Hei ihanat miehet ja naiset! Nyt ku en enää jaksa oman pääni sisällä pähkäillä elämän ihmeellisyyttä, niin päätimpä purkautua tänne 24seen. En tiiä onko hyvä idea vai ei, mutta kokeillaan.
Oon siis parikymppinen nainen ja kamppailen omien ajatuksieni kanssa siitä, että oonko hetero vai bi. Nää mun ajatukset alko parisen vuotta sitten erään baari-illan jälkeen, kun mieleeni iski ensimmäistä kertaa ajatus: mitä jos en olekkaan vain miehistä kiinnostunut? Tämä ajatus lähti liikkeelle siitä, ku baaarissa iskemään tulleet perinteiset känniääliöt alko vaan vituttaan mua, suorastaan ällöttään. Muistan illan päätteeksi miettineeni vaan, että eipä taas ollu kiinnostavan oloisia tyyppejä koko helvetin baarissa. Missä vika! Säikähdin ihan omia ajatuksiani. Tämän jälkeen aloin miettimään mahdollisuuttani olla bi enemmän, ja siitä alko inhottava kierre, josta en oo oikeen päässy yli. Oon muun muassa miettiny, millasta ois pussailla esim kaverini kanssa, tai harrastaa seksiä naisen kanssa, tai ihastua naiseen. Ei siinä, olen hyvin suvaitsevainen ja vietän aikaa homojen sekä bi/lesbojen kanssa silloin tällöin eikä maailmani todellakaan kaatuisi, jos toteaisin itseni bi:ksi... Ongelma tässä nyt on se, että en pääse millään lopputulokseen. Ikinä en oo tunnistanu, että oisin ollu ihastunu naiseen, oon vaan kiinnittäny naisten ulkonäköön huomiota, vertaillu naisia itteeni, ja miettiny että millastahan ois harrastaa seksiä naisen kanssa, ja ennen kaikkea, pystysinkö mä siihen...!? Pienestä asti oon ollu pojista kiinnostunu ja kattelen miehiä, mutta silti! nämä bi-ajatukset vaivaa mua vähän väliä. Oon reissannut töiden takia pidempiä aikoja ulkomailla, ja aina näillä ulkomaan reissuilla nää bi-ajatukset jotenki on vaan unohtunu, tai jääny taka-alalle. Miehiä on ollu kuvioissa jne. Sit aina ku suomeen tulee takas, niin alkaa ahistus ja ajatusten pyörittely. Tässä nyt tosiaan parin vuoden aikana oon ihastunu muutamia kerran miehiin, ja yhen kerran mulla oli ihanan miehen kanssa intohimoinen mutta lyhyt suhde, joka tosin päättyi siihen kun palasin suomeen takaisin töihin. Hänen kanssaan ollessa muistan ajatelleeni, että kyllä se miehen olla pitää. Mutta takaisin avarakatseisessa länsimaassa, en vaan tiiä mikä oon ja mitä vittua, mun pitäs tehä. Tai kelle mun pitäs tästä puhua. Yhelle ainoalle kaverille oon uskaltanu näistä (oudoista?) ajatuksista puhua. Siitähän tosin ei oo paljo apua ole ollut, eihän kukaan muu kuin minä itse voi tietää että mitä ajattelen ja tunnen, ja mitä mitäs tehä... Ja tiedän tiedän, sillähän se selviäis että kokeilis naista, mutta ei sekään oo niin yksinkertaista. Ekaks, en halua vaan randomilla jonku naisen kanssa alkaa hommaileen, siinähän vielä satuttas jotain. Tokaks, en tiiä että haluanko. uskallanko!
Oon muuten tosi onnellinen ja luottavainen tulevaisuuden suhteen, mutta näille ajatuksille haluaisin vihdoinkin jonku päätöksen. Tiiän ettei kellään oo mulle ratkaisua, mutta ois kiva kuulla muiden kokemuksia, ja ehkä saada jotain vinkkejä.. En tiiä. Jos jollaki ois samanlaisia kokemuksia/ajatuksia, ois mahtavaa kuulla että miten on omiin ajatuksiin lopulta saatu järkeä? Jaa-a, en tiiä saiko tästä mun stoorista mitään järkevää irti, mutta toivottavasti viesti tuli perille.
Ja mielelläni kuulisin hyvällä mielellä kirjoitettuja kommentteja, enkä negatiivisia latauksia.
