Olen tällä hetkellä 15 vuotias tyttö (täytän kesäkuussa 16). Mitat on 162/52.
Mulla on diagnoosi masennuksesta parin vuoden takaa. Olin osastolla kriisijaksolla melkein 2 vuotta sitten. Ei siittä ollut mitään apua. Olen edelleen masentunut ja itsetuhoinen.
Syksyllä esiin astui jonkin sortin syömishäiriö. Aloin jättämään aamupalan, lounaan ja iltapalan pois. Muutamina kertoina viikossa en syönyt mitään koko päivänä. Aloin liikkumaan paljon. Aloin käymään vaa'alla joka aamu ja ilta. Rupesin merkkaamaan vihkoon mitä olen syönyt sinä päivänä, kalorimäärät ja paljon liikuin.
Joskus tein päivässä jopa yli 1000 vatsalihasliikettä jne.
Olen aina pitänyt itseäni lihavana ja rumana. Aloin laihduttamaan, jotta saisin paremman itsetunnon. Eipä ole näkynyt. Päässäni pyörii lähes taukoamatta syöminen, liikunta, kalorit, itsemurha ja masennus.
Kaverit kehottavat menemään lääkäriin, mutta en koe itseäni sairaaksi.
Lisäksi viiltelen. Enimmäkseen käsiin. Siittä tavasta mun on vaikea päästä irti.
En jaksa enää. Haluisin vain tappaa itseni. Pääsisin tuskistani..
Mikä neuvoksi?
Mulla on diagnoosi masennuksesta parin vuoden takaa. Olin osastolla kriisijaksolla melkein 2 vuotta sitten. Ei siittä ollut mitään apua. Olen edelleen masentunut ja itsetuhoinen.
Syksyllä esiin astui jonkin sortin syömishäiriö. Aloin jättämään aamupalan, lounaan ja iltapalan pois. Muutamina kertoina viikossa en syönyt mitään koko päivänä. Aloin liikkumaan paljon. Aloin käymään vaa'alla joka aamu ja ilta. Rupesin merkkaamaan vihkoon mitä olen syönyt sinä päivänä, kalorimäärät ja paljon liikuin.
Joskus tein päivässä jopa yli 1000 vatsalihasliikettä jne.
Olen aina pitänyt itseäni lihavana ja rumana. Aloin laihduttamaan, jotta saisin paremman itsetunnon. Eipä ole näkynyt. Päässäni pyörii lähes taukoamatta syöminen, liikunta, kalorit, itsemurha ja masennus.
Kaverit kehottavat menemään lääkäriin, mutta en koe itseäni sairaaksi.
Lisäksi viiltelen. Enimmäkseen käsiin. Siittä tavasta mun on vaikea päästä irti.
En jaksa enää. Haluisin vain tappaa itseni. Pääsisin tuskistani..
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ei. Itsemurha ei oo ikinä ratkasu mihinkää, väitti kuka tahansa mitä tahansa.
Kyll voisin tappaa, kiitos vinkistä.
Et TODELLAKAAN tapa ittees! Se ei auta mitenkään, siinä vai pakenet ongelmaasi.
Vieläkö sinulla on noita syömättömiä päiviä, vai oliko niitä vain syksyllä?
Ensinnäkin sun pitää nyt lopettaa se vaa'alla käyminen joka päivä. Itse käyn sillä ehkä n.pari kertaa vuodessa.
Äläkä merkkaa syömisiäsi johonkin vihkoon, äläkä kalorimääriä, äläkä liikkumisiasi. Siitä voi vaan tulla paniikki.
Syöt silloin kun on nälkä, äläkä mieti kaloreita. Silloin elämäkin maistuu paremmalta. Syö joskus roskaruokaa, äläkä välitä kaloreista. Jos sinusta on vaikeaa syödä, voit aloittaa pienistä syömisistä. Aamiaiseksi vaikka leipä ja omena/jougurtti, päivällä vaikka puuroa, ja illalla vaikka joku keitto. Jos vain riittää tahdonvoimaa, kyllä se onnistuu!
Sitten tuosta liikkumisesta.. Liikunta on hyväksi, mutta liiallinen liikunta ei.
Ja varsinkin sinun tapauksessasi jos et syö lainkaan, niin ei missään nimessä paljoa liikuntaa.
Olen itsekin tuntenut itseni rumaksi, ettei kukaan pidä minusta. Mutta kun opin hyväksymään itseni kaikki muuttui paremmaksi.
Ja lopeta se viiltely heti! Tiedän että siitä voi olla vaikeaa päästä irti, mutta lopeta. Kuten sanoin syömisestäkin, jos on tahdonvoimaa sen pystyy lopettamaan. Jos sinulla on huono olo, vot jutella jonkun kanssa, vaikka kaverin, jos vanhempien kanssa ei onnistu.
Pidä kavereistasi kiinni, äläkä päästä heitä menemään. Sinun tilanteessasi on tärkeää olla kavereita.
Ja jos et pääse vaivoistasi yksin pois, kuuntele kavereitasi ja mene lääkäriin!
Et ehkä tunne itseäsi sairaaksi, mutta et sinä kyllä terveeltäkään vaikuta.
Terve ihminen ei mieti koko ajan kaloreita, liikuntaa, itsemurhaa jne..
Kunhan yrität ja haluat onnistua, onnistut.
Ja muista, jos et onnistu, käänny lääkärin puoleen!