ILTALEHTI
Insuliinimurha:
Syyllisyys piinaa uhrin leskeä
Keskiviikko 23.2.2011 klo 15.22
Insuliinisurman uhrin leski haluaa kertoa järkyttävän tarinansa, jotta vastaavaa ei enää ikinä tapahtuisi.
Iltalehti seurasi insuliinihoitajan murhaoikeudenkäyntiä viime vuonna.
VIIMEINEN LEPOSIJA Uhrin tuhka lepää nyt Sylvin kodin lähistöllä sijaitsevalla hautausmaalla.
Täällä hoitaja iski Insuliinisurmaaja työskenteli Nokian terveyskeskuksessa. Kuoli vankilassa
Katariina Pantila, 28, tuomittiin viime vuonna hovioikeudessa elinkautiseen vankeuteen murhasta ja murhanyrityksestä.
Oikeuden mukaan Pantila toimi rikoksissaan vakaasti harkiten. Mielentilatutkimuksen mukaan hän oli syyntakeinen. Hänellä ei ollut aiempaa rikostaustaa.
Nainen tuomittiin myös yrityksestä surmata 8-kuukautinen sukulaisvauva. Insuliinia saanut vauva pelastui täpärästi.
Viime vuoden maaliskuussa Pantila löydettiin kuolleena sellistään Turun vankilassa.
Insuliinimurhaaja käyttäytyi pelottavasti jo ennen surmaa, uhrin leski kertoo.
Sylvi, 76, pitää kädessään poliisilta viime joulun alla saamaansa Tauno-miehensä, 78, kuolinsyytodistusta.
Sylvistä tuntuu yhä karmivan epäoikeudenmukaiselta, että hänen rakas puolisonsa joutui pitkän ja hyvän avioliiton päätteeksi murhaajan uhriksi oman kotikuntansa terveyskeskuksessa. Surma tapahtui keväällä 2007, mutta se itkettää Sylviä lohduttomasti vieläkin.
- Taunon kuolinsyyksi on todettu insuliinimyrkytys. Hän ei sairastanut diabetestä, eikä tarvinnut insuliinia lääkkeeksi. Haluan kertoa tämän tarinan, jotta tällaista ei enää ikinä tapahtuisi. Asiasta puhuminen on minulle vieläkin terapiaa, Sylvi aloittaa.
"Kylmän oloinen"
Sylvi oli ollut alkukeväästä 2007 itse leikkauksessa ja sairaalahoidossa. Vielä kotona toipilaana ollessaan hän oli hyvin väsynyt.
Samoihin aikoihin myös ajoittaista muistinmenetystä ja pientä sekavuutta poteva Tauno-mies sai kivuliaan tulehduksen ja pääsi Nokian terveyskeskukseen vuodeosastolle hoitoon.
- Miestäni hoitava lääkäri näki, että olin itse vielä kovin väsynyt omasta leikkauksestani ja sai mieheni ystävällisesti osastolle. Taunon piti olla siellä pari viikkoa, Sylvi kertaa tapahtumia.
Kun Sylvi sitten kävi sairaalassa katsomassa miestään, hän kiinnitti heti huomiota erääseen kovin tehokkaaseen ja määrätietoiseen vaaleaan hoitajaan.
- Hoitaja oli käytöksessään kovin ailahtelevainen. Toisinaan yliystävällinen ja toisinaan kylmän oloinen. Hän oli tehokas ja nopea liikkeissään, mutta vaistosin hänessä jotain erikoista.
Sylvi kertoo, että hänen miehensä sanoi jo muutaman päivän vuodeosastolla oltuaan, että hoitaja on paha.
- Kannan ikuista syyllisyyttä siitä, etten osannut puuttua asiaan, vaan ainoastaan tyynnyttelin miestäni. Ajattelin, että se on vain sekavuutta, painajaisunia tai lääkkeiden aiheuttamia pelkotiloja. Tauno näytti molempia käsiäänkin, joissa oli mustelmia.
Viimeinen yö
Viimeisenä yönään Tauno sai kovia kramppikohtauksia. Sylvi vietti yön kokonaan hänen rinnallaan.
