Koirien luonteesta ja ajattelusta

Itsenäinen koira: Esim metsästyskoirat. Itsenäinen koira ei vaadi koko ajan omistajan huomiota. Se keksii tekemistä itselleen, oli omistaja vieressä tai ei. Sille on omat tavarat tärkeitä ja se saattaa nukkua esim. olohuoneessa yöt, kun taas seurallinen koira nukkuu makuuhuoneessa lähellä ohjaajaansa.

Itsenäinen koira on se, joka kuuntelee omistajaansa silloin kuin huvittaa. Paremminkin käskee kuin kuuntelee, ei siis koko ajan pomota vaan haukahtaa kun haluaa pihale, sisällä ollessa menee toiseen huoneeseen kuin ihmiset, tönäisee kissan tieltään, ei tervehti kotiinpalaajia kuin kotkeintan viiden sentin hännän heilauksella ja kävelee ohi.
Oman arvonsa tunteva koira loukkaantuu syvästi komennosta. Se ei mene maahan käskystä ja jos pakotetaan, niin sitten ei nouse kuin nostamalla. ei piittaa Tänne-käskystä, mutta ei myöskään rähjää muille koirille, ei sovi arvolle haastaa riitaa ainakaan pienemmille, vaan ohi mennään nenä pystyssä.Ja höntä pystyssä! Halveksuntaakin koira osoitaa, esin kusemalla ruokaan josta ei pidä, tai raapaisemalla takajaloilla mahtailumerkit ohimenevän otuksen suuntaan. Ylpeä koira kiellon( vaikka vain pystyyn nostettu sormi ja hiljaa sanottu ei) saatuaan poistuu huoneesta ja jopa paukuttaa ovia mennessään, potkasee kiinnipäin tai iskee käpälällä kahvaa jotta aukeaa. Ja murjottajaa saa lahjoa makupalla tai jökötys esin saunassa tai sohvannurkassa kestää tunteja.

Ei haasta riitaa, ei provosoidu räksyttäjistä ja riidanhaastajista, ei kulje häntä pystyssä kuten edell kirjoittaa vaan ylväänä, oman arvonsa tuntevana (positiivinen asia, ei negatiivinen), tietää olevansa fiksu ja upea olematta kuitenkaan ylpeä, se ei alennu räksyjen tasolle, sen ei tarvitse.

Jokainen tietysti ajattelee näistä asioista omista lähtökohdistaan, siksi sinäkin ehkä halveksuntana...? Mutta jos tutustut rotuun enemmän, niin nuo lauseet kyllä aukeavat.

Itsenäinen,riippuu kuinka itsenäinen viimekädessä.Riippuu osaltaan rodun käyttötarkoituksestakin.
Missä määrin itsenäinen eli mitä enemmän,sen enemmän pystyy olemaan ilman "johtajan" läheisyyttä ja myöskin itse kontaktia hakee.Kasvatus,saati koulutusmielessä hyvin haasteellisia.Varsinkin jos haluaa mahdollisimman hyvää hallintaa.

Oman arvonsa tunteva.Minusta enemmänkin inhimillistävä määrite.Ei niinkään koiralle sopiva.Varsinkin kun mitä kummallisimpia näkemyksiä tuosta ihmisillä tuntuu olevan...

mukainen koira. Sen olemus on ylväs (ei siis ylpeä), koira tietää arvonsa, tietää kuka/mikä se on (olematta ylpeä), se on valtavan älykäs, valpas (tarkkaavainen). Katsokaa niitä (rodunomaisia koiria siis) liikkeessä ja toiminnassa, niin tuota ei tarvitse edes kysyä.

Minkä muun rodun määritelmässä muuten lukee oman arvonsa tunteva?

Mielenvikaisten rotujen käyttäytymistä kuvaava sanasto on oma taiteenlajinsa, joka ohittaa laajuudessaan kiertoilmaisutermistön jota käytetään puhuttaessa kauniisti keski-ikäisistä naisista (nk. aikuinen nainen -höpinät). Kysymäsi termit tarkoittavat:

1) Itsenäinen= juro murjottaja, ärhentelee mielellään muille koirille, vieraiden kauhu
2) Vetäytyvä= salakavala näykkijä, ihmisvihaaja pahimmasta päästä, ei lapsiperheisiin
3) Oman arvonsa tunteva= laumanvartijaluonne ts. rakki pahimmasta päästä, täytyy kytkeä kettingillä sisätiloissakin

Se on taas vaikea sanoa mitä nuo termit tarkoittaa! Meillä on airedalenterrieri, joka rotumääritelmän mukaan on itsenäinen rotu, mutta EI TODELLAKAAN ärise tai muuten ärhentele. Tervehtii ylitsevuotavan iloisesti kun tullaan kotiin ja muutenkin haluaa huomiota ja kuuntelee (mutta aina ajoittain silloin kun itselle sattuu sopimaan). Itsenäisyys näkyy ehkä parhaiten siinä että airis pärjää hyvin yksin kotona, ei ulise ja oppi muutenkin nopeasti olemaan itsekseen. Ja kuten edellä mainittiin, itsenäisenä menee myös yöksi nukkumaan esim. olohuoneeseen (joskus nukkuu vieressä).