Minut leikattiin toissapäivänä, ja ajattelin että varmasti moni miettii leikkausta vaihtoehtona, joten laitanpa tänne omia kokemuksiani tähän mennessä.
Menin keskiviikkoaamuna 7.00 päiväkirurgiaan k-s keskussairaalaan, ja heti 7.30 olinkin jo leikkaussalissa. Tätä ennen kävin pienen haastattelun lääkärin kanssa, ja haastattelun aikana sain panadolia ja diapamia pieneen hermostuneisuuteen.
Leikkaussalissa asetuin pöydälle makaamaan, lääkkeet rauhoittivat tähän mennessä oikein mukavasti, eikä enää jännittänyt nukutus yhtään. Vasempaan käteeni asetettiin kanyyli, ja kasvoilleni asetettiin ilmeisesti happea antava "naamari". Viimeinen muistikuvani on kun anestesialääkäri toivotti hyviä unia, johon vastasin että "joo morjens..." ja *pim* olin unessa.
Heräsin heräämössä muutamaa tuntia myöhemmin aika sekaisin lääkkeistä, ei niin että se minua olisi haitannut. Kipuja ei ollut lainkaan vielä tässä vaiheessa. Puolentunnin sisään pääni alkoi pikkuhiljaa selvitä, ja minut siirrettiin osastolle jatkohoitoon. Sain aika kovia lääkkeitä, jotka väsyttivät aikalailla, joten ensimmäiset tunnit menivät leikkauksen jälkeen nukkuessa. Aina jos kipuja ilmeni sain lisää lääkkeitä pyynnöstä. Ensimmäinen päivä menee leikkauksen jälkeen lääkepöllyssä ja nukkuessa, ei pahempia kipuja, mutta pieniä tuntemuksia mahassa on koska ei osaa vielä varoa ponnistelua.
Toisena päivänä sain jo syödä nestemäisiä ruokia, ja juoda vaikka kahvia. Itse valitsin kuitenkin teen, koska ajatus hellästä, vastaleikatusta mahalaukusta kahvista ei ole kovin houkutteleva. Tänä päivänä kiputuntemuksia alkoi tulla enemmänkin, mutta ei kovia kipuja muualla kuin selässä, koska edellisen päivän ja yön makasin samassa asennossa selällään. Selällään olo ei siis enää ollut pelkästään tylsää, se sattui enemmän kuin leikkaushaavoihin. Sain tähän jonkinlaista opiaattia lääkkeeksi, ja tämän takia en saanut poistua sairaalasta seuraavan 6 tunnin aikana.
Tämän jälkeen minut kuitenkin jo kotiutettiin. Automatka on aika kivulias mikäli ei ole valmistautunut lääkkeillä tähän, mutta ei mitään sietämätöntä ainakaan minun tapauksessani ole vielä tullut vastaan. Makuulle meno ja ylösnousu on hieman työlästä ja saattaa sattua vähän, mutta mitä enemmän sitä pelkää sen enemmän se sattuu. Illalla piti käydä suihkussa huuhtelemassa leikkaushaavoja hieman, ja vaihtaa niiden päälle uudet teipit.
Kaiken kaikkiaan tähän mennessä kaikki on mennyt yllättävän hyvin. Syön särkyyn Pamol F 500mg, koska se sulaa suussa, ja menee täten helposti alas mahaan asti. Syön myös Meloxicam 15mg, 1 tabletin päivässä. Kumpikaan ei ole kolmiolääke. Meloxicam on pieni tabletti, mutta itse puraisen muutaman kerran pienemmäksi sitä ennenkuin nielaisen, koska muuten se ei välttämättä mahdu mahaan asti.
Ruoka on nestemäistä ja aika tylsää syötävää jos tykkää makkaroista ja hampurilaisista ja oluesta kuten minä, mutta vaihtoehtoja ei ole.
Toivottavasti tästä oli jotain apua jollekin. Kysymyksiä saa esittää, olenhan itsekin vasta kolmatta päivää toipumassa leikkauksesta, joten yllätyksiä saattaa vielä tulla myöhemminkin. 4 viikkoa pitää olla ponnistelematta ja sairaslomalla, eli toipumisaika on vielä pitkä.
