tai varmaan oikeemmin minkälainen ihminen haluaa tuhota kaiken kauniin ja hyvän kun sellaista tapaa? onko se narsistin juttu? Siis jos vaikka huomaa miten haluaisi olla kuten joku toinen niin pyrkiikö narsisti tuhoamaan ja mitätöimään sen toisen? Mutta häviikö hyvyys ja kauneus maailmasta mitätöimällä?
mikä ihminen
must be an angel
41449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
"Mutta häviikö hyvyys ja kauneus maailmasta mitätöimällä? "
Niin...ehkä ainakin mitätöijän päässä näin käy ? Subjektiivisena kokemuksena. Se riittää monille tässä elämässä. Maailmaa tai ihmisiä ei voi pakottaa sellaiseksi kuin heidät näkee, joten voi tehdä saman työn oman päänsä sisällä ja katsella uudelleen niiden lasien läpi =(
Varmaan sellainen ihminen, joka pienenä repi kärpäsiltä siivet ja laittoi tulta kissan häännän alle 8)
Usein, tämä on siis minun mielipiteeni, sellainen ihminen, joka haluaa olla kuten joku toinen, on ensin itse ollut se joka mitätöi ja talloo toisia. Henkilökohtaisella tasolla, jos joku on ensin saanut minut hämmästelemään ja kummastelemaan omia mitätöidyksi ja sivuutetuksi tulemisen tunteitani, ja sitten tulee luokseni ollen kilttiä ja kaunista ihannoivaa, samalla kun ei osaa nähdä sitä, kuinka on saanut juuri minut tuntemaan noita mitätöidyksi ja sivuutetuksi tulemisen tunteita omalla käytöksellään... Joo, ammun alas ja käyttäydyn kuin täysi k.pää narsisti. Ihan vain siksi, koska koen, että tällaisella käytöksellään tuo toinen jatkaa mitätöimistäni ja sivuuttamistani uusin välinein. Johon suostuminen ei enää ihan vapaaehtoisesti kuulu repertuaariini. Tämä henkilökohtaisella tasolla.
Se, että puolustautuuko tuo toinen sitten vastavuoroisesti siten, että sanoo minun olevan järjestään kaiken kauniin ja hyvän, on oikeastaan hänen asiansa sitten.
Tämä ihan omakohtaisella kokemuksella itsestäni.
Ehdoin tahdoin en ala ensin "aukomaan" päätäni. :)
*ei ihan niin enkeli*
Hö... sana jäi välistä.. piti kirjoittaa "..että sanoo minun olevan kaiken kauniin ja hyvän tuhoava.."
Minusta itsestäni ainakin katoaa aika suuri osa halusta olla hyvä mitätöimällä!!
Olenko sen seurauksena siis paha?
Öööö... et ? Eiköhän se ole käytösmalli jota jokaisen "uhrin" pitäisi harjoitella. Että kun mulle ei vittuilla;)
En mä tiedä, itse olen päättänyt lopettaa neuvottelun terroristien kanssa. En ole hyvä enkä paha,kait, mutta en vain enää osallistu siihen.
Hitsi kun saan näin viisastelemalla kaiken yksinkertaistettua, käytäntö onkin toista...
Käytäntö on usein aina toinen, olet oikeassa.. viisastelussa saattaa piillä viisauden siemen tosin :)
Itse en omassa liemessäni muhisi NÄIN päin, mikäli olisin toiminut toisin. Mutta kun en toiminut toisin, en voi tietää mitä se toisin toimiminen olisi tuonut tullessan. Ehkä lopputulos olisi ollut jopa sama, mutta miettisin tätä asiaa toisinpäin 8D
Jos lehmätkin lentäisivät, mitä niittenkin lypsämisestä tulisi...
A:n : rauha on tie, on tavoittelemisen arvoinen juttu mielestäni kuitenkin loppupeleissä....
