Jo synnyttäneet!

Olin synnyttämässä yksin, synnytys kesti yht. 14 h (olen ensisynnyttäjä).
Synnytys meni hyvin, vaikka mulle meinas nousta kuumetta 8 h jälkeen (poika oli kasvot ylöspäin ja se hidasti synnytystä) ja meinattiin tehdä hätäsektio, ellei poju ois alkanu laskeutumaan. Kyllä minä siinä vähän pelkäsin, mutta sitten kun sain alkaa ponnistamaan, niin tiesin että kyllä selviän ilman sektiota ja 4185 g ja 53 cm poju sitten putkahti pihalle..

Mulle ei tullu ku kaksi pientä tikkiä eikä leikattu välilihaa ja ponnistusvaihe oli vaan 15, eli lyhyt ensisynnyttäjälle.
Ei traumoja, vaikka pelkäsin sitä kuumetta ja junnaavaa avautumisvaihetta ja laskeutumista..

Mun naapurissa siinä verhon takana oli nainen, jolle ei ollu tullut sen ekassa synnytyksessä tikin tikkiä ja sanohan se että synnytys oli myös tosi lyhyt.. Eli laidasta laitaan menee, siksihän se on niin pirun jännää - etenkin eka synnytys :))

Onnea sinulle synnytykseen, kerro miten kävi!

Koen että esikoisen synnytys oli ongelmaton (niin, kysehän on siitä, miten ongelman määrittelee).

Olin menossa synnyttämään alakautta, näin kävikin eli ei ylläreitä.
Kivunlievitys toimi; ensin lääkkeetön, sitten lääkkeellinen. Kipua oli, muttei ollut missään vaiheessa sietämätöntä, varmaan siksi että kivunlievitys toimi.
Ponnistusvaihe hieman pitkittyi (yht. 40min), mutta lapsen hapensaannissa ei havaittu mitään probleemaa eikä tästä ole viitteitä jälkikäteenkään tullut.
Repesin, mutta tästä huolimatta kaikki toimiminen onnistui ok (vessäkäynnit, istuminen, liikkuminen) ja repeämät paranivat muutamassa viikossa ilman komplikaatioita. Arvet eivät ole haitanneet seksin aikana, alussa vain pientä kiristävää tunnetta joka meni 2-3kk ohi.
Repeämien ompelu ei sattunut.
En tiedä ulostinko ponnistaessani. Jos näin kävi, enpä huomannut eikä haitannut.
Kotiutuessamme lastenlääkäri totesi lapsen olevan terve ja hyvävointinen, ei mitään erityistä.
Jälkivuoto oli vähäisempää kuin mihin olin varautunut, kotiutuessani (3vrk synnytyksestä) pärjäsin jo tavallisilla siteillä ja vuoto loppui kokonaan 2-3vkoa synnytyksestä.
Jälkitarkastuksessa todettiin kaiken olevan ok, niin lapsella kuin minulla.
Lapsesta on kasvanut hurmaava taapero :) Bonuksena edellä kerrottuun ;)

Ainoa "kauneusvirhe" edellä olevaan on virtsankarkailu, jota hieman jäi oireeksi (aivastaessa, yskiessä). Tilanteeseen vaikuttaa se että tulin nopeasti uudelleen raskaaksi, joten uusi raskaus taas löystyttää paikkoja. Mutta treenivälineet on hankinnassa ja sitten alkaa tehojumppa... Jälkitarkastuksessa todettiin lihasten olevan hyvässä kunnossa ja niitä treenasinkin, mutta tosiaan uusi raskaus pian edellisen jälkeen taitaa vaikuttaa että välillä lirahtelee.

et kuitenkin suurin osa synnytyksistä etenee ilman miteään ihme teatteria. Mikä kenellekin sitten on ongelma ja mikä ei...

No ei ollut ongelmia. En ainakaan kokenut mitään ongelmana. Synnytys kesti pitkään ja lapsi autettiin imukupilla maailmaan, kun sydänäänet heikkenivät, mutta siis ihan terve lapsi ja kaikki meni tosi hyvin. Pissasin (kuulema) käsilön päälle, heh. Tikkejä tuli jonkin verran, ei paljoa. Paranin parissa kuukaudessa normaaliin olotilaan.

Kysehän on siitä, mitä kokee ongelmana. Mun synnytyskokemus oli ainakin hieno. Sattui ihan pirusti, mutta niinhän sen kuuluukin.:)

eka synnytys kesti 6,5 tuntia ponnistus 5 min ja toinen 1,5 tuntia ja ponnistus 8 min. pelkäsin ihan hulluna lapsen saamiseen liittyvää kipua monta vuotta, ja mun kohdalla oli (toistaiseksi) turha pelko. voihan seuraava synnytys kestää pitkään ja päättyä leikkuriinkin. ei voi tietää.

