Minkalaisia neuvoja antaisitte sairraalloisen lihavalle keski-ikäiselle naiselle, että saisi uuden, terveemmän elämän alkuun? Olen 161sm pitkä (lyhyt) ja 147.5kg eli todella lihava. Tällaisessa painossa tuntuu, ettei kannata edes yrittää saada painoa laskemaan, kun se on niin ikuisuusasia, ettei normaalipainoon ole mitään mahdollisuutta.
Elämä on erittäin hankalaa tämän kokoisella. Vaikea laittaa esim. sukkia jalkaan, sukkahousuista puhumattakaan, jos nyt mistään löytyy sellaisia sukkiksia, jotka minulle sopisi. Yleensä kaikkinainen vaatteenosto on todella vaikeaa, sillä isoistakaan kokonumeroista ei tunnu löytyvän mitään sopivaa.
Periaatteessa tiedän laihduttamisesta varmaan kaiken, olenhan ollut lukemattomia kertoja erilaisilla dieeteillä. Se ei kuitenkaan yhtään helpota laihdutuksen alkuun pääsemistä. Monesti olen pudottanut painoa, jopa 40kg, mutta aina se salakavalasti hiipuu takaisin ja korkojen kera.
Onko muita yhtä epätoivoisessa tilanteessa? Onko sellaisia, jotka ovat onnistuneet pudottamaan suurestakin ylipainosta ja pitämään pudotetut kilot poissa?
Olisin tosi kiitollinen vastauksista ja neuvoista, mien pääsisin alkuun.
Elämä on erittäin hankalaa tämän kokoisella. Vaikea laittaa esim. sukkia jalkaan, sukkahousuista puhumattakaan, jos nyt mistään löytyy sellaisia sukkiksia, jotka minulle sopisi. Yleensä kaikkinainen vaatteenosto on todella vaikeaa, sillä isoistakaan kokonumeroista ei tunnu löytyvän mitään sopivaa.
Periaatteessa tiedän laihduttamisesta varmaan kaiken, olenhan ollut lukemattomia kertoja erilaisilla dieeteillä. Se ei kuitenkaan yhtään helpota laihdutuksen alkuun pääsemistä. Monesti olen pudottanut painoa, jopa 40kg, mutta aina se salakavalasti hiipuu takaisin ja korkojen kera.
Onko muita yhtä epätoivoisessa tilanteessa? Onko sellaisia, jotka ovat onnistuneet pudottamaan suurestakin ylipainosta ja pitämään pudotetut kilot poissa?
Olisin tosi kiitollinen vastauksista ja neuvoista, mien pääsisin alkuun.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaiken pitää lähteä oman pään sisästä.
Mut jos nyt jotain yritän:
Aseta järkeviä tavoitteita eli ei mitään missivartaloa puolessa vuodessa. Tähtää nyt aluksi vaikka kymmenen kilon pudotukseen, vaikka kuinka hitaasti. Varmasti jo jossain sadassa kilossa voisit tosi paljon paremmin etkä erottautuisi porukasta niin paljon.
Eli jos vain pikku hiljaa pudottelisit pari kiloa kuussa, niin sata kiloa ei häämötä niinkään kaukana.
Olet niin iso, että liikkuminen on varmasti vaikeea. Pyri kuitenkin vaikka ihan kymmenen minuutin lenkille päivittäin. Se virkistää ja motivoi.
Voisit kertoa vähän enemmän elämäntilanteestasi. Oletko työelämässä minkä ikäinen olet ja entä perhe-elämä
Tämä on aika paska palsta, kokeile vaikka kiloklubia. Täällä voi tulla tosi ilkeitä kommentteja, jotka eivät tilannettasi paranna yhtään.
