Menin muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja toiseen lukioon ekan vuoden jälkeen. Joo no siellähän oli tietenkin jo kaveriporukat muodostuneet erittäin tiiviiksi, kaikki ovat jatkuvasti näissä porukoissaan välkät ja tunnit, yhtään yksinolevaa ihmistä ei löydä. Olen yhteen porukkaan liittäytynyt ja roikkunut heidän mukanaan, vaikka he puhuvatkin enimmäkseen omista sisäpiirin jutuistaan, enkä erityisemmin heidän kanssaan tule toimeen, eivät ole omanoloisiani ihmisiä. Eipä huvita mitkään abiristeilyt tällaisena ulkopuolisena tyyppinä. Harmittaa. Lukiokin menee ihan päin helvettiä, tuntuu, että olen ihan yksin koko lukion kanssa, tarvitsisin henkistä tukea. Ei voi jakaa kenenkään kanssa kunnolla siihen liittyviä asioita. Muita ei tunnu kiinnostavan jutella niistä kanssani, eikä heillä ole oikein mitään ongelmia lukion kanssa. Tuntuu, etten jaksa tätä enää. Olen tavannut entisen paikkakunnan kavereitani vain kerran, koska emme ole mitenkään läheisiä tai hyviä kavereita.
Mutta tosiaan, lukio masentaa ja tuntuu aivan väärältä paikalta, luultavasti juuri kavereiden puutteen vuoksi, lukio on muutenkin mulle vaikeaa ja sitten vielä tämä. Ikävöin entisessä lukiossani sitä kun tiesi lähes kaikki ihmiset vuosien takaa ja oli tottunut niin hyvin jo kaikkeen. En sinne tosin enää takaisin viitsi mennä, olen jäänyt siellä jo kuvioista pahasti pois, eivätkä he minua sinne oikein enää kaipaa.
Miten tässä nyt kannattaisi toimia, mitään neuvoja? :/
Mutta tosiaan, lukio masentaa ja tuntuu aivan väärältä paikalta, luultavasti juuri kavereiden puutteen vuoksi, lukio on muutenkin mulle vaikeaa ja sitten vielä tämä. Ikävöin entisessä lukiossani sitä kun tiesi lähes kaikki ihmiset vuosien takaa ja oli tottunut niin hyvin jo kaikkeen. En sinne tosin enää takaisin viitsi mennä, olen jäänyt siellä jo kuvioista pahasti pois, eivätkä he minua sinne oikein enää kaipaa.
Miten tässä nyt kannattaisi toimia, mitään neuvoja? :/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onpa ikävää, ettet ole saanut uudesta lukiosta kavereita. Hyvä kuitenkin, että olet "lyöttäytynyt" joidenkin seuraan. Ehkäpä seuraavan vuoden kuluessa alat tuntea olosi kotoisammaksi heidän kanssaan. Tai saattaahan käydä niinkin, että joku heistä alkaa enemmän olemaan sinun kanssasi, kunhan tutustuu sinuun paremmin.
Yksi klassinen keino saada uusia kavereita on opiskella yhdessä. Kysäisepä joku kerta joltakulta, tahtoisiko hän tehdä kanssasi vaikkapa enkun kielioppitehtäviä. Minun siskoni sai itselleen puolison, kun alkoi ysiluokalla opiskella matematiikkaa luokan matikkaneropojan kanssa yhdessä. ;-)
Joskus tietysti sopivan tilaisuuden tullen voisit jututtaa heitä esim. siitä, ovatko he kaikki käyneet saman yläasteen, mahdollisesti ala-asteenkin tai ehkä jopa päiväkodista asti tuntevat toisensa. Tämä sujuu ehkä parhaiten silloin, kun paikalla on vain yksi tai kaksi tähän porukkaan kuuluvaa.
just toi sama tilanne ko sulla. mul oli vain yksi kaveri lukiossa, sekin tuttu peruskoulusta. välkät aina olin yksin murjottamassa, en puhunut ikinä kellekkään, kukaan ei puhunut ikinä mulle.
sitten lopetin lukion ekan vuoden sinniteltyäni siellä, ja vaihdoin amikseen.
kyllä kuule on tullut monta uutta kaveria sen jälkeen ja ujouskin on kaikkoamassa pikku hiljaa. suosittelen vaihtoa lukiosta amikseen.