pisintä mahdollista taloudellisen suunnittelun jännettä, ravintolassa kärkytään miesseuraa, jotta voidaan pummia paukkuja ja löytää elättäjä.
Persaukisen miehen tunnistaa ravintolassa siitä, kun tämä tarjoilee juotavaa kavereille ja kaverin kavereille, ostaa naisseuraa drinkeillä, ajaa taksilla ravintolan eteen jne. Kun rahankäyttö on tuota, tietää missä kunnossa talous muuten on.
Ajaisin pathaat vuoteni yli 10v. vanhalla koslalla ja tienaisin sinulle hoeneukkua. Ei kiitos. Et ole minun nainen!
Minulla on OMA ELÄMÄ!
aja elämäsi 10 parasta vuotta sitten sillä yli 200tkm ajetulla BMW:n rojulla. Ja sitten asu tulevat 50 vuotta vuokralla TOISEN omistamassa asunnossa. Ja jos on oiken hyvin ylkkäreitä ensi kuussa, voisi siihen bemuun ostaa sen uuden alapalonivelenkin. Sen, mikä reppasi katsastuksessa.
Kyllä mahtaa olla miehekäs olo!
Ei ole bemua. Uudenkarhee huippuauto. Asun mukavasti. Omistaja ei kiinnosta.
Vakakalta haetuilla romuilla ajavat velkaset muulit minua huvittaa..
Ensin säästetään, siTten MAKSETAAN HOMENEUKUN SANEERAUSTA. EI IKINÄ KUNNON AUTOA.
se uudenkarhee huippuauto olla rauhassa siellä vuokrakassun pihalla? Eiks yhtään pelota se naapurin narkkarijengi. Jospa ne vaikka keikkaa siitä huippuautosta ne huippusoittimet?
Aikoinaan deittailin ahkerasti ja kumppania ei ollut kovin helppoa löytää miehenä kun en halunnut lapsia, joten se karsi aika paljon nais ehdokkaita. Minullakin oli ilmoituksessani maininta että laskut maksan ajoissa ja hki omistuskaksion lainakin lyhenee jo aika mukavaa vauhtia (silloin noin 1/2 oli maksettu ja nyt arvonnousun jälkeen arvo n. 150ke ja tällä hetkellä olen velaton), mutta enpä havainnut tälläisellä arkisella maininnalla olleen paljoa lisäarvoa naisille, koska kukaan ei oikeastaan koskaan uskaltanut kysyä tarkemmin mitään talouteni hoidosta. Toisaalta saattavat olla sen verran yksityisiä asioita, ettei tutustumisvaiheessa ole kovin korrektia puhua niistä...
Olen kuitenkin pistänyt merkille, että perus "tulee omillaan toimeen ja varaa joskus johonkin pieneen ylellisyyteen" on kuitenkin monille naisille tärkeätä. Asui sitten vuokralla tai omassa. Usein oman asunnon ostaminen on merkki siitä, että toinen aika varmasti hallitsee rahankäytön vaikkei tietenkään koskaan tulevaisuudesta voi varmasti tietää mitä henkilökohtaisessa elämässä tai maailmantaloudessa tapahtuu.
Oma mielipiteeni on, että omistusasunto pitäisi pyrkiä ostamaan alle 30v, jolloin siitä saadusta hyödystä "vihdoinkin maksettu, alkaa halvemmat asumiskulut ja rahaa muuhun" ilmiöstä pääsee varmemmin nauttimaan. Jos haluaa maksimoida sijoituksensa, niin voi arvioida oman elämänkaarensa pituuden (tilasto poikalapsen elinikä keskimäärin n. 75v) ja myydä vaikka 10-20v ennen kuolemaansa omistusasuntonsa pois ja siirtyä takaisin vuokralle. Se on sitten "huonoa tuuria" jos sattuukin elämään paljon kauemmin. :) Itse olen harkinnut myyväni viimeistään n. 60v ja siirtyä pois työelämästä aikaisemmin...
Vuokralla asujia kyllä ymmärrän ettei omistaminen vain kaikille sovi tulojen tai elämäntilanteen takia, mutten sitä ettei aidosti haluta ottaa selvää oman ostamisesta (tehdä laskelmia paperille) vaan vedotaan vaan vuosikymmenestä toiseen asumisen vapauteen ilman riskejä. Vaikka kuinka kääntää ja vääntää, että vuokralla "järkevämpää", niin *** 50v *** aikavälillä (pakkohan jossakin on asua) omistusasuminen voittaa vaikka remonttejakin tulee. Poislukien tietysti HARVAT "mustan pekan" saaneet esim. ostaneet 300ke hometalon...