Joo tosiaan, nuo järkevät tavoitteet olivat ainakin itselleni paras päätös. Lähtöpaino oli kuitenkin 125kg, joten kertaurakkana tuntuisi aika kohtuuttomalta, joten oma välitavoitteeni oli aina -10 kg ja sitten määrittelemätön tauko siihen asti, kun taas intoa löytyy. Tähän mennessä kiloja on lähtenyt se 20 ja tammikuussa aloitin taas uuden -10kg -projektin. Tuloksista en osaa sanoa, koska vaakaa nyt en tietenkään satu omistamaan, mutta vyötärömitta on pienentynyt n.10cm:llä, eli veikkaisin, että nyt alan olla jo niillä rajoilla, että siirryn kaksinumeroiseen lukuun, ellei niin ole jo käynytkin, johan tässä on se melkein 2 kk mennyt. :)
Ja liian tiukkana ei kannata olla. Itse olen viikot säntillisellä ruokavaliolla ja viikonloppuisin löysäilen - jos ei mitään kummempaa ole, en ole niin tiukka sen tuhannen vajeen kanssa, viisikin sataa on ihan ok, mutta jos on juominkiviikonloppu, niin silloin jää kokonaan laskematta ainakin sinä yhtenä päivänä. Koska yksi vajeeton päivä viikossakaan ei hetkauta oikeastaan mihinkään suuntaan, eli herkku tms. Päivän jälkeinen itseinho on täysin turhaa, sitäkin kun yllättävän usein saa laihdutuspalstoilta kauhistellen lukea: tyyliin söin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon suklaata ja nyt inhoan itseäni kun sorruin, ja ensi viikon syön vain heinää ja paskaa, koska muuten en laihdu ikinä.
Ja tuo liian tiukkana oleminen koskee myös sitä, ettei kannata liian alhaisella kcal-määrällä laihduttaa, noilla mitoilla peruskulutuskin on jo sen verran iso, että saa melkoisen paljon syödä ja silti laihtuu. Eli oman kulutuksen mukaan lähdet liikkeelle ja sitä mukaa pienennät energiamäärää kun kiloja tippuu.
No, en tiedä oliko noista niin hyötyä, koska olet kuitenkin aikanasi laihdutellut enemmänkin, mutta nuo nyt ovat ne omat periaatteeni.
Kokeileppa vähähiilihydraattista ruokavaliota, ns. "Karppausta" Itselläni toimi ja toimii edelleen :) Ei tartte kärvistellä nälässä vaan voi syödä kunnon ruokaa. Etsi googlesta lisää tietoa esim Atkinsin dieetti. Tsemppiä!!!
Olen n 50-vuotias nainen ja olen 168cm pitkä ja painan tänä aamuna 99,3kg ja tunnen ja olenkin lihava.
Olen myös laihduttanut joskus aiemmin kolmekymmentä kiloa mutta jotenkin kaikki vaan tuli takaisin . Nyt olen jo pudottanut 16 kg pois alkupainosta vaan nyt kaikki on tyssännyt jostakin syystä paikalleen. Pahinta on tuntea itsensä liian lihavaksi, olen nääs koko ikäni ollut syömisongelmainen ja siksi kaikki ruokaan liittyvä on vaikeaa minulle..
Kun nyt olet asian nostanut esille niin ryhdy pikkuhiljaa pudottelemaan kilojasi, kilo kerrallaan ruokavaliota tarkistamalla sillä sain sen käsityksen että todellakin myös tiedät mitä on tehtävä mutta se into/taito tai tahto puuttuu . Kerro kuulumisesi välillä sillä on niin hyvä lukea kohtalotovereiden kirjoituksia välillä . Kaikkea hyvää sinulle :)
Suosittelisin, että et yritä mitään erikoisempia dieettejä, vaan alat vain pienentää syömisen määrää ja katsot hieman tarkemmin mitä syöt. Itse olen laihtunut lähes 160 kiloisesta 125 kiloiseksi normaalilla ruualla vain pitämällä kirjaa syömisistäni. Eli laita ylös mitä syöt ja laske kalorit. Helpointa se on tehdä valmiilla ohjelmalla. Itse olen käyttänyt Kiloklubin ruokapäiväkirjaa: http://kiloklubi.fi
Seuraile jonkin aikaa syömisiäsi ja huomaat jossakin vaiheessa minkälainen kalorimäärä saa sinut laihtumaan (ohjelma suosittelee jotakin määrää, mutta oma keho kertoo oikean määrän parhaiten). Sitten vain sovitat syömisesi jatkuvasti sitä vähemmäksi. Sen kummempaa siihen ei tarvita. Liikuntaa on toki hyvä lisäillä pikkuhiljaa, niin laihtuminen nopeutuu.
