Persut käräjille!

Suomi on edelleen Euroopan maaseutuvaltaisin maa. Maallemme ovat tyypillisiä maaseudun metsä-, pelto- ja vesistömaisemat sekä maaseutumainen asutus, jotka käsittävät yli 90% pinta-alasta.

Suomi on Euroopan unionin harvaan asutuin ja maaseutumaisin maa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että niin valtio, maakunnat, kunnat ja kylät, kaikki yhdessä, osallistuvat maaseutupolitiikan toteuttamiseen. Maaseudun kehittäminen koskee kaikkia Suomen maaseutualueita. Toteuttaminen tapahtuu hyödyntämällä kansallista sekä EU:n ohjelmapolitiikkaa.

Maa- ja metsätaloushallinto osallistuu toimialaansa koskevaan alueidenkäytön suunnitteluun, säädösvalmisteluun ja kehittämistyöhön. Maa- ja metsätalousministeriö kehittää omalla hallinnonalallaan ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa alueidenkäytön ohjeistoa siten, että maa- ja metsätalouden elinkeinoihin, maaseutu- ja vesirakentamiseen, maaseutumaisemaan ja maaseutuympäristöön liittyvät näkökohdat tulevat kestävällä tavalla otetuiksi huomioon kaavatasolla.

Ohjelmakaudelle 2007-2013 Suomeen on laadittu yksi kansallinen maaseudun kehittämisstrategia, jota toteuttavat Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmat. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa Suomen maaseudun kehittämisstrategian sekä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Molemmat on valmisteltu laajoissa työryhmissä, ja kumpikin on valmisteluaikana ollut sekä lausuntokierroksella että julkisesti esillä yleisön kommentoitavana.

Suomen käytettäväksi osoitetut maaseuturahaston varat ovat yhteensä 2 155 milj. euroa. Summa esitetään strategiassa jaettavaksi Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmien kesken siten, että Manner-Suomen osuus on 2 137 milj. euroa.

Kansallinen rahoitusosuus voi sisältää valtion ja kuntien rahoitusta. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman julkisen rahoituksen alustava kokonaismäärä on 6 766 milj. euroa. Lisäksi yksityisen rahoituksen määräksi arvioidaan 1 051 milj. euroa, jolloin ohjelman kokonaiskustannukset ovat 7 817 milj. euroa.

Suomen maaseudun kehittämisstrategia suuntaa Suomen maaseudun kehittämistä ohjelmakaudella 2007-2013. Strategian painopistealueita ovat maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla, maaseudun yritystoiminnan kehittäminen sekä paikallisen omaehtoisen toiminnan vahvistaminen.

Painopistealueita toteutetaan Euroopan neuvoston maaseutuasetuksen mukaisesti neljän toimintalinjan kautta. Strategiassa on linjattu toimintalinjoille seuraavat painotukset EU:n maaseuturahaston osuudesta:
* maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantaminen (vähintään 11 %),
* ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen (enintään 76 %),
* maaseudun elinkeinoelämän monipuolistaminen ja maaseutualueiden elämänlaadun parantaminen (vähintään 11 %) sekä
* Leader-toimintatapa (vähintään 5 %).

Leader-toimintatapa vahvistaa maaseudun kilpailukykyä sekä kansalaisyhteiskunnan ja julkisen hallinnon yhteistyötä. Sen kulmakiviä on paikallisuus, oma-aloitteisuus ja verkostoituminen.

Toimintatapaa toteutetaan paikallisten Leader-toimintaryhmien kautta. Toimintaryhmät ovat rekisteröityjä maaseudun kehittämisyhdistyksiä. Niiden hallitukset muodostetaan kolmikantaperiaatteella: edustettuna ovat maaseudun asukkaat sekä kuntien, elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajat. Ryhmät saavat vuosittain käyttöönsä tietyn summan julkista rahaa, jolla ne rahoittavat valitsemansa hankkeet omalla toiminta-alueellaan.

Ohjelmakaudella 2007-2013 Manner-Suomessa toimii 55 paikallista toimintaryhmää. Niiden toiminta kattaa kaikki Manner-Suomen maaseutualueet. Ryhmiä rahoitetaan EU:n maaseuturahaston Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007-2013. Osa toimintaryhmien rahoituksesta on peräisin kansallisista lähteistä.

Tavallisesti toimintaryhmät toimivat seutukunnan kokoisilla alueilla (keskimäärin 40 000 asukasta). Alueiden kunnat sitoutuvat ryhmien toimintaan.

Leader-yhdistyksen toiminta on kaikille avointa, joten kuka tahansa oman alueensa kehittämisestä kiinnostunut voi osallistua siihen.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR suuntaa kansallista maaseutupolitiikkaa ja vaikuttaa kansainväliseen maaseutupolitiikkaan. Se on valtioneuvoston asettama yhteistyöelin, joka edistää maaseudun hyvinvointia ja elinvoimaisuutta vaikuttamalla monin tavoin poliittiseen ja hallinnolliseen päätöksentekoon. YTR:n tehtävänä on sovittaa yhteen maaseudun kehittämistoimia ja edistää maaseutuun kohdistettavien voimavarojen tehokasta käyttöä kaikilla maaseutupolitiikan viidellä tasolla: kansainvälinen, kansallinen, alueellinen sekä kunta- ja kylätasoilla.

