Kerroha sie mite ennen Wiipurissa

lähellä olevan suon keskellä oli useitakin kukkuloita - kuin saaria, joilla kasvoi mäntymetsää, jäkälikköä ja puolukoita.
Yksi tällainen isompi saari sijaitsi järven läheisyydessä. Sitä nimitettiin Oleksin saareksi.

Olen usein nähnyt unta tuosta saaresta - mitä milloinkin - ja aina kun käyn heinäkuussa Ilomantsissa, kävelen noin kilometrin suota päästäkseni Oleksin saaren kupeelle lakkoja keräämään.
Saarella kasvaa paljon myös puolukoita ja olen ollut siellä vanhempieni kanssa marjassa jo n.6-vuotiaana.

Olin elänyt kauan mainitsematta Oleksin saarta. Ajattelin, että minua pidetään tyhmänä ja luulin, ettei sellaista nimeä kuin Oleksi, ei ole olemassakaan.
No, olen minä jo muutaman vuoden uumoillut tätä kun olen oppinut tuntemaan hattuvaaralaisia. Heillä kun on niin erikoisia etu- ja sukunimiä.
Hattuvaaralaiset ovat kuin sukulaisiani, vaikka eivät olekaan sukuani - yhtä perhettä lukuunottamnatta.

Onks siul tuttu tää juttu ku yks eukko oli seuraamassa Susien peliä keskuskentällä. Kottii menness hää oikas rautatien yli. Siell oli veturi varikoll töis ja se pukkas eukon kummoo. Veturmies kysy huolestuneena kuis kävi? Eukko kokos kamppeesa ja tokas että Suet voitti!