Työkaverini osti aikoinaan uuden auton. Oli pakko ostaa tila-auto, koska hänellä on 5 lasta. Auto maksoi n. 40 000e. Hän piti sitä 10v ja joutui myymään rahapulassa pois. Enään 2 lasta yläaste ikäisiä, joten ei tarvitse välttämättä enään autoa. Myi pois myös sen takia että tuli rahapulaa. Hänen autonsa oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja veikkaan hänen saaneensa siitä alle 10 000e. Esimerkki siitä, että auton arvo tippuu rajusti, mutta asunnoissa hyvin usein kohoaa tai pysyy edes samoissa ellei jokin isompi remppa iske juuri ennen myyntiä.
Kyllähän varsinkin miehiä vetää puoleensa suorastaan seksuaalisella vetovoimalla kaikenlaiset moottoriajoneuvot ja niistä ollaan myös valmiita maksamaan. Samanlaista stondista ei välttämättä asunto herätä. Vai oletteko nähneet asuntoesittelyissä puolialastomia naisia geimailemassa, niinkuin uusia autoja julkistaessa ja myydessä? :o)
Luulen alkuperäisen kirjoittajan yrittävän sanoa, ettei halua ketään "luuseria" elätettäväkseen. Tähän voi liittyä paljon myös naisten alitajunnallinen jälkikasvun hyvinvoinnin turvaaminen, johon tarvitaan vakaat tulot ja asumisympäristö. Usein kun auto ei sitä tarjoa... ei edes matkailuauto. :)
Itse olen nyt 27-vuotiaana velaton ja omistan vaimoni kanssa ison omakotitalon ja edellinen asuntomme jätettiin vuokrakäyttöön josta saaduilla vuokratuloilla saamme maksettua lähes kaikki asumiskulumme. Ajan toki edelleen hieman vanhemmalla autolla (-98) enkä aio sitä pois vaihtaakaan ennen kun siihen tulee jotain sellaista vikaa ettei sitä kannata korjata. Vaimonkin auto on vielä viime vuosituhannelta ja siihen pätee sama, joskin voi olla että se vaihdetaan jo ennen kuin siihen iso vikaa tuleekaan, sillä siinä on kilometrejä vielä alle 100t. Tänä tai ensi vuonna aiomme ostaa kaksi sijoitusasuntoa lisää, toisen kokonaan säästöillä ja toisen osittain lainalla. Laskelmia olemme jo tehneet ja jos emme laita ns. yhtään omaa rahaa lainanlyhennyksiin niin selviämme 5-7 vuoden laina-ajalla, mutta todennäköisesti laitamme myös omista tuloista rahaa lyhennyksiin jolloin pääsemme ostamaan neljännen sijoitusasunnon jo muutaman vuoden kuluttua.
Meillä on jo nyt tilanne sellainen että elämästä voi oikeasti nauttia ilman että joutuu miettimään raha-asioitaan koko aikaa, saati että joutuisi käyttämään kaiken ajan työntekoon. Käymme molemmat ns. paskaduuneissa, lasten tarhapäivät ovat 6-8h päivässä ja aikaa on elämästä nauttimiseen. Yhtään rahaa emme ole saaneet vanhemmiltamme, emmekä varmasti tule saamankaan, sillä omien vanhempieni kanssa olen jo sopinut että minut jätetään testamentista välistä jotta omat lapseni perivät heidät. Vaimollani taas äiti on kuollut aikoja sitten ja isä on täysi alkoholisti, joten omillaan on tultava toimeen.
Itselläni on vain kolme kaveria jotka ovat nyt tajunneet ostaa oman asunnon. Tai oikeammin sanottuna heidän elämäntilanteensa on siinä vaiheessa että se päätös on järkevää tehdä. Muut tutut/kaverit elävät kiroten koko ajan sitä kun ei ole rahaa mihinkään. Ne ovat myös ne samat joilla on paljon kallista elektroniikkaa, uusi auto tai he käyttävät 200-300€ viikonlopussa ryyppäämiseen. Osalla heistä on myös jo niin suuret velat niskassaan etteivät he tule saamaan luottotietojaan takaisin ennen 40-vuotispäiviään vaikka nyt ryhtyisivätkin hoitamaan velkojaan pois.
Paras esimerkki on lapsuudenystäväni joka meni töihin valmistuttuaan kemian alalle. Hän malttoi olla alansa töissä lähes vuoden, kunnes lähti pois niistä hommista koska hänen mielestään häntä kohdeltiin väärin kun hän ei saanutkaan samaa palkkaa kuin muuta samassa firmassa työskentelevät. Sillä ei tuntunut olevan väliä että ne muut olivat olleet töissä siellä useita vuosia enemmän. No, alla oli silloin uusi auto ja asumisestakaan ei tarvinnut maksaa paljon mitään kun äitinsä kanssa asui. Mutta kuinkas kävikään? Nykypäivänä samainen kaveri ei omista autoa, asuu sossun maksamassa yksiössä ja verovelkoja on lähes 40t€ ja mm. niiden takia muita ulosottovelkoja onkin kertynyt lähes saman verran. Yritti päästä takaisin alansa töihin, mutta kun ei ole luottotietoja niin ei ole toivoakaan päästä niihin hommiin. Ovihommia pyrkii edelleen tekemään jotta saisi "hyvät rahat", mutta tosiasia on että vaikka tienaisikin hyvin, niin menee monta vuotta ennen kuin pääsee takaisin kiinni elämäänsä, olettaen ettei narahda verottajalle uudestaan.