- En muista, oliko hoitaja ollut sinä päivänä työvuorossa, mutta Tauno alkoi saada illalla kovia kouristuksia - koko kroppa ja sänky tärisivät, Sylvi muistelee vaikeita hetkiä.
- Pyysin, että sain jäädä yöksi sairaalaan, istuin Taunon sängyn vierellä ja pidin koko yön häntä kädestä kiinni. Hänen ihonvärinsäkin muuttui kalpeaksi. Huusin yöhoitajalta morfiinia aamuyöllä miehelleni, kun ne krampit olivat niin voimakkaita. Se oli aivan hirveää.
Kun Sylvi pääsi terveyskeskuksesta kotiin, puhelin soi.
- Siellä ilmoitettiin, että mieheni on juuri kuollut.
Sylvin ja Taunon nimet on muutettu.
JUHA VELI JOKINEN
[email protected]
KUVAT MINNA JALOVAARA
Lisää aiheesta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/5878845
Näin toimii urheiluväki!
Insuliinimurha:
Syyllisyys piinaa uhrin leskeä
Keskiviikko 23.2.2011 klo 15.22
Insuliinisurman uhrin leski haluaa kertoa järkyttävän tarinansa, jotta vastaavaa ei enää ikinä tapahtuisi.
Iltalehti seurasi insuliinihoitajan murhaoikeudenkäyntiä viime vuonna.
VIIMEINEN LEPOSIJA Uhrin tuhka lepää nyt Sylvin kodin lähistöllä sijaitsevalla hautausmaalla.
Täällä hoitaja iski Insuliinisurmaaja työskenteli Nokian terveyskeskuksessa. Kuoli vankilassa
Katariina Pantila, 28, tuomittiin viime vuonna hovioikeudessa elinkautiseen vankeuteen murhasta ja murhanyrityksestä.
Oikeuden mukaan Pantila toimi rikoksissaan vakaasti harkiten. Mielentilatutkimuksen mukaan hän oli syyntakeinen. Hänellä ei ollut aiempaa rikostaustaa.
Nainen tuomittiin myös yrityksestä surmata 8-kuukautinen sukulaisvauva. Insuliinia saanut vauva pelastui täpärästi.
Viime vuoden maaliskuussa Pantila löydettiin kuolleena sellistään Turun vankilassa.
Insuliinimurhaaja käyttäytyi pelottavasti jo ennen surmaa, uhrin leski kertoo.
Sylvi, 76, pitää kädessään poliisilta viime joulun alla saamaansa Tauno-miehensä, 78, kuolinsyytodistusta.
Sylvistä tuntuu yhä karmivan epäoikeudenmukaiselta, että hänen rakas puolisonsa joutui pitkän ja hyvän avioliiton päätteeksi murhaajan uhriksi oman kotikuntansa terveyskeskuksessa. Surma tapahtui keväällä 2007, mutta se itkettää Sylviä lohduttomasti vieläkin.
- Taunon kuolinsyyksi on todettu insuliinimyrkytys. Hän ei sairastanut diabetestä, eikä tarvinnut insuliinia lääkkeeksi. Haluan kertoa tämän tarinan, jotta tällaista ei enää ikinä tapahtuisi. Asiasta puhuminen on minulle vieläkin terapiaa, Sylvi aloittaa.
"Kylmän oloinen"
Sylvi oli ollut alkukeväästä 2007 itse leikkauksessa ja sairaalahoidossa. Vielä kotona toipilaana ollessaan hän oli hyvin väsynyt.
Samoihin aikoihin myös ajoittaista muistinmenetystä ja pientä sekavuutta poteva Tauno-mies sai kivuliaan tulehduksen ja pääsi Nokian terveyskeskukseen vuodeosastolle hoitoon.
- Miestäni hoitava lääkäri näki, että olin itse vielä kovin väsynyt omasta leikkauksestani ja sai mieheni ystävällisesti osastolle. Taunon piti olla siellä pari viikkoa, Sylvi kertaa tapahtumia.
