Olisiko ketään, joka olisi kova urheilemaan; esim. jaksaa juosta pitkään, tehdä monen tunnin kuntosalitreenejä, pelata täysillä sählyä toista tuntia ym. kovaa liikuntaa tunteja päivässa ja väsymättä, ja silti epäiltäisi hyvä ennusteista sepelvaltimotautia? Läheiselleni on tehty rasitus EKG tk:ssa, jossa "todettiin"
tämä. Lähete varjoainetutkimukseen. Olisiko rasitus ekg:n tulos ollut virheellinen. Läheinen on todella kovakuntoinen ja treenattut kymmeniä vuosia säännöllisesti ja todella paljon. Myös korkella sykkeellä väsymättä.
tämä. Lähete varjoainetutkimukseen. Olisiko rasitus ekg:n tulos ollut virheellinen. Läheinen on todella kovakuntoinen ja treenattut kymmeniä vuosia säännöllisesti ja todella paljon. Myös korkella sykkeellä väsymättä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ahtaumat sepelvaltimoihin kehittyvät vuosien mittaan. Ensimmäinen oire voi olla sydäninfarkti. Itselleni kävi juuri niin. EKG:ssä kävin vain viikkoa aikaisemmin ja mitään muutosta ei näkynyt. Edelleen jaksan pelata sählyä puolentoista tunnin vuoron, mutta vaurion takia kunto ei ole enää entisensä.
Jos rasitus EKG:ssä todetaan hapenpuute, on aika epätodennäköistä, että mitään vikaa ei olisikaan. Toisinpäin on usemmin tilanne eli rasitus EKG ei näytä mitään, mutta ahtautumia kuitenkin jo on. Ahtauman pitää olla aika suuri, että se aiheuttaisi oireita. Jonkin arvion mukaan jopa yli 70 %.
Hyvä puoli taudin aikaisessa havaitsemisessa on se, että hoito voidaan aloittaa ja todennäköisemmin kohtalokkailta sydänkohtauksilta vältytään. Sitä voi pitää itseään jopa onnekkaana.
EKG:ssä rasituskokeen aikana, vai tehdäänkö päätelmä hapanpuutteesta testattavan subjektiivisista tuntemuksista, esim. ahdistuksen tunteesta?
Kiitos kun vastasit!
mulla näkivät hapenpuutteen kun kävelin sairaalan rappusia ylös alas anturi sormen päässä.
Kyllä näkyy rasitus EKGssa jos sydämmessä on vikaa . olin joskus kauan sitten hyväkuntoinen urheilija ja kun ei mielestäni harjoitusmääriin ja tehoihin nähden kulkenut tarpeeksi lujaa niin tutkittiin ja rasitus ekgssä ja läppävikahan se sieltä löytyi joka pitikin sitten 10 v kuluttua tutkimuksesta korjata.
Olin juuri tuollainen. Myös oireeton, rasituksessa. Juuri suorisuskykyni esti minua epäilemästä sydänvikaa. Palatuminen kolmenkin tunnin raskaasta reenistä tapahtui noin kuuden tunnin kuluessa ja pystyin toistamaan reenin.
Kaksi viikkoa oli sitten jotenkin voimat pois, mutta ajattelin sen olevan jokin ohi menevä ilmiö. Sitten seurasi sydäninfarkti. Tärkeämpi noista kahdesta sepelvaltomosta(LAD) oli 99% tukkeessa yläpäästään. Tosin tukkeuman ympärille oli rakentunut useita omia ohituksisa ahtauman paineessa, jotka mahdollistivat liikunna vielä aika pitkään tilanteesta huolimatta. Hemoklobiini oli myös aika hyvä . (liittynee hapenkuljetuskykyyn)
Infarktista ja pallolaajennuksesta on nyt kulunut reilu puoli vuotta. Pystyn vieläkin reenaamaaan kuntolaitteilla neljäkin tuntia kerrallaan. Yleensä kuitenkin kolme. Palautuminen ei kuitenkaan ole samaa kuin ennen. Johtuisikohan lääkityksestä, vai infarktin aiheuttamasta arvesta sydämessäni.
Olen toki varovasisempi painoharjoittelun suhteen ja olen muuttanut harjoitusohjelmaan enemmän kuntopiirimäiseksi. Kuuntelen myös itseäni harjoittelun aikana. Kuntosalille palaaminen infarktin ja pakollisen lepojakson jälkeen (1 kk) oli hyvää terapiaa, vaikka ei pystynytkään samoihin suorituksiin kuin ennen. Olisin kiitollinen jostain harjoitteluvinkeistä. Sen olen päätellyt ise, että jos paino ei liiku, vaan joutuu pusaamaan, niin kannattaa jättä väliin. Rintaontelosta poispäin, varsinkin ylös isojen painojen kanssa pusaaminen pois. Muuten toimin vaston varassa. Harrastan myös ahkerasti kuntomattoa, kuntopyörää ja crosstainereita Ja ulkoliikuntaa.
