Varoitus, ei sisällä mitään erikoista, kirjoittamisen oikeuttavaa koukkua.
Aloitin tupakoinnin kai joskus 13-14 vuotiaana. Kaveripiirin imagoon kuului polttaminen ja se oli hyväksi sen ympäristön sosiaalisissa peleissä menestymiselle. Se oli yhteinen harrastus. Kun olin väkisin vedellyt savuja niin että jäin koukkuun, riippuvuus oli yllättävän voimakas.
Polttelin ehkä askin parissa päivässä armeijaan asti. Intissä tietysti tuli poltettua enemmän ja virisi halu päästä eroon tupakasta. Yliopistossa tupakointi oli jo 90-luvun alussa melkoisen out, välitunteja ei ollut, eikä tupakointikavereita. Päätin kokeilla lopettamista nikotiinipurkalla. Olin joitakin kuukausia kokonaan ilman ja sen jälkeen oikeastaan vain alkoholin kanssa poltin. Muuten ei kovasti haluttanutkaan. Joskus tuli savut vedettyä selvinpäin, eikä ikinä huonolta maistunut. Silti ihmettelin kuinka joskus aamusavut pystyivätkin olemaan niin tärkeät.
Huomasin selvästi kuinka riippuvuus vahvistuu polttelun myötä. Pari tupakkia ja taas sain hieman ponnistella kieltäytyäkseni savuista. Kaljottelun ohella poltin aika paljonkin, se ei tuntunut aiheuttavan samanlaista riippuvuusefektiä.
Viime syksynä tuli henkilökohtaisessa elämässäni kriisi ja sen varjolla aloin polttelemaan 1, 2 jopa 3 savuketta päivässä. Tupakointi oli sellainen meditatiivinen hetki työpäivän lomassa. Uskottelin itselleni, että pystyn ajattelemaan asioita paremmin tupakkatauolla. Huomaan, että riippuvuus on kasvanut, mutta se ei ole ollenkaan niin vahva, kuin piintyneillä tupakoijilla. Toisaalta on varmaan totta, että en minä ole ikinä päässyt kokonaan eroon tupakasta. Ehkä en ikinä pääsekään. Jos/kun saan halun ja motivaation lopettamiselle luulen, että onnistun taas rajoittamaan polttelun vain oluttuopposen ääreen.
Kun pyrin eroon tupakasta, minulle tehokas keino on mielikuvaharjoittelu: liitän mielessäni tupakointiin negatiivisia asioita, riisun sen glamourista ja tupakkateollisuuden antamasta imagosta. Tupakoimattomuutta ajattelen kaikin positiivisin mielikuvin.
No, nyt lähden kuitenkin polttamaan toisen pävän savukeannoksesta :)
Aloitin tupakoinnin kai joskus 13-14 vuotiaana. Kaveripiirin imagoon kuului polttaminen ja se oli hyväksi sen ympäristön sosiaalisissa peleissä menestymiselle. Se oli yhteinen harrastus. Kun olin väkisin vedellyt savuja niin että jäin koukkuun, riippuvuus oli yllättävän voimakas.
Polttelin ehkä askin parissa päivässä armeijaan asti. Intissä tietysti tuli poltettua enemmän ja virisi halu päästä eroon tupakasta. Yliopistossa tupakointi oli jo 90-luvun alussa melkoisen out, välitunteja ei ollut, eikä tupakointikavereita. Päätin kokeilla lopettamista nikotiinipurkalla. Olin joitakin kuukausia kokonaan ilman ja sen jälkeen oikeastaan vain alkoholin kanssa poltin. Muuten ei kovasti haluttanutkaan. Joskus tuli savut vedettyä selvinpäin, eikä ikinä huonolta maistunut. Silti ihmettelin kuinka joskus aamusavut pystyivätkin olemaan niin tärkeät.
Huomasin selvästi kuinka riippuvuus vahvistuu polttelun myötä. Pari tupakkia ja taas sain hieman ponnistella kieltäytyäkseni savuista. Kaljottelun ohella poltin aika paljonkin, se ei tuntunut aiheuttavan samanlaista riippuvuusefektiä.
Viime syksynä tuli henkilökohtaisessa elämässäni kriisi ja sen varjolla aloin polttelemaan 1, 2 jopa 3 savuketta päivässä. Tupakointi oli sellainen meditatiivinen hetki työpäivän lomassa. Uskottelin itselleni, että pystyn ajattelemaan asioita paremmin tupakkatauolla. Huomaan, että riippuvuus on kasvanut, mutta se ei ole ollenkaan niin vahva, kuin piintyneillä tupakoijilla. Toisaalta on varmaan totta, että en minä ole ikinä päässyt kokonaan eroon tupakasta. Ehkä en ikinä pääsekään. Jos/kun saan halun ja motivaation lopettamiselle luulen, että onnistun taas rajoittamaan polttelun vain oluttuopposen ääreen.
Kun pyrin eroon tupakasta, minulle tehokas keino on mielikuvaharjoittelu: liitän mielessäni tupakointiin negatiivisia asioita, riisun sen glamourista ja tupakkateollisuuden antamasta imagosta. Tupakoimattomuutta ajattelen kaikin positiivisin mielikuvin.
No, nyt lähden kuitenkin polttamaan toisen pävän savukeannoksesta :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.