Olen tutkinut näitä palstoja, ja huomannut että tämä palsta on ainut, mihin myös hoitajat ym.kirjoittavat.
Tarvitsen apua.
Mun tilanne on seuraavanlainen: olen 37 vuotta. Kirjoilla työkkärissä.Ilmaiseksi töitä teen.. Hain sosiaalitoimiston ohjeiden mukaan lääkärin lähetteen terveyskeskuskesta lapsettomuushoitoihin. Mieheni käy työssä, mutta suurimman osan palkasta ottaa ulosottovirasto.
Kävi kuten pelkäsin: lähete tuli lapsettomuusklinikalta bumerangina takaisin. Ja siis aivan kuten pelkäsin minun mt-ongelmat oli syyksi laitettu. Hoitavalta lääkäriltä(mt-toimisto)halutaan todiste siitä etten ole psykoottinen.
Sitä minussa ei ole hoidettu nyt, vaan masennusta, ja se on ollut oikein...
Marraskuun lopulla, ennen lausuntopyyntöä, sovimme tämän lääkärin kanssa että käyn vaan uusimmassa Mirtazapin-reseptin sielllä, ja nähdään harvemmin, ja hän kehoitti mua miettimään halusinko enää psykologille tms.En tiennyt, ja sitä lupasin miettiä.
Edellisen kerran oon ollut viime toukokuussa. Sitten tuo psykologi jäi äitiyslomalle, ja ilmoitti eteenpäin, että en halua enää uudelle työntekijälle.
Terapiaa on nyt kahteen kertaan lopeteltu.
Mutta nyt tuo lausuntopyyntö muutti kaiken:(
Vaikka henkisesti voin samanveroisesti ku marraskuussa-10.
Nyt tuo mt-lääkäri tahtoo mut psykiatrisen sairaanhoitajan luo. Että aloittaisin säännölliset käynnit sairaanhoitajan luona.
Ja että menisin tutkimuksiin.
Voiko minut siihen pakottaa? Mua loukkaa kaikki tämä. Ja kun ilmaisin loukkaantumiseni ihan ääneen niin sekin oli sairautta.
He tutkivat olenko hullu.
Puolustuksekseni keksin pyytää pitkäaikaisen psyk.sairaanhoitajaystävän sinne. Kun minua ei tahdota ottaa todesta. Omat tuntoni itsestäni ovat heille pelkkää tyhjää.
Esimeihelleni avauduin kaikesta tästä,ja hän syytti ystävääni että on alkamassa hoitajakseni.
Kun kysyin pitääkö hän mua hulluna tms.hän sanoi ettei tiedä. Kun näköjään muutkaan ei sitten tiedä.
Hoitajaksi minulle ei kaveri ole alkamassa... harhaluulo...Tiedän sen, ja luotan ystävääni.
Esimieheni haluaisi tulla ystäväni puolesta.
Mikä soppa!
Millä pääsen normaalielämään kiinni? Se vanha merkintä psykoottisuudesta... on leimannut mut loppuiäksi. Läkärin sana painaa enemmän kuin rakkaan aviomieheni.Luonnotonta..
Ja me ei lääkärin kanssa pidetä toisistamme. Tuntuu kuin haluaisi oikeen että löytäisi minusta sairautta. Vai miksi ei voi kirjoittaa sitä todisteeksi mitä marraskuussa oli?! Pelkkä masennus.
Sitä on ilmassa nytkin. Ongelmani ei minusta ole mielenterveyteni, vaan se että menneisyys on jättänyt minuun pysyvän leiman, jonka vuoksi mua kohdellaan tylysti, tietyn kaavan mukaan. Olen menettänyt ihmisarvon, ja oikeuteni.
Itsemääräämisoikeus.. vapaus valita tahdonko perheen.. Kaikki on kiinni siitä miten hyvin käyttäydyn niiden seurassa, jotka oikeasti elämästäni päättävät, lausuntoineen.
Olen kamalan masentunut siksi.
Minulle, eikä elämälleni tunnuta antavan minkäänlaista arvoa.
Olen ihan turha.
Toiset tietävät mua paremmin.
Vitsillä heitin lekurille että jospa sekä esimieheni ja ystäväni tulisivat, vastaanotolleen, mutta minä en.
Lopputulos olisi sama.
Kun oikeasti:se lääkäri ei välitä.
Mitään tervettä ef halua minusta löytää.
Tahdon lopettaa terapian... Sillä se on ongelma.
TAhdon olla vapaa ja surra asioita sillon kun on aihetta suruun. Minusta masennus ei aina ole sairautta, vaan normaalia kun on paljon menettänyt!
Tahdon saada rukoilla, ja saada jutella Jumalasta.. miettiä johdattaako Hän. Haluaisin tulla uskoon.Minulta on sitä "pyydetty".
Haluaisin kokeilla sitäkin.. mutta en voi! Sekin nähdään sairautena,kuitenkin. Mutta jos joku lekurin terveeksi katsomista tahtoisi samaa...
Hirveintä mitä ihmiselle voi tehdä, riistää vapaus. Ryhtyä jollekkin jumalaksi.
Mitä jos sinulta, hoitaja, tai lääkäri,joku kysyisi"viiraako?"Ihan sama asia. Ei pahalla, mutta voiko kukaan ymmärtää että semmoinen loukkaa.?
PS: kysymys.. minulta on viimeisen 5:n vuoden aikana kysyttymonesti kuulenko äääniä(kun normaalisti kysyttäs mitä kuuluu,miten menee jne.). Eikö käytäntöön kuulu kirjata potilaan kielteinen vastaus ylös? "Ei ole kuullut kertaakaan elämässään harha-ääniä." Miksi sitä pitää joka kerta kysyä..?