YTR:n toiminnan perustana on maaseutupoliittinen kokonaisohjelma, joka sisältää strategisia linjauksia ja useita yhteiskunnan eri osa-alueille kohdistuvia toimenpide-ehdotuksia. Toimenpiteitä toteuttavat valtionhallinnon lisäksi mm. oppilaitokset, kunnat ja yhdistykset. Maaseutupoliittinen erityisohjelma ja selonteko ovat valtioneuvoston hyväksymiä ohjelmia, jotka sisältävät valtionhallinnon toimenpiteet maaseudun elinvoimaisuuden parantamiseksi. YTR toteuttaa kyseisiä ohjelmia hallituksen apuna.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmällä on teema- ja työryhmiä, jotka työskentelevät erilaisten asiakokonaisuuksien parissa. Teemaryhmillä on monia toimintamuotoja. Ryhmät tekevät omasta asiantuntija-alueestaan kehittämisohjelmia, arvioita ja lausuntoja, järjestävät seminaareja ja yleisötilaisuuksia sekä julkaisevat lehtiä ja tiedotteita.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä suuntaa valtakunnallisten maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden rahoitusta maaseutupoliittisesti keskeisiin teemoihin. YTR suunnittelee valtakunnallisia hankkeita, jotka edistävät yhteistyöryhmän tehtävien toteuttamista.

Kunnat ovat tärkeä osa Suomen maaseutupoliittista järjestelmää. Maaseutupolitiikan toimenpiteet kohdistuvat yhteistyössä kuntien ja niiden asukkaiden kanssa kaikkiin ikäluokkiin. Erityisenä tavoitteena on asumisen edellytysten parantaminen maaseudulla.

Uudenlaisten hoivapalveluiden kehittäminen, palvelupisteen perustaminen kylälle, kylien asukkaiden huomioiminen päätöksenteossa, yrittämisen edellytysten parantaminen ja nuorten vapaa-ajanmahdollisuuksien lisääminen ovat kaikki esimerkkejä maaseutupoliittisesta toiminnasta. Toiminnasta, jonka tavoitteena on elinvoimainen ja ikärakenteeltaan monipuolinen maaseutu, jossa on hyvä asua ja elää.

Myös Kuntaliitto haluaa omalta osaltaan kannustaa kuntia maaseutupolitiikan toteuttamiseen sekä kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutukseen. Otamme osaa myös valtakunnalliseen maaseutupoliittiseen keskusteluun ja maaseutupoliittisten ohjelmien valmisteluun.

Kuntaliiton hallitus on hyväksynyt Kuntaliiton maaseutustrategian, jossa on määritelty Kuntaliiton näkökulmasta maaseutualueiden tärkeimmät vahvuudet ja haasteet sekä etsitty ne painopistealueet, joita kehittämällä maaseudun elinvoimaisuus voidaan turvata. Strategia antaa välineitä siihen, miten valtio ja kunnat voivat omassa toiminnassaan paremmin huomioida maaseudun ja millä keinoilla maaseudun elinvoimaisuutta voidaan edistää.

Kuntaliitto tarkastelee maaseutua seuraavan viiden painopistealueen kautta:
• Kuntatalous tasapainoon ja vakaa tulopohja kunnille
• Vaikuttavaa elinkeino- ja työvoimapolitiikkaa
• Toimivat lähipalvelut uudistaen
• Laadukkaat tietoliikenneyhteydet ja toimiva infrastruktuuri
• Maaseutu menestystekijänä ja yhteisöllisyys voimavarana

Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen piti avauspuheen kirkon maaseutuseminaarissa 24.10.2009 Kouvolassa. Tämän puheen mukaan ”hyväksyi keväällä 2008 toimintaa linjaavan ”Kirkon läsnäolo maaseudulla”. Sen taustalla on kirkon yhteinen strategia ”Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö”. Sen mukaan ”Kirkon tehtävä on kutsua ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, tuoda elämään kestävä perusta ja rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta.” Jumalan koko ihmistä koskeva pelastustahto koskee maaseudun ihmistä ja hänen elinolojaan.
Vahvan kirkollisuuden ja herätysliikkeiden siivittämänä maaseudulla on saatu kokea, miten Jumalan sana parantaa itsekkyydestä ja järjen kapeudesta sekä avaa kehityksen mahdollisuuksia.

Kirkko tukee ihmistä kantamaan vastuuta itsestään ja toisista. Se haluaa olla myötäelävä ja
konstailematon, kantaa ottava, ymmärtävä ja kannustava. Kirkon sanoma maaseudulle on: kirkko elää maaseudun ihmisissä ja samaistuu heidän kohtaloonsa. Jumalan läsnäolon yhteisönä kirkko on läsnä koko suomalaisessa todellisuudessa. Jumalan läsnäolo elämässä antaa uuden ulottuvuuden, joka avaa väyliä toivolle, luottamukselle ja keskinäiselle rakkaudelle.”

Kirkko haluaa, että maaseutu on hyvä ja elinvoimainen paikka asua nykyisille ihmisille ja tuleville
sukupolville.

Kirkko haluaa että maaseudulla asuvat ihmiset eivät syrjäydy palvelujen tason, etäisyyksien, koulutus- ja kulttuuritarjonnan tai tulojen alhaisuuden vuoksi.

Kirkko haluaa luonnon säilyvän mahdollisimman paljon omilla ehdoillaan ihmisen hoitamana.

Kirkko haluaa suomalaisen maaseudun tuottavan ihmisille myös tulevien sukupolvien aikana ravintoa, toimeentuloa ja sielunlepoa.

Kirkko haluaa, että jokamiehen oikeudet säilyvät maaseudulla.

Kirkko haluaa, että maaseutua kehitetään pitkäjänteisesti maaseudun asukkaiden ja koko kansan ehdoilla tulevat sukupolvet huomioon ottaen.

Kirkko haluaa, että maaseudun menneisyys näkyy ja on voiman lähteenä tuleville sukupolville.

