Digitaalisen lämpömittarin johdon pituus.

Voithan tehdä testimittauksen käyttäen sekä sitä 5m johtoa että jotain haluamasi pituista jatkoroikkaa, jonka johtopinta-alan tiedät. Anturi kiinni sopivanlämpöiseen kohteeseen ja sitten mittaukset, niin näet miten vaihto vaikuttaa. Jos johdon vastuksen haluaa pysyvän muuttumattomana niin kolminkertainen pituus vaatii kolminkertaisen poikkipinta-alan.

Vastustelija kirjoitti:

Voithan tehdä testimittauksen käyttäen sekä sitä 5m johtoa että jotain haluamasi pituista jatkoroikkaa, jonka johtopinta-alan tiedät. Anturi kiinni sopivanlämpöiseen kohteeseen ja sitten mittaukset, niin näet miten vaihto vaikuttaa. Jos johdon vastuksen haluaa pysyvän muuttumattomana niin kolminkertainen pituus vaatii kolminkertaisen poikkipinta-alan.

Kokeilemalla saa varmuuden.
Tuntuu vain vähän oudolta, että tarvittava "sähkö" pienestä patterista riittäisi, pitkällä johdolla ko. mittarin tarpeisiin.

1-Rakentelija kirjoitti:

Kokeilemalla saa varmuuden.
Tuntuu vain vähän oudolta, että tarvittava "sähkö" pienestä patterista riittäisi, pitkällä johdolla ko. mittarin tarpeisiin.

Heh..! Kun se anturin (NTC) vastus on sata- tai tuhatkertainen liitosjohdon vastukseen verrattuna, niin sillä ei ole tarkoituksiisi mitään väliä, oliko se johto 5 tai 50m.

Osta kaupasta kieppi soittokellon johtoa (tai kaiutinkaapelia) ja laita niin pitkä johto, kuin sielu sietää.

Ongelmaksi muodostunee se, että mittauskohteena oleva putki on (lumen/styroksin/osittain maankin)- alla.
Nämä johdolliset mittarit jotka mittaavat sisä- /ulkolämpöä ja tallettavat vielä max-arvot muistiinkin, ovat tosi edullisia näihin langattomiin verrattuna.
Lisäksi pitäisi mitata talon seinästä 15m:n päästä ja lukema olisi hyvä nähdä vaikkapa olohuoneen seinälläkin.

Diodianturinkin tapauksessa oleellinen asia on mittauskytkennän input-impedanssi. Siitä riippuu, lisääkö lisäjohto mittausvirhettä ja kuinka paljon. Oletan, että sisäänmenossa on op.amp-kytkentä riittävän suurella impedanssilla ja diodiahan tietysti syötetään vakiovirtageneraattorilla, johon liitosjohdot ei paljoa vaikuta.

Mutta mitä minä olen ostanut halpoja sisä-/ ulkolämpötilamittareita, niin niissä kaikissa on ollut NTC-vastus mittausanturina.

-.-.- kirjoitti:

Diodianturinkin tapauksessa oleellinen asia on mittauskytkennän input-impedanssi. Siitä riippuu, lisääkö lisäjohto mittausvirhettä ja kuinka paljon. Oletan, että sisäänmenossa on op.amp-kytkentä riittävän suurella impedanssilla ja diodiahan tietysti syötetään vakiovirtageneraattorilla, johon liitosjohdot ei paljoa vaikuta.