Ootteko koskaan hoitajat,tulleet ajatelleeksi että pelkkä sairauteen keskittyminen voi pitää jonkun kiinni siitä sairaudesta? Eikö ennemmin pitäisi tukea sitä tervettä osaa ihmisessä? Voi antaa myös sitä myönteistä takaisin. Ja uskoa siihen että asioihin ja ongelmiin on ihan oikeasti se ratkaisu olemassa.Se olisi tärkeää.Opetelkaa luottamaan mt-ongelmaisiinne.
Pyrkikää ennakkoluuloistanne eroon!!! Kukaan ei halua olla sairas.
Ps. jos tällä palstalla ei ole hoitajaa neuvomaan.. vaan skitsofreenikkoja vaan niin.. Zemppiä! Koittakaa jaksaa!
Tarvitsen apua.
Mun tilanne on seuraavanlainen: olen 37 vuotta. Kirjoilla työkkärissä.Ilmaiseksi töitä teen.. Hain sosiaalitoimiston ohjeiden mukaan lääkärin lähetteen terveyskeskuskesta lapsettomuushoitoihin. Mieheni käy työssä, mutta suurimman osan palkasta ottaa ulosottovirasto.
Kävi kuten pelkäsin: lähete tuli lapsettomuusklinikalta bumerangina takaisin. Ja siis aivan kuten pelkäsin minun mt-ongelmat oli syyksi laitettu. Hoitavalta lääkäriltä(mt-toimisto)halutaan todiste siitä etten ole psykoottinen.
Sitä minussa ei ole hoidettu nyt, vaan masennusta, ja se on ollut oikein...
Marraskuun lopulla, ennen lausuntopyyntöä, sovimme tämän lääkärin kanssa että käyn vaan uusimmassa Mirtazapin-reseptin sielllä, ja nähdään harvemmin, ja hän kehoitti mua miettimään halusinko enää psykologille tms.En tiennyt, ja sitä lupasin miettiä.
Edellisen kerran oon ollut viime toukokuussa. Sitten tuo psykologi jäi äitiyslomalle, ja ilmoitti eteenpäin, että en halua enää uudelle työntekijälle.
Terapiaa on nyt kahteen kertaan lopeteltu.
Mutta nyt tuo lausuntopyyntö muutti kaiken:(
Vaikka henkisesti voin samanveroisesti ku marraskuussa-10.
Nyt tuo mt-lääkäri tahtoo mut psykiatrisen sairaanhoitajan luo. Että aloittaisin säännölliset käynnit sairaanhoitajan luona.
Ja että menisin tutkimuksiin.
Voiko minut siihen pakottaa? Mua loukkaa kaikki tämä. Ja kun ilmaisin loukkaantumiseni ihan ääneen niin sekin oli sairautta.
He tutkivat olenko hullu.
Puolustuksekseni keksin pyytää pitkäaikaisen psyk.sairaanhoitajaystävän sinne. Kun minua ei tahdota ottaa todesta. Omat tuntoni itsestäni ovat heille pelkkää tyhjää.
Esimeihelleni avauduin kaikesta tästä,ja hän syytti ystävääni että on alkamassa hoitajakseni.
Kun kysyin pitääkö hän mua hulluna tms.hän sanoi ettei tiedä. Kun näköjään muutkaan ei sitten tiedä.
Hoitajaksi minulle ei kaveri ole alkamassa... harhaluulo...Tiedän sen, ja luotan ystävääni.
Esimieheni haluaisi tulla ystäväni puolesta.
Mikä soppa!
Millä pääsen normaalielämään kiinni? Se vanha merkintä psykoottisuudesta... on leimannut mut loppuiäksi. Läkärin sana painaa enemmän kuin rakkaan aviomieheni.Luonnotonta..
Ja me ei lääkärin kanssa pidetä toisistamme. Tuntuu kuin haluaisi oikeen että löytäisi minusta sairautta. Vai miksi ei voi kirjoittaa sitä todisteeksi mitä marraskuussa oli?! Pelkkä masennus.
Sitä on ilmassa nytkin. Ongelmani ei minusta ole mielenterveyteni, vaan se että menneisyys on jättänyt minuun pysyvän leiman, jonka vuoksi mua kohdellaan tylysti, tietyn kaavan mukaan. Olen menettänyt ihmisarvon, ja oikeuteni.
Itsemääräämisoikeus.. vapaus valita tahdonko perheen.. Kaikki on kiinni siitä miten hyvin käyttäydyn niiden seurassa, jotka oikeasti elämästäni päättävät, lausuntoineen.
Olen kamalan masentunut siksi.
Minulle, eikä elämälleni tunnuta antavan minkäänlaista arvoa.
Olen ihan turha.
Toiset tietävät mua paremmin.
Vitsillä heitin lekurille että jospa sekä esimieheni ja ystäväni tulisivat, vastaanotolleen, mutta minä en.
Lopputulos olisi sama.
Kun oikeasti:se lääkäri ei välitä.
Mitään tervettä ef halua minusta löytää.
Tahdon lopettaa terapian... Sillä se on ongelma.
TAhdon olla vapaa ja surra asioita sillon kun on aihetta suruun. Minusta masennus ei aina ole sairautta, vaan normaalia kun on paljon menettänyt!
Tahdon saada rukoilla, ja saada jutella Jumalasta.. miettiä johdattaako Hän. Haluaisin tulla uskoon.Minulta on sitä "pyydetty".
Haluaisin kokeilla sitäkin.. mutta en voi! Sekin nähdään sairautena,kuitenkin. Mutta jos joku lekurin terveeksi katsomista tahtoisi samaa...
Hirveintä mitä ihmiselle voi tehdä, riistää vapaus. Ryhtyä jollekkin jumalaksi.
Mitä jos sinulta, hoitaja, tai lääkäri,joku kysyisi"viiraako?"Ihan sama asia. Ei pahalla, mutta voiko kukaan ymmärtää että semmoinen loukkaa.?
PS: kysymys.. minulta on viimeisen 5:n vuoden aikana kysyttymonesti kuulenko äääniä(kun normaalisti kysyttäs mitä kuuluu,miten menee jne.). Eikö käytäntöön kuulu kirjata potilaan kielteinen vastaus ylös? "Ei ole kuullut kertaakaan elämässään harha-ääniä." Miksi sitä pitää joka kerta kysyä..?