Kunnallisella tasolla päätetään monista asioita, jotka koskettavat suoraan ihmisten arkea. Esimerkiksi peruskoulutus, terveydenhuolto ja kaavoitus ovat kunnan vastuulla. Tärkeä osa suomalaista edustuksellista demokratiaa on kunnallinen itsehallinto. Kuntalaiset äänestävät joka neljäs vuosi valtuuston, joka päättää kunnan asioista.

Kuntalain mukaan kunnanvaltuuston on pidettävä huolta osallistumisen ja vaikuttamisen edellytyksistä. Sen on toiminnallaan edistettävä osallistuvan demokratian toteutumista.
Kuntalainen voi siis äänestäjänä ja kunnan asukkaana vaatia oikeuksiaan jo kuntalain perusteella. Kuntalain luvussa 4 säädetään:
• äänioikeudesta kunnallisvaaleissa
• äänestysoikeudesta kunnallisessa kansanäänestyksessä
• valtuuston vastuusta kunnan asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen edellytyksistä
• kunnan asukkaan aloiteoikeudesta kunnan toimintaa koskevissa asioissa
• kunnan tiedottamisvelvollisuudesta
• kunnallisesta kansanäänestyksestä kansanäänestysaloitteesta.
Kuntalain mukaan kuntalaisten osallistumista ja vaikuttamista voidaan lisäksi edistää mm. selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa ja järjestämällä kunnallisia kansanäänestyksiä.

http://www.perussuomalaiset.fi/getfile.php?file=1382

omavaraisuus ruoka suurpedot maatalous harmaahylje metsä energia paikallisuus riista kala poro vapaus asuminen kyläkoulu hajautettu ilo tuoreus luomu taloudellisuus tehokkuus gmo-vapaus turkistarhaus olki biokaasu jätevesi maito metsästys 141- ja 142 -tuet paikallistiet kiinteistövero kloonivapaus sika työ hirvikanta postipalvelut turve kauppa maantie hankintahakkaaja elämys vastuu subsidiariteetti

Perussuomalaisten maaseutuohjelma

Maaseudulla kasvaa kaikki
Perussuomalainen maaseutu on ihmisläheinen, turvallinen, taloudellisesti järkevä ja ekologisesti kestävä. Perussuomalainen politiikka on itsenäistä, oikeudenmukaista, etujärjestöistä riippumatonta ja yhteistyökykyistä.

Perussuomalaisten maaseutuohjelma käsittää maatalouden, metsätalouden sekä maaseudun asumisen ja yrittämisen. Perussuomalaiset näkevät maaseudun menestystekijänä. EU ja valtio ohjaavat, mutta liiallinen valvonta ja holhoaminen johtavat lamaannukseen ja byrokratiaan. Maaseudunkin asioissa on uskottava yksityiseen yrittäjyyteen ja paikallisiin toimijoihin. Sujuva hallinnointi ja byrokratian vähentäminen edellyttävät Maa- ja metsätalousministeriön ja Ympäristöministeriön yhdistämistä Luonnonvaraministeriöksi.

Maa- ja metsätalous, kalastus ja poronhoito tyydyttävät elämän perustarpeita. Maan ja metsän antimia tuottavat, jalostavat ja kuljettavat yritykset luovat hyvinvointia koko Suomelle ja ovat maaseutuasutuksen perusta.

Maalla on hyvä asua ja kasvaa
Asuminen ja yrittäminen maaseudulla edellyttävät kehittyvää ja ennakoitavaa toimintaympäristöä. Maaseudun liikenneyhteyksiä ei ole kehitetty, palveluja on keskitetty eli lakkautettu ja elävien kylien on annettu näivettyä. Maaseudun asukkaita on syyllistetty Itämeren saastuttamisesta, pohjavesien pilaamisesta ja ilmastonmuutoksesta. Syyllistämisen ja keskittämisen kierre on katkaistava ja luotava uutta uskoa maaseudun mahdollisuuksiin. Maaseutu on hyvä ja turvallinen kasvuympäristö lapsille ja nuorille.

Maaseudun palvelut – keskittämisestä hajauttamiseen
Perussuomalaisten mielestä maaseudun palvelujen keskittämisestä on siirryttävä niiden hajauttamiseen. Aluehallinnon ja palveluiden säilyttäminen on tehokkainta aluepolitiikkaa. Elinvoimaisia kyliä on kuollut koulujen, postien ja kaupallisten palveluiden keskittämisen seurauksena, vaikka keskittämisen hyödyt ovat usein näennäisiä. Julkisten palvelujen lakkauttamista tarkastellaan yksipuolisesti palvelun järjestäjän näkökulmasta eikä palvelun käyttäjien ja koko yhteisön tarpeita arvostaen. Julkisia palveluja on kehitettävä yli sektorirajojen ja yhdessä yritysten kanssa. Postinjakelun, koulukuljetusten, palvelutaksien ja kodinhoitopalveluiden yhteensovittamisen esteitä tulee poistaa. Poliisin ja muiden viranomaisten palveluita on oltava tarjolla syrjäseuduillakin. Viranomaistyön etätyömahdollisuuksia tulee edistää. Keskittämisen huumassa kylien lähipalvelut on säilytettävä. Kyläkouluja on ruokaloineen hyödynnettävä muidenkin kuin koululaisten käyttöön. Tietoliikenne-, puhelin- ja postipalveluja pitää olla tasapuolisesti saatavilla kaikkialla. Palvelut on oltava kaikkien saatavilla myös ilman internetiä.