Mulla käynistettiin synnytys, kun laskettu aika ohittui kahdella viikolla. Sen jälkeen menikin melkein kaikki mahdollinen "vikaan". Supistukset sattuivat aivan järjettömän paljon, oksensin lähes koko ajan, enkä meinannut saada henkeä. Kätilö ei suostunut minulle epiduraaliin, koska pärjään kuulemma ihan hyvin ilmankin (?) Mielestäni ei ole kätilön asia sitä päättää, kun sitä lukemattoima kertoja pyysin, mutta koskaan en sitä saanut. Enkä mitään muutakaan puudutusta, vaikka pyysin. Vauva oli väärässä asennossa, eli pää oli kyllä alaspäin, mutta sillälailla selkä minun selkää vasten ja kasvot ylöspäin. Vauva ei laskeutunut alaspäin avautumisvaiheen aikana ollenkaan, johtuen asentovirheestä ja siitä että lääkkellisesti käynnistetty synnytys aiheutti sellaiset supistukset, ettei niissä ollut minkäänlaisia taukoja välissä, eli 7 tuntia pelkkää saatanallista kipua ja supistusta. Ponnistusvaihe oli pahinta kaikesta ja se kesti huikeat kolme tuntia. Ensimmäiset kaksi tuntia ponnistin vauvaa alaspäin siihen kohtaan, jossa vauvan olisi kuulunut olla ponnistusvaiheen alkaessa ja tunti vielä siitä kokonaan ulos. Vauvalle tuli synnytyksen aikana hapenpuute ja ilmeisesti siitä johtuen nykyään lapsella on vaikeuksia tuottaa ja ymmärtää puhetta.
Vauva oli normaalikokoinen (50cm ja 3,6 kg) ja hapenpuutetta lukuunottamatta terve. Minä repeydyin melko pahasti, sairaalassa jouduttiin olemaan viikko, kun en saanut lääkärin lupaa lähteä kotiin pahojen repeytymien takia.
Jotkut sanoo että kivut kyllä unohtuu heti kun vauva on syntynyt, mutta minä en ainakaan unohda niitä ikinä, synnytys oli elämäni kamalin kokemus.
Toinen lapseni syntyi etukäteen sovitulla sektiolla. Se oli ihan hieno ja mukava kokemus, ainakin alatiesynnytykseen verrattuna.

Minulla on kaksi ystävää, jotka ovat myös kokeneet sekä alatiesynnytksen sekä sektion ja molemmat ovat ehdottomasti sitä mieltä että alatiesynnytys on paljon miellyttävämpi vaihtoehto. Ja niin se varmaan onkin jos kaikki menee suurinpiirtein hyvin. Sitä ei vain koskaan voi tietää etukäteen miten käy. Minä en kyllä enää ikinä synnytä alakautta.

Omasta ensimmäisestä synnytyksestä on kohta 5kk eli vielä aika tuoreessa muistissa. Synnytys on jäänyt mieleen ehdottomasti positiivisena kokemuksena.
Esitin toiveen heti synnytyssaliin mennessä kätilölle että en halua välilihaa leikattavan kuin äärimmäisessä hätätapauksessa, eikä sitä myöskään ollut tarvetta leikata. Ponnistusvaihe kesti 30 min ja kaksi tikkiä tarvittiin, vauva 3490g/51cm. Olin todella tyytyväinen.
En ainakaan tietääkseni ulostanut synnyttäessä, kätilö sanoi laittavansa sormen peräaukkoon kun ponnistan jotta välttyisin peräpukamilta ja ilmeisesti toimi hyvin koska niitä ei tullut.
Alkuun käytin ilokaasua ja toimi omalla kohdallani, kätilön suosituksesta otin epiduraalin ja vei kivun lähes kokonaan.
Kokemuksena oli aivan upea, en vaihtaisi sektioon :)

Itsellä eka synnytys meni lähes "täydellisesti", vaikka tiedossa oli isokokoinen vauva raskausdiabeteksen takia...ja poika olikin 4300g ja 54cm =) alakautta tuli, ja epiduraalin sain. Epin jälkeen kaikki meni todella hyvin. Eppari tehtiin automaattisesti ku esikoista olin synnyttämäs..muita repeämiä ei tullu. Synnytyksen kokonaiskesto oli 7h, josta ponnistusvaihe 4min.

Toisesta synnytyksestä ei jääny oikein mitään mukavaa muistoa, paitsi ihana terve tyttövauva :) kivunlievitykset meni totaalisen pieleen , kun nopean avautumisen takia eivät suostuneet epiduraalia antaan..ponnistus oli karmeeta, tosin vain 2 min kestoltaan. Siihen kivat repeämät ym. Kokonaiskesto oli 6,5h.
Ja alakautta tuli tämäkin vauva..

"Eppari tehtiin automaattisesti ku esikoista olin synnyttämäs.."

Missä sairaalassa tehdään eppari tänä päivänä automaatisti ensisynnyttäjille. Joutaisi mustalle listalle. Luulisin ennemminkin, että oli joku muu syy.. Kannattaa kysyä kätilöltä.. Ilman lääketiteellistä syytä sitä ei pitäisi tehdä, jos noudatetaan tämän hetken ohjeistuksia..

Itselläni kaksi mielestäni onnistunutta ja helppoa synnytystä. Molemmat ilman kivunlievitystä, joten supistukset pahoja (varsinkin ekassa, joka käynnistettiin koska en tuntenut supistuksia), ensimmäisessä tehtiin eppari ja vauva suoraan lääkäreille keskosuutensa takia. Kuitenkin hurjasti helpompia kuin kuvittelin synnytysten olevan ja molemmista jäi hyvä mieli.