Ootteko koskaan hoitajat,tulleet ajatelleeksi että pelkkä sairauteen keskittyminen voi pitää jonkun kiinni siitä sairaudesta? Eikö ennemmin pitäisi tukea sitä tervettä osaa ihmisessä? Voi antaa myös sitä myönteistä takaisin. Ja uskoa siihen että asioihin ja ongelmiin on ihan oikeasti se ratkaisu olemassa.Se olisi tärkeää.Opetelkaa luottamaan mt-ongelmaisiinne.
Pyrkikää ennakkoluuloistanne eroon!!! Kukaan ei halua olla sairas.
Ps. jos tällä palstalla ei ole hoitajaa neuvomaan.. vaan skitsofreenikkoja vaan niin.. Zemppiä! Koittakaa jaksaa!
Vastaukset 144
Vanhimmat
En usko, että lääkärisi katsoisi karsaasti sitä, jos alkaisit vaikka käymään kirkossa tai lukemaan Raamattua (jos se ei mene liiallisuuksiin). Päin vastoin, voisit saada siitä paljon elämääsi. Mulle ainakin kävi niin, että Jumala palautti toivon mun elämään. Kuuntelin paljon esim. Radio Deitä.
Ne lääkärithän haluaa vain selvittää, onko sulla vielä psykoottisia oireita, eikä ne diagnosoi sulle sellaisia, jos niitä ei ole. Pelko pois ja alat vaan käydä säännöllisesti sairaanhoitajalla, kyllä sä vielä niihin hedelmöityshoitoihin pääset, sullahan on vain vähän masennusta. Äläkä tuolla lailla kieri itseäälissä (huomasin sellaista sun kirjoittamassa tekstissäsi), siitä tulee vaan pahempi olo eikä se ole hyväksi tulevalle äidille.
Kuulostaapa tutulta, että hoitohenkilökunta etsimällä etsii sairautta tukematta lainkaan tervettä puolta ihmisessä. Sellainen herättää minussakin kiukkua. Jostakin minulle tuntemattomasta syystä hoitohenkilökunnalla vaikuttaa olevan vahva tarve asettua potilaan itsemääräämisoikeuden yläpuolelle jumalan asemaan ja alkaa holhota ja päättää potilaan puolesta ratkaisuista ja valinnoista. Tällainen toisen mitätöinti sairastuttaa potilasta lisää. Pahin kierre alkaa juuri, kun potilas alkaa kapinoida järjestelmää, mitätöintiään vastaan. Silloin negatiiviset tunteet tulkitaan sairaudeksi. Viimeinkin on saatu jälleen kiinni jostakin merkistä, että potilas on sairas, ja sellainen kyllä kirjataan ylös: hoidonvastainen.
Toivottavasti kaikki osaltasi järjestyy. Elän itsekin tilannetta, jossa toivoisin tulevani raskaaksi. Tiedän olevani hoitohenkilökunnan armoilla: joko he kirjoittavat lausunnot niin, että saan hedelmättömyyshoitoja, tai he eväävät minulta perheen. Diagnoosin myötä tuli täysin uusi maailma, jossa joudun kaksin kerroin ponnistelemaan, että minun itsemääräämisoikeuttani kunnioitettaisi, eikä arviointikykyäni mitätöitäisi.
Kieroutuneet halut pomottaa ja mitätöidä ovat vallalla hoitojärjestelmässä, vaikka puhutaankin asiakkuudesta potilaan sijaan, voimaantumisesta sairauden korostamisen sijaan, jne. Riittävän kauan kun antaa kohdella itseään objektina hoitotoimenpiteille, saattaa omaksua lapsen tai potilaan roolin, jossa alistuu kaikelle. Tällöin hoitohenkilökunta katsoo hoidon onnistuneen, koska potilas ei enää vaadi kunnioitusta tai arvokasta kohtelua.
Voimia taisteluun! Toivotaan, että kaikki järjestyy!
Kiitosta..
"Kuulostaapa tutulta, että hoitohenkilökunta etsimällä etsii sairautta tukematta lainkaan tervettä puolta ihmisessä. Sellainen herättää minussakin kiukkua."
Sama. Olkoon tää vaikka kostoksi:muistelen aikaa kun olin vielä työelämässä. Kolleegat,mt-hoitajat..niinkuin mä.. Mulla oli suhde osaston perustajaan. Hän oli bi. Oli ollut yhden toisen työkaverin kanssa.. Jne. Huumeita,sairauksia.. Oon jättänyt sen porukan. Mutta tuo ystävä josta kerroin.. hän oli 33-vuotiaaksi asti ihan potilasainesta. Mielisairaalat tuttuja paikkoja. Sitten kävi sielunhoitajakurssin. Ja pääsi palkatta kokeilemaan työelämää. Onnistui... Siis ei kaikki hoitajat niin vastuuttomia ole...
"Jostakin minulle tuntemattomasta syystä hoitohenkilökunnalla vaikuttaa olevan vahva tarve asettua potilaan itsemääräämisoikeuden yläpuolelle jumalan asemaan, ja alkaa holhota ja päättää potilaan puolesta ratkaisuista ja valinnoista. Tällainen toisen mitätöinti sairastuttaa potilasta lisää. Pahin kierre alkaa juuri kun potilas alkaa kapinoida järjestelmää, mitätöintiään vastaan. Silloin negatiiviset tunteet tulkitaan sairaudeksi. Viimeinkin on saatu jälleen kiinni jostakin merkistä, että potilas on sairas, ja sellainen kyllä kirjataan ylös: hoidonvastainen."
Hyvin sanoit tuon. "Sairaudentunnoton"saattaa myös papereissa lukea. Ja sitten ei kun vaan porukalla asiaan kiinni, että millä tuo saadaan ymmärtämään mitä diagnoosit heidän mielestään ovat. Kiinnostaako heitä edes totuus?? Välillä tuntuu että ei.