Paremmat tiet johtavat korkeampaan elintasoon, auton käytön kustannuksia on alennettava
Liikenteen sujuvuus on toimivan ja tehokkaan maaseudun perusedellytys. Rauta- ja maanteiden, satamien, lentokenttien ja tietoliikenneyhteyksien turvaaminen ovat keskeisiä valtiovallan tehtäviä. Valtio on laiminlyönyt alemmanasteisen tieverkon ylläpitoa ja kehittämistä koko 2000-luvun. Perussuomalaisten mielestä paikallis- ja yksityistieverkon ylläpito ja parantaminen on panostus kansallisomaisuuden hoitamiseen, turvallisuuteen ja elinvoimaiseen yhteiskuntaan samalla tavalla kuin perustienpito. Palveluiden ja työpaikkojen siirryttyä keskuksiin ja julkisen liikenteen lakattua oma auto on maaseudun asukkaille korvaamaton. Vanhojen autojen päästöverot, polttoaineverot ja työmatkavähennysten rajoittaminen koskettavat rajuimmin maaseudun asukkaita. Kustannusten nousu voi tehdä jopa työssäkäynnin kannattamattomaksi ja harrastukset mahdottomiksi. Perussuomalaiset eivät hyväksy ympäristösyillä harjoitettavaa keskittämispolitiikkaa.

Pitkäjänteiseen rataverkon ylläpitoon ja rakentamiseen on suunnattava varoja. Uusi Jäämeren rata tarvitaan pohjoisen työllisyyden takaamiseksi ja kaivosteollisuuden tulevaisuuden turvaamiseksi.

Pitkäjänteiseen rataverkon ylläpitoon ja rakentamiseen on suunnattava varoja. Uusi Jäämeren rata tarvitaan pohjoisen työllisyyden takaamiseksi ja kaivosteollisuuden tulevaisuuden turvaamiseksi.

Perheviljelmäpohjainen omavaraisuus on Suomen turvatakuu
Kannattavan pien- ja perheviljelmän edellytykset on säilytettävä koko Suomessa. Taloudellisesti kannattava ja eteenpäin pyrkivä tila voi vastata yhteiskunnan haasteisiin työllistämällä, investoimalla ja huolehtimalla hyvin niin eläimistä, ympäristöstä kuin yrittäjäperheestäkin. Perussuomalaisten mielestä maatalousväestön tulotason on vastattava yleistä tulokehitystä. Perheviljelmä perustuu tilalla asuvan perheen työpanokseen. Perheviljelmiä voi olla monen kokoisia, ja niillä voi olla palkattuakin työvoimaa. Peltopinta-alaan sidottuja tukia on voitava siirtää maatilan sisällä.

Suomalaisen maataloustuotannon säilyminen takaa myös muiden elintarvikesektorin työpaikkojen säilymisen. Suomalainen maatalous työllistää seurannaisvaikutuksineen yli 300 000 ihmistä. Rakennemuutos ja tehostaminen ovat vähentäneet elintarvikesektorin työpaikkoja, mutta sektorin merkitys ei ole vähentynyt, koska haluamme yhä syödä kotimaista ruokaa.

Pysyvien vaikutusten saamiseksi poliittisen ohjauksen tulisi vaikuttaa suoraan kysyntään, mistä on esimerkkinä luomutuotannon markkinointikampanjat tai lähiruuan hyödyntäminen julkisissa hankinnoissa. Poliittinen ohjaus ei voi olla pysyvässä ristiriidassa kysyntävetoisuuden kanssa.

Hajautetulla tuotannolla työtä ja kriisivalmiutta
Maailman elintarvikemarkkinat ovat siirtymässä pysyvästi ylijäämien kaupustelusta niukkuuden aikaan. Suomalaisen tuotannon turvaaminen on ollut suurta viisautta. Ruokaomavaraisuuden turvaamisen lisäksi on panostettava valkuaisrehu- ja energiaomavaraisuuden lisäämiseen sekä luomutuotteiden kysyntään vastaamiseen. Kriisivalmius edellyttää panostuksia varmuusvarastointiin.

Tehokkuutta tarvitaan, mutta teollinen maatalous ei sovi Suomeen. Nykyisen kehityksen suunta, jossa kotieläinyksiköt kasvavat velkavetoisiksi teollisuuslaitoksiksi, on huolestuttava. Samalla uudet perhetila -kokoluokan kotieläinyksiköt ovat harvinaisuus. Pienet yksiköt turvaavat elintarvikehuoltoa, maaseudun asutusta ja eläinten terveyttä. GMO-vapaus on puhtaan suomalaisen maatalouden vientivaltti, minkä takia Perussuomalaiset eivät hyväksy GMO-lajikkeiden viljelemistä. Emme hyväksy myöskään GMO-tuotteiden tuontia, jalostusta tai käyttöä Suomessa. Luomutuotannon ja -jalostuksen laajentumiselle on turvattava riittävät puitteet.

Elintarviketeollisuuden keskittymisen ja suurien yksiköiden rinnalle tarvitaan pienimuotoista elintarvikejalostusta. Pienten yksiköiden ympäristö- ja elintarvikemääräyksiä tulee siksi lieventää. Pienillä yksiköillä on merkitystä paitsi suomalaisen ruokakulttuurin ja paikallisuuden myös kriisiaikaisen huoltovarmuuden kannalta.

Ennustettavuutta ja oikeudenmukaisuutta on lisättävä
Maataloustuotanto vaatii pitkäaikaista sitoutumista yrittäjältä. Investoinnit tehdään kymmeniksi vuosiksi. Poliittisten päätösten on oltava ennakoitavia ja mahdollistettava yritystalouden suunnitelmallisen kehittämisen ja sukupolvenvaihdokset.

Suomalaiset tuottajahinnat ovat usein Euroopan halvimpia, mutta kustannukset ovat kalleimpien joukossa. Maatalouden tuotantopanosteollisuus, kauppa ja elintarviketeollisuus voivat hyvin. Samoin neuvontajärjestöt ja hallinto paisuvat.

