on jotain niin ihmeellistä. Se on täydellinen resepti, voimakasta intohimoa tulista ihastumista se rakastumisen tunne mikä valtaa mielen. Tuntuu että olen vain paikoilleni kahlittuna enkä pääse mihinkään suuntaan. Se kipinä mikä välillämme oli, haluan sen takaisin! Erillaiset ajatukset valtaavat mieleni, ne on joskus synkkiä, joskus ihania, luoja miten haluan sinua, 'pidätkö' taas hereillä minua, ahdistaa, pelottaakin.
Oliko tällä kuitenkin joku tarkoitus, jos oli (pakko olla!) mikään sotku ei sitä estä viemästä eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin, silti mielummin ennemmin, tai vaikka sitten hitaasti mutta varmasti..
Muutama päivä sitten huomasin kuinka taas on ote lipsumassa, pikku hiljaa.. ne ajatukset ovat synkkiä kuin myrskypilvet, kun taas eilen toiveikkaanpana, mitä huomenna, mitä tulevaisuudessa.. kun tietäisi
Naiselle
Oliko tällä kuitenkin joku tarkoitus, jos oli (pakko olla!) mikään sotku ei sitä estä viemästä eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin, silti mielummin ennemmin, tai vaikka sitten hitaasti mutta varmasti..
Muutama päivä sitten huomasin kuinka taas on ote lipsumassa, pikku hiljaa.. ne ajatukset ovat synkkiä kuin myrskypilvet, kun taas eilen toiveikkaanpana, mitä huomenna, mitä tulevaisuudessa.. kun tietäisi
Naiselle
Vastaukset 16
Vanhimmat
yötä.
tietenkin eelle koolle tai aalle tietenkin.
kohtalo meitä kuljettaa, mutta voiko siihen vaikuttaa? Se onkin mielenkiintoista.
Älä jää tunteeseen vaan toimi.
Säilytä se resetpi, kerro se joskus hänelle itselle naamatusten, vai ootko kertoillu.. :)
vaikkei ikävä kyllä oo varmaan mulle...
Mut ihana teksti. Laita se vaikka sähköpostina sille naiselle, niin hän on varmasti täysin myyty!
Kipinä saattaa syttyä haluttuun tuleen kun uskallat lähelleni tulla. Minäkin jo pakenen, vaikka en haluaisi. Minä haluaisin yhteyden sinuun. Tunteet kulkevat vuoristorataa ylös alas. Kipinä on, siihen pitäisi uskaltaa luottaa. Ei tämä voi olla vain sattumaa.
Viestistäsi tulee mieleen toisessa mediassa julkaistu viesti...jotenkin samaan tapaan kirjoitat. Pakenemme toisiamme, mutta onko kummallakaan lopulta hyvä olla? -Omalta osaltani ei. Kärsin tästä. Monet itkut itkenyt sen tärkeän miehen vuoksi. Kummallakin on oma elämänsä, yhteiselämä ei ole mahdollista, sen tiedän, mutta voisiko löytää edes keskusteluyhteyden taas? Mitään en muuta haluaisi, kun tietää olevani tärkeä hänelle, edes sielun tasolla. Lähellä ja niin kaukana - pitää kyllä paikkansa, vaikka jo melko kulunut sanonta onkin. En millään haluaisi uskoa sitä, etten merkitse hänelle mitään.
Joskus minusta tuntuu, että vain me naiset keskenämme vaihdamme näitä ajatuksia täällä.
Siis - minäkin olen nainen, kaipaavainen :)
Toivottavasti emme kaipaa samaa miestä.
laulaa ja Juicekin, molemmat hyvin.
http://www.youtube.com/watch?v=X1yA4_XFamc
meillä oli kyllä kaikki ainekset! mutta oliko meillä reseptiä, vai eikö me vaan osattu kokata?