Mikäli muistaisin tarinan viisaasta, juuri sen yhden mitä yritän muistella, laittaisin sen tähän... en muista :/
Niinhän se mänöö. Häpeä voi lamaannuttaa ihmisen täysin. Siis pahimmillaan. Olen itse nyt koettanut kohdata omaa häpeääni jollain terveemmällä tavalla, kuin heittäytymällä toisen eteen sitä kokemaan, uhriksi. Antamalla kaivella niitä kipupisteitä jotta edes tunnistaisin koko tunteen sisältäni. Ehkä sen voi hoitaa jotenkin muutenkin ;)
Tai ehkä ei, ehkäpä siihen tarttee toista ihmistä peiliksi. Mä tiä.
"Jos lehmätkin lentäisivät, mitä niittenkin lypsämisestä tulisi..."
=)
Itse kokeilin häpeästä nauttimista... se toimii samoin kuin esiintymiskammoon esiintyminen, itsensä nolaamisen pelkoon itsensä nolaaminen..
Eli olisiko niin, että tekemällä asioita, jotka aiheuttavat tavalla tai toisella ahdistusta, huomaa että siihen ahdistukseen ei tuhoudu ja sitä kautta asia alkaa "neutraloitua" ??
Toisaalta häpeämään oppiminen on myös osaltaan ajanut minut seuraavaan tilanteeseen.. Kuinka voi olla tarttumatta sellaiseen syöttiin, kuin jos saa kuulla toiselta, että ei edes OSAA hävetä, kaiken sen työn jälkeen mitä on tavallaan itsensä kanssa tehnyt.. :/
Voisin jopa sanoa, että temperamenttini ehkäisee ja suorastaan pakottaa minua toistuvasti joko hakaamaan päätäni siihen seinään, tai kirveellä kiveen. Ikään kuin kerjäisin itse itseltäni henkisesti verta nokastani =D
Mielenkiintoinen aihe, vaikea. Tekemällä sitä oppii. Mutta kun on aikanaan piiloittanut sen häpeän sisäänsä, ei se sieltä niin vain tule esiin -itsekseen. On suojautunut kuin pahemmaltakin mellakalta. Nyt vasta viime aikoina olen koko tunteen edes tunnistanut, syyllisyyden lisäksi (mikä onkin tutumpi kaveri).
Koen hakeutuneeni sellaiseen seuraan, suhteeseen, jossa jouduin kohtaamaan nämä tunteet väkisin. Jos toinen repii sen meikäläisen naamarin auki ja pakottaa sellaiseen häpeään - sitä ei voi olla enää tunnsistamatta. En pääse irti siitä suhteesta ennen kuin olen käsitellyt häpeäni - antanut hänen kaivaa sen esiin.
"Voisin jopa sanoa, että temperamenttini ehkäisee ja suorastaan pakottaa minua toistuvasti joko hakaamaan päätäni siihen seinään, tai kirveellä kiveen. Ikään kuin kerjäisin itse itseltäni henkisesti verta nokastani =D "
Sanot periaatteessa samaa asiaa mutta eri kantilta. Ehkä kieltäminen pakottaa sihen, joku defenssi ? Siksi joudut opiskelemaan opiskelemisesta päästyäsi. Itse koen tilanteeni niin. Niin kauan hakkaan sitä päätäni sinne samaan nurkkaan.
No enpä tiedä tuosta piilottamisesta, koska eihän esim. häpeän tunne piilossa ole, jos sen tuntee. Muutun vain sen suhteen aktiiviseksi, eli tekijäksi, jos otan ja nautin siitä tunteesta kun se minut valtaa.. jotenkin noin?? Ja kun minä olen aktiivinen sen tunteen suhteen, se ei enää samalla tavalla vaan tule ja ota minua valtaansa?? Mikä ei taas tarkoita sitä, että en olisi kykeneväinen tuntemaan häpeää?? Vaan häpeä muuttuu tunteeksi, jonka joko sivuutan jossakin asiayhteydessä, toisessa punnitsen sen merkitystä suhteessa asiaan ja kolmannessa lamaannun.. ??