Maanomistusoikeuden nakertaminen on loputtava. Maastoliikenne, virkistys tai matkailuelinkeino eivät ole yleisiä syitä, joiden edessä maanomistajan oikeuksia tulisi kaventaa. Matkailuun ja huviajeluun suunniteltuja kelkkareittejä ei saa rakentaa maanomistajan tahdon vastaisesti.

Perussuomalaiset eivät hyväksy kiinteistöveroa pellolle tai metsälle, sillä mielestämme kaikkien suomalaisten tulee voida omistaa maata ilman että siitä rangaistaan. Olisi sitä paitsi typerää kohottaa kotimaisen elintarvike- ja puuntuotannon kustannuksia. Verovapaus on myös jokamiehenoikeuksien kannalta merkityksellistä. Tilarakenteen kehittämiseksi tarpeellisilta vapaaehtoisilta tilusvaihdoilta ja -kaupoilta tulee poistaa varainsiirtovero, maanmittauskulut ja mahdollinen myyntivoittovero. Spv- luopumistukiasiat on oikeudenmukaistettava niin luopujien eläke-edun kuin jatkajienkin osalta.

Tukiviidakkoa on raivattava
Maatalouden harjoittamiseen liittyvää sääntelyä ja byrokratiaa on oleellisesti vähennettävä. EU sääntelee maataloutta n. 25 000 sivun verran. Lisäksi suomalaisen sääntelyn määrä lienee tuhansia sivuja. Maatilojen omaa vapautta ja vastuuta voidaan kasvattaa ja byrokratian määrää vähentää. Maanviljelijän kartta- ja tukisulkeisia tulee yksinkertaistaa oleellisesti. Hallinnon hyväksymiin karttoihin on voitava luottaa. Tukiehdot tulee olla viljelijän ja virkamiesten omaksuttavissa ilman konsultteja. Ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia ja tarkastusten viivästymisistä johtuvia tuenmaksatusten lykkääntymisiä ei voi hyväksyä. Nykyisin viljelijä kärsii paitsi omista myös virkamiesten tekemistä virheistä. Viljelijän on voitava luottaa hallinnon vahvistamiin karttoihin (esim. Maanmittauslaitoksen tuottamiin) ja pinta-aloihin. Perussuomalaisten mielestä viljelijän oikeusturvaa on parannettava kaikilla hallinnon tasoilla. Pienien takaisinperintöjen mielekkyyttä on kyseenalaistettava.

Pienille tiloille on kehitettävä veroehdotuksen kaltainen tukiehdotus. Yrittäjän, neuvojien ja hallinnon aika kuluu nykyisin tuotannon kannalta mitättömien säännösten ja ehtojen tarkkailussa.

Luonnonhaitoista johtuvia pysyviä haittoja on edelleen kompensoitava. 141- ja 142 -tukien maksamisen oikeudesta tai tasosta ei tingitä. Kansalliset tuet on suunnattava maatiloilla asuville ja päätoimisille viljelijöille. Peltoviljelyn ravinnetasoja on pudotettu oleellisesti. Tuotantomenetelmiä kehittämällä ravinnepäästöjä voidaan edelleen alentaa. Ravinnetasoja on voitava soveltaa laadun ja määrän takaamiseksi lohkokohtaisesti. Jätevesien ravinteita on voitava kierrättää paikallisesti.

Liitännäiselinkeinoilla lisätuloja maaseudulle
Maatiloilla on aina osattu monenlaisia töitä. Varsinaisen alkutuotannon ohella erilaiset liitännäiselinkeinot kasvattavat koko ajan merkitystään tilojen tulonmuodostuksessa ja työllistävyydessä. Varsinaisen maa- ja metsätalouden ulkopuolinen yritystoiminta tulisi huomioida täysimääräisesti arvioitaessa tilan elinkelpoisuutta aloittamisavustusten ja investointitukien kohdalla. Alkavat ja pienimuotoiset liitännäiselinkeinot tulisi toimialasta riippumatta hyväksyä verotuksessa maatilan toiminnaksi.

Maaseudun tuotteiden ja palveluiden innovaatioihin on löydyttävä riskirahaa. Tukileikkurista säästyneitä varoja on ohjattava uusien tuontia korvaavien liiketoimintojen kehittelyyn.

Metsästä iloa, tuloa, työtä ja energiaa
Metsä on suomalaisen hyvinvoinnin lähde ja vaurauden kivijalka. Metsänomistajien, metsäpalveluyritysten ja teollisuuden muodostama metsäsektori on joutunut viime aikoina suurten muutosten eteen. Koko metsäsektorin kannattavuuden, tehokkuuden ja toimintaedellytysten parantaminen on Suomen edun mukaista. Metsäsektorin kannattavuus ja uudet investoinnit poikivat hyvinvointia kaikille. Pakkosuojelu, jalostusasteen vähentäminen tai maanomistusoikeuden murentaminen taas vähentävät metsäsektorin merkitystä. Ylisuuret hirvieläinkannat, tiestön rappeutuminen ja ylimitoitettu luonnonsuojelu heikentävät metsätalouden asemaa. Metsätaloutta perusteettomasti mollaavia järjestöjä ei pidä rahoittaa julkisin varoin.

Hoidettu metsä elättää ja virkistää
Metsä tarvitsee hoitoa, sillä hoidettu metsä on taloudellisesti tuottava ja maisemallisesti viihtyisä. Suomessa on yli 700 000 metsänomistajaa, joista kasvava joukko on etä- ja kaupunkilaismetsänomistajia. Metsänomistajien vapautta neuvontapalveluiden tai metsänkäsittelyn osalta tulee lisätä. Metsänomistajan on voitava toteuttaa omia tavoitteitaan, olivat ne sitten taloudellisia, maisemallisia tai suojelullisia. Perussuomalaiset eivät hyväksy vapaaehtoisesti hakkaamatta jätettyjen alueiden pakkosuojelua. Kaikkien suojelutoimien on perustuttava vapaaehtoisuuteen. Metsätie on ekologinen ja ekonominen investointi.