Oon siis parikymppinen nainen ja kamppailen omien ajatuksieni kanssa siitä, että oonko hetero vai bi. Nää mun ajatukset alko parisen vuotta sitten erään baari-illan jälkeen, kun mieleeni iski ensimmäistä kertaa ajatus: mitä jos en olekkaan vain miehistä kiinnostunut? Tämä ajatus lähti liikkeelle siitä, ku baaarissa iskemään tulleet perinteiset känniääliöt alko vaan vituttaan mua, suorastaan ällöttään. Muistan illan päätteeksi miettineeni vaan, että eipä taas ollu kiinnostavan oloisia tyyppejä koko helvetin baarissa. Missä vika! Säikähdin ihan omia ajatuksiani. Tämän jälkeen aloin miettimään mahdollisuuttani olla bi enemmän, ja siitä alko inhottava kierre, josta en oo oikeen päässy yli. Oon muun muassa miettiny, millasta ois pussailla esim kaverini kanssa, tai harrastaa seksiä naisen kanssa, tai ihastua naiseen. Ei siinä, olen hyvin suvaitsevainen ja vietän aikaa homojen sekä bi/lesbojen kanssa silloin tällöin eikä maailmani todellakaan kaatuisi, jos toteaisin itseni bi:ksi... Ongelma tässä nyt on se, että en pääse millään lopputulokseen. Ikinä en oo tunnistanu, että oisin ollu ihastunu naiseen, oon vaan kiinnittäny naisten ulkonäköön huomiota, vertaillu naisia itteeni, ja miettiny että millastahan ois harrastaa seksiä naisen kanssa, ja ennen kaikkea, pystysinkö mä siihen...!? Pienestä asti oon ollu pojista kiinnostunu ja kattelen miehiä, mutta silti! nämä bi-ajatukset vaivaa mua vähän väliä. Oon reissannut töiden takia pidempiä aikoja ulkomailla, ja aina näillä ulkomaan reissuilla nää bi-ajatukset jotenki on vaan unohtunu, tai jääny taka-alalle. Miehiä on ollu kuvioissa jne. Sit aina ku suomeen tulee takas, niin alkaa ahistus ja ajatusten pyörittely. Tässä nyt tosiaan parin vuoden aikana oon ihastunu muutamia kerran miehiin, ja yhen kerran mulla oli ihanan miehen kanssa intohimoinen mutta lyhyt suhde, joka tosin päättyi siihen kun palasin suomeen takaisin töihin. Hänen kanssaan ollessa muistan ajatelleeni, että kyllä se miehen olla pitää. Mutta takaisin avarakatseisessa länsimaassa, en vaan tiiä mikä oon ja mitä vittua, mun pitäs tehä. Tai kelle mun pitäs tästä puhua. Yhelle ainoalle kaverille oon uskaltanu näistä (oudoista?) ajatuksista puhua. Siitähän tosin ei oo paljo apua ole ollut, eihän kukaan muu kuin minä itse voi tietää että mitä ajattelen ja tunnen, ja mitä mitäs tehä... Ja tiedän tiedän, sillähän se selviäis että kokeilis naista, mutta ei sekään oo niin yksinkertaista. Ekaks, en halua vaan randomilla jonku naisen kanssa alkaa hommaileen, siinähän vielä satuttas jotain. Tokaks, en tiiä että haluanko. uskallanko!
Oon muuten tosi onnellinen ja luottavainen tulevaisuuden suhteen, mutta näille ajatuksille haluaisin vihdoinkin jonku päätöksen. Tiiän ettei kellään oo mulle ratkaisua, mutta ois kiva kuulla muiden kokemuksia, ja ehkä saada jotain vinkkejä.. En tiiä. Jos jollaki ois samanlaisia kokemuksia/ajatuksia, ois mahtavaa kuulla että miten on omiin ajatuksiin lopulta saatu järkeä? Jaa-a, en tiiä saiko tästä mun stoorista mitään järkevää irti, mutta toivottavasti viesti tuli perille.
Ja mielelläni kuulisin hyvällä mielellä kirjoitettuja kommentteja, enkä negatiivisia latauksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi heterojen on pakko miettiä "Voisinko sittenkin olla jopa bi-seksuaali? Voisinko pussailla tai jopa rakastella saman sukupuolen edustajaa?" Miksi siitä pitää ottaa niin hirveät paineet? Jos saman sukupuolen edustajat kiinnostavat, niin sehän on kivaa. Mutta jos ei ole asiasta varma, miksi siitä pitäisi stressata hirveästi? Kyllähän asia aikanaan selviää, joko kokeilemalla seksiä tai ihastumalla/rakastumalla saman sukupuolen edustajaan.
"Ikinä en oo tunnistanu, että oisin ollu ihastunu naiseen, oon vaan kiinnittäny naisten ulkonäköön huomiota, vertaillu naisia itteeni, ja miettiny että millastahan ois harrastaa seksiä naisen kanssa, ja ennen kaikkea, pystysinkö mä siihen...!? " Eiköhän kaikki naiset harrasta tätä itsensä ja muiden vertailua. Ja olen kyllä kuullut että ihan heteronaisetkin ihastelevat hyvännäköisiä naisia. Ihan kiva että pohdit näitä juttuja, mutta älä hätäile. Elä kivaa heteroelämääsi ja jos ihastut naiseen niin kokeile miltä suhde naisen kanssa tuntuu.
Mutta laadi tulevan naisesi kanssa yhteiset pelisäännöt ja muista kertoa omasta epävarmuudestasi ja mahdollisesta bi-seksuaalisuudestasi. Helpottaa toisenkin elämää kummasti.
Kyllä tiiän että tämmöset kirjotukset ihmetyttää joitaki ja ehkä ärsyttää, mutta ajattelin vaan kokeilla jos täältä sattumalta löytys samanlain asioita pohdiskelevia ihmisiä. Tämä tuskastelu kun nyt ei vaan ole niin helppoa. Mutta kiitos koujirou ku kehotit oleen hätäilemättä. Asiaa puhut.