Tällä paikkakunnalla jossa mä asun "kriisityöntekijänä" on mun äiti.. Hän on ollut mua kohtaan väkivaltainen, nostin syytteen. Minusta hän on hullumpi ku mitä mä! Hänellä ei ole edes koulutusta arvioida mun psyykettä..
Silti se TITTELI.. se on kaikki kaikessa. Työntekijää kuunnellaan,ei uhria.. Vaikka se työntekijä olisi itse ihan solmussa.
Vastavuoroisuus puuttuu.. Ne tilanteet on vaikeita.
"Toivottavasti kaikki järjestyy. Elän itsekkin tilannetta jossa toivoisin tulevani raskaaksi. Joko he kirjoittavat lausunnot niin, että saan hedelmöityshoitoja, tai he eväävät minulta perheen. Diagnoosin myötä tuli täysin uusi maailma, jossa joudun kaksin verroin ponnistelemaan, että minun itsemääräämisoikeutta kunnioitettaisiin, eikä arviointikykyäni mitätöisi."
Uskon että onnistut. :)
"Kieroutuneet halut pomottaa ja mitätöidä hoitojärjestelmässä, vaikka puhutaankin asiakkuudesta potilaan sijaan,voimaantumisesta sairauden korostamisen sijaan jne. Riittävän kauan kun antaa kohdella itseään objektina hoitotoimenpiteille, saattaa omaksua lapsen tai potilaan roolin, jossa alistuu kaikelle."
Kirjotat ihan kympin arvosta. Sinulla on kyky sanoa asiat ymmärrettävästi. Niin että moni ymmärtää mistä on kyse.
"Tällöin hoitohenkilökunta katsoo hoidon onnistuneen,koska potilas ei enää vaadi kunnioitusta tai arvokasta kohtelua."
Niin. Mä tein väärän ammatinvalinnan. =/ Oli aika jolloin pidin itseäni hoitajana. Mun identiteetti. Oli se kun olin hoitaja.
Tein ihan perushoitotyötä, mutta mielenterveystyö oli se mistä pomot antoi sitä hyvää palautetta. Olen siis lähihoitaja, erikoistuin mielenterveys-,kriisi-,ja päihdetyöhön. Työkavereitten kanssa juotiin.. ja jostain syystä äide alko kummaksi. Vei multa miehen..löi mua. Jahtasi oikein, ja soitteli mun ystäville.
Kaikki tavallaan kollegoja...
"Hoitohenkilökunta" on jäänyt mulle sanana sellaiseks ihmeelliseks.. Mä en enää tiiä mikä mä oon.. hoitaja vai potilas..
Siis hei oletko lainkaan perehtyny tähän? Kuinka turhaa tällainen on, kun on fasismi ja siihen perustuva häiriintynyt äitisuhde. Käyt mielenterveystoimistossa saadaksesi vietin vaihtaa sukupuolta.
Etkö tosiaan voi omaksua lapsettomuuteen keinoja, joissa kuljetat valheenpaljastustestistön sijaan oskilloskooppia aivoissasi ja näin saisit lapsia. On joo psykoottinen tila, mutta niin on etummaisen aivolohkon vammakin johon adoptiota tutkiessasi vetoilet. Se vaatii jatkuvaa väkivaltaa ja sellaista cool tightness-tilaa. Käsittääkseni mielenterveystoimistossa tutkitaan vapaapainia? Ei lääkärisi on keskittynyt vain vapaapainiin. Voit yrittää saada häntä huomaamaan sen haitat mm. hänen omalle perheelleen. Ei potilaaseen mitään kontaktia saa. Sähän nyt naurettava olet! Sun pitää ensin osata hoitaa kaiken menettäneelle "tarvehullun" paperit. Se tarkoittaa käytännössä lääkärin omaksumista ympäristöineen marionettina ja samalla tavalla koko masennuksesi paranee. En ymmärrä miksi olet poikennut tästä konstruktiivisuudesta, jossa et osaa Ihnaskaa ja Lutusta, mun omia mielikuvitusystäviä.
Heih. Löytyi tästä yhteiskunnasta sentään joku- sinä-jonka puoleen voi kriiseineen kääntyä pe-la yönä. Valtakunnallinen kriisipuhelin ei toimi.
Ja koska sairaudenpelon takia mut pakotettiin sairaalaan(MT1)ni en mene enään lääkärille.
Näin on.
Aikaisempi dg mulloli paniikkihäiriö.
Perkele ku multa on ajantaju mennyt. Mun ois pitänyt olla tänään töissä, ja muistin sen vasta äski kun piti mun mennä nukkumaan :(
Se oli se mun ura ni 12-vuotinen.
Mutta mä en pysynyt töissä, kun mä tein aina näin. Millä tästä paranee? Ajantaju kun menee se on merkki vakavasta mielenterveysongelmasta.
Mä takerrun liiax miehiin, ihan ku mun elämä ois yhdestä miehestä kiinni.
Mutta nyt se taas on, ku ei ole työtä.
Ehkä yhden mahdollisuuden tarvitsen. Mutta antaako ne mulle sitä?
Voitt
vai niin
Niin.
Minä inhoan sairaaloita.
Tykkäätkö sä niistä?
Työkyky alenee jos työtä ei tee. Aluks mä tein lyhyitä sijaisuuksia vakavasti sairaiden osastolla. Mutta tuli eroa, ja mä jouduin aina uudestaan rikollisten haaviin.
Rahanpesua, 4 autoa varastettiin, ja mites lähdet töihin kun aamusella ei autoa olekkaan pihalla, vaan naapuri ajanut järveen yms.
Itsaria autollani on yritetty kahdesti, ja viimeks varas yritti lavastaa minusta syyllistä, ja sen ymmärrän vasta nyt.
Tuhopoltettu asunto..
Miten mä siinä pystyin töihin, en mitenkään. Anteeksi!!!!!!