Olen pudottanut 30 kg ja ainoa sen poissapysymiseen on joka päiväinen liikunta joka ei ole todellakaan mikään puoli tuntinen päivässä vaan monen monta tuntia kahdesta neljään tuntiin. Dietillä pääsee vain alkuun ja sen jlkeen on otettava liikunta elämäntehtäväkseen, joka päiväiseksi tai se läski tule takaisin.
Itseäni ei kauheasti ole koskaan kiinnostanut sisä liikunta jotenka olen hankkinut sellaiset varusteet jotta pystyn lähtemään ulos säällä kuin säällä. Ja mitä parhainta kun ulkoilee talvella päiväsaikaan niin ei tule kaamosmasennusta joka johtaa syöpöttelyyn. Ahmiminen ja oksentelu on loppunut kokonaan jäädessäni töistä pois ja aloittaessani joka päiväisen liikunnan. Työ ei vaan sopinut sillä aina joku latisti itsetuntoni jostain kumman syystä. Menin sitten mihin tahansa niin aina tuli vastaan näitä vähä- älyisiä ihmisiä jotka saivat jotain nautintoa toisten polkemisesta maanrakoon. Nyt kun ei ole enään työtä eikä ongelmaisia ihmisiä ympärilläni niin saan keskittyä ainoastaan itseni hoitamiseen ja alan tervehtyä pikkuhiljaa.
Ylipainoisuuteen ei liity välttämättä se yksi ja ainoa syy kuten yli syöminen kuten monet kuvittelevat. Yli syömiseen on monet syyt. Henkisen tilan hoitaminen olisi ensiarvoisen tärkeintä.
Kaikki dieetit ovat huijausta ja kukaan ei sellaisia jaksa noudattaa lopun ikäänsä vaan niillä saadaan vain hetkellinen helpotus. Kun sen diettien sijaan alkaa liikkumaan niin hyödyt ovat suurempia sen liikkumattomien diettien sijaan. Joka päiväinen liikunta saa masennuksen pois vähitellen niin ettei tarvitse ahmia niin paljon.
Minäkin kotoa sain sen käsityksen että liikkumatta voi laihtua mitä ihmellisimmillä dieteeillä, söi rasvatonta missä rasvan tilalle oli laitettu kaikkea paskaa. Rasva jos otetaan pois niin katsokaa mitä on laitettu tilalle.
Kuinka montaa E- koodia rasvattomat tuotteet sisältävät? Makuhan lähtee sen rasvan myötä. Terveellisintä on syödä normaali rasvaisia tuotteita ja liikkua päivittäin. Jätä auto pois lyhyillä matkoilla ja kulje jalan. Ihmetyttää kaikki yksin autolla köröttelevät ihmiset joilla ulkonäkö on karmea, oli laiha. lihava tai muuten räjähtänyt. Säälittää ne kakaratkin joita autolla kuljetetaan oven edestä toiseen kun lapsena sen luuston kehityksen tuntuisi olevan tärkeintä. Riskiryhmillähän on varmaankin mopo alla.
Ensimmäinen neuvo on että lähdet kävelelemään joka päivä. Ota vaikka kävelysauvat avuksesi. Sitten hanki askelmittari jossa seuraat askeltel määrää. Terveyteen tarvitaan 10 000 askelta ja minä askellan sen 25 000 askelta joka päivä.
Hei! Kokeileppa karppaus.infoa, ja varsinkin sen keskustelufoorumia. Sieltä löytyy paljonkin ihmisiä jotka ovat laihduttaneet jopa suuremmista luvuista kuin sinä. Ja asiallista vertaistukea saat varmasti mikäli vain rekisteröidyt ja esittäydyt!