Kun Sylvi sitten kävi sairaalassa katsomassa miestään, hän kiinnitti heti huomiota erääseen kovin tehokkaaseen ja määrätietoiseen vaaleaan hoitajaan.
- Hoitaja oli käytöksessään kovin ailahtelevainen. Toisinaan yliystävällinen ja toisinaan kylmän oloinen. Hän oli tehokas ja nopea liikkeissään, mutta vaistosin hänessä jotain erikoista.
Sylvi kertoo, että hänen miehensä sanoi jo muutaman päivän vuodeosastolla oltuaan, että hoitaja on paha.
- Kannan ikuista syyllisyyttä siitä, etten osannut puuttua asiaan, vaan ainoastaan tyynnyttelin miestäni. Ajattelin, että se on vain sekavuutta, painajaisunia tai lääkkeiden aiheuttamia pelkotiloja. Tauno näytti molempia käsiäänkin, joissa oli mustelmia.
Viimeinen yö
Viimeisenä yönään Tauno sai kovia kramppikohtauksia. Sylvi vietti yön kokonaan hänen rinnallaan.
- En muista, oliko hoitaja ollut sinä päivänä työvuorossa, mutta Tauno alkoi saada illalla kovia kouristuksia - koko kroppa ja sänky tärisivät, Sylvi muistelee vaikeita hetkiä.
- Pyysin, että sain jäädä yöksi sairaalaan, istuin Taunon sängyn vierellä ja pidin koko yön häntä kädestä kiinni. Hänen ihonvärinsäkin muuttui kalpeaksi. Huusin yöhoitajalta morfiinia aamuyöllä miehelleni, kun ne krampit olivat niin voimakkaita. Se oli aivan hirveää.
Kun Sylvi pääsi terveyskeskuksesta kotiin, puhelin soi.
- Siellä ilmoitettiin, että mieheni on juuri kuollut.
Sylvin ja Taunon nimet on muutettu.
JUHA VELI JOKINEN
[email protected]
KUVAT MINNA JALOVAARA
Lisää aiheesta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/5878845
Näin toimii urheiluväki!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Akka oli täällä vähän aikaa armeijan jälkeen kapiaisena ja joidenkin kaupungin silmäätekevien ystävänä ja petikaverina. Eräs paikallinen poliitikko taisi jopa lehden sivuilla verrata häntä enkeliin. Herätti kauhua lenkkeilemällä ympäri kaupunkia ylioppilaslahjaksi saamansa haulikko selässään. Ampui jalkajousella jotakuta seurakaveriaan, muttei saanut syytettä, koska kyse oli "vahingosta". Täysi sekopää. Olisi kiva tietää, montako ehti tappaa täällä asuessaan.
Enhän minä tuosta kaikkea tiedä, mutta täytyy oikaista pari kohtaa tuosta edeltävästä viestistäsi.
Katariina törttöili varushenkilöaikanaan niin, että ei koskaan olisi voinut saada ylennystä. Hänen sotilasarvonsa oli tykkimies eikä hän niinollen voinut koskaan toimia "kapiaisena".
Väite jalkajousesta on väärä ja perustuu Iltasanomien huuhaatoimittajan väritykseen. Todellisuudessa kyseessä oli käsijousi, tavallinen kilpatalja, merkiltään PSE Nova. Katariina sai mitättömistä syistä raivokohtauksia ja erään sellaisen aikana hän ampui kohti opettajaansa.
Ampumisesta ilmoitettiin Hämeenlinnan poliisille, mutta se ei tehnyt mitään, vaan päästi Katariinan armeijaan. Katariinan tuntevat pelkäsivät jo tuolloin kuulevansa uutisista Upinniemessä tapahtuneesta joukkoampumisesta.
Jousiampumaseurat suojelivat Katariinaa, sillä hän oli suomenmestari ja kuljeskeli seuran puheenjohtajan kanssa.
Kuulin, että oli Riihimäellä asuessaan töissä varuskunnassa ja mokasi siellä. Tämä ei sitten pidä paikkaansa?