Hajautettu bioenergia: työtä ja kriisivalmiutta
Metsäenergian hyödyntäminen on tärkeä kansallinen voimavara, jonka käyttöä tulee edistää. Kemera-tukien riittävyys on turvattava ja byrokratiaa on vähennettävä. Kemerasta liian suuri osa hukkuu neuvojille ja paperinpyörittäjille, ja järjestelmässä omatoiminen metsänomistaja syrjäytyy. Perussuomalaiset esittävät omatoimisille metsänomistajille kemera-tuen vaihtoehdoksi laskennallista verovähennysoikeutta. Metsäenergiaa on hankittava kestävästi. Tuettu energiapuun ja kantojen kerääminen ei saa vaarantaa puuhuoltoa, metsäluontoa tai omatoimisen metsänomistajan mahdollisuuksia hakata ja jalostaa energiapuu itse.

Metsäenergiaa käyttävien laitosten tulisi voida tasapuolisesti kilpailla energiapuusta. Yhdistelmälaitosten mahdollistama hajautettu sähköntuotanto on erittäin kannatettavaa sekä työllisyyden, ympäristön että kriisivalmiuden kannalta. Tuontipuun tuettu energiankäyttö ei saa aiheuttaa markkinahäiriöitä.

Metsäenergian lisäksi turpeen, oljen, biokaasujen ja jätteiden energiakäytön esteitä on poistettava. Energiainvestointeihin annettavien tukien ehdot tulee olla yksiselitteisiä ja kaikille samoja sekä riittävän pysyviä.

Metsäteollisuuden ylösajo
Metsäteollisuus on vastannut yhteiskunnan asettamiin tehokkuus-, ekotehokkuus- ja taloudellisuusvaatimuksiin. Yhteiskuntavastuuta on odotettava myös työpaikkojen säilyttämisen ja lisäämisen osalta. Valtiovalta ja EU ovat kuitenkin heikentäneet metsäteollisuuden kilpailukykyä, kuuntelematta suomalaisen metsäsektorin tarpeita. Perussuomalaiset nostavat suomalaisen työn ja tuotannon etusijalle. Teollisuus tarvitsee koulutettua työvoimaa, edullista energiaa ja tasaista puuvirtaa sekä teollisuuden tarpeita kunnioittavia ympäristösäännöksiä. Teollisuuden kuljetuksille ja sivutuotteille ei saa asettaa kilpailukykyä
rajoittavia haittaveroja. Metsä- ja paikallisteiden mahdollistama keskeytymätön puuvirta on suomalainen kilpailuvaltti. Puuhuollon turvaamiseksi yhteiskunnan on noudatettava pitkäjänteistä ja ennakoitavaa politiikkaa. Metsäalan hallinnointia on kevennettävä ja säästyneitä varoja on suunnattava uusien puu-innovaatioiden kehittelyyn.

paikallisuus kunniaan
Metsästys on osa suomalaista elämänmuotoa. Metsästysharrastuksen aloittamista on helpotettava metsästysaselainsäädännön lieventämisellä. Maaseudun nuorille metsästys on harvoja harrastuksia, joita voi parhaiten harrastaa lähiympäristössä. Riistan ja petojen kaatoluvat eivät kaipaa sen enempää Helsingin kuin Brysselinkään ohjeita, vaan ovat päätettävissä paikallisesti läheisyysperiaatteen mukaisesti. Suurpedot eivät saa aiheuttaa haittaa asumiselle tai yrittämiselle. Karjatilaa kiertävä susi on painajainen niin omistajalle kuin kesyille vasikoille tai lampaillekin.

Kalastusharrastus yhdellä katiskalla tulee kuulua jokaisen kotitalouden oikeuksiin. Metsäluonnon tarjoamia keruutuotteita ja matkailuelämyksiä on hyödynnettävä. Suomalaisilla tulee säilyttää jokamiehenoikeudet.

Maaseudun yrittäjyyden esteitä on purettava
Maaseudun yrittäjyyden haasteet ovat pääosin samoja kuin muidenkin yrittäjien. Kuntien, valtion ja julkisyhteisöjen on hankintatoimessaan huolehdittava, että näillä pk-sektorin yrityksillä on tasavertainen mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuihin. Maaseudun yritykset pystyvät vastaamaan palveluiden kasvavaan kysyntään.

Polttoaine- ja sähköverojen korotusten aiheuttamat haitat kasaantuvat maaseudun yrittäjille. Yrittämisen ja elämisen kustannusten nousuvauhti on kestämätön. Samaan aikaan yrittäjät joutuvat kilpailemaan harmaan talouden sävyttämillä epäterveillä markkinoilla. Maaseudun yrityksille on tärkeää, että maaseudun palveluiden ja rakenteiden alasajo lopetetaan.

Maatilojen työllistäessä yrittäjän vain osittain on luotava mahdollisuus siirtyä joustavasti yrittäjyyden ja palkkatyön välillä, putoamatta yhteiskunnan turvaverkon läpi.

Kalastuksen, poronhoidon ja tilateurastamojen toimintaedellytyksiä on kavennettu liiaksi. Keskusliikkeitä ja suuria jalostajia suosivat kohtuuttomat elintarvikemääräykset ja tarkastusmaksut ovat heikentäneet lähiruuan saatavuutta. Perussuomalaisten mielestä pienten elintarvikeyritysten markkinoillepääsyä on helpotettava, lieventämällä määräyksiä ja mahdollistamalla pääsy julkisiinkin keittiöihin.

