Miten näin kävi...

ei mennyt nappiin

kohta 34-vuotias, sinkku, ei lapsia. Miten tää elämä näin meni? Tässä iässä piti olla jo perhe ja hyvä parisuhde...

Muitakin kohtalotovereita?

13

427

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • onnellisesti aviossa

      Olin 35 kun tapasin mieheni. Siitä on nyt viisi vuotta. Lapsia tehty kaksi, kolmatta mietitään, naimisiin menty, koiria lauma. Älä heitä vielä kirvestä järveen, elämäsi ei ole ohi. Sulla on paniikkia ja biologinen kello tikittää, mutta: elämäsi ei ole vielä ohi. Sit kun rupee tapahtumaan, tapahtuukin vauhdilla. Pidä vaan ittes valmiina että pysyt sitten vauhdissa mukana!

      • ....

        Miehesi sai käytetyn vanha luuskan. Jippii.


      • ...
        .... kirjoitti:

        Miehesi sai käytetyn vanha luuskan. Jippii.

        kyllä pitää olla inhottavia joidenkin ihmisten....katkera??


    • ellastella.

      Ei mitään käsitystä, miksi minun elämässäni kävi niin kuin kävi, esim. että olen yksin, ei parisuhdetta. Ei mitään käsitystä.

      Ja toisaalta syitä riittää. En jaksa edes ajatella.

      Tämä on ihan helvetin raskasta. Olla yksin. Miksen ole samanlainen kuin muut? Miksen pystynyt edes siihen mitä halusin? Vihaan itseäni yli kaiken!!!!!

      Miksi minusta ei ole mihinkään? Kuka niin on sanonut? Kenet minun pitäisi tappaa?

      Milloin on liian myöhäistä?

      Mitä minun pitäisi tehdä?

      Kaikkien elämä ei syystä tai toisesta mene niin kuin olisi pitänyt, voisi luulla tai olisi halunnut. Mutta miten elää eteenpäin? Ei mitään pienintäkään käsitystä. Miten tyytyä siihen paskaan jonka sai?

    • Darth

      Kyllähän sen tavallaan tajuaa miksi itselle näin kävi, mutta kun se tuntuu lähes väistämättömältä kohtalolta. Vaan kun meinaan jäädä työelämästäkin ulkopuolelle vaikka koulutuksen sain käytyä. Kun on liian ujo ja herkkä, ja valmiiksi nujerrettu, niin sitä on jäänyt elämässä sellaiseksi ainaiseksi sivusta seuraajaksi, joka on vain liian tylsä ja jäykkä.

      Sellainen tunne, että jos jokaisessa ihmisessä on malja tai kulho, joka pystyy vastaan ottamaan ja kantamaan onnea ja rakkautta, minun malja pakotettiin ja hakattiin jo lapsena sileäksi ja persoonattomaksi kattilan kanneksi. Millaista onnea littanaksi hakatulla läpyskällä voi kantaa? Mihin se kelpaa? Pois heitettäväksi kaatopaikalle. Frisbee malli lentää varmaan komealla kaarella. Sanon tämän nyt ilman suurempia itsesäälin tunteita. Jollain tasolla sitä on alkanut hyväksyä, ettei tämä tästä huonommaksi enää muutu ja pitäisi löytää suunta ylöspäin painamatta ketään muita alas. Nyt vain yritän keksiä, miten siitä frisbeestä saisi uudelleen jonkinlaisen maljan ja elämään ehkä myöhemmin jotain sellaista, mitä voisi ja uskaltaisi myös tuntea.

      • ES

        "Millaista onnea littanaksi hakatulla läpyskällä voi kantaa? Mihin se kelpaa? Pois heitettäväksi kaatopaikalle."

        Kuulostat minusta sisäiseltä maailmaltasi usein ihan minulta. Voisiko maailmassa olla joku toinenkin joka ei elä omaa elämäänsä. Että on pakko vihata itseään koska se itse ei ole oma itse. Ja se miten se mitä haluaa kääntyy vihattavaksi, onni satuttaa, rakkaus onkin vihaa ja ylipäätään sattuu vaan ihan helvetisti. Tai ehkä ylitulkitsen sinua omien pörölasieni läpi.


      • Darth
        ES kirjoitti:

        "Millaista onnea littanaksi hakatulla läpyskällä voi kantaa? Mihin se kelpaa? Pois heitettäväksi kaatopaikalle."

        Kuulostat minusta sisäiseltä maailmaltasi usein ihan minulta. Voisiko maailmassa olla joku toinenkin joka ei elä omaa elämäänsä. Että on pakko vihata itseään koska se itse ei ole oma itse. Ja se miten se mitä haluaa kääntyy vihattavaksi, onni satuttaa, rakkaus onkin vihaa ja ylipäätään sattuu vaan ihan helvetisti. Tai ehkä ylitulkitsen sinua omien pörölasieni läpi.

        Viha on minussa helpottamassa. Se ei enää muuta tosiasioita, jotka on vain hyväksyttävä. Olen varmasti muista persoonaton, koska sileästä kattilan kannesta puuttuu yksi ulottuvuus jolla tarttua materialistiseen maailmaan. Ja minun on vaikea muuttua periaatteiltani ja vain mennä muiden mukana, koska kansi on kansi. Ei siitä saa oikein maljaa tekemälläkään, vaikka minua pyydettäisiin kuinka kantamaan vettä muiden mukana.

        En tiedä. Jotain henkistä prosessia tässä on pakko käydä läpi, jossa joko löytää paikkansa kantena tai sitten muuttuu joksikin uudeksi. Kai sitä olisi jotenkin liian jäyhä, persoonaton ja muuttumaton elämään aivan samanlaista elämää kuin muut vaikka ne putoaisi lahjana suoraan eteen. Ehkä minun persoona on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, enkä kykene oikein ilmaisemaan sitä. Se tuntuu mättävän.


      • ES
        Darth kirjoitti:

        Viha on minussa helpottamassa. Se ei enää muuta tosiasioita, jotka on vain hyväksyttävä. Olen varmasti muista persoonaton, koska sileästä kattilan kannesta puuttuu yksi ulottuvuus jolla tarttua materialistiseen maailmaan. Ja minun on vaikea muuttua periaatteiltani ja vain mennä muiden mukana, koska kansi on kansi. Ei siitä saa oikein maljaa tekemälläkään, vaikka minua pyydettäisiin kuinka kantamaan vettä muiden mukana.

        En tiedä. Jotain henkistä prosessia tässä on pakko käydä läpi, jossa joko löytää paikkansa kantena tai sitten muuttuu joksikin uudeksi. Kai sitä olisi jotenkin liian jäyhä, persoonaton ja muuttumaton elämään aivan samanlaista elämää kuin muut vaikka ne putoaisi lahjana suoraan eteen. Ehkä minun persoona on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, enkä kykene oikein ilmaisemaan sitä. Se tuntuu mättävän.

        Niin... olla pelkkä "kansi". Tajuan sen. Persoonaton. On vaan muokkauduttava ihan kaikkeen. Että ei ole.

        Mutta mä vihaan enkä hyväksy!!!!!!!! Ja kuolen siihen??


        "joko löytää paikkansa kantena tai sitten muuttuu joksikin uudeksi."

        Mikä on yksiselitteinen, selkeä, järkevä vastaus...


        "Ehkä minun persoona on kokonaan toisessa ulottuvuudessa,"

        Minusta on aina tuntunut, että olisin OIKEASTI joku muu. Tämä kaikki on väärää ja väärin.


      • Darth
        ES kirjoitti:

        Niin... olla pelkkä "kansi". Tajuan sen. Persoonaton. On vaan muokkauduttava ihan kaikkeen. Että ei ole.

        Mutta mä vihaan enkä hyväksy!!!!!!!! Ja kuolen siihen??


        "joko löytää paikkansa kantena tai sitten muuttuu joksikin uudeksi."

        Mikä on yksiselitteinen, selkeä, järkevä vastaus...


        "Ehkä minun persoona on kokonaan toisessa ulottuvuudessa,"

        Minusta on aina tuntunut, että olisin OIKEASTI joku muu. Tämä kaikki on väärää ja väärin.

        Minulla on muisto, kun pikkusiskolle hankittiin kissa. Olin jotain viidentoista. En yksinkertaisesti kyennyt osoittamaan tunteita sitä kohtaan tai silittämään sitä, jos kissa tuli kehräämään tai puskemaan. Annoin vain kissan puskea enkä tehnyt elettäkään silittääkseni. Pelkäsin lähinnä, että muut näkevät että minullakin on tunteet ja niille nauretaan. Meni yli kaksivuotta ennenkuin ensimmäistä kertaa kykenin silittämään kissaa ollessani yksin kotona. Yhtäaikaa hävetti aivan helvetisti ja toisaalta vapauttavaa. Ei ehkä kovin terve lapsuuden ilmapiiri, jossa tunteet piti piilottaa.

        Vastuu vai tahto? Kattilan kansi on hyvä kantamaan vastuuta, kun se suostuu olemaan näkymätön ja kattilan alunen. Mutta se ei saa itse tahtoa mitään, tai se tukahduttaa toiset alleen ja pilaa kaikkien ilon. Toinen puoli on velvollisuuden tuntoinen kattilanalunen, joka vihaa kaikkea kuin lohikäärme. Ja toinen puoli leijona, joka tahtoo rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta kattilan kantena se vain tukahduttaisi toisten ilon.

        Näin tänään unta jossa olin porttina helvettiin. Molemmilla puolilla kaikki vihasivat minua, mutta aivan eri syistä. Ei hyvä kesä! Siihenhän kattilankansi sopisi vallan mainiosti. Lohikäärme naama helvettiin ja leijona naama maailmaa kohti. Mutta kuka rakastaa porttia, kun tietää mihin se johtaa?