Nykyinen "kaikki-mulle-heti-nyt" asenne on aiheuttanut sen että yhä useampi pilaa nuoruutensa liiallisilla veloilla/osamaksuerillä ja nämä elämän perusasiat tuppaavaat jäämään taka-alalle. Sitten kun sitä järkeä vihdoin tulee päähän, niin ollaankin jo monesti siinä tilanteessa että ei ole toivoakaan päästä velattomaksi ennen kuin eläkeikä alkaa lähestymään. Toki se on edelleen parempi vaihtoehto kuin vuokralla eläminen, mutta kyllä ne elämän tärkeät päätökset tehdään oikeasti melko nuorena. Sitten on mahdollista nauttia koko elämästään, eikä vain osasta sitä.
Paljon olet ehtinyt saada aikaiseksi nuoresta iästä huolimatta.
Minkä ikäisenä ostit ensimmäisen asunnon?
Joo hyvin on maksettu. Jos olisi kymmenenkin vuotta mennyt lainanmaksuun niin on aloitettu työnteko 17-vuotiaana...No kirjoittajallahan on ollut varmasti ns. pakkorako kun on köyhästä perheestä kotoisin, asuu landella ja faijakin on spurgu niin mitä muuta vaihtoehtoa jää kun alkaa kaivamaan ojaa lapsena.
ostin ensimmäisen asuntoni, kummitätini takauksella. Rahaa olen säästänyt 14-vuotiaasta asti ja työnteon aloitin heti peruskoulun jälkeen, sillä elämäntilanteeni oli sellainen etten koulunkäyntiin olisi kunnolla pystynyt keskittymään. Siksi ajattelinkin että käyn koulut sitten kun saan elämäntilanteeni vakaammaksi. Tapasin kuitenkin vaimoni, jolla oli myös omia säästöjä jo kasassa ja ensimmäisen yhteisen asuntomme ostimme kun olin 21-vuotias. Omaa asuntoani kun olin remontoinut melko reilusti (Olin rakennuksilla apumiehenä joten materiaalit ja työkalut eivät maksaneet oikeastaan mitään) niin sain kuitattua sillä koko velan pois ja jäin reilusti voitollekin. Kaksiomme ostimme porvoosta ja lainaa siihen jouduimme ottamaan vain vajaan 15 000€. Nykyisen asuntomme ostimme hetkeäkään epäröimättä kun eteen tuli tilaisuus jota ei voinut ohittaa. Iso tiilitalo, isolla tontilla ja hyvien palveluiden lähellä, hintaa alle 40 000€. Syy halpaan hintaan oli kosteusvaurio josta omistaja ei halunnut ottaa vastuuta, joten myyntinimikkeenä käytettiin sanaa purkukuntoinen. No, purkutöihin ja kuivatukseen meni n. 3kuukautta, ja asumiskuntoon asunnon saimme hieman alle puolessa vuodessa. Kaiken remontin tein itse mitä voin. Neuvoja ja apua sain tuttavilta ja ammatti-ihmisiä tarvittavissa töissä pystyin käyttämään suhteitani rakennusfirmaan. Viimeisen lainalyhennyksen maksoimme kuukausi sen jälkeen kun olin täyttänyt 25-vuotta. Asunnon arvo on nykyään helposti yli 200 000€, tarkkaa summaa en tiedä kun emme ole myymässä. Se että nykyiseen tilanteeseen olemme päässeet, on vaatinut paljon kovaa työtä ja hieman onnea.
Nyt elämäntilanne tosissaan on sellainen että voisin opiskella itseni haluamaani ammattiin, mutta rehellisesti sanottuna en näe sitä millään muotoa tarpeelliseksi, sillä kyllä näillä "paskaduuneillakin" näyttää toimeen tulevan kun osaa vain käyttää rahansa oikein.
Mitä tuohon nimimerkin vgfdvfdv kirjoitukseen tulee, niin vastaanpa sinulle lyhyesti. Pakkohan minun ei olisi näin ollut toimia, jos lähes 100 000 asukkaan kaupunki on sinun mielestäsi landea ja jos et todellakaan osaa tuon paremmin lukea niin kannattaa jättää kommentoimatta, sillä isäni ei todellakaan ole mikään spurgu.