Karppauksesta haluaisin sanoa vielä, ettei kyseessä ole mikään rasvadieetti, jollaisena sen moni mieltää. Tärkeämpänä pitäisin Oikean ruuan syömisen opettelua, säännöllistä ateriointia ja yksilön tavoitteisiin ja fysiikkaan soveltuvaa liikuntaa. Moni ei varmaan tiedä, mutta viralliset ravitsemussuositukset suosittavat 73g rasvaa vrk, karppaus vähintään 100g vrk, joten eihän muutos ole kuin 30g!
Suosittelen lämpimästi tuota tapaa, ja asiaan tutustumista :)
Ihan oikeasti, se on asennekysymys. Itse aloitin kuukausi sitten BMI 49. Nyt on 45. Jos olet sitä mieltä, että ei kannata edes yrittää, niin jätä se. Normaalipainoon pääsy voi kestää vuosia, mutta jos sitä ei edes yritä, niin ei siihen pääse koskaan.
147 kg lähtöpainolla paino tipahtaa aluksi 10 kg hyvin nopeasti vain pelkällä oikealla ruokavaliolla. Kyllä sinä varmaan tiedät, mitä sinun tulisi syödä ja mitä ei. Itsellä on nyt paino lähtenyt, kun jätin karkin syönnin pois ja syön päivittäin vain 3 kertaa terveellistä, kasvispohjaista ruokaa. Jätin myös kaikki valkoiset viljat pois. Eli leipänä näkkäriä (tumminta sellaista, jota syön 1-2 palaa päivässä), riisinä täysjyväriisiä ja makaroonit täysjyvämakaroonia. Tosin riisiä ja makaroonia sekä perunaa syön vain vähän. Päiväruokani koostuu suurimmaksi osaksi kasviksista. Hedelmää syön vain kerran päivässä, muuten paljon kasviksia ja salaattia. Vettä juon 2-3 litraa päivässä.
Minä pudotin 120 -> 75kg, ja voin sanoa että jos sinä pudotat esim. 100-kiloiseksi niin olosi on kuin eri ihmisellä, vaikket normaalipainoon pääsisikään. En minäkään päässyt, enkä varmaan koskaan pääsekään, mutta laihtuminen oli silti EHDOTTOMASTI sen arvoista. Minulla avuksi oli Patrik Borgin opus Rentoa painonhallintaa (eli unohda "laihduttaminen" kokonaan!) ja kiloklubi.fi palvelu. Liikunnan merkitys laihtumisessa energiankulutuksen näkökulmasta on aika pieni, mut sillä on kyllä miljoona muuta merkittävää hyötyä ihan aivokemiatasolta alkaen, eli mielekäs ja mieluinen liikunta mukavissa määrin mukaan kuvioihin!
Lihavuuteen on yksi ainoa syy: Saadaan ravinnosta enemmän energiaa kuin sitä kulutetaan. Tästä voidaan johtaa ainoa keino, jolla voidaan saavuttaa terveellinen paino: Vähennetään ravinnosta saatavaa energiaa ja aletaan kuluttaa sitä enemmän.
Olen ehkä sinänsä väärä henkilö puhumaan siitä, miten saada jo kertynyt ylipaino vähenemään, sillä en ole ollut koskaan siinä tilanteessa. Sen sijaan ei voi olla pelkkää sattumaa, että näin yli nelikymppisenä miehenä olen samoissa mitoissa kuin parikymppisenä (178 cm/72 kg). Pidän syinä
a) nopeiden hiilihydraattien (=sokerit) puuttumista ruokavaliostani täysin
b) vain hyvin vähäistä alkoholinkäyttöä
c) säännöllistä liikuntaa (3-4 kertaa viikossa 1-2 h kerrallaan)
Syön kylläkin ravintorasvana voita, ja juon kulutusmaitoa. "Karppauksesta" ja muista näillä palstoilla esiintyvistä höpö-höpö-asioista en tiedä mitään - eikä tarvitsekaan. Minulle riittää esimerkiksi isovanhempani, jotka
- tekivät ikänsä raskasta fyysistä työtä
- söivät monipuolista sekaravintoa
- elivät kukin päälle 80-vuotiaiksi
- eivät kukaan ollut ylipainoinen edes vanhana
Kukaan heistä ei varmasti ollut elämässään kuullutkaan kaloreista tai "karppauksesta", ja silti he elivät millä tahansa kriteerillä arvioiden hyvän elämän.