On hämmästyttävää, että kaupoista ei saa tuoretta kalaa. Euroopan vesistörikkaimmassa maassa vain 20 % kalasta on kotimaista ja sekin myydään usein pakattuna ja satoja kilometrejä kuljetettuna. Harmaahylkeiden määrässä ja kalavesien hoidossa on toteutettava ammattikalastajien toiveita.

Porotaloutta uhkaavia petoja on voitava hävittää. Porojen määrän on oltava luonnon, asutuksen, liikenteen ja muiden elinkeinojen kanssa sopusoinnussa. Naapurimaista Suomen puolella laiduntavien porojen aiheuttamat haitat on korvattava.

Turkis- ja turvetuotanto: työtä ja tuloja
Turkistuotanto ja turpeennosto ovat julkisuudessa tuomittuja elinkeinoja. Perussuomalaiset kuitenkin puolustavat niitä. Turvetuotannon ympäristöhaittoja on edelleen syytä vähentää ja tuotannon ehtoja yhtenäistää. Turpeen jatkojalostusta ja innovatiivista tuotekehittämistä on edistettävä. Turkistuotannon positiivisia vaikutuksia eläinperäisen jätteen kierrättäjänä, työllistäjänä ja vientitulojen hankkijana on korostettava. Turkistarhaajiin tai tuotantoeläinyrittäjiin kohdistuvat iskut on tutkittava ryhmään kohdistuvina viharikoksina.

Kaivannaisteollisuus investoi ja työllistää
Kaivannaisteollisuudesta on muodostunut merkittävä työllistäjä ja vientitulojen lähde. Yli 10 000 työpaikkaa seurannaisvaikutuksineen luovat kaivospaikkakuntien kehittämiseen uutta tulevaisuudenuskoa. Yhteiskunnan on autettava kaivostoiminnan edellytysten luomisessa. Tiet, rautatiet, satamat ja kaavoitus ovat kaivostoiminnan edellytyksiä. Samoin kaivoslait ja ympäristönormit on laadittava nouseva teollisuudenala huomioiden. On huolehdittava, että Suomessa on myös jalostustoimintaa ja että kaivostoimintaan löytyy myös suomalaista pääomaa. Valtion roolia kaivosten omistajana ja aktiivisena toimijana on lisättävä.

Maaseutu on suomalaisen kulttuurin kehto
Suomalainen kulttuuri ja perinne ovat maaseutukulttuuria. Perinteisiä kädentaitoja, luovaa hulluutta, rakennusperintöä, maa- ja metsätalouden menetelmiä tai metsästyshistoriaa ei saa hukata. Suomen kielen ja kulttuuriperinnön vaaliminen ja uudistaminen eivät saa jäädä kansainvälisten vaikutteiden jyräämiksi. Matkailu ja luovat alat ovat nousussa. Perussuomalainen maaseutu pysyy ja paranee nyt ja tulevaisuudessa!

Perussuomalaisten 50 askelta parempaan maaseutuun
Maatalous
1. Pellon kiinteistöverot on torjuttava.
2. Hallintobyrokratiaa on vähennettävä. Maatilojen valvonta on oltava oikeassa suhteessa väärinkäytöksiin. Pienistä takaisinperinnöistä on luovuttava.
3. Maatalousväestölle turvattava muita väestöryhmiä vastaava tulotaso ja eläke-edut.
4. Valkuais- ja öljykasvien osalta on pyrittävä omavaraisuuteen, vapauttamalla tukijonossa olevia peltoja niiden viljelyyn. Jalostus ja kauppa edistämään valkuaisomavaraisuuden lisäämistä rehuntuotannossa. Sokeriomavaraisuutta ei saa alentaa.
5. Pienet tilat on vapautettava jokavuotisesta tukihakemusbyrokratiasta. Näille tiloille valmisteltava mahdollisuus kevennettyyn veroilmoitusmenettelyyn.
6. Geenimuuntelusta vapaa Suomi. GMO-merkinnät on otettava viipymättä käyttöön. GMO- kokeet on lopetettava ja geenitekniikan lautakunnalta koelupien myöntövaltuudet on siirrettävä valtioneuvostolle. GMO:n tuonti on esitettävä kiellettäväksi.
7. Eläinten kloonausta ei tule sallia. Kloonieläinten tuonti on kiellettävä.
8. Luomutuotannon laajentumiselle ja kehittämiselle riittävät puitteet. Luomukoulutukseen pitää panostaa ja luomututkimus tulee elvyttää.
9. Tilojen kriisivalmiutta on parannettava. Maatiloilla tapahtuva energiantuotanto ja polttoaineiden tai elintarvikkeiden varastointi on nähtävä osana Suomen kriisivalmiutta.
10. Artiklojen 141 ja 142 tukitasot on säilytettävä ja rahoitus turvattava.
11. Maaseudun keksintöjen ja palveluiden kehittämiseen on löydyttävä riskirahaa.
12. Peltotuet tulee olla vapaasti siirrettävissä tilan sisällä.
13. Suomalaisen elintarvikekaupan keskittymiskehitys on pysäytettävä. Suomessa tuotetaan Euroopan halvinta lihaa ja viljaa, joista jalostetaan kalleimpia elintarvikkeita.
14. Maanomistusoikeutta ei saa nakertaa. Kelkkareitit tai maisemakaavat tulee toteuttaa vapaaehtoisuuteen perustuen.
15. Maatilan tai yrityksen sukupolvenvaihdoksia tulee edistää lainsäädäntöä yksinkertaistamalla. Luopujan eläke ei saa riippua asuinpaikasta tai tuotantoa jatkavan tilan sijainnista.
16. Maatalouslomittajien koulutusta, oppisopimusta ja työn houkuttelevuutta on parannettava. Eläinlääkäreitten koulutuksessa tarvitaan mieskiintiöitä.
17. Tukiehtoja tulee suoraviivaistaa niin yksiselitteisiksi, että viljelijät ja virkamiehet ymmärtäisivät ne. Suomessa ei saa vaatia monimutkaisempia ehtoja kuin EU vaatii.
18. Kotieläinten jättiyksiköille on asetettava rajat. Kotieläintaloudelle asetettavat vaatimukset on koskettava myös kotieläintuotteiden tuontia.
19. Haja-asutusalueen jätevesistä ravinteet peltoon ja metsään – ei monopolipuhdistamoille.
20. Tilojen yritystoiminta ja liitännäiselinkeinot on laskettava mukaan elinkelpoisuusarvioissa. Pientenkin tilojen sukupolvenvaihdokset on oltava mahdollisia. Elinkelpoisuusvaatimus ja verotuksellinen epätasa-arvoisuus on poistettava.
Metsätalous
21. Metsän kiinteistöverot on torjuttava.
22. Metsätalouden organisaatioita on kevennettävä. Hallinnosta ja neuvonnasta on karsittava ja siirrettävä säästyneitä varoja uusien innovaatioiden kehittelyyn ja menekinedistämiseen.
23. Metsänhoitomaksusta vapautumisen koulutusvaatimuksia on helpotettava omatoimisten metsänomistajien osalta.