Vieä tohon EKG juttuun. siitä on 90% tukokselllakin päästy läpi. Ainoa varma tapa on varjoainekuvaus.
Ennen infarktia hoidettu sepelvaltimotauti on paljon onnekkaampi tapaus.
Tsemppiä!
Testeistä pääsee läpi mutta tuloksien analysointi on se pointti jolla vika voidaan epäillä. Siitä käyrästä sen näkee kun rasitusta nosteaan tasaisin väliajoin maximiin saakka. Läppävian mahdollisuus ainakin näkyy aika selvästi.
Oletko harrastanut aerobista liikuntaa, kuten esm. pitkähköjä juoksulenkkejä, hiihtoa ? Ne tutkitusti ainakin hidastavat sepelvaltimotaudin syntyä. Ravinnon täytyy olla tietenkin oikeanlainen. Jos olet harrastanut, niin onko oireita silloin tullut?
ei auta itku markkinoilla..saa juosta vaikka maratonia ja silti voi olla kehittymässä tukkeutuma eikä sitä huomaa jos ei tehoja lisätä varsinkaan urheilutaustan omaavalla henkilöllä. Aerobisella tasolla liikuttaessa jaksaa hyvin jos kestävyyspohjaa on tallella mutta kun lisätään tehoja max. saakkaa niin jopa alkaa näkyä käyrässä että on jotain pumpussa tai pumpun suonistiossa vialla. Pitää osata tulkita sitä käyrää ja maitohappopitoisuuksia jne.....ei sitä tässä pysty kansantajuisaeti selventämään. Ne happisaturaatioit jotka mitataan sormenpäästä on rollaattoriukoille tarkoitettu.
En tiedä jaksaako kukaan näin vanhaan vastata.
Tällä viikolla oli mulla sydäninfarkti, johon tehtiin pallolaajennus. Tukos oli sydämen takapuolella. Harjoittelen hiihtoa ja tähtäimessä massahiihto tapahtumat. Ei ollut harjoituksissa minkäänlaista kipua rinnassa, vaikka vedin vetojakin kaasupohjassa. Päinvastoin, kunto on tuntunut hyvältä.
Nyt on kuukauden lepovaihe. Koominen tilanne, kun muutama päivä sitten täysillä sählyssä ja nyt ohjeita noudattaen 10 minsaa rauhallista kävelyä kaiken varalta nitropurkki taskussa. Mutta edelleen kiinnostaa nuo massahiihdot.
Miten tulisi harjoitella, että ei ole vaaraa sydämmelle? Tavoitteena olisi mahdollisimman hyvä suoritus, esim 16 km/ tunnissa vauhti? onko mahdollista vielä joskus ottaa koneesta kaikki irti vaaratta?
Sydäninfarktissa on kyse yksilöllisyydestä. Ei se mene yks yhteen lääkärien teorioiden kanssa sen synnystä ja oireista. Urheilet tai et, tai olet urheillut tai et, on aivan sama siinä mielessä saatko sydäninfarktin vai et ! Teoriat ja tositapahtumat ovat oikeesti erilaiset.
Esim. ruokatorven tulehduksessa on samat oireet kuin sydäninfarktissakin, lienee muitakin kiputiloja joissa on samat oireet. Itselläni oireet alkoivat vuosi ennen infarktia. Hartiaseutuni oli tosi kipeä ja välillä piti pitää käsiä taskussa kun oikein sattui jos vain roikotin niitä. Ihmettelin vain mikä vaivaa mutta en käynyt lääkärissä.
Kivun määrä vaihteli välillä niin ettei tuntunut miltään eli olin oireeton ja joskus taas kipu tuntui, tavanomaista oli et kipu oli aina samanlaista. Kyselin kavereilta mikä mahtaa olla mut vastaus oli "mulla on kans ollut vastaavaa, kyllä se ohi menee", hullu kun luotin tollaiseen. Seuraavana kesänä päätin mennä lääkäriin heti seuraavana arkipäivänä, kun mäkeä noustessani tunsin etten millään jaksa moista nyppylää nousta ylös. Sit kun maanantaina ei taas tuntunut miltään unohdin koko lääkärin. No, tiistaina sain heti aamulla noustessani sydäninfarktin. Sit ambulanssilla sairaalaan. Oli kuulemma kolme tukosta.