"Karppaus" ja muiden mystisten termien käyttäminen, geenien väittäminen suomalaisten ylihavuuden syyksi - mitä kaikkea ihmiset tekevätkään, jottei tarvitsisi luopua sokerintäyteisestä arjestaan ja iltapäiväsiidereistään?
Oletko evankelista. Ne jaksaa saarnata samaa vanhaa asiaa muka uutena keksintönään.
Otappa yhteyttä tähän Jurvan poikaan,joka laihdutti ,tässä taannoin nähdyssä tv.sarjassa.ehkä apua sieltä......
Hei Läski matami!
Itse olen myös ollut tosi lihava pahimillaan 125 kg. Olen kokeillut jos jonkinlaista kikkaskonstia,että paino putoaisi.
nyt olen onnistunut saamaan 36kg pois,ja painoni on nyt kaksinumeroinen mutta matkaa on silti siihen ihannepainoon mutta jo pienikin painonpudotus auttaa parantamaan olotilaa,joten älä anna periksi! Itse syön ihan normaalia kotiruokaa ja tietenkin enemmän niitä kasviksia. makeita olen pyrkinyt välttämään mutta joskus täytyy antaa itselleen mahdollisuus nauttimiseen.
Liikuntaa tietysti myöskin mutta sitä oman jaksamisen mukaan.
Toivottavasti saat tästä jotakin tsemppiä. Mukavaa jatkoa sinulle ja onnistumisen iloa:D
Hei vaan!
Moni onkin kommentoinut tätä jo erilaisilla dieteillä ja ruokavalioilla ja vaikka mitä. Onneksi aiankin yksi oli ollut mielestäni oikeilla jäljillä eli ei mitään diettejä tai hetkellisiä liikunta spurtteja vaan kunnollisia elämäntapa muutoksia, jotka voi pitää.
Minun tarina on se, että olen koko ikäni ollut ylipainoinen, mutta en ole mielestäni kärsinyt asiasta. Siksi pudottaminen tai elämäntapojen muuttaminen on mielestäni ollut ihan turhaa. Viime syksynä kuitenkin vaaka näytti yli 142 kiloa ja mietin, että jos kivaa on nytkin niin voisiko se olla kivempaa hieman pienempänäkin. Joten päätin muuttaa asioita.
Olen mielestäni ollut fyysisesti hyvässä kunnossa ja siksipä päätin, että alan vain harrastaa liikuntaa niin siitähän ne kilot lähtevät. Eli aloitin kuntonyrkkeilyn, vesijumpan, ostin sauvat sauvakävelyyn jne. Mutta huomasimpa, että eipä se nyt niin auttanut.
Seuraavaksi keskityin ruokaan. Mielestäni söin normaalisti, ehkä hieman enemmän ja hyvin epäsäännöllisesti sitten kun oli nälkä. Ja siinähän se vika oli. Viime syksynä aloin syömään "järkevästi". Söin aamupalan, välipalan, lounaan, toisen välipalan, päivällisen ja iltapalan ja kaikki itse tehtyä. Silloin tietää mitä syö.
Painoni alkoi laskea ja sitten tuli se olo, että tämä on helppoa kuin heinän teko. Ei se sitäkään olut eikä ele. Kiireessä ei muka ehdi tehdä ruokaa itse ja viikonloppuina on kiva vähän hemmotella itseä. Isoista pudotuksista voi palkita herkuilla jne. Myös aika hämärtää asioita. Tuntuu, että kilot lähtevät liian hitaasti ja silti tällä hetkellä vaaka näyttää noin 120 kiloa eli -20 aikaisempaan. Tiedän, että jollain dietillä painoa voisi olla jo -40 tai enemmänkin. Mutta tiedän myös, että dietti ei voi olla ikuinen ehkä halua tehdä sitä montaa kertaa. Tämän hetkinen ruokailutottumus on pysyvää, syön hyvin, voin hyvin ja kilot karisevat ainakin toistaiseksi.
Siis tsemppiä ja etsimään omaa tapaa. Se mikä sopii minulle ei ehkä sovi sinulle.