En tiedä edes meneekö tämä oikealle palstalle, ei tää Suomi24 niin tuttu ole. Mutta jotenkin tuntuu että tää bissen litkiminen ja elämän voitelu viinalla alkais riittää. Tuntuu että ei yhtä viikkoa mene ilman että ees yhden illan olis kännissä, usein yleensä useamman. Yleensä työt on pitänyt, jos ei tämä ailahteleva yksityiselämä sitten, jotenkin juomista kurissa. Nyt on se tilanne että on opiskelija ja vähän eristyksissä kaikesta tutusta ja normaalista elämästä, ja se ainoa reitti tavata uusia tyyppejä on yleensä joidenkin bileiden kautta. Mikä yleensä tarkottaa sitten sitä, että itekin on kännissä. Ujona kun on muuten vaikea tehdä kontakteja. Ongelma vaan itellä on se, että en kestä sitä krapulaa. Juon sit sen seuraavankin päivän, yleensä itekseen, ihan vaan siitä darrasta selvitäkseen. Ja järki lähtee ja muutenkin vaikka mitään "hirveetä" ei olis tehnyt niin silti vihaan itteeni joka kännisestä reissusta. Ja sit jos jotain ns. hirveetä on sattunut tekemään, jälleen kerran, niin kaverit aina tyyliin naureskelee ja toteaa että "ihan normi sua". Jos sanon, että jos oisin joskus selvinpäin niin yleensä jengi vaan nauraa. Yleensä alkaa puhumaan just tyyliiin, että "höpöhöpö juo nyt, me tarjotaan... pitäähän sunkin nyt jotain saada... sä niin piristäisit tätä tunnelmaa jos oisit ees vähän kännissä..."
Vituttaa että kun puolestani vois olla selvänä vaikka koko lopun elämää. Onhan nää kaikki juomisen muodot tullut tässä vuosien aikana koettua
Sen kerran kun kävi AAssa, niin koko matkan kotiin itkin. En tiedä edes miksi, mutta jostain se purkautu...
Haluisin vaan NIIN raitistua jos siihen vaan edes jotenkin pystyis!
Just vähän aikaa sitten erosin ääliö ukosta, joka kylläkin oli vähän juoppo itsekin, joten eniten pelkään sitä, että tän juomattomuus linjan takia en tapaa enää ketään uutta, kun nuo aikaisemmat suhteet on tuolta baareista yleensä edellistä lukuunottamatta löytyneet.
Vituttaa että kun puolestani vois olla selvänä vaikka koko lopun elämää. Onhan nää kaikki juomisen muodot tullut tässä vuosien aikana koettua
Sen kerran kun kävi AAssa, niin koko matkan kotiin itkin. En tiedä edes miksi, mutta jostain se purkautu...
Haluisin vaan NIIN raitistua jos siihen vaan edes jotenkin pystyis!
Just vähän aikaa sitten erosin ääliö ukosta, joka kylläkin oli vähän juoppo itsekin, joten eniten pelkään sitä, että tän juomattomuus linjan takia en tapaa enää ketään uutta, kun nuo aikaisemmat suhteet on tuolta baareista yleensä edellistä lukuunottamatta löytyneet.
Vastaukset 9
Vanhimmat
voistko ajatella meneväsi toisenkin kerran? Sieltä moni juoppo, minä mukaan lukien, on saanut raittiuden. Jotkut juomisongelmaiset ovat saaneet avun muuten, koska kaikki juopot eivät hyväksy aa:n tapaa raitistua. Kuitenkin alkoholin liikakäyttö ja alkoholismi ovat niin laajalle levinnyt ongelma maassamme, että kaikille hoitomuodoille riittää käyttäjiä. Sinulla on sama mahdollisuus raitistua ja pysyä raittiina päivä kerrallaan kuin tuhansilla AA:sta raittiin elämäntavan löytäneillä.
Ukon toivossa ei kyllä kannata juopotella elämäänsä pilalle.
lopetin juuri monivuotisen suhteen, koska viina pilasi sen. Elämäni oli vain tyypin tarkkailua ja hoivaamista. Ei parisuhdetta. Mene uudestaan sinne AAn, mikään suhde ei toimi alkoholin varjolla. Ympärillä on porukkaa, joka näyttäisi olevan ystäviä, mutta ihan oikeasti ne unohtaa sinut viikossa. Kuinka moni niistä sun alkoholiystävistä on tullut sun luo ja kysynyt kuinka sinä oikeasti voit? Kuinka moni on tullut hakemaan sinua kirjastoon/kävelylle/kahville/uimaan/jne? Kirjoitit, että olet ujo. Olet siis herkkä ihminen joka tarkkailee ympäristöään valmiina juoksemaan karkuun tarvittaessa. Vertaat itseäsi muihin ja näet huonommuutta. Ujous ei ole vika, se on ominaisuus, kuten on musikaalisuus, laiskuus, huumorintaju. Kuka on sinun puolellasi? Kenen nyt ainakin pitäisi olla sinun puolellasi? Vastaus on sinä itse, tai ainakin näin pitäisi olla. Jos etsit vastausta hyväksynnälle muista ihmisistä, petyt kyllä aika usein. Jos joku on kokenut juuri jotain todella tympeätä tai kamalaa ja sinä tulet juuri siinä hetkessä hakemaan hyväksyntää häneltä, hän todennäköisesti teilaa sinut täysin. Ja kysehän oli hänen kurjista kokemuksistaan, ei sinusta lainkaan. Mutta sinä sait taas uuden kurjan kokemuksen reppuusi painoksi. Mene AAn, ja kun tulet sieltä, mene peilin eteen ja kehu kuinka hyvä olit. Reipas! Tosi hyvä! Ja senhän on ihan totta. Kun saat kylliksi etäisyyttä alkoon, ala rakentamaan omaa elämääsi sellaiseksi kuin mitä uneksit. Uudet ystävät ja rakastetut tulevat huomaamatta ajan myötä elämääsi. Sinun ei tarvitse muuta kuin tehdä päätös lähteä uuteen elämään. Tsemppiä!
Itselläni on koko pienen ikäni ollut jonkinasteinen alkoholiongelma. No, ongelma ja ongelma, join melkoisen harvoin, ehkä 6-8 viikon välein. Juodessani lähes poikkeuksetta juoduin ongelmiin. Alkoholi muutti persoonaani niin pahasti, että perheet hajosivat, vaimot pakenivat jne. vaikken ikinä juonut kuin sen yhden ainokaisen illan, krapularyyppyjä en juonut koskaan. Kesti melkoisen monta vuotta, kunnes tajusin, ettei alkoholi sovi minulle pieninäkään annoksina. Sisuunnuin itseeni ja lopetin koko paskan myrkyn juomisen. Näin meni kymmenisen vuotta, kunnes ajattelin, etten enää sekoile kännissä. No, sekoiluksihan se meni ja nyt olen ollut pari vuotta juomatta. En tarvitse AA:ta (sitäkin kokeilin aikanani muutaman kerran, ei ollut mun juttu). Pientä ajattelua vaan, muisteloa mitä tapahtui sen myrkyn kanssa, ei tää sen kummempaa ole. Yhtään kertaa ei ole ollut edes lähelläkään, että olisin edes harkinnut juomista. E-hei, alkoholista on loppujen lopuksi aika helppo irtaantua - kunhan sen vain oikein oivaltaa.... Järjenkäyttö on myös erittäinkin sallittua;)
Moni voisi mennä itseensä, ja tehdä rehellisen inventraarion elämänsä vaikeuksista ja ikävyyksistä.
Itselläni ne kaikki tyynni ovat vain ja ainoastaan viinalla hankittuja.
Monella viina vie kohti suuria vaikeuksia ja ongelmia vääjäämättä. Erikoista on, että muutamat eivät taistele ollenkaan vastaan. Onneksi näitä hälläväliätyyppejä on vain vähän. Joskus jopa nämä hälläväliätyypit haluavat tehdä parannuksen. Usein se on silloin jo aivan liian myöhäistä. Ollaan jo siinä kunnossa, että hiekkahoito on jo lähempänä, kuin arvataankaan.
Jos ajatteluelimiä ei ole vielä juotu pihalle, niitä kannattaa kovasti pyrkiä käyttämään. Jotkut tarvitsevat AA:ta, kun eivät asioita itse ymmärrä. No, hyvä kun ottavat AA:nkin avun vastaan, vaikka normaalijärjellä varustettu tyyppi ei vertaistukea tarvitse.
Juoppokaverit jää, se lieneekin suurin syy, että moni jatkaa pullon kallistelua ja sitä myötä kallon pullistelua. Kyllä niitä kavereita saa raittiinakin. Ne kaverit ovatkin sitten niitä aitoja kavereita. Eivät ole niitä, jotka ovat kavereita, kun juotavaa on vielä jäljellä. Juotavan loppuessa katoaa myös kaverit..
Alkoholistit ovat kyllä normaalijärjellä varustettuja. Alkoliriippuvuus kehittyy salakavalasti jotkut huomaavat kehittyvän riippuvuuden, toiset eivät. Siinä vaiheessa, kun sairaus on puhjennut sairas itse on hiljaa ja alkoholisti puhuu.
Pakkohoidolla saadaan etäisyyttä sairauteen niin, että sairas itse pääsee päättämään asioistaan. Alkoholi täyttää elämän niin, että kun se poistuu tulee tyhjiö, siksi hoitoon tulee ehdottomasti kuulua myös ohjaus terveempiin elämäntapoihin. Vanhat kaverit jäävät, koska yhdistävä tekijä poistuu. (mikäli alkoholi oli ainoa yhdistävä tekijä). Vertaistuki on siinä vaiheessa parasta mitä sairas voi saada. AA:ssa on ihmisiä jotka ovat jo kokeneet sen mitä itse juuri käy läpi. Minä suosittelen pakkohoitoa ja AA:ta. Viekää alkoholilta äänioikeus ja oikeus puhua. Elämä voittaa.
Kuinka voit?
Ei hemmetti, tyttö. Nyt lopetat sen elämälläsi leikkimisen, heti kun se vielä on mahdollista. Taatusti tapaat ketään uutta, ilman alkoholiakin. Ja voit tavata niin hienon tyypin, jota et sieltä baareista löytäisi ikinä.
Hei, aivan kuin olisin lukenut tilitystä omasta elämästäni, sillä erotuksella että olet nainen, minä mies. Olen myös opiskelija, suunnilleen viidettä vuotta, ja bisse maistuu liiankin hyvin. Juon tutustuakseni ihmisiin, sillä selvin päin en osaa olla hauska enkä seurallinen, mitä miehiltä yleensä vaaditaan. Olen hiljainen, rauhallinen, pohdiskeleva, ja siksi jään yleensä syrjään porukoista, vaikka minulla onkin pari ystävää, jotka pitävät minusta sellaisena kuin olen.
Silti minun on ollut aina vaikea miellyttää uusia ihmisiä, ehkä ajatusmaailmani takia, ehkä ujouteni takia. Kun aloin enemmin juoda siinä 18 ikävuoden kynnyksellä, huomasin, että monet alkoivat kiinnostua, varsinkin naiset, joihin sain helposti kontaktin ulkomuotoni takia. Siitä eteenpäin lähes kaikki ihmissuhteeni alkoivat muotoutua baari-iltojen seuraksena, tapasin hienoja persoonia, rakastuin monta kertaa, mutta silti aina olen loppujen lopuksi jäänyt tyhjän päälle. Ainoat oikeat ystäväni ovat edelleen lapsuusajoiltani, ainut todellinen rakkauteni tähän asti on nainen johon tutustuin selvin päin ja jonka kanssa seurustelin useamman vuoden.
Mutta viime vuosina kaikki on luisunut jälleen pelkkään ryyppäämiseen. Tuntuu, etten enää osaa solmia ihmissuhteita ilman viinaa, varsinkaan syvällisempiä suhteita. Koulussa minulla on toki kavereita, mutta heidänkin kanssaan tulee lähinnä poristua enemmän kosteissa illanvietoissa - koulu- ja vapaa-aikoina tuntuu että täytän vain velvollisuuttani, en sitä, mitä tahtoisin olla. Olen alkanut vetäytyä omiin oloihini, juon usein yksin kämpilläni, jopa viikonlopun putkeen, ja tärinöissä istun maanantaina luennoilla, toivoen olevani vain sängyn pohjalla. Ajattelen, että nyt lopetan, ja ensi viikon olen selvin päin, luen hyviä kirjoja ja teen koulutehtäviä. Mutta sitten kun viikosta selviän, kävelen perjantaina joko Alkoon tai kaljakauppaan, ja ostan sylillisen viinaksia, vain täyttääkseni pohjattoman tyhjyyteni, yksinäisyyteni.
Olen ollut päihdekuntoutuksessa alkoholismini takia, mutta jätin sen kesken, sillä en vain pystynyt kuvittelemaan elämää ilman alkoholia. En toivo mitään enempää kuin että voisin olla erossa tuosta aineesta, nauttia elämästä, rakastaa ja olla onnellinen, mutta kohdalleni tuollainen ylellisyys tuntuu mahdottomalta. Olen täydellisen syrjäytynyt rakkaudesta, kaikesta, mitä minusta piti tulla.