Menin keskiviikkoaamuna 7.00 päiväkirurgiaan k-s keskussairaalaan, ja heti 7.30 olinkin jo leikkaussalissa. Tätä ennen kävin pienen haastattelun lääkärin kanssa, ja haastattelun aikana sain panadolia ja diapamia pieneen hermostuneisuuteen.
Leikkaussalissa asetuin pöydälle makaamaan, lääkkeet rauhoittivat tähän mennessä oikein mukavasti, eikä enää jännittänyt nukutus yhtään. Vasempaan käteeni asetettiin kanyyli, ja kasvoilleni asetettiin ilmeisesti happea antava "naamari". Viimeinen muistikuvani on kun anestesialääkäri toivotti hyviä unia, johon vastasin että "joo morjens..." ja *pim* olin unessa.
Heräsin heräämössä muutamaa tuntia myöhemmin aika sekaisin lääkkeistä, ei niin että se minua olisi haitannut. Kipuja ei ollut lainkaan vielä tässä vaiheessa. Puolentunnin sisään pääni alkoi pikkuhiljaa selvitä, ja minut siirrettiin osastolle jatkohoitoon. Sain aika kovia lääkkeitä, jotka väsyttivät aikalailla, joten ensimmäiset tunnit menivät leikkauksen jälkeen nukkuessa. Aina jos kipuja ilmeni sain lisää lääkkeitä pyynnöstä. Ensimmäinen päivä menee leikkauksen jälkeen lääkepöllyssä ja nukkuessa, ei pahempia kipuja, mutta pieniä tuntemuksia mahassa on koska ei osaa vielä varoa ponnistelua.
Toisena päivänä sain jo syödä nestemäisiä ruokia, ja juoda vaikka kahvia. Itse valitsin kuitenkin teen, koska ajatus hellästä, vastaleikatusta mahalaukusta kahvista ei ole kovin houkutteleva. Tänä päivänä kiputuntemuksia alkoi tulla enemmänkin, mutta ei kovia kipuja muualla kuin selässä, koska edellisen päivän ja yön makasin samassa asennossa selällään. Selällään olo ei siis enää ollut pelkästään tylsää, se sattui enemmän kuin leikkaushaavoihin. Sain tähän jonkinlaista opiaattia lääkkeeksi, ja tämän takia en saanut poistua sairaalasta seuraavan 6 tunnin aikana.
Tämän jälkeen minut kuitenkin jo kotiutettiin. Automatka on aika kivulias mikäli ei ole valmistautunut lääkkeillä tähän, mutta ei mitään sietämätöntä ainakaan minun tapauksessani ole vielä tullut vastaan. Makuulle meno ja ylösnousu on hieman työlästä ja saattaa sattua vähän, mutta mitä enemmän sitä pelkää sen enemmän se sattuu. Illalla piti käydä suihkussa huuhtelemassa leikkaushaavoja hieman, ja vaihtaa niiden päälle uudet teipit.
Kaiken kaikkiaan tähän mennessä kaikki on mennyt yllättävän hyvin. Syön särkyyn Pamol F 500mg, koska se sulaa suussa, ja menee täten helposti alas mahaan asti. Syön myös Meloxicam 15mg, 1 tabletin päivässä. Kumpikaan ei ole kolmiolääke. Meloxicam on pieni tabletti, mutta itse puraisen muutaman kerran pienemmäksi sitä ennenkuin nielaisen, koska muuten se ei välttämättä mahdu mahaan asti.
Ruoka on nestemäistä ja aika tylsää syötävää jos tykkää makkaroista ja hampurilaisista ja oluesta kuten minä, mutta vaihtoehtoja ei ole.
Toivottavasti tästä oli jotain apua jollekin. Kysymyksiä saa esittää, olenhan itsekin vasta kolmatta päivää toipumassa leikkauksesta, joten yllätyksiä saattaa vielä tulla myöhemminkin. 4 viikkoa pitää olla ponnistelematta ja sairaslomalla, eli toipumisaika on vielä pitkä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eli päivä 5 toipumista edessä. Viime yö oli helpoin yö nukkua kipujen puolesta, eipä paljon enää satu, vähän asentoa vielä joutuu sänkyyn mennessä hakemaan. Aamulla ei tarvi turruttaa enää itteänsä lääkkeillä että pystyy elämään, vaan melko normi touhua tämä jo on olosuhteisiin nähden.