Uusi opiskelun aihe minulle on ollut juurikin tämä, että kun olet itse käsitellyt ison osan tunnemaailmaasi takaisin tolpilleen, miksi edes annan kenellekään luvan kyseenalaistaa sen omista lähtökohdistaan käsin. Joskus nimenomaan niin päin, että se narsistisempi syyttää minua narsismista. Jos narsisti ei edes kykene tunnistamaan tunteita, niin miten on mahdollista sellaisen esittää vaatimuksia toisen tunne-elämän suhteen??
Omalla kohdallani kysymys on nykyisin se, että miksi annan siihen luvan, ja mitkä ovat ne keinot suojautua "terveesti" jos joutuu olemaan tekemisissä.. jos ja kun.
Rauhallisuus on yksi tie tai rauhallisena pysyminen, mutta kuten tuolla aiemmin mainitsit, käytäntö on usein eri kuin ajatukset siitä, että miten olisi hyvä toimia....
En ole löytänyt sitä oikeaa tasapainoa niin sanotusti. Keinulaudalla kävelyä.
Uusimmassa Voi Hyvin -lehdessä on just artikkeli häpeästä ja siinä oli ajatus että häpeää voidaan torjua häpeämättömyydellä. Aika mielenkiintoista minusta..
Tuo onkin mielenkiintoista, "ylihäpeämättömyys". Olen käyttänyt sitä avukseni monessa tilanteessa. Oma häpeä voidaan myös purkaa muihin raivoamalla tai kääntää sisään omaksi tuhoksi.
Erittäin mielenkiintoinen jutska.
En ole ihan varma, mutta voisiko olla niin, että toista ääripäätä kokeilemalla autetaan ihmistä hakeutumaan tasapainoon?
Niin, voi se ollakin. Nuorempana tuli purettua sitä raivona ulos, kohdistamalla sitä muihin ihmisiin :raivoamalla, haukkumalla, mitätöimällä, arvostelemalla jne. Se lienee aika yleistä "teininarsismia" =) joka aikuisilla sellaisilla on jäänyt päälle = narsistinen ihminen käyttäytyy kuin pieni lapsi.
Mutta joo, sitten tuli sisäänpäin kääntämisen aika...tai ei kai ne näin selvissä sykleissä mennyt, mutta kaikkea tuli kokeiltua. Khyä näin on. Nyt on viime vuodet mennyt jotenkin seesteisemmissä merkeissä vaikka en tiennyt häpeää käsittelevänikään...ennen kuin olin käsitellyt sitä tarpeeksi pitkälle tietämättäni oikeata nimeä sille tai mitä edes tein;). Tarpeeksi sekavaa =) ?
Tämä on vähän sama kuin toteamus : mistä MINÄ voisin tietää mitä MINULLE kuuluu
:DDDD Tuo on hyvä tooteamus.. kuvaa mielestäni hyvin sitä käsitystä, että miksi jotkut automaationa ajttelee asiat niin, että jos henkilö ei käy terapiassa, on se merkki kaikesta mahdollisesta jota sitten ruoditaan keskenään, mutta henkilöltä itseltään ei kysytä.. Kun ei se voi tietää, mitä sille kuuluu, kun ei se käy kysymässä lääkäriltä :DD
Kaikki kunnia niille, jotka saavat apua terapiasta.. Matkalla itseen on ainakin kaikki lailliset keinot sallittuja, mutta yhtä ainoaa oikeaa tietä ei ole :)
"Jos lehmätkin lentäisivät.."
Nehän lentää, ne laivan upottaja pommi-lehmät.. ;)
Ja eritoten kaikki kunnia niille, jotka osaavat elää tasapainoista elämää pienen yhteisön arvostelevan katseen alla ja silti kykenevät säilyttämään itsensä, että ottamaan arvostelijat rakkaudella huomioon :)
"Ja eritoten kaikki kunnia niille, jotka osaavat elää tasapainoista elämää pienen yhteisön arvostelevan katseen alla ja silti kykenevät säilyttämään itsensä, että ottamaan arvostelijat rakkaudella huomioon :) "
Se on hieno taito se. Ja se vähentää tarvetta tuomita myöskään muita : tyhmäksi, saamattomaksi, ymmärtämättömäksi, tietämättömäksi, huonommaksi, rumaksi avuttomaksi...miksi nyt ikinä.
