Ajatellaanpa,että sinulla olisi tilaisuus opastaa nuorempiasi ja kertoa, mitä elämä on tähön saakka sinulle opettanut? Mihin kannatti sijoittaa: henkiseen vai aineelliseen ja mihin ei? Minkälaisiet ihmissuhteet sinua ovat kantaneet ja auttaneet ja mitkä eivät?
Näin elämä on sinua opettanut
Tästä asti aikaa
15391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9685862
Niinku, viisautta sillee.
H.
se jaksat tuoda tuota egoasi aina esille...joka aloituksessa ja minä taas tein ja minä, minä...taas kerran minä!
En minä itseäni tuo esille, asiaa vain.
Aloituksessani keskustelevat muutkin.
Samasta asiasta kuin omasikin.
Miksi tehdä tupla-aloitusta vain siksi että saa jostain ahaa-elämyksen?
H.
kun olet ennenkin laittanut linkin omaan aloitukseesi. Kai täällä jokainen muukin saa kirjoitella, näin olen ymmärtänyt asian.
että minä estäisin ketään kirjoittamasta.
Eikä sitä kertaa että haluaisin jotain poistettavaksi.
Mutta miljoona kertaa tulen kiukuttelemaan aloitusten kopioista.
Varsinkin niistä joista huomaa että kipinä on saatu toisten ajatuksista.
Tässä en, luultavasti, tarkoita itseäni.
:)
H.
ketään opastamaan ja se mitä elämä on minulle opettanut ei ehkä nuoria kiinnostakaan.
Jokainen joutuu itse opettelemaan elämän lait ja kärsimään surunsa ja pettymyksensä.
Ihminen joka ei tee virheitä, ei tee mitään muutakaan, luki jossain kirjassa.
Tämä on myös samasta kirjasta: Viisaat oppivat toisiltaan, keskinkertaiset kantapään kautta, tyhmät eivät milloinkaan, sillä he luulevat tietävänsä kaiken.
Turha nuorisoa on pelotella tulevaisuuden peikoilla, toivoo vain heille rohkeutta ja uskallusta elää
täysillä oma elämänsä.
Henkinen voima kantaa pitemmälle kuin aineellinen rikkaus.
Sisarus- ja ystävyysuhteet ovat minua kantaneet, turhat tuttavat jätän taakseni, sellaiset jotka imevät ihmisen tyhjiin ja jättävät autiuden jälkeensä.
mitään, ettei saa pyyhkeitä, tai tule laitetuksi.
No kerropas, miten elämä on minua opettanut, niin kuin annat otsikossasi ymmärtää. Otsikkohan antaa ymmärtää, että sinä tiedät miten elämä on minua opettanut.
on lupa olettaa,että olet elänyt ja se yleensä jättää jälkensä meistä jokaiseen. Oletan,että lukija on minua fiksumpi.
pyri näin olemaankin? Muistellaanpa vain sitä nuoruutemme "minä tiedän kaiken" aikaa, paljonkos kuunneltiin ns. vanhempien varoituksia? Ei muutakuin pää eellä , se kaikenkattava nuoruuden palo ei fossiileja suostunut kuuntelemaan :))
Tuskin on maailman meno siitä paljoakaan tässä mielessä muuttunut?
Niin sydämestään kuin haluaisikin säästää lapsiaan turhilta murheilta, on se vain jokaisen itse ne virheensä saatava tehdä, toisen elämää ei voi alkaa elämään.
Kunhan aikuistuin ´edes vähän´ kuunteli jo tarkemmin vanhempiakin ihmisiä :)
Jos ei mitään muuta, niin ainakin hitaasti kävelemään.
Elämä opettaa niinkauan kuin on elämää, aina viimeiseen hengen vetoon asti. Mihin kannatti sijoittaa, tietenkin lainaan jota on vieläkin ja se on pienin murhe mitä voi olla. Henkinen sijoitus? Ihmissuhteet eivät ole auttaneet enkä niin haluakaan.
mutta mielestäni ihmissuhteet ovat peilejä molemmin puolin. Eikä metsä aina vastaa kuin sinne huutaa. Et saa vastavuoroisesti kiintymystä, jota annoit tai voit saada sitä yllättävältä taholta. Olen samaa mieltä siinä,että eivät ihmissuhteet sinänsä auta - eivät ainakaan minua ole auttaneet - elämään elämääni, mutta ne ovat apukeinoja kuin kainalosauvoja. Joskus tosin sellaisia kainalosauvoja, jotka murtuvat alta. Kun pitkässä juoksussa tarkastelen elämääni, näen kaikkien ihmissuhteiden opetuksen, aikaa se kyllä vaatii ja katkeroitumisen välttämistä. Mulla on kuitenkin tästä asti aikaa, yllin kyllin kahvia, tupakkaa...
on omalla kohdallani. Ihmissuhteet ovat olleet tärkeitä ja ovat vieläkin. Perusjutut olen lapsilleni antanut heidän kotona ollessaan, lähinnä esimerkein. Olen iloinen, että heillä on ystäviä, myös siitä olen iloinen, että uskaltavat elää. Sen esimerkin sain äidiltäni, joka sen ajan naiseksi oli rohkea moneen muuhun verrattuna. Kaikessa pitää kuitenkin olla jonkinlainen realismi eli terve järki mukana, ainakin hiven sitä. Ihmisen pitää myös jossain vaiheessa oivaltaa, että vastoinkäymisetkin kuuluvat elämään. Myös suuretkin surut.
Vain sen olen huomannut elämän varsiteitä kulkiessani että en pysty opettamaan nuorille mitään. Tekevät samat virheet kun minäkin. Neuvoisimpa minä miten hyvänsä. Ainoastaan olen yrittänyt kannustaa kokeilemaan asioita. Olen sanonut heille, että asia, jonka joku muu on osannut tehdä, osaat sinäkin. Opettelet, etkä lannistu ensimmäisestä erheestä. Kukaan ei ole Seppä syntyessään.
Jokaisen sukupolven on opittava asiat kantapään kautta. Kaiketi se on elämän laki.