Mua on ruvettanu epäilyttämään pelottavasti että ehkä mä saatan tykätä tytöistäkin enemmän kuin "kuuluisi"... Ennen olin varma, että oon ihan satavarma hetero, kattelin jätkii ja ihastuin niihin. Ja nykyäänkin kattelen ja usein katon hyvännäköisiä hätkiä. Mutta sitten on tuli se, kun ihastuin bestikseeni... ihastuin ja melkein tuntui kuin silläkin olisi ollut mua kohtaan tunteita... joten työnsin sen pois, eikä enää olla bestiksii. Tuntuu silti ku rakastaisin sitä, en kaverimielessä. Mun mielestä se on kauníimpi ku kukaan muu ja haluun koko ajan suudella sitä, eli kyseessä ei oo mietoa ihastusta... ):
Olen huomannut että yhä enemmän katon naisia, ajattelen niitä ja jopa harkitsen, että voisinko seurustella naisen kanssa, voisinko sittenkin pystyä seurustella samaa sukupuolta olevan kaa? Mut se tuntuu hullulta. Mitä enemmän pelkään ja ahdistun, sitä enemmän tunnun varmistuvan siitä etten ookkaan niin hetero kuin luulin. Niin kuin mun mieli tahallaan kiusais ja kattois yhä enemmä naisia ja yhä vähemmän miehiä. Kuulostaa hullulta!
Tiiän, etten hyväksy itteäni jos olisinkin vaikka lesbo. Eläisin yksinkertaisesti valheessa. Ja tosiaan, silti haluaisin miehen, perheen jne, mutta jospa rakastankin jotakuta naista, enkä pysty siihen? Niin kuin tässä tapauksessa mun kaveria. En saa ajatuksia pois hänestä...
En anna tän vaikuttaa muhun, en missään nimessä suostu kuitenkaan siihen että hyväksyisin lopullisesti sen että naisetkin kelpaa ja alkaisin seurustella heidänkin kanssa.
Mitä mieltä ootte? Ja ainiin, oon 16, joten voiko tää olla vain tämmöinen vaihe? Vastatkaa, mua pelottaa hirveästi! Kiitos.
Olen huomannut että yhä enemmän katon naisia, ajattelen niitä ja jopa harkitsen, että voisinko seurustella naisen kanssa, voisinko sittenkin pystyä seurustella samaa sukupuolta olevan kaa? Mut se tuntuu hullulta. Mitä enemmän pelkään ja ahdistun, sitä enemmän tunnun varmistuvan siitä etten ookkaan niin hetero kuin luulin. Niin kuin mun mieli tahallaan kiusais ja kattois yhä enemmä naisia ja yhä vähemmän miehiä. Kuulostaa hullulta!
Tiiän, etten hyväksy itteäni jos olisinkin vaikka lesbo. Eläisin yksinkertaisesti valheessa. Ja tosiaan, silti haluaisin miehen, perheen jne, mutta jospa rakastankin jotakuta naista, enkä pysty siihen? Niin kuin tässä tapauksessa mun kaveria. En saa ajatuksia pois hänestä...
En anna tän vaikuttaa muhun, en missään nimessä suostu kuitenkaan siihen että hyväksyisin lopullisesti sen että naisetkin kelpaa ja alkaisin seurustella heidänkin kanssa.
Mitä mieltä ootte? Ja ainiin, oon 16, joten voiko tää olla vain tämmöinen vaihe? Vastatkaa, mua pelottaa hirveästi! Kiitos.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kysy koulun terveydenhoitajalta tai äidiltäsi.
Voi jumalauta näitä ilkimyksiä!
Ei tyttö olisi kääntynyt tänne sivulle, jos ÄITI tai TERVEYDENHOITAJA olisi yhtä helppo juttu!!!
Täällä sentään on tod.näköisesti muitakin naisia/tyttöjä jotka ovat käynet läpi samanlaiset tunteet..
Aloittelijalle voisin neuvoa.. yrittää ottaa asiaa rauhallisesti.
Kaikenlaiset tunteet siinä iässä ovat täysin normaaleja, eikä tarvii tuntea pelkoja mistään tällaisesta!
Minä olen lesbo myös, tajusin sen vielä vanhempana kuin Sinä.. n. 20. vuotiaana.
Ennen sitä ihmettelin useasti kun seukkasin kundien kanssa, että tätäkö tämä on?? Ei oikein tuntunut mitenkään kiinnostavalta. Kunnes ihastuin erääseeen naiseen....
Perheen saa myös naisenkin kanssa.. ja kaken muunkin! Älä pelkää, kuuntele itseäsi ja tunteitasi, koska se mitä tunnet.. on oikeaaaa:)
ole mikään nuorten lääkäripalsta.
Täällä on meitä LESBOJA, joita aloittaja ei hyväksy, lapsi raukka.
Pisti vähän vihaks tuon aloittajan kirjoitus, ettei hyväksy lesboja ja *ettei missään nimessä hyväksy sitä, että naisetkin KELPAA(tämä "kelpaa" hyvästä syystä ärsyttää myös) ja alkais naisten kanssa seurustella*.
No, ei se mullakaan ollut omasta hyväksymisestä kiinni sitten kun vaan todella tuntui siltä, että haluaa olla naisen kanssa ja tunteita on vain omaa sukupuolta kohtaan.Niin se on hyväksyin asian tai ei.Toki mäkin kävin laajan tunneskaalan läpi, ennenkuin olin satavarma että oon lesbo, eikä tää ole mitään ohimenevää kasvukipua.
Mut on aloittajalla oikeus kirjoittaa siinä missä meillä muillakin.Antais vaan itelleen mahdollisuuden olla mitä on.Ei se niin kauheaa lesbonakaan ole olla:)
Jos sinusta tuntui tykätä enemmän tytöistä kuin pojista niin se on sydämesi sanoo näin.Ei se tarkoittanut että pitäisi naisen kanssa esimerkiksi seurustella.Ymmärrettävä kyllä,että haluaisit silti perheen jonakin päivänä,mutta jos tykkäät pojista samoin eli minusta ei ehkä ole ongelma siitä.Olin hetero ja seurustelin ollut pojan kanssa vaikka minä vaikea uskoa rupeaisin naisen kanssa näin pian,mutta kutenkin tulin silti naisen kanssa alkanut.Voi ollakin vaikuttanut vähäksi aikaksi naisista kohtaan eri tavalla,mutta ei nyt kannata hätäillä koska näet parhaasi mukaan mitä oikeastaan on.Toki tykkään myös pojista vaan siitä semmoista viihdyn poikien seurassa vaikkei tarkoittaa mitään.Jos et pystyisi siihen niin en suosittelisi rupea "yhtäkkiä" muutoksia.Oletko ollut seurustellut pojan kanssa?Jos olet ollut niin tietäisit varmaankin paremmin poikiin kohtaan millaiset on.
Sellanen juttu sulle ja muillekin samanmoisille, että älä tiputa itseäsi mihinkään laatikkoon. 16 tai 61, ihan sama. Iällä ei ole mitään väliä tollasissa jutuissa, niin kauan kuin henkinen puoli on kypsästi kunnossa.
Todellisuudessa aivan turha ahtaa itseänsä vain jompaan kumpaan jos se tuntuu huonolta.
Ei tarvitse välittää sellaisista, jotka voivat inttää, "Sä oot joko toi tai toi!" ja jäkäjäkä... Voit ihan hyvin tykkää myös tytöistä ilman, että määrittelet itseäsi lesboksi tai bisseksi. Se ei ole itsensä huiputtamista. Ihmisen keksimillä sanoilla tmv, ei ole väliä, vaan sillä mitä tunnet milläkin hetkellä ja miten elät niiden tunteiden kanssa rehellisesti mutta tiedostaen.
Älä ole lesbo, älä ole bi. Ole SINÄ. Ole rehellinen itsellesi ja tunteillesi, vaikka ne voi tuntua ensin ahdistavalta. Mitä enemmän pyörität päässäsi lesbo tai bi-sanaa määritelmänä ja jännität äidillesi kertomista, siitä tulee vaikeampaa ja estää varsinaisen tunteittesi hyväksymisen.
Ei ole aina tarvetta kertoa vanhemmille tykkääkö pojista vai tytöistä vai kummastakin. Kun elää sitä elämäänsä, niin asiat muokkautuu sen mukaan. Sitäpaitsi ehkä teet siitä liian ison asian ja äitisi onkin ihan ok homma suhteen. Kun tunnet itsesi paremmin ja tiedät enemmän, niin ehkä sen jälkeen voit vaikka kertoakin ilman paineita?
Kiitos tosi hyvistä ohjeista! (:
Tää on eka kerta ku ikinä kirjotan tästä mihinkään.
noita muita juttuja?
Miltä susta tuntuu nuo minun mielestä kivat, hieman flirttaavat esim."kaupan kassa" keskustelut?
Tai mitä tunteita sulle herää kun keskustellaan seksistä, ootko sä niitä lukenut joita aikaisemmin ollut?
Mitä mieltä sä muuten oot palstasta ja mitä täällä keskustellaan?
Kiitti jos viittit vastata:)
En mä oo lukenu niitä keskusteluja, tai oikeastaan mitään muita keskusteluja täällä. Pitäisi varmaan vilkaista niitä ja sitten voisin vasta uudelleen...
Älä missään nimessä lue!Ne jutut on lesboille only!
Joudut vielä pahuuden tielle ja turmioon.Ne tulee sekoittaa sun ajatukset entisestään ja susta tulee vielä ihan oikea lesbo:DDD
Mä tajusin itsekin 16-vuotiaana (tai no, taisin kyllä olla 15) pitäväni "myös" tytöistä. Ajattelin olevani bi-seksuaali, vaikkei suhteita poikiin ollut ikinä ollut, koska en tuntenut sellaista vetoa poikiin. En kuitenkaan halunnut myöntää edes itselleni, etten ikinä menisi naimisiin miehen kanssa jne. Vuotta myöhemmin viimeistään tajusin pitäväni VAIN tytöistä. Ja se on ollut menoa sitten.. ;)
Elämä on helppoa, kunhan olet sinut itsesi kanssa. Olet sitten mitä olet. Siten löydät myös sinua arvostavan kumppanin. :) Valheessa ei kannata elää, koska se syö sisältä. Ja usein ympäristö suhtautuu paremmin kuin mitä osaa itse odottaa... Elät kuitenkin vain yhden elämän, joten miksi et nauttisi siitä?
Anna tunteiden tulla, älä tukahduta niitä. Anna niiden kuljettaa. Kyllä sun sydän sanoo mikä on oikein. Kaikkea ei tartte ymmärtää tai selittää järjellä. ;)
Tsemppiä sulle :)
Olisit voinut otsikkosi valita huolellisemmin:( Joskin se kyllä tietysti on oikea nähden muuten kirjoituksiisi.Et halua olla lesbo, etkä hyväksy itseäsi jos olet lesbo.No tuo kertoo nuoresta iästäsi.Kasva rauhassa ja älä murehdi turhia.
Sen tietysti ymmärtää että mietit mitä äitisi on mieltä, olethan vielä lapsi ja riippuvainen vanhemmistasi.Mutta ihanne tilanne kotona olisi, jos kaikista asioista, kuten seksuaalisuudesta, voisi kotona keskustella.Olethan juuri siinä iässä jossa näitä asioita pohditaan.Äitisikin aikuisena ihmisenä sen tietää.
Juu anteeks, toi otsikko oli vähän huono ja muutenkin saatoin antaa sellasen kuvan että jotenkin en millään hyväksyisi itseäni tai lesboutta. Mut kai mä jollain tasolla osaan sisäistää sen ja hyväksyä. Mietin rauhassa tätä asiaa ja jos olen lesbo, niin aion hyväksyä sen...
Ja olisihan se hienoa jos kotona voisi puhua vapaasti näistä asioista. Äiti oikeastaan on kysynyt, että voisinko rakastua tyttöön hienovaraisesti ja mä tietysti kiistin sen. Voikohan sen jotenkin arvata toisesta?
No, anyway, mitä ikinä tapahtuukin, annan sen tapahtua. Kuuntelen tunteitani ja sydäntäni (:
... totta kai voit olla, eri asia sitten on, että oletko todella ja haluatko vieläpä rakentaa sellaista identiteettiä.
Hyvä, että rohkeasti täällä kyselet ja myös asiallisesti osaat ottaa kaikenlaista tekstiä vastaan. Luota itseesi -- varmasti noin fiksu ja avoin nuori ihminen löytää itsensä. 20-25 on just siltä kantilta tärkeää aikaa -- itsellekin selvisi asiat vasta 23-vuotiaana, sitä ennen elämä tuntui aika synkältä kun mikään ei oikein sopinut tai tuntunut hyvältä. Nyt olen sitten 26-vuotiaana rauhallisessa parisuhteessa naisen kanssa. Ja elämä hymyilee :)
Muista, että elät ensisijaisesti itseäsi varten, etkä vanhempiasi. Et tietenkään halua satuttaa heitä, mutta sinun täytyy kasvaa aikuiseksi. Joten anna itsellesi aikaa, nauti elämästä ja katsele ympärillesi ennakkoluulottomasti!
Kiitos vielä kerran hirveesti vastauksista (: Nyt kun oon miettiny tätä, mä tosiaan voisin ja haluaisin seurustella tytön kanssa, mut sama pätee poikaankin. Eiköhän se selviä sitten kun vanhenen.
Toivottavasti "valitset" tytöt!
Tytöt ovat kauniita, suloisia, iholtaan hyväntuoksuisia ja pehmeitä, herkkiä ja helliä