Mitä mieltä palstalaiset ovat lihavuusleikkauksista? Täällä on varmaan leikattuja ja leikkausta odottavia/harkitsevia. Minkälaista palautetta olette saaneet kerrottuanne mahdollisesta leikkauksesta? Tuleeko kommentteja tyyliin verovaroin ei pitäisi kustantaa lihavien leikkauksia tms.?
Tällaisia olen miettinyt ja kiinnostaisi tietää mielipiteitä, kun itse olen menossa GBP-leikkaukseen parin viikon päästä.
Tällaisia olen miettinyt ja kiinnostaisi tietää mielipiteitä, kun itse olen menossa GBP-leikkaukseen parin viikon päästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minut leikattiin 22.11.2010. Kävin pitkän henkisen painin itseni kanssa ja minun kohdalla se, että mikään laihdutuskuuri ei tehoa, auttoi päätymään leikkaukseen. Laihdutin "järkevästi" melkein 40 kg ruokavaliolla ja liikunnalla aikoinaan. Joka kilo tuli kaksinkertaisena takaisin pikku hiljaa. Sairastuin vääränlaisen lääkityksen vuoksi ja jouduin jopa rullatuoliin muutamaksi kuukaudeksi ja kiloja kertyi. Olen jojoillut viimeiset 15 vuotta painoni kanssa, kunnes tajusin, että leikkaus on ainoa vaihtoehto. Leikkaukseenhan ei edes pääse jos ei ole näyttöa aikaisemmista epäonnistuneista laihdutusyrityksistä ja ennen leikkausta on pudotettava painoa. Yksityisestä puolesta en tiedä.
Omasta leikkauksesta en ole kertonut kuin muutamalle lähimmälleni, en sen vuoksi että pelkäisin kommentteja. Se oli minulle vain niin henkilökohtainen asia ja vaikea. Tutustuin toiseen leikkauspotilaaseen, joka kertoi saaneensa pelkkää positiivista palautetta kertoessaan leikkauksestaan. Jokainen joutuu tekemään omista lähtökohdistaan sen päätöksen kenelle kertoo jos kertoo.
Jos yhteiskunta leikkauksen maksaakin niin toisaalta minulta jäivät diabetes- ja verenpainelääkkeet leikkaussaliin. Tilalle tuli vitamiinit ja kalsium, joita on paljon mukavampi popsia. Toivon sinulle onnistunutta leikkausta, elämäsi tulee muuttumaan täysin.
Minä en ymmärrä näitä leikkauksia ollenkaan eivätkä sellaiset saa minulta tippaakaan tukea kuin ehkä aivan todella spesiaalit tapaukset. Tällaisilla tapauksilla tarkoitan ihan oikeasti näitä "Amerikan lihavia"-tyylisiä henkilöitä, jotka eivät mahtipontisen painonsa vuoksi voi enää liikkuakkaan. Yhtään sen vähempää lihavien kohdalla pidän koko päätöstä todella säälittävänä ja erittäin vääränä. Tällaisten spesiaalitapausten kaltaisten ihmisten kohdalla on jo hyvin selvää, ettei normaali painonpudotus tulisi häntä parantamaan tai ainakin siinä menisi koko elinikä.
Kun taas vaikka "vain" painoindeksi 40-60 luvuissa hiihtelevät tulevat saamaan hyviä tuloksia ihan normaalilla, terveellä laihdutuksella. Näin ollen pidän laihdutusleikkausta useimpien kohdalla pelkästään raukkamaisena helppona vaihtoehtona. Eihän mitään saa ponnistelematta! Itse olette(olemme) syöeet itsenne siihen kuntoon, joten on aivan luonnollista että se vaatii työtä. Ja minkälaiset riskitkin noissa leikkauksissa on. Eivätkä nuo leikkauksetkaan hoida hommaa puolestanne. Monet ovat lihoneet takaisin entisiin mittoihinsa leikkauksen jälkeenkin.
Suhtautumiseni laihtusuleikkauksiin on aika pitkälti sama - vähän jyrkempi vain - kuin kaiken maailman laihdutusvalmisteisiin. Itse ne kilot täytyy pudottaa ja sen eteen on nähtävä töitä. Erikoishelppoa ratkaisua ei olekkaan. Näitä spesiaalitapauksia lukuunottamatta mielestäni henkilö joka ei muka vain ole laihtunut normaaleilla keinoilla, ei ole yrittänytkään tarpeeksi. Tai on ehkä omasta mielestään, mutta tietoa ei ole ollut tarpeeksi.
Terveisin -15kg normaaleilla terveillä elämäntavoilla pudottanut. Yhä on yli 20kg edessäpäin ja en voisi olla toiveikkaampi. Mikään ei olisi ikinä saanut minua edes harkitsemaan laihdutusleikkausta. Myönnän myös suhtautumiseni muuttuvan henkilöön joka moiseen menee. Koko tyypille ikuisesti sellainen luovuttajan leima otsaan minun silmissäni. Mennään sieltä mistä aita on matalin.
Itse painoin vuonna 2007 121 kiloa. Vuonna 2006 painoin 85 kiloa :D. Kyllä, tuli lihottua tuo määrä vuodessa, vieläkään en sitä oikein tajua. Liikkumattomuus ja jatkuva kioskiruoan yösyöminen ja sokerilimsa varmaan tekivät temppunsa.
No sitten otin niskasta kiinni ja eikun lenkille. Jo 10 metrin juoksun jälkeen olin ihan puhki. Otin tiukkaa ruokavaliota (300 kaloria päivässä) ja ekalla viikolla lähti jo 7 kiloa.
Myöhemmin en oikein seurannut tilannetta niin pajon, mutta vuoden päästä painoin enää 96 kiloa, eli 2008. Sitten 2009 tammikuussa enää 87 kiloa. Otin aina välillä tollasia 1-2 viikon tehokuureja ja kuntotreenejä tossa samalla. Eli laihdutus ei ollut jatkuvaa, vaan noiden jaksojen jälkeen söin taas normaalisti. Mutta olin ottanut liikunnan kokonaan mukaan elämäntapaani. Kiloja ei tullut takaisin, ja 2009 vuoden kesällä oli sitten enää 76 kiloa, mikä on vielä tänäkin päivänä. Voisin pudottaa vielä lisää, mutta kohta menee painoindeksi jo alipainoiseksi, eli olen tyytyväinen tuohon tulokseen.
Eli yhteensä pudotin 44 kiloa ilman mitään leikkausta tai pillereitä. Kyllä oli kevyt ja energinen olo sen jälkeen. Vaatteita meni vaihtoon mukavasti, vyöstä piti siirtää 7 pykälää kireemmälle, tai tehä uusia reikiä jopa.. Onhan se kivaa kun noi jäi lenkille noi kilot, ei tartte raahata mukana, ja se tärkein tässä NE EIVÄT OLE TULLEET TAKAISIN NE KILOT. Vieläkin ihmettelen, että miten edes onnistuin ja jaksoin, alussa oli meinaan ihan kun 90-vuotias puuskuttaja lenkillä. Ja olen samaa mieltä, että leikkaus vain äärimmäisenä keinona, kun muut jo käytetty.