        Alkaa mennä Niitzet päähän XD. kukkuu ja titityy


      • ES
        Darth kirjoitti:

        Minulla on muisto, kun pikkusiskolle hankittiin kissa. Olin jotain viidentoista. En yksinkertaisesti kyennyt osoittamaan tunteita sitä kohtaan tai silittämään sitä, jos kissa tuli kehräämään tai puskemaan. Annoin vain kissan puskea enkä tehnyt elettäkään silittääkseni. Pelkäsin lähinnä, että muut näkevät että minullakin on tunteet ja niille nauretaan. Meni yli kaksivuotta ennenkuin ensimmäistä kertaa kykenin silittämään kissaa ollessani yksin kotona. Yhtäaikaa hävetti aivan helvetisti ja toisaalta vapauttavaa. Ei ehkä kovin terve lapsuuden ilmapiiri, jossa tunteet piti piilottaa.

        Vastuu vai tahto? Kattilan kansi on hyvä kantamaan vastuuta, kun se suostuu olemaan näkymätön ja kattilan alunen. Mutta se ei saa itse tahtoa mitään, tai se tukahduttaa toiset alleen ja pilaa kaikkien ilon. Toinen puoli on velvollisuuden tuntoinen kattilanalunen, joka vihaa kaikkea kuin lohikäärme. Ja toinen puoli leijona, joka tahtoo rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta kattilan kantena se vain tukahduttaisi toisten ilon.

        Näin tänään unta jossa olin porttina helvettiin. Molemmilla puolilla kaikki vihasivat minua, mutta aivan eri syistä. Ei hyvä kesä! Siihenhän kattilankansi sopisi vallan mainiosti. Lohikäärme naama helvettiin ja leijona naama maailmaa kohti. Mutta kuka rakastaa porttia, kun tietää mihin se johtaa?

        Alkaa mennä Niitzet päähän XD. kukkuu ja titityy

        On kauheaa pelätä omia tunteitaan, etenkin hyviä tunteita. Ne satuttavat eniten. Pelätä räjähdystä tai omaa avuttomuutta ja haavoittuvuutta.

        Minun lapsuudessani oli kielletty kaikki pahat tunteet, mutta myös hyvät yhtälailla. Piti olla tunteeton, ei saanut ilmaista yhtään mitään, itse asiassa ei vaan saanut olemassa ollenkaan. Kaikki oli kielletty.

        Olen jotenkin vinksahtanut; päässäni pyörii usein sellainen mielikuva, että jos mä liikauttaisin sormea vähän, niin mitä tapahtuisi... Voisi seurata jotain todella raivoisaa ja se se pieni täysin yhdentekevä "liikahdus" olisi jollekin merkki siitä, miten täysin paha ja vihattava minä todella olen kokonaan ja ikuisesti. Minut voi tuomita ihan mistä vain täysin paskaksi ja arvottomaksi - ainut ratkaisu on se, ettei ole olemassa, että piiloutuu, vetäytyy.

        Kaikkein kauheinta on kun ei ole saanut haluta eikä tahtoa mitään! Ei mitään omaa elämää. Elämäni on ollut pelkkää vastuuta, kieltäymystä ja muihin mukautumista.


        "Näin tänään unta jossa olin porttina helvettiin. Molemmilla puolilla kaikki vihasivat minua, mutta aivan eri syistä."

        Minuakin vihaa sekä taivaan että helvetin väki. Hyvä ja paha väki on oikeastaan ihan samaa väkeä. Hyvä väki on omasta mielestään hyvää ja oikeutettuja, minä näen heidät pahana ja että he ovat väärässä. Sen takia he näkevät minut pahana, mutta olisin hyvä, jos olisin samanlainen kuin he eli paha... Ei hyvin mee.


    • Nappisuoritus

      On on. Olen samanikäinen ja samoin on päässyt käymään.

    • sir_eino

      Kts. palstan otsikko. Sinulla on aika paljon kohtalotovereita.

      No en tarkoittanut olla epäempaattinen. Mutta... Et ole yksin.

    • Kyllä perässä tullaan.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Romaanien ammuskelu

      Romaanit vähän ammuskeli härmän häjy,osu sivullisiin,ja nyt nää romanit ihmettelee miksi heitä ei päästetä ravintoloihin
      Seinäjoki
      170
      3400
    2. Onneksi olkoon sait mut vittuuntumaan

      Sapettanu koko helvetin päivän.
      Ikävä
      63
      2822
    3. Siis oikeasti S... En ymmärrä...

      Oletko se sinä joka täällä kaipailee? Kaikki täsmää.
      Ikävä
      83
      2692
    4. Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa

      Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä
      Ikävä
      38
      2157
    5. Keksin sinulle tänään uuden lempinimen

      Olet kisu-muija. Mitäs tykkäät älynväläyxestäni?
      Ikävä
      81
      1997
    6. Mitä sitten ikinä teetkin

      Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei
      Ikävä
      44
      1617
    7. Saanko selityksen?

      Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(
      Ikävä
      65
      1595
    8. Mies mistä oikein suutuit?

      Yhtäkkiä vaan häippäsit täältä... 😢
      Ikävä
      24
      1538
    9. Kun istuit

      vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau
      Ikävä
      58
      1409
    10. Pakotteet purevat

      Asiallinen artikkeli Helsingin Sanomissa miten pakotteet purevat Venäjään. Kulutusjuhlat, ei työttömyyttä, elintason nou
      NATO
      187
      1301
    Aihe