Ja ne lekurit ei kuuntele, ei ne tiedä miten olen tapon yrityksen jälkeen pelännyt.
Olen ihan paniikissa vaikka tilateesta on 5 v.
Tunnen valtavaa syyllisyyttä.
Siihen auttaa se että alan ajattelemaan OMIA virheitä. Ja sitten tulee mieleen ne fyysiset puutteet, ja paniikki iskee taas.
Psyykkinen ongelma.
Minua on yritetty ns.parantaa........................
............................................................................................................
Hei
Miten sinua on yritetty parantaa?
No, väärin.
Olin liian sinisilmäinen ja pakenin murhaajan luota miehen luo. Siinä tein jälleen virheen.
Hän viilsi minua puukolla polveen. Luuli raukkaparka sen jotenkin palauttavan minua tähän maailmaan, mutta sen teki väärin.
Minä itse pyysin lähetteen tapon yrityksen jälkeen mielisairaalaan, ja sitä en olisi missään nimessä tehnyt jos en 100 %:sti luottaisi yhteiskunnan auttavan.
Aha, no mitä sitten tapahtui ?
Rakastuin.
Aha.
Miksi lainasit mun nikkiä?
Se ei ollut rekattu.
Juttusi ovat täysin mielikuvituksen tuotetta.
Ei ole. Kuuntelethän miuta hetken?
Totta kai kuuntelen.
Selvä.
Siinä kävi niin että koska olin yksinäinen, niin aloin miettimään mistä saisin seuraa. Siellä mielisairaalassa.
En pitänyt muista potilaista, tai he eivät pitäneet oikein minusta, tai sitten vain he halusivat keskittyä omaan hoitoonsa tme.
Siellä sairaalassa oli niin hyvä olla. Vaikka olin juuri ollut vähältä kuolta.
No, millainen on vointisi nyt?
Eriilainen. Siellä sairaalassa tiesin että oma hoitaja oli valmis kuuntelemaan minua, jos tahdon puhua hänen kanssa.
Minulla oli oma huone, aivan kuin lapsena...
Saatoin käydä suihkussa kun huvitti, se oli ihanaa. Olin kuin prinsessa.
Kukaan ei tarvinnut minua, sain vaan olla ja nauttia omassa rauhassa, ja haaveilla paremmasta tulevaisuudesta.
Hauh, minulla on 45 minuuttia aikaa.
Minulla ei olisi oikeastaan aikaa ollenkaan.
Mitä sinä tuolla tarkoitat? Kerroppas vähän tarkemmin.
Apu auttaa.
Siellä sairaalassa päätin että koska jäin eloon, ja sain toisen mahdollisuuden, niin käyttäisin sen oikein.
Kun tuo puoskari viilsi polveeni hän sai aikaan taantumistilan.
Hän puukotti polvea, jonka ajaksi heräsin ja sitten nukuin ja aamulla tajusin ettei se ollut painajaista, koska näin omin silmin sen haavan.
Se oli fyysinen haava.
Apu auttaa. Sitä ei olisi tarvinnut puoskarin tehdä, sillä minun psyyketta hoiti mielenterveystoimiston väki.
Kamalaa. Oletpa sinä nopea kirjoittamaan.
No, kaikesta oppii.
Enään en ole niin sinisilmäinen ja vietävissä.
Rikosilmoituksen tein, ja sitten peruin sen. Sillä minun on hyvä näin. En ole katkera, osaan antaa anteeksi, Jeesuksen oma.
Mitä sinä olet mieltä ydinvoimasta, onko ydinvoimaloiden määrä suhteessa asukaslukuun, liian korkea ?
Liian korkea?
En ymmärrä ydinvoimasta mitään.
Ymmärrän vain sen että yhteiskunnan sääntöjä on paras noudattaa. Huomenna on tasa-arvon päivä.
Yli 30 maassa sitä vietetään homofobian vastaisena päivänä, mutta ei Suomessa. Luin sen jostakin ylläpidon tiedotteesta.
Mutta onko meillä mitään mitä juhlia? Toteutuuko tasa-arvo Suomessa?
Toteutuu.
Minna Candhin päivänä huominen tunnetaan paremmin, Suomessa.
Perustelisit väittämäsi.
Tasa-arvon ei suoda toteutuvan suomessa, sillä ihmiset karsinoidaan, Jeesuksen oma.
Terveyskeskus on sitoutunut tässä kunnassa ylläpitämään työkykyä.
Mitä se tarkoittaa mielenterveyskuntoutujan näkökulmasta katsottuna ?
Sairauden tunnottomuutta, ja kysymystä: "Miten tuo sinun mielenterveys"?
Ihan näin:
Köh
Anteeksi, sanoitko sinä jotakin?
Minusta sinä olet itse rakas. Jeesuksen oma ... Toisaalta pidän sinusta hyvin paljon.
Pitäiskö sinun mennä hakemaan se lähete sinne mielisairaalaan terveyskeskuksesta?
Onko kello jo niin paljon?
No, on minulla vielä hetki aikaa.
Minne sinä sitten menet?
Mä menen tuonne tukihenkilökurssille tutustumiskäynnille.
Kuka sinä olet?
Opiskelija. Hei hei.
Onko sinulla vielä hetki aikaa? Jeesuksen oma?
xO
Tuntuu että kaikki hajoaa mihin mä kosken.
Miksi sinä liityit niihin rikollisjengeihin?
Se oli sitä aikaa kun tuhopolttaja iski naapurissa, ja meidät evakuoitiin ulos ja siinä tutustuin heihin. Siitä on kyllä aika kauan aikaa.
Niin.
Kerroit että sinulla on hoitajan koulutus, mutta sitä et kertonut miten olet työelämässä pärjännyt?
Asia on niin että hoitajalla on rooli, jonka kautta työtä tehdään. Siihen osaan kuuluu se että pidetään distanssi, tietty välimatka kulloiseenkin hoidettavaan, ja se palvelee asiakkaan etua.
