Eräs asiantuntija kertoi valtakunnan ykkössanomalehdessä, että yli kuusikymppisistä vain yhdellä kolmanneksella on netti kotona käytössään. Kovin vähän on yhteyksiä. Mistä mahtaa johtua, että netti ei suurinta osaa eläkeläisistä kiinnosta? Kuitenkin monia palveluja - mm. verottajan - ollaan täyttä häkää siirtämässä lähes yksinomaan nettiin. Myös omassa tuttavapiirissäni vain harvalla on netti kotona. Moni on sanonut syyksi huonot silmänsä, mutta ei kai se nyt ihan niinkään ole.
Vain kolmasosalla netti
Jos vaikka räjähtää
4162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
koneesta tarpeekseen työssään.
Olisiko pelko ettei oppisi kuitenkaan ja se ikuinen nuukuus? Huomaahan sen väliin tääläkin kun tulee kiukkuja linkkejä kohtaan, ja en avaa ikinä....virustorjunta ei paljon kk maksa ja kai niitä on ilmaisiakin!
On paljon ihmisiä jotka ei ole ikinä kirjoittaneet koneella sekin voi olla este.
Terveydellisiä syitä löytyy varmaan paljon.
Kaikki eivät osaa käyttää kännykän viestejä. eivät halua edes opetella, tai eivät opi.
Yksinkertaisesti kaikkia ihmisiä ei kiinnosta nämä vempeleet.
mutta miten he pärjäävät muutaman vuoden kuluttua (jos ovat elossa), kun juuri mitään palveluita ja tietoa ei enää ole muualla kuin verkossa? Kännykän käytön olen huomannut olevan todella vaikeaa yli seitsenkymmenvuotiaille, esimerkiksi numeroiden tallentamisen ja viestien kirjoittamisen. Lähinä siinäkin on kysymys siitä,että opetteluun menee aikaa ja he itse tuntuvat asettavan itselleen jonkinlaisen pikaoppimisen tavoitteen. Kun sitä eivät saavuta, luovutaan koko hommasta. Onhan kännyköissä yleensä ihan hyvät käyttöohjeet, joita seuraamalla itsekseenkin oppii, miten vempelettä käytetään.
Onko myös niin,että vanhetessaan monet asettuvat kukkulan päälle ja ajattelevat, että nyt eläkeellä ei tarvitse enää opetella mitään? Että nyt on opittu kaikki, mitä tarvitaan? Vaarallinen asennoitumistapa, jos näin on. Ei ihme, jos syrjäytyminen on niinkin yleistä - ja yksinäisyys.
Oppimiskykymme on rajaton eikä ikäsidonnainen. Tietysti sillä edellytyksellä,että aivot toimivat ns. normaalisti. Uuden oppiminen voisi olla myös luonnejuttu eli riskejä pelkäävät ja hyvin kontrollisidonnaiset eivät sukalla ottaa sitä riskiä,että uutta opetellessa ollaan ensi alkuun uunoja eli oppilaita. Asettuminen oppilaan asemaan mm. tietotekniikan osalta, on asetelma, jossa munat opettavat kanoja tai kukkoja ja se tuntuu olevan joillekin ikääntyneille sietämätöntä.
Minua kukaan ei ole opettanut alkuun tietotekniikassa. Itse olen opetellut manuaaleista ja kännykän käyttöohjeista ja niin muidenkin vempainten käyttiksistä. Monta kertaa olen joutunut tukeutumaan nuorempiin ja kysymään neuvoa. Olen ihaillut monasti heidän tapaansa neuvoa, niin kärsivällistä se on ollut. En tiedä, kykenisikö itseäni vastaavaa puupäätä niin hienosti neuvomaan.
Onko tässä oppimisesa tai sen karttamisessa kysymys kuitenkin siitä pohjimmiltaan,että joutuu pistämään itsensä alttiiksi toisten arvostelulle tai mikä vielä kamalampaa - itsekritiikille? Kun jo tietää kaiken...