Pahin vaiva tässä vaiheessa on, kun lopetin tupakoinnin, ni yskittää pirusti, mutta kun ei sais oikein yskiä. Se luo painetta pallealle ja sattuu pirusti. Eli pakkasilla ei kannata ulos mennä heti leikkauksen jälkeen, koska sisälle tullessa varmasti vähän yskittää, ja yskimistä on tosi vaikea estää mitenkään.
Painoa on lähtenyt 2 päivässä 2 kiloa, ehkä johtuen elämäntavoista ennen leikkausta verraten nykyiseen ruuan ja juoman määrään. Vuoallista makaronilaatikkoa päivässä ei voi verrata muutamaan kuppiin pussikeittoa päivässä. Ihan hyvä näin.
Voimia vaan kaikille toipuville tai leikkausta odottaville. Aika iisi nakki se on, paria ekaa päivää lukuun ottamatta, mutta ne menee nopeesti nukkuessa ja lääkepöllyssä. Ja sairaalasta ei tarvi lähteä jos tuntuu siltä.
Kiitos paljon viestistäsi!
Itselläni harkitaan tuota leikkausta ja pelottaa ja ahdistaa ihan mielettömästi.
Kiva siis kuulla, että sinulla meni noin hyvin :)
Sen verran vielä lisään näin reilun kuukauden jälkeen leikkauksesta että kiinteää ruokaa voin jo syödä, eli hampurilaiset ja makkarat maistuu taas.
Ainoa haitta on enää pieni takertumisen tunne niellessä. Monesti joutuu oksentamaan ulos ruoan jos on nielaissut liian ison palan, koska se tuntuu aika mielettömän tuskaiselta kun se ei mene alas.
Leikkauksen jälkeen siis kaikki mikä on vielä ruokatorvessa tulee oksentamalla ylös, mutta mahaan asti menneet ei enää tule vaikka miten yrittää. Kokeilin kerran - ei tippaakaan tullut ylös.
Tupakointi jäi pois kokonaan ja elämä on mallillaan. Tässä vaiheessa toipuminen on jo ohi ja tavallista elämää saa ja pitää elää.
Moi!
Tässä vielä yksi kertomus refluksi leikkauksesta.
Minut mies -69 leikattiin 2009 lokakuussa, ja kaikki meni kuten suurimmalla osaa.
Eli ihan hyvin, kipeä olin usean viikon, ja vellit tulivat tutuksi.
Nyt kun leikkauskesta on jo reilut 1,5 vuotta, niin edelleen käy välillä niin että joutuu oksentamaan ruokatorven tyhjäksi, jos liian hätäisesti ja huonosti pureskellen on mennyt nielaisemaan esim. ranskan perunoita...
Ja yhden mahataudin jo kärsineenä, voin sanoa että se oli todellinen kärsimys näytelmä. Oksetti ihan törkeesti mutta mahasta ei tullut yhtään mitään ylös.
Olo helpotti vasta kun peräpää alkoi "puhua".
Kyllä siinä tuli tuskanhiki, kun punnersi vessassa laattaa, joka ei lennä..
Eli suosittelen vahvasti leikattuja,jatkossa välttämään, ruokaa josta voi saada ruokamyrkytyksen, tai mahataudin. Ja baarissa kannattaa jättää pari viimeistä annosta ottamatta, niin ei tarvitse yrittää turhaan puhua isoon luuriin vessassa...
Mutta muuten olen ollut hyvin tyytyväinen tulokseen, ei enää närästä..
Itselläni oli ruokatorvi tulehtunut aina kun sinne kurkistettiin, joka sekin on aika karua hommaa, samaten kun mahahappojen PH mittaus, pitää kantaa 24h laitetta joka rekisteröi kaiken mitä mahassa tapahtuu, kun koitat elää normaalin vuorokauden.
Nyt sittten leikattiin vielä reilu 2 viikoa sitten nielurisat, jotka luultavasti hajosivat tässä usean vuoden närästys kierteessä.
Mutta se onkin jo toinen tarina...eikä niin mukava sekään.
Toivottavasti tästä oli hieman apuja niille jotka painivat näiden ongelmien kanssa...