Oon niin pohjalla ku ikinä voi olla.. ei oo edes sanoja enkä jaksa ees sanoo... itkettää vähäväliä.kokoajan vaan eikä mitää jaksa eikä huvita.elämä on niin kovin kourin käsitellyt mua reilun vuoden ajan ettei tosi... en jaksais enää millään.. en oikeesti jaksais.. ku ketään ei auta.eikä yksin jaksa.
syvässä masennuksessa yksin
bestiksen menettänyN
5385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tää elämä tuntuu olevan kusetusta alusta loppuun, itkettää mut ei oikein jaksa enää itkeäkkään.
Pitäis olla joku lääkitys joka lamaannuttaa tunteet niin et ilmekkään ei värähdä tapahtuupa mitä hyvänsä.
Kyllä liikuta mikään, ei ennen lääkitystä eikä sen jälkeen. Mitkään mullistukset maailmalla tai kotimaassa ei liikuta, ei pahemmin ees lähipiirissä. Olen ihan turta. Ei ees vitsit jaksa naurattaa. Kuinka hemmetissä tästä noustaan nauttimaan elämästä?
Perhe lähti kolme päivää sitten Jyväskylään anopin hoiviin viettämään hiihtolomaa. Täällä kotona nyt olen kolmatta päivää kännissä, itkuisena ja masentuneena. Mulla olisi kaikki syyt olla onnellinen ja reipas, hyvä bisnes alkamaisilaan, paljon töitä edessä ja kaikkea hyvää. Ihana vaimo. Superihanat 4 ja 6 vuotiaat lapset.
MIKSI SIIS OLEN ONNETON JA MASENTUNUT? miksi en voi yrittää ja onnistua? Miksi olen LOHDUTTOMAN masentunut vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Valehtelen ystäville ja liikekumppaneilla olevani kipeä, että saan juoda koskenkorvaa aamuysistä...häpeän itseäni. Koska en kehtaa ilmoittaa heille, että tarvitsen vihdoin lomaa - edes viikon tai jotain. Tekisi niin mieli kadota johonkin. Tai vähintään vaihtaa puhelinnumeroa.
Hirveintä on katsoa ihanien lapsieni kuvia. He ovat niin syyttömiä siihen, että isillä on paha olo. Heidän takia olisi pakko jaksaa ja pahimmillaan edes teeskennellä, että asiat on hyvin.
Mitä hittoa mä teen - laskut kasaantuu ja kaikki meinaa kaatua päälle.
Tilanteeni on pohjimmiltaan jokseenkin sama kuin sulla, mutta kuitenkin ihan eri...Katselen asiaa nyt jo ihan pienen nousun jälkeiseltä paikalta...Siis sinäkin voit nousta.
Mua kosketti sun jutus se, että on ainakin yksi kenelle olet rehellinen...tietokone...siitä on hyvä jatkaa...Sulla on puoliso...miten hänen kanssaan...voitko puhua tuntojasi ja tilanteitasi ...kuunteleeko hän vai puhuuko hän verhonväristä....
Itselläni oli kaikken kurjin olo juuri silloin, kun kaikki oli ulkoisesti oikeesti hyvin...mulla oli kuitenkin tosi paljon pahaa oloa painettuna (viinalla ym) alas...kun elämä oli ulkoisesti mallillaan pyrki sotketut asiat pintaan kaivaten järjestykseen laittoa päässä=mielessä...
Takana on nyt vuosia terapiaa...monien kokeilujen jälkeen oikea lääkitys...ja katso...kyllä johtajanakin pärjää...se on sitten eri juttu, että kannattaako elämää elää johtajana jos työntekijänä pääsee itse ja perhe helpommalla...rahalla kun ei saa ihan kaikkea...
Siis hae ystävä apua.Mene rohkeesti lekuriin tai mielenterveystoimistoon...siellä osataan neuvoa..tosin sun tarvii miettiä haluat sä killua kuilun päällä nykyisellä tavalla vai oikeesti apua...Siunausta elämääsi.
Muilla on samankaltaisia ongelmia. Tämän toteaminen ei auta.
Mikä auttaisi?
Tuskaisuuden tunne pitää saada pois. Se on ihan totta.
Lääkkeet, ravitsemusterapia, terapia, liikunta jne. voivat auttaa.
Toivottavasti jaksat auttaa itseäsi. Apu voi löytyä yllättävältä taholta, mutta pitää jaksaa yrittää.