Olisi kiinnostavaa kuulla miten muut ihmiset ovat yksinäisyyteen suhtautuneet saatuaan tietää siitä. Tarkoitan, esimerkiksi minä pelkään lähestyä naisia sen takia että jos joku suhde lopulta kehittyisi niin yksinäisyyteni paljastuisi. Pelkään, että minua vieroksuttaisiin vain yksinäisyyteni takia. Oletteko esimerkiksi tapailleet jota kuta ja yksinäisen elämän selvittyä toisen käyttäytyminen muuttunut täysin?
Muiden suhtautuminen yksinäisyyteen
5+12
11395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yksinäisellä ei ole ketään jolle kertoa yksinäisyydestään.
Enpä ole kuullut että puolisoa etsivä henkilö olisi erityisen kiinnostunut siitä "montako" ystävää ja sukulaista toisella on, kaipa sitä ollaan pääsääntöisesti kiinnostuneita siitä kenestä ollaan kiinnostuneita.
Jos sinä tapaisit todella mukavan naisen ja te tutustuisitte jonkin aikaa toisiinne ja alkaisitte harkita vakavampaa suhdetta ja sitten eräänä iltana kun olette kahdestaan naisystäväsi katsoisi sinua silmät kosteina ja sanoisi:
"Pidän sinusta todella paljon. Olet juuri sellainen mies jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni! Mutta minun täytyy tunnustaa jotain, olen yksinäinen ja pelkään että en ole riittävän hyvä sinulle sen vuoksi että olen yksinäinen ja minulla ei ole lainkaan ystäviä..."
Mitä sinä teet tässä tilanteessa? Hylkäätkö naisen siinä silmänräpäyksessä kun sait kuulla että hän on mielestään yksinäinen, ja jätät hänen siihen itkemään surullisena ja hylättynä yksinään ja menet matkoihisi?
...no jos oikeasti välität hänestä niin et tietenkään toimi sillätavoin, ja jos nainen jonka kanssa seurustelet todella aidosti pitää sinusta sellaisena kuin olet niin tuskin hänkään sinua yksinäisyyden takia jättää - ja jos jättää niin kyllä sellainen nainen sitten saakin lähteä elämästäsi.
Sukupuolella on merkitystä kuinka muut suhtautuvat yksinäisyyteen. Itse olen kirjoitellut muutaman yksinäisyyspalstatuttavuuden kanssa ja yksinäisyyteni on ollut joskus este tapaamiselle, kun oletettavaa olisi ollut että olisin mahdollisesti jatkossa halunnut tavata useinkin. Juuri kukaan ei taida haluta olla yksinäisen ainoa ystävä.
Yksinäisyys sinänsä ei varmaankaan ole este tutustumiselle, vaan enemmän ongelmia aiheuttaa yksinäisyyden vaikutus sosiaalisiin taitoihin. Uusia tuttavuuksia reaalielämässä hankittaessa pitäisi olla sulava supliikki, jollaista tuskin on jos on vähän ihmisten kanssa tekemisissä. Vielä kun suhdeverkoston puuttuminen vaikeuttaa todella paljon ihmisiin tutustumista, koska mieluummin ihmiset tutustuvat ystäviensä tuttutuhin kuin yksinäiseen. Sosiaalinen ihminen kyllä pystyy tutustumaan yksinäisenäkin uudella paikkakunnalla ihmisiin, mutta vähemmän sosiaalisen tilanne on yksinäisenä todella vaikea.
Yksinäisen miehen taitaa olla aika vaikeaa päätyä tilanteeseen jossa seurustelun esteeksi yksinäisyys muodostuisi, koska sen verran vaikeaa on päästä edes juttelemaan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa muuten kuin täysin arkisissa tilanteissa. Yksinäisillä naisilla ei vastaavanlaista ongelmaa ole, koska jonkinlaisia miestuttavuuksia on reaalielämässä tarjolla tai vähintäänkin saa netti-ilmoituksiinsa vastauksia aivan toisella tapaa kuin miehet. Ystävien hankinta on varmaankin yksinäiselle naiselle lähes yhtä vaikeaa kuin miehille, mutta aika harvaa miestä taitaa naisen yksinäisyys haitata seurustelutilanteessa. Ei kaikkia naisiakaan, mutta kun yleensä nainen voi valita joko yksinäisen miehen tai ystäviä omaavan miehen väliltä, jolloin lopputuloksen arvaa... Ainakin kaikki yksinäisyyspalstalla kanssani kirjoitelleet ovat jostain löytäneet miesseuraa yllättävän nopeasti. Joidenkin käyttäytyminen on jopa muuttunut, kun seuraa löytääkseen/löydyttyä ovat esimerkiksi lisänneet alkoholin käyttöä, vaikka mulle ovat väittäneet olevansa lähes raittiita.