Mutta mitä minä olen ostanut halpoja sisä-/ ulkolämpötilamittareita, niin niissä kaikissa on ollut NTC-vastus mittausanturina.

minun mittarissani anturina. Mittari on hankittu joskus 80-luvun lopulla . . . 90-luvun alussa ja toimii edelleen moitteetta. Kokeilin yli 20 m roikalla anturin ja mittarin välillä, näyttö heitti noin yhden Fahrenheit-asteen - aikoinaan ei ollut saatavissa C-näytöllä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lämpöpari

Mittarissani lukee teksti: "Suomen Lämpömittari Oy Tuote no 340" Mittausalue 0 - 70ast.C
Testasin anturin yleismittarilla ja näytti johtavan kumpaankin suuntaan, joten ilmeisesti kyseessä on lämpötilassa muuttuva-tyyppinen vastus anturina.
Laitoin anturin ja mittarin väliin 10m:n jatkoroikkajohdon. Kaiutin kaapeli 2 x 0,35mm2
Vertasin lukemia normaalin viinitarvike-lasiputkimittarin näyttämiin lukemiin.
Digimittarini näytti jatkoroikan kanssa (0-asteen tuntumassa n.6 astetta)- ja ( 70ast:n tuntumassa n. 3 astetta) liikaa.
En tiedä voiko lukemia kalibroida avaamalla mittari ja säätämällä ko kalibrointitrimmereistä.
Mittari näyttäisi olevan pienillä ruuveilla avattavaa mallia.
Voin kuitenkin jokatapauksessa hyödyntää mittaria jatkoroikankin kanssa, huomioimalla virhenäyttämät. Ps. lukematarkkus ei tässä tapauksessa ole niin kovin kriittinen.

1-Rakentelija kirjoitti:

Mittarissani lukee teksti: "Suomen Lämpömittari Oy Tuote no 340" Mittausalue 0 - 70ast.C
Testasin anturin yleismittarilla ja näytti johtavan kumpaankin suuntaan, joten ilmeisesti kyseessä on lämpötilassa muuttuva-tyyppinen vastus anturina.
Laitoin anturin ja mittarin väliin 10m:n jatkoroikkajohdon. Kaiutin kaapeli 2 x 0,35mm2
Vertasin lukemia normaalin viinitarvike-lasiputkimittarin näyttämiin lukemiin.
Digimittarini näytti jatkoroikan kanssa (0-asteen tuntumassa n.6 astetta)- ja ( 70ast:n tuntumassa n. 3 astetta) liikaa.
En tiedä voiko lukemia kalibroida avaamalla mittari ja säätämällä ko kalibrointitrimmereistä.
Mittari näyttäisi olevan pienillä ruuveilla avattavaa mallia.
Voin kuitenkin jokatapauksessa hyödyntää mittaria jatkoroikankin kanssa, huomioimalla virhenäyttämät. Ps. lukematarkkus ei tässä tapauksessa ole niin kovin kriittinen.

oli ilman jatkoroikkaa?
Helpoiten (offset)kalibrointi onnistuu laittamalla jatkoroikan alkuun (mittarin päähän) sopivan sarja- tai rinnanvastuksen.

- kirjoitti:

oli ilman jatkoroikkaa?
Helpoiten (offset)kalibrointi onnistuu laittamalla jatkoroikan alkuun (mittarin päähän) sopivan sarja- tai rinnanvastuksen.

Vamistajan ilmoittamia arvoja:
Mittausalue: sisälämpötila 0.. 50°C
ulkolämpötila -50.. 70°C
Tarkkuus: ±0°C
Näytön resoluutio: 0,1°C
Muistaakseni ilman jatkoroikkaa lukemat olivat kutakuinkin samat kuin vertailumittarissakin. (lasiputkimittari 0.. 100 ast.C)
Kalibrointi homma tarviis varmaan vähän lisätietoa. Esim: kytkentäkuva ja tietoa vastuksista. Mistä löytyy yms.

1-Rakentelija kirjoitti:

Vamistajan ilmoittamia arvoja:
Mittausalue: sisälämpötila 0.. 50°C
ulkolämpötila -50.. 70°C
Tarkkuus: ±0°C
Näytön resoluutio: 0,1°C
Muistaakseni ilman jatkoroikkaa lukemat olivat kutakuinkin samat kuin vertailumittarissakin. (lasiputkimittari 0.. 100 ast.C)
Kalibrointi homma tarviis varmaan vähän lisätietoa. Esim: kytkentäkuva ja tietoa vastuksista. Mistä löytyy yms.