Rooli. Hoitajan ja näyttelijän työ, melkein sama asia?
Minä palkitsen itseni pullalla silloin tällöin, kun jaksan töistä väsyneenä vielä siivota kotona.
Minunkin kannattaisi palkata itseni kun suoriudun jostakin noin hyvin.
Miksi sitten et tee sitä? Työmies on palkkansa ansainnut.
En vain jaksa.
Pitäisikö sinun hakea itsellesi apua jostakin? Minä olen liian heikko sinua kantamaan.
Hyvä on. Minä lähden sitten. Omin jaloin tuosta ovesta ulos, kenenkään ei tarvitse minua kannella.
Tarkoitin ihan jotain muuta, et sinä ymmärrä. Sinulla ei ole ketään ystävää.
Hö, tarkoitin vertauskuvallisesti"kannella".
Onko sinulla lapsia?
Ei ole!
Aihe on sinulle kipeä ymmärrän sen oikein hyvin.
Et ymmärrä! Kukaan ei ymmärrä!
Minulla oli lapsi mutta hän kuoli.
Minä voin antaa sinulle esitteen vertaistukiryhmistä, jossa voit käsitellä suurta menetystäsi.
Miksi sinä olet uskossa?
: )
Eli et tahdo vastata mutta minun pitää vastailla joka ikiseen kysymykseen jonka vain keksit kysyä. Se ei ole tasa-arvoista... Vastavuoroisuus, ihmislähtöisyys, esteettisyys, Sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Kaksisuuntainen?
Eihän ole.
Yksi testi tehtiin ja sen mukaanhan minulla olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta koska itse en hyväksynyt diagnoosia, sitä ei laitettu mihinkään kirjoihin ja kansiin, psykoosi minulla on. Ja luonnevika. Ja masennus.
Kuka sinulle kertoi että sinulla on persoonallishäiriö?
Äiti.
Äitini on sitä mieltä että minä olen luonnevikainen.
No, oletko?
Vainoharhainen minua on seurattu.
Kuka sinua seuraa, häh?
Miehen vanha tyttöystävä.
Mistä tiedät?
No, sihteeri kertoi puhelimessa. Tosin hän puhui uudesta tyttöystävästä.
Etkö anna toisten tehdä rauhassa töitä?
Tiedän tehneeni virheen. Minun pitäisi toisten vaan antaa toisten tehdä työnsä rauhassa.
No ei ihme ...
Minä haluaisin tulla uskoon, mutta nämä maalliset asiat häiritsevät minua niin etten kohta enää kestä.
Onko ollut muita outoja tuntemuksia?
Välillä pelkään sairastuvani jakomielitautiin.
Me käytämme siitä nykysin nimitystä skitsofrenia.
Ai onko asiasta johtuva mustasukkaisuus nykyisin luokiteltu sairaudeksi?
En minä sitä tiedä. Millä diagnoosilla sinua viimeksi on hoidettu?
Ei yhtään millään.
Mutta juurihan kerroit että sinulla on luonnevamma, psykoosi ja masennus.
Puhuin menneisyydestäni. Ei minua nyt ole hoidettu. Ei ole edes lääkitystä.
Luulivat että paranin.
Mutta nyt ne asiat joihin en peratsinhuumassa välittänyt kiinnittää huomiota ovat nousseet pintaan.
Ymmärrän että minua on petetty, vedetty huulesta rankimman kautta.
Minulla ei ole aikaa, sinun täytyy käydä hakemassa terveyskeskuksesta lähete mielisairaalaan.
Ei se tuska laimene, pahenee koko ajan.
Käytin peratsinia vuoden ja nyt olen parempi kun niitä ei ole tarvinnut enää ottaa.
Ne lääkkeet turruttaa, todellisuuden tajuaa, mutta se ei tunnu mitlään kun niitä syö.
Ahaa.
Olen paljon skarpimpi ilman niitä, pystyn huolehtimaan itsestäni paremmin kun lääkettä ei enään ole.
Mutta sinä voit saada.
Ei, tahdon kunnioittaa lääkäriä, ja pysyä siinä mitä hän on asiasta mieltä.
Kunnioittaa, miksi puhut kirjakieltä?
Koska harjoittelen tulevaa kirjaani varten.
Mikä sen nimeksi tulee?
Tuska ja Jeesuksen oma.
Keksi joku parempi nimi.
Sad but true
Minulle voit kertoa jos sinulla on huolia, aina.
Huolia on ihan liikaa.Minulla on huono itsetunto. Teen virheitä koko ajan, vahingossa.
Hajamielinen olen, ja vahingossa sitten tölväisen.
Olen ollut ihan liikaa yksin, keskustellut itseni kanssa, apuaa!!!
Älä enää tee virheitä, äläkä valehtele, puhu totta.
Anteeksi, en valehtele enää tästä lähtien, Jeesuksen oma.
Menneisyyden asiat painaa. Kerron sinulle vuonna 2006 sattuneita asioita.
Anna tulla.
No minulla pyörii mielessä nimiä ihmisistä joistä olen kuullut viimeksi 6 vuotta sitten.
sillä sille palstalle jonka vakkari olen ollut niin on nostettu elämäni tuhoajan niimi.
Oma nimeni. Kerroin oman nimeni, ja sitä on jatkuvasti jaksettu muistuttaa.
Samoin on tehneet muutkin mutteivat he joudu vastointahtoaan sitä kestämään. Että nimi tuodaan väkisin silmien eteen.
Pitäisikö sinun mennä jo nukkumaan kello on aika paljon.
Oman uuden kullan kainaloon, sillä asioista voi päästä yli.
Onko sinulla taas uusi mies? No onnea. Onko perheenlisäystä suunnitteilla?
Ei näillä näkymin.
Minun täytyy hoitaa ensin tämä nuppini kuntoon.
Harkitse johonkin seurakuntaan liittymistä, jos vaikka saisit ystäviä sieltä?
Ei, on parempi että minä en lähde tässä kunnossa itseäni mihinkään nolaamaan.
Tämä tuntuu todella pahalta tää tilanne.
Miten voin auttaa?
Ei kukaan voi menneisyydelleen enää mitään. Kerro uskostasi.
Olen etsinyt Jumalaa mutta en ole löytänyt.
Maailma on niin kova, kylmä, tuulinen. Miksi itket?
Olen niin pettynyt sinuun. Sinä sait hyvän todistuksen mielenterveyshoitajana ja nyt istut siinä potilaana, ja omien syntiesi vuoksi.
Miksi, oi miksi, miksi?
Olet regressiossa. Taantuneena lapsen tasolle.
Terapiassa käsitellään lapsuuteen liittyviä asioita.
Terapiassa käsitellään lapsuuteen liittyviä asioita.
Terapiassa käsitellään lapsuuteen liittyviä asioita.
Terapiassa käsitellään lapsuuteen liittyviä asioita.
Hypnoosi poistettiin käytöstä vuonna -60, kun mielenterveyslakia uudistettiin.
Milloin sähköshokit poistettiin käytöstä?
Samana vuonna, eikös se ollut?
Ei ollut, lobotomia tehdään nykysin alapäähän, ei yläpäähän.. Tiedätkös, ennen reikä porattiin päähän, ja ihmisen havaittiin sen jälkeen muuttuvan paljon onnellisemmaksi. Nykysin se instrumentti tungetaan toiseen päähän.
Seksuaalieristys. Opin sen sanan tällä palstalla.
Olet oppivainen likka.
Jaha, kello on jo paljon, täytyy lopettaa, ja tehdä vähän aamupalaa kouluun lähtijöille.
Kiitos paljon avusta.
No, tule taas juttelemaan kun sitlä tuntuu.
Valehtelin sinulle lapsista. Minulla on lapsia. Kaksi päivää heidän kanssa on pakko olla, ja sitten saan heille hoitajan. Sitten haen lähetteen sinne mielisairaalaan.
Nyt lähden Prsimaan, kun lapseni ovat lähteneet, he ovat tosin jo niin isoja että voisin oikeastaan lähteä jo nyt, ja käyttää sen lunastamattoman Mirtazapin-reseptin.
Peratsin ei oikein sovi minulle koska siinä turtuu todellisuudelle, se on tavallaan nykyaikainen lobotomian korvike, sillä erotuksella että sen voi purkaa.
Viestisi on asiaton. Mitä sinä harrastat?
Subjektiinen näkökulma.
Jos sinulla on jotain sanottavaa niin sano se äläkä kiukuttele kuin pikkukakara ja kuvittele että sinun ajatukset luetaan.
Minulla on lapsia. Kolme.
Tiedän, olen lukenut sen papereistani. Miksi sinä haluat keskustella heistä juuri nyt?
Koska keskustelen omista asioistani.
Siis todella, vanhin poikani on muuttamassa kotoa pois, vähän matkan päähän, ja onneksi kaksi jää nyt vielä asumaan luokseni.
Olen valvonut koko yön, ja miettinyt heitä, ja yrittänyt keskittyä tähän aiheeseen.
Minun todella täytyy jaksaa lähteä Prismaan, ja hankkia lapsille sunnuntaista alkaen hoitaja, sillä kaipaan lepoa ihan älyttömästi.
Jätin työhän menemättä tänään.
Ovia paiskotaan, päätä särkee, joka paikkaan koskee, ja varsinkin selkään.
Ai siis tänään?
Se oli eilen.
Sinä olet istunut koko yön puhumassa minulle.
Paitsi että minulla on ajantaju mennyt niin myös asiat ja ihmiset sotkeenuvat päässäni.
Ja se johtuu kun ajattelen viiden-kymmenen(5-10) vuoden takaisia asioita ja ihmisiä jatkuvasti.
Älä ajattele, minä ajattelen.
Itse olen huomannut, että skitsofreenikoilla on usein suuria suunnitelmia, jotka kuitenkaan eivät juuri sillä hetkellä ole toteutettavissa. Lähdetään ikäänkuin väärästä päästä liikkeelle normaalielämään kiinni pääsemisessä.
Tämä lastenhankinta-asia on minusta yksi hyvä esimerkki. Minusta jokaisella on oikeus hankkia lapsia - jos kykenee heistä huolehtimaan tai ainakin tekee parhaansa. Kuinka aikoo elättää lapsensa ihminen, joka ei käy töissä ja jonka mielentila saattaa vaihtua ääripäästä toiseen hetkessä?
Myös arkiaskareiden hoitaminen on yksi asia, minkä pitäisi mielestäni hoitua ennen kuin voi kovin suuria suunnitelmia tehdä. Jos ei kykene hoitamaan raha-asioitaan ja huolehtimaan kotiaskareiden hoitamisesta, kuinka voi edes suunnitella, että menisi töihin, lähtisi opiskelemaan, hankkisi lapsia... Meillä jokaisella on yhteiskunnassa velvollisuuksia (työssä käynti mm.), jotka mielestäni on hoidettava ensisijaisesti. Tietysti ensin on saatava oma henkinen hyvinvointi kohdalleen, ettei työssä väsytä itseään heti alkuunsa.
Olen työssäni (hoitajana mielenterveyspuolella) nähnyt myös, kuinka helppo on tuudittautua sairaan elämään. Ainakin laitoksissa kaikki tehdään puolesta ja silti valitetaan. On valmiit ateriat, viihdykkeet jne, itse voi käyttää rahat täysin omiin menoihin.. Ei elämä ole kenellekään helppoa, vaan viihdykkeiden ja ihan perushankintojen eteen täytyy tehdä töitä. Ei tässä elämässä mitään ilmaiseksi saa.