24. Metsätuholaisten, kuten ruskomäntypistiäisen, aiheuttamien tuhojen estämiseksi ja korjaamiseksi tarvitaan alueellisia kokonaissuunnitelmia sekä resursseja myös terveyslannoituksiin.
25. Hirvieläinten kantoja ei saa kasvattaa metsätalouden kustannuksella.
26. Energiaveroja, laivarahtiveroja tai jäteveroja ei saa lisätä metsäteollisuuden haitaksi.
27. Yksityistiemäärärahat niin tiestön ylläpitoon kuin perusparantamiseenkin on turvattava. Niitä ja metsäautotieavustuksia on tarvittaessa korotettava.
28. Suomalaista metsänhoitoa perusteettomasti mollaavilta järjestöiltä on otettava avustukset pois.
29. Suomessa tuotetun metsäenergian lisäksi turpeen, biokaasujen, kasviöljyjen, jätteiden sekä muidenkin uusiutuvien energialähteiden hajautettua energiakäyttöä on lisättävä.
30. Uusiutuvista kotimaisista luonnonvaroista valmistettujen biopolttoaineiden liikennekäytön esteitä on poistettava.
31. Kotimainen energia korvaamaan fossiilienergian lämmöntuotannossa. Yhdistetystä sähkön- ja lämmöntuotannosta sekä biokaasulaitoksista saadaan turvaa energiahuoltoon.
32. Kestävän metsätalouden rahoituslain (KEMERA) tukien hallinnointia on vähennettävä ja tukien riittävyys on turvattava.
Riista- ja petopolitiikka
33. Porotalouden elinkelpoisuutta ei saa rajoittaa liian tiukoilla eläinsuojelu- ja hygieniasäännöksillä.
34. Petopolitiikkaan on saatava tolkku. Kaatoluvat on päätettävä paikallisesti.
35. Metsästysharrastuksen aloittamista on helpotettava metsästysaselainsäädännön lieventämisellä.
36. Suomalaista tuoretta kalaa on saatava kauppoihin. Hygieniamääräykset pilaavat suomalaisen kalan.
37. Kalavedet on pidettävä tuottavina. Harmaahylkeiden määrä on sopeutettava kalastuksen ehdolla.
Maaseudun hallinto, asuminen ja yrittäminen
38. Maa- ja Metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö on yhdistettävä Luonnonvaraministeriöksi.
39. Jätevesiasetus on kumottava. Ravinteita on kierrätettävä paikallisesti.
40. Lämpölaitoksia kylille ja keskuksiin.
41. Autoveron ja energiaverojen korotuksista on luovuttava. Ajaminen ja asuminen halvemmaksi.
42. Maaseudun palveluja on tuotettava yli sektorirajojen: lähikoulusta kylän sydän.
43. Viranomaisten palveluja on saatava syrjäseuduillakin. Poliisin tai ambulanssin odottelussa tunti on pitkä aika.
44. Kyläkoulujen toimintaedellytyksiä ei saa rajata uusilla vaatimuksilla eikä maaseudun uudisrakentamismahdollisuuksia saa hankaloittaa kaavamääräyksillä.
45. Arvonlisäverollisten toimijoiden on voitava vähentää tieyksikkömaksujen sekä muidenkin verottomien toimijoiden, kuten vesi- ja jäteosuuskuntien maksuissa oleva piiloarvonlisävero laskennallisesti.
46. Pienien elintarvikejalostajien toimintaa ja markkinoillepääsyä on helpotettava. Pk-yritysten on voitava osallistua julkisiin kilpailuihin.
47. Nuorten liikkumista, harrastuksia ja työharjoittelua on helpotettava. Ajokortti- ja työsuojelusäännöksiin on saatava joustoa. Nuorten on voitava harjaantua maatilan töihin.
48. Pienyrittäjän on voitava päästä huonoina aikoina joustavasti sosiaaliturvan piiriin, lopettamatta koko yritystä. Puolison yritystoiminta ei saa estää toimeentuloturvaa, koska tulojakaan ei saa jakaa.
49. Ekologinen kalankasvatus Suomessa on varteenotettava elinkeino, samoin hoitokalastus.
50. Jäämerelle on rakennettava rautatie.