(::...en sitä muista mutta tässä alussa jotain tuttua..)
http://www.youtube.com/watch?v=9qHWJML0Skg
Sun sanat viestissä (ei täällä) on jäänyt vahvasti mieleen, ymmärrän sua, mutten tiedä mikä asia loppujen lopuksi johti niihin sanoihin, siksi ettet ollut kiinnostunut kuitenkaan vai tapani koittaa viedä asioita eteenpäin, vai joku muu syy. Joskus tuli mieleen olinko vain hätävara, en mä niin halua uskoa, silti ei ole voinut olla ajattelematta sitäkin.
Muistan kyllä mitä on itsekkin tullut kirjoitettu (ei täällä):( ja siis on yksi juttu millä on ollut vaikutusta,
sen kertoisin joskus ihan suoraan sulle.
Silti ne sanat on vahvasti mielessä, se auttoikin hetkeksi pääsemään irti, vaikka missään vaiheessa en sua
unohtanut. En halunnut väkisin koittaa unohtaa, kaikki meni vain koko ajan hankalammaksi.
Tähän nyt ei löydy apua, lääkettä.. tai lääke löytyy ja sulla olisi siihen resepti.
Pitäisi vain löytää keino saada se sulta, saataisiin kumpikin siitä reseptistä osamme;)
Miksi pitää olla niin uskomattoman vaikeaa kaikki.
Tuntuu todella typerältä kirjoittaa tänne jos oikeasti haluatkin päästä minusta.
Tyhmä myöntää mutten osaa kokata edes reseptin avulla ;) Mitäs tarkoitat noilla "sanoilla" jotka sun mieltä vaivaa? Tiedän itse sanoneeni jtn todella tyhmää eräälle ja sekös kismittää... Eipä täällä kai auta kaihostella, kun ei kukaan myönnä mitään todellisessa elämässä tapahtunutta ettei Kukaan Vaan Tunnista.
Omalla kohdallani tiedän kyllä, että johan tässä on soppa keitetty. Miten siitä niin tulinen tuli, enpäs tiiä;)?
Olen elämässäni hiukan samanlaisessa tilanteessa - onnistunut saamaan melkoisen solmun aikaan, ja vaikka näenkin tätä miestä tämän tästä ja olemme kyllä puheväleissä, niin ovat ne kohtaamiset kuin seisoisi vastakkaisilla rannoilla valtameren äärellä. Kaikki vuosien aikana tapahtunut ja tapahtumatta jääminen, sanotut ja sanomatta jäämiset ovat vieneet näitä rantoja, mantereita erilleen Pangaiasta Tethysmeren verran.
Se mikä minua on vaivannut jo viimeisen kahden vuoden verran on se, että ehkä joku ulkopuolinen on joskus puuttunut asioihin, viestit eivät ole menneet perille ja väärinkäsityksiä on syntynyt. Alkuasetelma oli jo sellainen, ettei kovinkaan moni olisi halunnut minkään etenevän minnekään, eikä halua varmasti tälläkään hetkellä. Minulla on kaikki syyt olettaa, ettei hän enää ajattele minusta samalla tapaa ja on tyytyväinen elämäänsä. Miten voisin silloin hämmentää asioita, yrittää nykiä tätä solmua auki? On vain löydettävä keino elää nykytilanteen kanssa, niin vaikeaa kuin se joskus onkin, voimatta kääntyä takaisin ajassa.
En oikeasti tiedä mitä tehdä. Olen vain hämmentynyt nainen rannalla, joka tietää ettei hänen kaipaamansa mies tunne allekirjoittanutta tarpeeksi hyvin ymmärtääkseen käytöstäni näiden vuosien varrella.
ainakaan minua tuo viestisi. Ei ihastukseni ole noin maaninen tapaus.
Rakkautta päivääsi, aloittaja - sitä tarvitaan enemmän silloin, kun on hankaluuksia. (niitä on jokaisen elämässä). Elämä kyllä kantaa, kun sitkeästi uskoo niin. Ehkä myöhemmin viestin vielä muutakin.