Jatkojohto kasvattaa vastusta, ja jos jatkojohdon kanssa lukema kasvaa, niin anturina on varmaan PTC-vastus. Kytke sarjaan esim. 10 ohmin vastus, jos lukema kasvaa niin on PTC-vastus. Tällöin liikaa näyttävän mittarin anturi-johtoon pitää kytkeä rinnan-vastus. Kytke esim. 100 kilo-ohmin potikka rinnalle, säätämällä löytyy sopiva arvo, sitten johtoon potikan suuruinen kiinteä vastus. Offset kalibrointi kannattanee tehdä jossain lämpötila-aalueen keskellä. Tuo rinnanvastus pienentää aparaatin herkkyyttä/vahvistusta, ilmenee siten että pienemmillä lämpötiloilla näyttää vähän liikaa, suuremmilla liian vähän. En tiedä onko mittarissasi "Tuote no 340" sisällä trimmereitä, yleensä niitä ei ole.

- kirjoitti:

Jatkojohto kasvattaa vastusta, ja jos jatkojohdon kanssa lukema kasvaa, niin anturina on varmaan PTC-vastus. Kytke sarjaan esim. 10 ohmin vastus, jos lukema kasvaa niin on PTC-vastus. Tällöin liikaa näyttävän mittarin anturi-johtoon pitää kytkeä rinnan-vastus. Kytke esim. 100 kilo-ohmin potikka rinnalle, säätämällä löytyy sopiva arvo, sitten johtoon potikan suuruinen kiinteä vastus. Offset kalibrointi kannattanee tehdä jossain lämpötila-aalueen keskellä. Tuo rinnanvastus pienentää aparaatin herkkyyttä/vahvistusta, ilmenee siten että pienemmillä lämpötiloilla näyttää vähän liikaa, suuremmilla liian vähän. En tiedä onko mittarissasi "Tuote no 340" sisällä trimmereitä, yleensä niitä ei ole.

Ok. voin kokeilla erilaisia kalibrointikikkoja myöskin.
Tuli tuossa vain mieleen, että jos pitkä johto kasvattaa vastusta, niin eikö samalla myös tehon tarve kasva !?
Elikkä olisiko kokeiltava isommalla patterimäärällä. Lisäpatterit alkuperäisen kanssa rinnan kytkettyinä. Voinhan tietenkin mitata jännitteen yleismittarilla jatkojohdon kanssa ja ilman.
Mittarissani ei ilmeisesti ole patterin loppumisesta ilmoittavaa toimintoa.

1-Rakentelija kirjoitti:

Ok. voin kokeilla erilaisia kalibrointikikkoja myöskin.
Tuli tuossa vain mieleen, että jos pitkä johto kasvattaa vastusta, niin eikö samalla myös tehon tarve kasva !?
Elikkä olisiko kokeiltava isommalla patterimäärällä. Lisäpatterit alkuperäisen kanssa rinnan kytkettyinä. Voinhan tietenkin mitata jännitteen yleismittarilla jatkojohdon kanssa ja ilman.
Mittarissani ei ilmeisesti ole patterin loppumisesta ilmoittavaa toimintoa.

vastuksen kasvaessa, jos jännite pysyy samana. (P = jännite toiseen / vastuksella)
Jos tuohon anturivastukseen menisi jotain merkittäviä virtoja, se tietenkin lämpenisi ja sekoittaisi itse mittausta.
Siksi ne mittausvirrat ovat yleensä hyvin pieniä, jotta paristo voisi kestää vuoden/vuosien luokkaa. Voit mitata sitä suuriohmisella yleismittarilla siten, että mittaat
anturille menevän jännitteen (anturi kiinni kytkettynä). Sen jännitteen mittaaminenkin voi joissakin tapauksissa vaatia sellaisen mittarin, jossa on jännitemaksimin pito. Se anturin jännite on todennäköisesti pulssitettu n. 1 - 30 s näytteenotto väleihin.
Jos lämpötilamittaus tapahtuu vaikka 1,5 voltin patterilla varustetulla digi-lämpömittarilla, se jännite voi olla esim. 1 voltin luokkaa (todennäköisesti vielä pienempi) ja virraksi tulee silloin muutama mikroampeeri (n. 20 uA).
Se anturivirta selviää siten, että jaetaan mitattu jännite anturivastuksella (voltit / ohmit = amperia).

