Minulla ei ole tällä hetkellä ystäviä tai kavereita. Tai joitakin on, mutta koska välimatkaa on ja olemme vain entisiä koulukavereita, niin pidämme yhteyttä ainoastaan netin kautta.
Miten voi muka saada kavereita, jos ei niitä ole? Eikö sitä monesti yksinäisenä ole sen verran seuran tarpeessa, että tutustuminen ei helposti luonnistu, sitä tahtoo vain lyöttäytyä johonkin seuraan, ettei tarvitsisi olla yksin ja on liian rikkinäinen tutustumaan. En osaa tässä yksinäisyydessäni tutustua ihmisiin niinkuin heihin pitäisi. Karkoitan vain ihmisiä ja aiheutan oudoksuntaa, kun puhun heille vain yhtä vähäpätöisiä ja epäkiinnostavia juttuja, kuin kavereiden kanssa tuli höpöteltyä. En osaa selvästikään antaa itsestäni kiinnostavaa kuvaa ja tutustua, ennenkuin alan roikkumaan seurassa ja höpöttämään turhia. Olen niin seuran tarpeessa vain... Haluan vain olla jossain porukassa, jossa jakaa ajatuksiani. Niiden ihmisten tunteminen on toisarvoisempaa. Tutustuminen on hankalaa, kun puhuminen jää vähäiseksi kun ei halua menettää paikkaansa porukassa. Hävettää ja surettaa niin oma menneisyyteni, minuuteni yms. Heikkouksia on niin paljon, ettei voi oikein tuoda itseään esiin, ei voi esitellä itseään ylpeästi, kun on pilannut itsensä ja elämänsä tähän asti. Tuntuu, että olen ihmisten seurassa vain tyhjä, ontto ruumis ilman mitään sisältöä. Oma persoonani jäi entisille kavereilleni...
Miten voi muka saada kavereita, jos ei niitä ole? Eikö sitä monesti yksinäisenä ole sen verran seuran tarpeessa, että tutustuminen ei helposti luonnistu, sitä tahtoo vain lyöttäytyä johonkin seuraan, ettei tarvitsisi olla yksin ja on liian rikkinäinen tutustumaan. En osaa tässä yksinäisyydessäni tutustua ihmisiin niinkuin heihin pitäisi. Karkoitan vain ihmisiä ja aiheutan oudoksuntaa, kun puhun heille vain yhtä vähäpätöisiä ja epäkiinnostavia juttuja, kuin kavereiden kanssa tuli höpöteltyä. En osaa selvästikään antaa itsestäni kiinnostavaa kuvaa ja tutustua, ennenkuin alan roikkumaan seurassa ja höpöttämään turhia. Olen niin seuran tarpeessa vain... Haluan vain olla jossain porukassa, jossa jakaa ajatuksiani. Niiden ihmisten tunteminen on toisarvoisempaa. Tutustuminen on hankalaa, kun puhuminen jää vähäiseksi kun ei halua menettää paikkaansa porukassa. Hävettää ja surettaa niin oma menneisyyteni, minuuteni yms. Heikkouksia on niin paljon, ettei voi oikein tuoda itseään esiin, ei voi esitellä itseään ylpeästi, kun on pilannut itsensä ja elämänsä tähän asti. Tuntuu, että olen ihmisten seurassa vain tyhjä, ontto ruumis ilman mitään sisältöä. Oma persoonani jäi entisille kavereilleni...
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Nyt menet ja hankit ystävän." Niinhän täällä tavataan sanoa. Mutta me kaikki tiedämme, että se on vain huuhaata, koska ei ystäviä niin vain "hankita".
Eipä ole tämä asia hankkimisesta kiinni. Onhan se tietenkin huomattavasti todennäköisempää niitä saada, kun on siellä missä muut ihmisetkin ja ottaa heihin kontaktia, mutta siitä on vielä hemmetin pitkä matka ystävyyteen, varsinkin kun ei ole enää lapsi tai sieltä sosiaalisimmasta päästä.
miten niin olet pilannut itsesi ja elämäsi? entä jos vika ei olekaan sinussa?
No, olen nuori aikuinen ja tässä iässä henkistä ja sosiaalista kehitystä pitäisi tapahtua vuosi vuodelta lisää ja lisää. Elämässä pitäisi kulkea eteenpäin, ottaa uusia riskejä ja kohdata uusia tilanteita. Ja minähän olen tähän asti vain koittanut elää mahdollisimman helppoa elämää, olla lapsi mahdollisimman pitkään ja vältellä kaikkea uutta ja outoa. En ole kasvanut ihmisenä samalla tapaa kuin muut ikäiseni ovat. Nyt sitten, juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneena, olen ihmeissäni ja peloissani. Nyt kaikki minuun liittyvä onkin vain minusta kiinni.
Nämä suhtautumiserot kasvattaa kuilua minun ja muiden ikäisteni välillä. He ovat onnensa kukkuloilla, seikkailunhaluisina ja innostuneina. Heidän on helppo mennä yhä eteenpäin ja eteenpäin, minä kun en ole päässyt alkuunkaan... Tipuin kärryistä jo niin kauan sitten, että on lähes mahdotonta päästä enää kyytiin mukaan.
Ei ole helppoa löytää ystäviä, varsinkaan hyviä.
Kannattaa silti yrittää vaikkei saisikaan, ehkä yksinäisyydestä kamppailemista voisi verrata syvässä mutaliejussa kahlaamiseen - jos jää paikalleen niin jää jumiin siihen missä on, jos pysyy liikkeelle niin ainakin pystyy liikkumaan vaikkei siitä liejusta kovin nopeasti pääsisikään ylös.