Yks suoni saatiin heti auki ja pari muuta laitettiin liuotukseen ja teholle makoileen. Ei auenneet joten tehtiin ohitusleikkaus ja jalasta suonta.
Pallolaajennus ei tullut kysymykseen ilmeisesti tukoksien sijainnin takia sydämen takana. Leikkauksen jälkeen vielä viikko sairaalassa ja sit kotiin ja kk päästä jälkitarkastus.
Asiasta on nyt kulunut pari vuotta ja olen edelleen kuntoillut. Pyrin käymään pari kertaa viikossa reippaalla kävelylenkillä (6 km aikaan vajaa tunti, 7 km menee tunti kymmenen minuuttia) sit käyn pari kertaa viikossa kuntosalilla vauhtipunnerruksessa nousee 50 kg 3-4 kertaa. Eli pystyn tekemään kuntoilua aivan normaalisti siinä mielessä ettei sydäninfarktini haittaa harrastustani.
Se vaan ottaa pattiin, että ylipäätään sain infarktin minä joka olen koko ikäni harrastanut ja pitänyt urheilusta ja kilpaillutkin ja sittemmin kuntoillut, eli pidin itseäni hyvä kuntoisena ! Joopa joo ...
Infarkti tuli kuin puun takaa täysin yllättäen, en osannut kuvitellakaan et minulle sattuis tällaista.
Nyt on nelisin viikkoa infarktista. Olen 40 vuotias. Huomenna menen käynnille, jossa otetaan EKG, rasitus EKG yms.
Jonkun kerran olen käynyt hiihtelemässä. Vaikka olen hiihdellyt rauhallisesti, huomaan heti, ettei suorituskyky ole entisensä. Johtuu sitten lääkkeistä tai sydämen vaurioista? Kuukausi sitten ei perinteisellä juuri kukaan hiihtänyt kovempaa, nyt menee monikin kovempaa. Toki edelleen suurin osa hitaampaa.
Olkapää on ollut purjehtiessa kipeä, jos ohjaan rattivenettä huonossa asennossa yli 8 tuntia yhteen menoon. Tenniskyynärpään olen ajatellut johtuvan päätetyöskentelystä. Ei kai nämä johdu sydämestä.
Liikunta. En kyllä pysty selviä oireita tunnistamaan. Loppiaisena tai itsenäisyyspäivänä hiihdin Ylläksellä Isomettän nousua kävelemättä ja pysähtymättä. Ei hyvä kunto ja liikunta estänyt infarktia. Eikä vatsassakaan ole rasvaa nimeksikään. Miehet jopa kahdehtineet kroppaani, naiset kehuneet. Silti sepelvaltimot ovat rasvoittuneet umpeen.
Ravinnosta. Enkä syö kovia eläinrasvoja merkittäväksi, esim makkaraa en juuri koskaan. Kalaa lounaalla aina, kun on tarjolla ja kotona vähintää kerran viikko, yhteensä vähintään 3 ateriaa viikossa. Salaattia ja hedelmiä normaalisti. Juustoista aina kevyt, paitsi homejuustoa ehkä joka toinen viikko. Ehkä vika on ollut siinä, että olen käyttänyt myös öljyjä niukasti, jolloin eläinrasvojen prosentuaalinen osuus voi nousta. Siksikö sepelvaltimot ovat rasvoittuneet umpeen.
Perimä. Kenelläkään äidin sisaruksista (14) ei ole ollut infarktia. Isän puolelta (7) 2 alkoholisoitunutta veljeä on kuollut infarktiin. Äidin isä on kuollut infarktiin. Sen vuoksiko sepelvaltimot ovat rasvoittuneet umpeen.
Tupakki. Satunnainen sauhuttelu (keskimäärin alle 1 savuketta/ päivä), lähinnä baarissa, kavereiden kanssa ja alkoholin kanssa, on nyt jätetty.
Stressi. Työni on stressaavaa. Työkuorma on kova ja luonteeltani olen tunnollinen, kilpailuhenkinen myös töissä.
Katotaanpa miltä sydän näyttää ja millainen harjoittelu on vielä mahdollista.
On myös huomioitava, ettei lääkäri heti sua lähetä tutkimuksiin jos menet vastaanotolle ja sanot, että tuntuu kun ei jaksais samanlailla kuin ennen.
Kyllä hän neuvoo sua tarkkailemaan itseäs pidemmän aikaa ja käskee tuleen uudelleen jos sopii. Tällä välin sun sepelvaltimo tautis ehtii hyvinkin edetä entisestään. En oo ihan sata varma, mut jos epäilee sepelvaltimo tautia itellään niin pyydä lääkäriä lähettään sut varjoainekuvauksiin niin siinä varpilla selviää mikä vaivaa.