Ei hoitaja tarkoituksella etsi ihmisestä vain sairautta, mutta hän on se järjen ääni ja toppuuttelija, kun suunnitelmat alkavat olla turhan utopistisia tilanteeseen ja vointiin nähden. Itse ainakin haluan nähdä asiakkaissani myös terveitä puolia, niiden ansiosta myös oma työ tuntuu merkitykselliseltä. Koska voin sanoa, että tämä työ on raskasta ja ilman pienen pieniä onnistumisia silloin tällöin tätä tuskin jaksaisi.
Hei hoitsu..
Kirjoitit että"Itse olen huomannut että skitsofreenikolla on usein suuria suunnitelmia, jotka eivät ole kuitenkaan sillä hetkellä toteutettavissa."
Hmm.. miksihän kirjoitit tuon minulle? Mä näen että lääkäri ei ole tehnyt kohdallani missään vaiheessa virheellistä diagnoosia.
Mun lääkitys on purettu nyt. Se kun lääkitys loppui aiheutti sen että hetkeksi lähti tasapaino.
Lapsen hankintakaan ei ole minulle mikään"suuri suunnitelma". Minulla 3 alaikäistä huollettavaa, joista kerron sinulle että yksin en heistä vastaa. Onneksi.
Lapsi on lahja. Tiedän että saan vielä vauvan jos tahdon. Ja tahdon siinä tapauksessa että riskejä ei ole.
Olemme pikkuhiljaa laittaneet meidän kotia sellaiseksi että vauvan on hyvä tulla.
"Jos ei kykene hoitamaan raha-asioitaan ja huolehtimaan kotiaskareiden tekemisestä kuinka voi edes suunnitella että menisi töihin, lähtisi opiskelemaan, hankkia lapsia.."
Kellä minkäkinlaiset raha-asiat.. Mä tarvitsen asianajajan apua, sillä sairastuttuani omaisuuden jako ja avioehto(ent.liitto)jäi tekemättä. Kotiaskareet.. teen automaattisesti, ajattelematta:tiskit, sänkyjen petaus, illalla pyykit, mitä niitä miettimään ?
Ne unelmat joita minulla on liittyvät kotiin. Olen perfektionisti(tutkitusti)sisustusfriikki. Jos jotain suunnittelen, niin tätä kodin sisustusta.
"Ei hoitaja tarkoituksella etsi ihmisestä vain sairautta, mutta hän on se järjen ääni ja toppuuttelija, kun suunnitelmat alkavat olla turhan utopistisia tilanteeseen ja voimiin nähden."
Jep, jep.. Minun pitäisi päästä jossakin vaiheessa Ikeaan ostoksille.
"Itse ainakin haluan nähdä asiakkaissani myös terveitä puolia, niiden ansiosta myös oma työ tuntuu merkitykselliseltä. Koska voin sanoa että tämä työ on raskasta ja ilman pienen pieniä onnistumisia silloin tällöin tätä tuskin jaksaisi."
Osunko oikeaan kun veikkaan että olet mielisairaalassa työssä?
Mun ura oli 9-vuotinen kun tein mielenterveystyötä vakavasti sairaiden parissa. Ja tein vain sijaisuuksia.
Viimeisen keikan tein v.-06. Jonka jälkeen ilmoitin etten ole enää käytettävissä.
Asioista voi selvitä. Ratkaisukeskeinen terapia. Asioihin on ratkaisu asioista voi selvitä, päästä yli. Ja kukaan meistä ei ole täysin terve. Häpeän tunteen aiheuttaminen, syyllistäminen toppuuttelulla.. ohjaa potilaasi esim.maalaustaiteen pariin... Älä jätä tyhjän päälle. Niin minä tekisin.
Minä ainakin käyn työssä, hoidan arkiaskareet ja huolehdin omista asoistani. Hoidan siis velvollisuuteni ja kohtaan varmasti ihan yhtä paljon arkisia vastoikäymisiä kuin sinäkin. Sen lisäksi minulla on taakkanani skitsofrenia. Minusta minusta minulta siis vaaditaan samaa kuin muilta ja enemmän, selviytymistä skitsofrenian kanssa. On epäreilua väittää, että sairaana pääsisi jotenkin helpomalla tai olisi joku yhteiskunnan vapaamatkustaja joka saa vain pitää hauskaa.
Pyydän anteeksi. On tietysti paljon skitsofreenikoita, jotka elävät ihan normaalia elämää, niin normaalia kuin sairauden kanssa on mahdollista elää. Eli kyllä, tässä tapauksessa sinulta vaaditaan enemmän kuin muilta. Kirjoituksessani puhuin lähinnä laitoshoidossa olevista ihmisistä, koska heidän parissaan työskentelemisestä minulla on kokemusta.
"Kirjoituksessani puhuin lähinnä laitoshoidossa olevista ihmisistä, koska heidän parissaan työskentelemisestä minulla on kokemusta."
Vastasin kirjoitukseesi, jonka olit osoittanut minulle. Minä en ole laitoshoidossa olevia ihmisiä.
Ehkä ymmärrät sen nyt ?
Eikö jokaisella, sinullakin *hoitsu*ole elämässään niitä ylä-ja alamäkiä? Vai sinunko elämä on aina sitä tasasella kävelyä, niinsanotusti?
Tuosta mitä kirjoitit että sairas tuudittautuu siihen sairaana oloon, ja tykkää kun kaikki tehdään puolesta.. Sairauteni ollessa pahimmillaan olin laitoshoidossa, ja havaitsin ihan saman asian.
Potilaat käyttäytyi kun olisivat lomalla tms., ja kaikki olisi o.k.
Seurusteltiin, pelailtiin pelejä, naurettiin, vaikka kaikki oli täysin päin helvettiä. Hoitajia yms.lääkäreitä heille ei ollut olemassakaan, muutoin kuin negatiivisessa mielessä. Splittaus..
Minusta ei ollut sopeutujaksi, ja alistujaksi.Välttelin muiden sairaiden seuraa ja vain etten itse sairastuisi lisää.
Silloin 2-3v.sitten.
Nyt on tilanne eri.
Hyvä että sinulla *hoitsu*on töitä .......