Mä olen taas huomannut, että miehet kiinnostuvat yksin liikkuvasta naisesta ihan eri tavalla kuin kanalaumasta. Arvostavat sitä, että matkustan ja liikun yksin. Joskus toki kyselevät että eikö sinulla todella ole matkaseuraa. Mutta enemmän miehiä itsenäinen ja yksin liikkuva nainen kiinnostaa kuin lauma akkoja hihittelemässä. Mua, yksin olevaa naista kun uskaltaa lähestyä ja tulla juttusille eri tavalla kuin laumasieluja.
Tämä on aivan totta. Itsekkin miehenä täytyy myöntää, että yksinään olevaa naista on huomattavasti helpompi lähestyä, kun useamman naisen laumassa olevaa naista. "Akkalauma" on ehkä jotenkin pelottava joillekin miehille, ja yksinäiselle naiselle on helpompi jutella ja pääsee paremmin tutustumaan, kun eivät tämän kaverit ole vieressä hihittämässä koko ajan.
Olen täysin samaa mieltä. Ja kun nainen liikkuu yksin niin hänellä ei ole sitä suojaa tai sitä ryhmässä esiin tulevaa julkikuvaa itsestään päällä, hän on enemmän oma itsensä, mikä tekee (minun näkökannastani) naisesta helpommin lähestyttävän. Mutta, jos mies liikkuu yksin niin yksikään nainen ei lähesty miestä, mutta kun miehellä on seuruetta hieman ympärillä niin nainen helpommin yrittää, koska voi käydä jonkun muunkin kanssa tuuri jos se kohde ei lähdekkään mukaan. Ja kohdehan lähtee herkemmin mukaan kun on kilpailijoita ympärillä. Nämä eivät tietänkään päde enää varttuneemmassa väestössä.
Ihmiset tuntuvat vaistoavan yksinäisyyden. Useat uudet tuttavuudet ovat suoraan kysyneet, olenko yksinäinen. Kun olen asian myöntänyt, sillä on ollut korkeintaan karkottava vaikutus. Ainakaan myötätunnosta yhteyttä ei ole toisen taholta pidetty.
Joku on oma-aloitteisesti lupaillut kaikenlaista yhteydenpitoa ja yhteydenottoa, mukaanottamista tilaisuuksiin useaan otteeseen mitään näistä lupauksista kuitenkaan pitämättä. Ja aina nähtäessä lupaillut lisää.
Kai ne sitten pelkää yksinäisiä kuin ruttoa - ettei se vaan takerru! Turha pelko. En ole takertunut, vaikka vähän olen yhteyttä yrittänytkin pitää. Ja tarpeeksi kauan todettuani sen yksipuoliseksi, senkin olen kiltisti lopettanut etten vain tuottaisi ahdistusta "epätoivoisena roikkujana" ja "yksinäisenä takertujana."
Samanlaisia kokemuksia täälläkin. Työttömyys vielä lisää yksinäisyyttä. Miehet kyllä osoittaa kiinnostusta esim. tansseissa, mutta kun tulee ilmi että olen työtön, niin äkkiäpä se kiinnostus lopahtaa ja siirtyvät seuraavan "uhrin" kimppuun.
^ Totta! Ikinä, koskaan ei pidä uusille tuttavuuksille kertoa olevansa työtön, saati yksinäinen. Mieluimmin ei vanhoillekaan, vaan keksiä jotain projektiluonteista, salaista hommaa...
Mä haluan mieluummin ollakkin yksin koska ihmisistä on tullut niin ilkeämielisiä.
Nykyään toisista pahaa puhuvat, jatkuvasti äänessä olevat ovat suosittuja ihmislaatuja ja minä kun olen luullut että ystävällinen ja toisia kuunteleva, muustakin kuin jostain toisesta ihmisestä ilkeästi puhuva ihmislaatu olisi pinnalla. Onneksi eläinystäväni arvostaa näitä viimeksimainittuja ominaisuuksia.
Onko olemassa enää sellaisia ihmisiä, jotka EIVÄT haluaisi hyötyä toisesta? Tuskin, ainakaan mun kohdalle ei ole osunut! Enkä jaksa enää yrittääkään etsiä ystäviä, omapahan on vikanne, kun näin hyvän tyypin dissaatte elämästänne... Hhahahhahhaa