Tuntuuko kestään muusta siltä, että harvasta oppaasta on oikeastaan hyötyä? Että kaikissa raskausajan oppaissa kuorrutetaan raskautta kermalla ja puhutaan 'perhosesi siipien hipaisuista', vaikka potkut tuntuvat lähinnä jalkapalloseuralta vatsassa? Että raskautta jotenkin kaunisteltaisiin siitäkin huolimatta, että jokaisella erilainen raskaus? Että äitiydestä ja odottamisesta tehdään vain kaunis kuva?
Entäs raskaana olevan epävarmuus. Tuntuuko monesta, että 'hävettää' kysyä asioita. Esim. jos valkovuoto on juoksevaa ja luulee sitä lapsivedeksi, ei kehtaa soittaa äippäpolille, koska ajattelee, koska vastaus on kuitenkin: 'älä nyt hössötä sielä'. Unohtaako raskauden jälkeen kaiken sen kuukausien oksentamisen tuskan ja hormonien vaikutuksen mieleen ja kehoon?
Kaikkien raskaudet ovat tietty erilaisia, toisilla menee kirjojen mukaan toisilla kaukana siitä, mutta olenko ainoa, josta tuntuu tältä, vai jotuuko tämä vain siitä, että en ole saanut sitä ihanaa nyyttiä vielä syliini?
Tuntuuko esim. uudelleen raskaana olevista siltä, että 'unohdimpas kuinka hirveää raskaana oleminen onkaan' kun on kerran jo sen nyytin syliinsä saanut?
Pyydän, ettei mitään 'eipä sinusta ole äidiksi kun noin ajattelet kommentteja'. Päässä vain pyörii kaikenlaista..
Entäs raskaana olevan epävarmuus. Tuntuuko monesta, että 'hävettää' kysyä asioita. Esim. jos valkovuoto on juoksevaa ja luulee sitä lapsivedeksi, ei kehtaa soittaa äippäpolille, koska ajattelee, koska vastaus on kuitenkin: 'älä nyt hössötä sielä'. Unohtaako raskauden jälkeen kaiken sen kuukausien oksentamisen tuskan ja hormonien vaikutuksen mieleen ja kehoon?
Kaikkien raskaudet ovat tietty erilaisia, toisilla menee kirjojen mukaan toisilla kaukana siitä, mutta olenko ainoa, josta tuntuu tältä, vai jotuuko tämä vain siitä, että en ole saanut sitä ihanaa nyyttiä vielä syliini?
Tuntuuko esim. uudelleen raskaana olevista siltä, että 'unohdimpas kuinka hirveää raskaana oleminen onkaan' kun on kerran jo sen nyytin syliinsä saanut?
Pyydän, ettei mitään 'eipä sinusta ole äidiksi kun noin ajattelet kommentteja'. Päässä vain pyörii kaikenlaista..
Vastaukset 4
Vanhimmat
meni hyvin,luin oppaat,vauva-lehdet jne kaikissa tuputettiin vaaleanpunaista kuvaa äitiydestä. Toki tajus et voi olla koliikkia tms. Pahempaakin. Lapsi syntyi ja se suuri elämän muutos ei ollutkaan niin ruusuinen. Ja oli lähinnä kirosana sanoa että pikkuvauva-aika oli pahinta aikaa koko elämässäni. Pelotti,ahdisti,kukaan ei synnärillä ollut ymmärtäväinen,empaattinen. Aika raaka koulu alkaa äidiksi,vaikka lapsi olis kuinka toivottu. Äitiyttä ei lehtien sivuilta opita. Meni 7 vuotta uskaltautua uudestaan samaan,onneksi,kaikki menikin jo paremmin ja nyt jo 3. kerta. Mutta lehtiin enkä opuksiin en koske. Luotan itseeni.
olekaan raskaana, mutta siskoni on ja luin hänen oppaitaan.. Siellä oli myös isien opas ja selailin sitä kunnen ällöoksennus meinasi lentää kaikesta siitä siirapista! Siellä luki suurinpiirtein näin: "Kumppanisi vatsassa kasvaa teidän rakkautenne hedelmä, tämä hedelmä kerää nyt voimia ja auringon paistetta jotta jaksaa loistaa ja sulostuttaa jokaista teidän päiväänne!"
Aivan kamalaa siirappimaista lässytystä! Siskoni sai varmaan 5 erilaista pientä opasta ja JOKAISESSA puhuttiin tuolla tavalla.. Miksei voi olla ihan neutraaleita oppita myös? Jossa kerrotaan asiat ilman siirappimaisia metaforia ja todellakin sanotaan asiat niinkuin ne on!!
mutta oppaat kyllä antavat niin erilaisen kuvan asioista. Aikaisemmin, ennen raskautta ajattelin, että miksi ne naiset niin puhuu raskaudesta ja eivätkö muka välitä siitä ihanasta ihmisestä sisällään jne jne. Raskaana tajusin, että kaikki se hattara puhe lapsen saamisesta antaa ihmisille väärän kuvan vanhemmuudesta ja raskaudesta, että ei ihme, etteivät ihmiset ymmärrä.
Raskaana ollessani mietin myös paljon abortti kysymystä ja ennen aborttia vastustaneena, olen sitä mieltä, että abortti on fiksu ratkaisu jos ei halua lasta tai ei ole siihen valmis. Kaikki se suurin syyllistäminen tulee varmaankin ihmisiltä, joilla ei lapsia itsellään ole (tai tietty uskonto tms. muu fanaattisuus tukee abortin vastaisuutta).
Se syyllisyys joka äidillä on, kun ei tunnekkaan oloaan maailman kauneimmin kukkivammaksi kukaksi, on suuri ja syytän näistä tuntemuksista paljolti yleistä kuvaa aiheesta.
Jos raskaudesta ja lapsien saamisesta olisi realistinen kuva ihmisillä, ehkä raskaana olevia ymmärrettäisiin paremmin. Ei tämä nyt sama asia ole, mutta murrosikäisiä ymmärretään, koska heillä on murrosikä. Mielestäni raskaus on naiselle kuin uusi murrosikä ja se muuttaa ajatusmaailmaa paljon ja on rankimpia kokemuksia mitä itselläni on ikinä ollut. Ja samaan katekoriaan laitan kyllä vauva-ajan alunkin.
Ihmiset kuolisi sukupuuttoon, jos ilman kumia touhuiltessa tiedettäisiin ja/tai muistettaisiin turhan tarkasti mitä se raskaus, synnytys ja vanhemmuus todellisuudessa on. Parempi näin.