Sehän kuitenkin kertoo sanojastaan vain sen, mikä häntä itseään sisältä kalvaa tai minkä puolen kanssa hän ei ole sinut. Esim. avuttomuus toisissa aiheuttaa raivoa, koska ei ole sen oman puolensa kanssa tullut juttuun pitkiin aikoihin vaan on työntänyt sen piiloon ja nostanut omavoipaisuuden maskin naamalle, esittäen itselleen ja muille omaa hyvinvointiaan.
" En käsitä tuollaisia surkimuksia" sisältää selkeän viestin siitä, että sanoja itse ei ole sinut tarvitsevan ja heikon puolensa kanssa - se lienee löytyy oikeasti jokaisesta ihmisestä, terveellä tai epäterveellä tavalla.
Mikään muuhan ei tällaista ihmistä raivostuta kuin aito välinpitämättömyys hänen sanomisistaan. Se saa hänet aivan raivoihinsa, sisältä. Se on ihan oikein =)
Tasapaino itsensä kanssa on tasapainoa muidenkin kanssa. Oman puutteellisuuden hyväksyminen on toisten erilaisuuden hyväksymistä ja näin moittimisen/arvostelun tarve katoaa itsestään. Tai ainakin vähenee.
Jos kerrot esimerkin mitätöinnistä, niin me muut voimme ymmärtää paremmin, mitä sillä tarkoitat ja arvioida toimintaasi. Esimerkkisi voi olla kuvitteellinenkin, jos se havainnollistaa mitä tarkoitat mitätöinnillä. Ihmiset tarkoittavat usein jonkin verran eri asioita samoillakin sanoilla ja siksi on hyvä heille tarkemmin selvittää pyydettäessä.
> A:n : rauha on tie, on tavoittelemisen arvoinen juttu mielestäni kuitenkin loppupeleissä....
Gandhilta se on. En ota kunniaa.
Miksi mielenrauhan saavuttanut ihminen on uhka?
M: "Voisin jopa sanoa, että temperamenttini ehkäisee ja suorastaan pakottaa minua toistuvasti joko hakaamaan päätäni siihen seinään, tai kirveellä kiveen. Ikään kuin kerjäisin itse itseltäni henkisesti verta nokastani =D "
L: Sanot periaatteessa samaa asiaa mutta eri kantilta. Ehkä kieltäminen pakottaa sihen, joku defenssi ? Siksi joudut opiskelemaan opiskelemisesta päästyäsi. Itse koen tilanteeni niin. Niin kauan hakkaan sitä päätäni sinne samaan nurkkaan.
*A ottaa M:n toiseen kainaalonsa ja L:n toiseen, kantaa saunalle, laulaa samalla tuutulaulua, pesee molemmat puhtaaksi tukasta varpaanväleihin saakka, kantaa taas pakkasessa takaisin saunalta mökkiin, laskee molemmat vuoteeseen, peittelee, suukottaa otsalle, sammuttaa valot, lukee keittiössä tunnin vanhaa kirjaa ja kuuntelee kun vesipannu sihisee puuhellalla*
> Sehän kuitenkin kertoo sanojastaan vain sen, mikä häntä itseään sisältä kalvaa tai minkä puolen kanssa hän ei ole sinut. Esim. avuttomuus toisissa aiheuttaa raivoa, koska ei ole sen oman puolensa kanssa tullut juttuun pitkiin aikoihin vaan on työntänyt sen piiloon ja nostanut omavoipaisuuden maskin naamalle, esittäen itselleen ja muille omaa hyvinvointiaan.
" En käsitä tuollaisia surkimuksia" sisältää selkeän viestin siitä, että sanoja itse ei ole sinut tarvitsevan ja heikon puolensa kanssa - se lienee löytyy oikeasti jokaisesta ihmisestä, terveellä tai epäterveellä tavalla.
- Juuri näin. Itseni on itselleni hyvä esimerkki omista heikkouksistani. Kun tajuan että projisoin ne toisiin ja otan pulttia siitä, kun nuo toiset ovat niin totaalisen käsittämättömän (voimasanoja tähän kohtaan) jne.
> Tasapaino itsensä kanssa on tasapainoa muidenkin kanssa. Oman puutteellisuuden hyväksyminen on toisten erilaisuuden hyväksymistä ja näin moittimisen/arvostelun tarve katoaa itsestään. Tai ainakin vähenee.
- Näin. Sen tässä itsekin oppinut kun ikää on sen verran että on nähnyt yli puolet Suomen itsenäisyyden ajasta. Mutta nelikymppisenä olin vielä aivan kakara. Kehityn muutenkin hitaasti.
No otapa kuiten muistamisesta ja eteenpäin passittamisesta :)))
Yksinkertaisia sanoja pitää muistaa vaalia, ettei ne häviä ihan kokonaan.
Mitätöinti alkaa epähuomiossa.
Rakkaudessa ja parisuhteessa toisen mitätöinti nopeiten selitettynä on tapahtuma, jossa se tärkeä toinen toistuvasti jättää kuulematta mitä sanot. esimerkiksi. Mutta se itsessään ei vielä ole se mitätöintitapahtuma. Mitätöityminen tapahtuu sitä kautta, että ensin hyväksyy sen, että se tärkeä toinen ei ehkä kuullut/ymmärtänyt/ei ollut hyvä hetki/jotakin, mutta sitten ajan päästä tulee ja selittää sen saman asian juuri niin kuin olit sen tarkoittanutkin, mutta että siitä tulee asia vasta kun sen on sanonut ääneen joku muu.
Siitä mitä tapahtuu ja miltä tuntuu ei sitten taas voi keskustella, koska se on vainoharhaa/mustasukkaisuutta/sekoilua/muistamattomuutta asioitten oikean laidan suhteen/milloin mitäkin. Se, että siitä ei voi keskustella, on sen mitätöitymistapahtuman sinetti.
Asia muotoutuu sanattomaksi tiedoksi siitä, että et ole toiselle tärkeä. Mikä ainakin minusta kuuluu parisuhteeseen. Tunne siitä voi ja saa olla toiselle tärkeä. Jos on toiselle samantekevä, yhtä hyvin voi sitten vaikka tehdä jotakin muuta kuin parisuhteilla. Rakkaus omalla omituisella tavallaan saattaa jäädä.
No joo.. sanoja taas jää välistä, enkä tiedä havannoillistiko tuo yhtään miten koen mitätöimistapahtuman tapahtumana.
:DD
*pahoin kolhiintuneet päät saunan ja pakkasilman unta lisäävän vaikutuksen jälkeen*
Olisipa vain mukavaa tulla kuuratuksi ja kannetuksi saunan jälkeen tupaan, ja peitellyksi tuudittavaan äänimaailmaan ja hämyyn.
Periaatteessa kyllä voisi hävitäkin. Narsismin lisääntyminen todellakin kadottaa maailmasta hyvyyttä ja jonkinlaista kauneuttakin. Mutta miten käy kun maailma on täynnä temppuilijoita? Onko silloin maailmanlopun aika?
Kyllä. Narsisti haluaa tuhota ja mitätöidä aivan kaiken, jota ei toiselle sallisi - ja narsistihan ei salli toisille yhtään mitään - itselleen vain. Minulla olisi tästä hyvä ja havainnollinen esimerkki, mutta jätän toiseen kertaan.
Ei se päivä kaukana enää ole....Kammottava uutinen - mutta havaintojeni mukaan erittäin tavallista käytöstä nettiyhteisöissä, eritoten täällä.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-1359688/Natasha-MacBryde-escape-Facebook-bullies-death.html
Auts. Tuon takia, tai tuollaisten uutisten takia, olen kiinnostunut koulukiusaamisesta aiheena, nimenomaan aikuisen jälkikäteen kertomana, lapsuudenkokemuksistaan..
Kouluissa nykyaikana on siirrytty uudelle kiusaamisen asteelle.. se ei ole enää samanlaista kuin 20 vuotta sitten. Mutta uskon, että se mitä lapsi siinä tilanteessa aikuiselta toivoo, ne lapsen ratkaisut tilanteen selvittämiseksi, saattavat sisältää jonkinlaisen pääsyn siihen maailmaan, jossa lapsi toimii kiusaajana...
Nykypäivänäkin vielä, se kiusatuksi tulleen kokemus siitä, että ylipäätään on kiusattu, tupataan hyvin yliolkaisesti sivuuttamaan..
Olenko narsistinen, jos kysyn, että minulleko kysymyksen tarkoiti.. mä en aina kyllä ihan oikeesti ota selvää tuosta vaaleanturkoosista viivasta, että mihin se menee, ja mistä tulee..
Mutta Temppu. Sinä ET ole koskaan käsitykseni mukaan tuominnut MINUA. Ja tämä ihan näin, tähän yhteyteen liittyen. Temppu oot temppu, Ilkkis on ilkkis, lottamari on lottamari, lynett on lynett, yxex on yxex, j.o.k.u. on j.o.k.u. jne..
Mulle tuo eilinen ja tämänaamuinen palstamyrsky aiheutti lievän varuillaan olon, ja lisään tähän yhteyteen, että 1nikki=1kirjoittaja. Minulle. Ihan vaan varmuudeksi.
Joku muu saa olla eri mieltä jos haluaa.
Ja toistan nuo turkoosinhennot viivat markkeeraamassa kysymys-vastaus-suhteita.. mä en niistä ota selvää aina, joten ainakin leikisti seilaan "vapaalla palstalla".
Ampukaa alas sitä mukaa kuin ärsytän :D
Muotoilehan uudelleen. Käännöskoneeni ei saa selvää, mitä kirjoitit.
No ostapa uus :D
If I speak in the tongues of men and of angels but have not love....
http://www.youtube.com/watch?v=gBcwcMFNvsA&NR=1
Lienee jonkinsortin yleismaailmallista kieltä
Minkälainenko? Ehkäpä kateellinen. Toivon että kateudesta tulisi katoava luonnonvara, se saa vain tuhoa aikaan.
Jos ihminen syystä tai toisesta on tullut riippuvaiseksi toisesta, ja toisen itsenäisyys peloittaa (tiedostamattomalla tavalla), on mitätöinti eräs ase murentaa toisen minuutta. Hajoita ja hallitse...pohjana oma pelko. (?)
Tuota olen myös monesti miettinyt, auttajan riippuvuus autettavastaan. Auttajan tehtävä kai on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Tuolle riippuvuudelle on joku hieno nimikin jota en nyt muista, mut ei kai sen väliä.
Sitäpaitsi monesti olen miettinyt sitäkin että kumpi on se auttaja..
Monimutkaisia ovat suhteet, kahta samanlaista ei ole. Auttaja joka haluaa vain auttaa, mielessään pelkää ettei toinen enää tarvitse apua. Ehkä jopa järjestelee asioita siten että toinen on riippuvainen avusta. Toiset luonteet eivät halua apua, kirveelläkään :), mahdoton kumppani auttajalle. Toiset ei anna apua, ei sitten mitenkään.. :)
Narsistinen vanhempi on monesti juuri sellainen, ei halua päästää irti ja antaa itsenäistyä koska menettäisi kontrollin toiseen. Mikähän pelko siellä takana on?
Menettämisen pelko varmaankin. Narsistinen vanhempi on riippuvainen, jopa niin riippuvainen että omasta lapsesta tulee 'omaisuutta'. Mutta lapset, ne on lainaa vain. Elämä ne vie mennessään jossain vaiheessa kuitenkin :)