Sisäisesti se vastuslämpötila-anturi on kytketty jännitejakajan tai ns. Wheatstonen sillan osaksi, josta sitten seurataan anturille menevää jännitettä ja sen muutosta.

http://elektroniikankaavoja.blogspot.com/2008/09/dc-kaava-6.html
http://elektroniikankaavoja.blogspot.com/2008_08_01_archive.html

old_profile_41862 kirjoitti:

vastuksen kasvaessa, jos jännite pysyy samana. (P = jännite toiseen / vastuksella)
Jos tuohon anturivastukseen menisi jotain merkittäviä virtoja, se tietenkin lämpenisi ja sekoittaisi itse mittausta.
Siksi ne mittausvirrat ovat yleensä hyvin pieniä, jotta paristo voisi kestää vuoden/vuosien luokkaa. Voit mitata sitä suuriohmisella yleismittarilla siten, että mittaat
anturille menevän jännitteen (anturi kiinni kytkettynä). Sen jännitteen mittaaminenkin voi joissakin tapauksissa vaatia sellaisen mittarin, jossa on jännitemaksimin pito. Se anturin jännite on todennäköisesti pulssitettu n. 1 - 30 s näytteenotto väleihin.
Jos lämpötilamittaus tapahtuu vaikka 1,5 voltin patterilla varustetulla digi-lämpömittarilla, se jännite voi olla esim. 1 voltin luokkaa (todennäköisesti vielä pienempi) ja virraksi tulee silloin muutama mikroampeeri (n. 20 uA).
Se anturivirta selviää siten, että jaetaan mitattu jännite anturivastuksella (voltit / ohmit = amperia).

Sisäisesti se vastuslämpötila-anturi on kytketty jännitejakajan tai ns. Wheatstonen sillan osaksi, josta sitten seurataan anturille menevää jännitettä ja sen muutosta.

http://elektroniikankaavoja.blogspot.com/2008/09/dc-kaava-6.html
http://elektroniikankaavoja.blogspot.com/2008_08_01_archive.html

Ajattelin tätä tehon tarpeen kasvua tältä kantilta.
1- Mittari kontrolloi anturin vastusarvoa.
2- Pitkä johdin muuttaa ko. vastusarvon normaalia suuremmaksi.
3- Tarvitaan suurempi teho kompensoimaan tämä pitemmän johtimen aiheuttama lisääntynyt vastus.
4- Tällä saadaan paremmin mittarin vaatima anturin todellinen anturin vastusarvo.
Tosi on teoriassa, että mitä isompi vastus, niin sitä pienempi on virran kulutus.
Taasen mitä isompi vastuksen teho on niin sitä isompi on virran kulutus.
No se siitä.
Tätähän voi loppujen lopuksi pyöritellä monella tavalla.

1-Raketelija kirjoitti:

Ajattelin tätä tehon tarpeen kasvua tältä kantilta.
1- Mittari kontrolloi anturin vastusarvoa.
2- Pitkä johdin muuttaa ko. vastusarvon normaalia suuremmaksi.
3- Tarvitaan suurempi teho kompensoimaan tämä pitemmän johtimen aiheuttama lisääntynyt vastus.
4- Tällä saadaan paremmin mittarin vaatima anturin todellinen anturin vastusarvo.
Tosi on teoriassa, että mitä isompi vastus, niin sitä pienempi on virran kulutus.
Taasen mitä isompi vastuksen teho on niin sitä isompi on virran kulutus.
No se siitä.
Tätähän voi loppujen lopuksi pyöritellä monella tavalla.

Pieniä virheitä jäi, mutta pääasia tuli kait selväksi.