Totaalisesti hukassa.

En tiedä enää yhtään mitä tehdä tuon haun kanssa. Olin pitkään hyvin hukassa mutta sitten suunnittelimme kaverini kanssa, että hakisimme samalle alalle ja muuttaisimme samaan kämppään. Aluksi olin tosi innostunut ja kaikki vaikutti mahtavalta, mutta sekin into laantui jostain syystä ja nyt tilanne on vain alkuperäistäkin pahempi. Ala, jolle aiomme hakea, ei liiemmin kiinnosta itseäni, enkä näe itseäni työskentelemässä sillä alalla "isona". Mutta toisaalta minua ei kiinnosta mikään muukaan. Olisihan niitä vaihtoehtoja, mutta kaikissa on aina joitain karsivia tekijöitä. Tiedän etten välttämättä tule nauttimaan opiskelusta tuolla alalla, josta kaverini on kiinnostunut, mutta ainakin hän olisi henkisenä tukena jos ei muuten. En ole koskaan ollut ihminen joka seuraa lammasmaisesti muita, vaan olen aina kulkenut omat polkuni, ja nyt tuntuu todella oudolta löytää itsensä tilanteesta jossa kuitenkin seuraa jotakuta muuta.
Olen alkanut epäröimään ja nyt koko idea ei tunnu enää yhtään houkuttelevalta. Toisaalta minulla ei ole parempiakaan vaihtoehtoja enkä haluaisi loukata näin viimetingassa vain viikkoa, paria ennen hakua päättämällä etten hakisikaan sinne.

Eri asia olisi jos minua kiinnostaisi jokin muu ala, silloin en seuraisi kaverini haaveita vaan menisin minne haluaisin, mutta mikään tarjottu ala ei kiinnosta liiemmin. Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
3239
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Mikset oo kiinnostunut? Kysele siltä kaveriltas mikä saa sen olemaan kiinnostunut. Yritä ymmärtää. Jos et voi mitenkään käsittää niin kaippa sitten on joku juttu joka on kiinnostavampi kuin tuo. Mikä? Onko vielä joku juttu joka on kiinnostavampi kuin tämäkin? Mikä?

Äänestä

En ole nyt ihan varma, haetko edes toiselle vai kolmannelle asteelle, kun molempien hakuajat on ihan tuossa tuokiossa mutta...

En kyllä suosittele hakemaan ammattikorkeaan/yliopistoon ihan sillä, että kun kaverikin hakee. Jos ylipäätään läpäiset pääsykokeet ja pääset sisään tulet kyllä huomaamaan, että motivaatiotakin tarvisi olla. Ainakin jos itse joutuisin lukemaan lukemaan akateemista tekstiä sisältäviä paksuja tenttikirjoja niin suomeksi kuin enkuksi ja väsäämään kaikennäköistä raporttia ja esseetä ihan sen takia, ettei siitä koskaan tule olemaan hyötyä (kun ala ei ollut sinun juttusi), en kyllä kovin kauaa jaksaisi mukana roikkua.

Jos taas kyseessä on toinen aste ja jokin amislinja, se on melkeinpä vielä pahempi. Amistodistuksella kerta haet mahdollisesti jatko-opintoihin (AMK:ssa saa alkupisteitä), ja huonolla keskiarvolla (kun on heikko motivaatio) et saa edes pääsykoekutsua useissa ammattikorkeissa (hakijoiden määrät ovat nousseet aika paljon myös AMK:n puolella).

Kannattaa nyt vielä miettiä niitä omia vahvuuksia; onko ne matikassa vai kielissä, kenties kuviksen tai musiikin puolella.... Opoa kannattaa myös konsultoida (häneltä voi kysyä esim. mihin keskiarvosi riittää). Jos olet esim. valmistumassa lukiosta tai amiksesta nyt, niin sinulla on mahdollista pyrkiä ammattikorkeaan, yliopistoon tai uudestaan toiselle asteelle (amiksesta lukioon tai toiselle linjalle tai lukiosta jonnekin amikseen). Voittehan te kaverin kanssa silti mahdollisesti asua samassa kämpässä, vaikka ette samaa alaa opiskelisikaan. Esim. Tampereella on mahdollista opiskella niin yliopistossa, ammattikorkeassa kuin amiksessa tai lukiossa.

Äänestä

Ei kai siinä muuta kuin että kysyt itseltäsi, että ketä varten elätkään..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


apuakaipaava ;__; kirjoitti:

En tiedä enää yhtään mitä tehdä tuon haun kanssa. Olin pitkään hyvin hukassa mutta sitten suunnittelimme kaverini kanssa, että hakisimme samalle alalle ja muuttaisimme samaan kämppään. Aluksi olin tosi innostunut ja kaikki vaikutti mahtavalta, mutta sekin into laantui jostain syystä ja nyt tilanne on vain alkuperäistäkin pahempi. Ala, jolle aiomme hakea, ei liiemmin kiinnosta itseäni, enkä näe itseäni työskentelemässä sillä alalla "isona". Mutta toisaalta minua ei kiinnosta mikään muukaan. Olisihan niitä vaihtoehtoja, mutta kaikissa on aina joitain karsivia tekijöitä. Tiedän etten välttämättä tule nauttimaan opiskelusta tuolla alalla, josta kaverini on kiinnostunut, mutta ainakin hän olisi henkisenä tukena jos ei muuten. En ole koskaan ollut ihminen joka seuraa lammasmaisesti muita, vaan olen aina kulkenut omat polkuni, ja nyt tuntuu todella oudolta löytää itsensä tilanteesta jossa kuitenkin seuraa jotakuta muuta.
Olen alkanut epäröimään ja nyt koko idea ei tunnu enää yhtään houkuttelevalta. Toisaalta minulla ei ole parempiakaan vaihtoehtoja enkä haluaisi loukata näin viimetingassa vain viikkoa, paria ennen hakua päättämällä etten hakisikaan sinne.

Eri asia olisi jos minua kiinnostaisi jokin muu ala, silloin en seuraisi kaverini haaveita vaan menisin minne haluaisin, mutta mikään tarjottu ala ei kiinnosta liiemmin. Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu