Minua kiinnostaa tietää minkä ikäisiä sukututkimuksen harrastajia tältä foorumulta löytyy?
Sukututkimus taitaa olla vähän jo varttuneemman väen harrastus kun esim. eläkkeelle jäätyä on aikaa paneutua paremmin asioihin.
Itselleni on muodostunut tälläinen käsitys kursseilta ym.
Itse olen 4-kymppinen ja aloitin harrastuksen pari vuotta sitten, tosin aina olen ollut kiinnostunut juuristani ja "vanhoista ajoista".
Sukututkimus taitaa olla vähän jo varttuneemman väen harrastus kun esim. eläkkeelle jäätyä on aikaa paneutua paremmin asioihin.
Itselleni on muodostunut tälläinen käsitys kursseilta ym.
Itse olen 4-kymppinen ja aloitin harrastuksen pari vuotta sitten, tosin aina olen ollut kiinnostunut juuristani ja "vanhoista ajoista".
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja vasta pari vuotta sitten kiinnostuin asiasta kun luin jostain palstalta sukututkimuksesta, En tältä palstalta, en tänne aikaisemmin osannut. Mitään kursseja en käynyt, vain kirjastosta olen lainannut kirjoja. Niiden perusteella hain sukututkimusohjelman PAF. Olen löytänyt sukuani jo yli 1100 henkilöä. Tosin alkuun otin aivan liian laajasti. On se silti mielenkiintoista. Minunkin mummoni siis molemmat juttelivat aina vanhoista ajoista, mutta eihän sitä nuorena niin tarkkaan tullut kuunneltua. Jotain kuitenkin jäi mieleen ja tuttua juttua onkin löytynyt. Minun harrastukseni ei kyllä riitä niin pitkälle, että viitsisin lähteä kirkonkirjoja tutkimaan. Mitä ei netistä löydy, se saa olla. Suurin osa suvustani on Karjalasta kotoisin ja Katiha tietokanta on mielestäni paljon kattavampi kuin Hiski. Isäni puolelta kaikki ovat sieltä Karjalasta, mutta äitini isä ja hänen vanhempansa ovat syntyneet Tuusulassa. Asiaa sotkee se, että niin äitini isä kuin äitini äiti muuttivat nimensä muistaakseni vuonna 1906. Äitini isä muutti sitten Viipuriin ja löysi äitini äidin. Minun isäni ja äitini asuivat sitten Viipurin maalaiskunnassa tavatessaan. Kunpa olisin kuunnellut nuorena tarkemmin, mutta onneksi edes jotain kuuntelin. Enää en voi keneltäkään kysyä, kaikki ovat kuolleet!
Kyllä kannattaisi tarkastaa ne vanhojen muistelukset kirkonkirjoista. Yksikään tarkastamani perimätieto ei ole osoittautunut todenmukaiseksi vaan mielikuvituksen tai huonon muistin tulokseksi.
Täytin just 67 ja sukua olen tutkinut vasta noin 26 vuotta. Kaikki on opeteltu kantapään kautta paitsi maakunta-arkistossa neuvoivat alkuun kirkonkirjojen systeemin. Sukututkimuskurssi olisi auttanut alussa paljon, vaan eihän niitä pienellä paikkakunnalla järjestetä.
Kasassa on noin 42 000 nimeä, mutta suurimmasta osasta ei juuri muuta kuin nimet ja tärkeät päivämäärät. Silloin alussa ei osannut kerätä kaikkea tietoa. Eikä ollut tietokonetta, jonka muistiin sopii paljon ja jossa asiat pysyvät järjestyksessä.
Itse olen vasta aloittanut sukuni tutkimisen. Vuosia asia pyöri mielessä. Viime syksynä sitten lähdin kurssille,onneksi,sillä oli todella työn takana löytää isoisäni-isä. Ilman auttavaista kurssin vetäjää en olisi varmaankaan päässyt alkua pidemmälle. Meillä ei "mummot" ja "papat" koskaan kertoneet suvustani. Nyt olen löytänyt useita kymmeniä sukulaisia (sukuni on pieni) ja elossa olevia sukulaisia on myös löytynyt.
Tähän saakka olen haukotellen ihmetellyt koko sukututkimustouhua- Aattelin, että mitäs hyötyä siitä on tietää, ketkä kaikki ovat pikkupikkupikkupikku....-serkkuja tai muita kaukaisia sukulaisia. Mutta nyt kun kolmen isovanhemman suvuista on jo tutkimuksia olemassa, olen itsekkin alkanut vähän tutkiskella loppuja suuntia. Ja näyttää siltä, että vanhojen kirkonkirjojen tutkiminen onkin koukuttavaa touhua jota voi aika pitkälle tehdä kotonakin. Kyllä se ainakin sudokujen täyttelyn voittaa. Samalla valkenee asioita historiastakin.
Tämä on sellaista myyräntyötä johon jää helposti koukkuun : )
Onko kenelläkään tullut vastaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa, aatelista tai muuten merkittävää tai erikoista henkilöä matkalla vuosisatojen halki?
Itse en vielä ole törmännyt mihinkään erikoisempaan.
Ainoastaan eräs nainen isäni puolelta 1800-luvun lopulla on saanut mainemerkinnät rippikirjoihin (ilmeisesti aviottomasta lapsesta).
On se hurjaa miten kaikki on jo pelkästään sadan vuoden aikana mennyt eteenpäin; teknologia, terveydenhuolto ja asenteet ja ajatusmaailma!
Olisiko kysymäsi tavallisuudesta poikkeava vaikkapa vajaat 10 v sitten teloitettu massamurhaaja Aileen Wuornos? Hänen isoisänsä Lauri oli minun neljäs serkkuni.
Tai 1500-luvun alussa Turussa vaikuttanut pormestari Hans Platz?
Tai Iin ensimmäinen pappi Laurentius Mathiae Raumannus, jostakin 1500-luvulta?
Muita etäsukulaisia, vaan ei esivanhempia kolme Suomen presidenttiä, Sakari Topelius ym. Nämä tosin niin kaukaa, että enemmän taitaa olla ainakin Pohjois-Suomessa niitä, joille kaikki nämä ovat sukua kuin niitä joille eivät ole.
Kerran jo luulin olevani Jaakko Ilkan sukua, mutta pieleen meni. Toisen kerran luulin jo päässeeni kuninkaan metsästäjä Sormusen perilliseksi, mutta sekin meni pieleen, kun talo olikin myyty vieraalle.
No, Sormusesta kuitenkin on suku lähtenyt, ja sinne muuttivat esi-isä ja -äiti Kihniöltä Rasista, joten napataloosta ollaan silti. Sekin on hyvä asia, jos edes pääsee kauas n. 1600-1700-luvun vaihteeseen. Älä lannistu, suku elää kaikella lailla.
Sitten koinkin suurimman yllätyksen, kun olenkin tuota suurta Petter Hellströmin (kotoisin Tansakanmaalta) sukua joka puolelta, mun äitini kaksi miestä ovat molemmat olleet samasta suvusta, mutta eri haaroista, jurvalaasia kun olivat molemmat.
Olen sisarpuoltenikin kanssa todella sukua myös isäni kautta. Tämähän vain kiinnitti meidän sukua yhteen enemmänkin. Tästä oli sekin hyvä puoli, että sukukirjat sai ostaa eikä itse tutkia ja tehdä. ;o)
Historia harrastuksena ja siten myös sukututkimus
Itse olen harrastanut noin kymmenisen vuotta, eli ajoissa on aloitettu. Alussa kirjasin vain ylös asioita joita vanhempani ja muut sukulaiset muistavat, mutta viimeiset viisi vuotta olen juoksennellut eri virastoissa ja käynyt läpi netin tarjoamia tietoja.
Voin sanoa että taidan olla sitä nuorinta poppoota mitä olen missään kokouksissa, kursseilla tai arkistoissa nähnyt. Muutama nuori on näkynyt, mutta pääasiassa taisin itse olla se ihmetyksen kohde. Hyvin kuitenkin on aina otettu kaikkialla vastaan. Plus olen pystynyt nuorena itse keskustelemaan asioista jopa isoisoäitini kanssa, joten olen saanut ensikäden muistikuvia asioista.
Historia on aina kiinnostanut, ja kaikki alkoi koulutehtävästä yläasteella, jossa meidän piti tehdä sukupuu äidinkielen tehtävänä... taitaa olla tehtävä vieläkin kesken
... olisin itsekin silloin nuorempana ymmärtänyt kysellä ja kirjata ylös isovanhemmilta ja sukulaisilta tietoja ja tarinoita, nyt se on melkein myöhäistä - kaikki ovat jo poistuneet sinne jonnekin tuntemattomaan.
Äidin kaikki vanhat valokuvat olen saanut työstettyä siihen malliin että melkeinpä kaikki kuvissa esiintyvät henkilöt ovat tunnistettu ja nimet ja muut mahdolliset tiedot kirjattu ylös.
Isäni puolelta on jonkin verran tunnistamattomia kuvia ja siltä vaikuttaa että tulee jäämään arvoitukseksi keitä kuvissa on, mikä harmittaa ihan suunnattomasti.
Kannattaa kerätä tietoja vanhoista valokuvista ja niiden henkilöistä mahdollisimman nopeasti sillä kuviin liittyvä elossa oleva henkilö voi äkkiä ollakin poissa ja arvokas tieto hänen mukanaan.
Tämän olen itse saanut karvaasti kokea.
Olen harrastanut kymmenisen vuotta eikä loppua näy. Olen innostunut käymään myös sukukokouksissa, joissa tapaan sukuni nuoria ja vanhoja. Moni valokuva on saanut nimet näissä tapaamisissa.
Kursseilta olen saanut paljon tietoa ja kannustusta välillä turhauttavaankin etsimiseen. Onneksi välillä voin keskittyä toisiin sukuihin ja palata taas uusin voimin ratkomaan pulmia. Minulla on sekä luterilaisia että ortodoksisia sukujuuria. Kummassakin on omat konstinsa. :)
40
Harrastanut sukututkimusta 9v 1kk 15 päivää ja n. 3 tuntia.
Noin suuurinpiirtein.
Ohjelmassa on yli 30tuhatta nimeä, omia verisukulaisia viis ja puol tuhatta.
Vanhin sukulaine on 1400-luvun alusta, sitä vanhempia tietoja en omista esivanhemmista ole löytänyt, noh toikin on jo ihan hyvin.
Tätä käyttelen, Suomenkielinen:
http://www.legacysuomi.com/
Tilausosoite:
http://www.legacyfamilytreestore.com/SearchResults.asp?Cat=1&Click=1192
Ihan kiva harrastus.
.
40 ..
moni aloittaa vasta myöhemmin.
herra 47
Niinpä, miten vanha tutkija? Olin juuri ylittänyt 40, kun aloitin. Nyt olen liki 70 ja tehnyt kirjan ja ostanut monta. Tutkiminen jatkuu edelleen, koska tästä ei taida päästä eroon kuin vasta haudassa...
56v. ja harrastanut 26v., josta nyt viimeiset 10v yhteenmenoon sitä ennen oli melkein 10v. tauko henkilökohtaisista syistä.
Tämä on minulle ainakin ihan mahdoton harrastus, olen jäänyt pahasti koukkuun. Melkeinpä varmaan kohta alan ymmärtää alkoholistejakin.
Vielä kun oppisi kunnolla lukemaan, niin kaikki olisi helpompaa. Olen nyt n. 16v. opetellut tätä lukemista, mutta ei se tahdo sujua, joten ymmärrän oikein hyvin jos joku ei oppinut vaikka 1700 luvulla lukemaan
Antoisia tutkimuksia vaan kaikille ja
47 v. ja harrastanut noin 30 v.
Eihän näistä asioista eroonkaan pääse kun on kerran aloittanut. Mutta ei se haittaa.
olen tällä hetkellä 21 v. mutta olen aloittanut sukututkimuksen jo n. 17 vuotiaana
Olen 23-vuotias ja pian vuoden on passiivisesti harrastettu :)
Pienimuotoinen sukututkimus alkoi 11-vuotiaana lähinnäkin perimätiedon kirjoittamisena ylös, kiinnostus alkoi sitäki aikaisemmin. 15-vuotiaana harrastus lähti kunnolla käyntiin virkatodistusten tilaamisesta rippikirjojen tutkimukseen ja kaikkea siltä väliltä. Nytten 20-vuotiaana aloitan yliopistolla historian opinnot sukututkimuksen innoituksen pohjalta ja harrastus jatkuu edelleen aktiivisena.