Äitilleni on pikkuhiljaa selvinnyt "syömishäiriöni" tai hän luulee sen olevan tai haluaa sen uskovan olevan vain ruuan kanssa pelleilya / vähän syömistä. Ahdistuksesta ja itseinhosta ja muusta hänellä ei ole mitään tietoa. Olen salannut tämän kaiken kahden vuoden ajan..
NYT kuitenkin kun hän on jotenkin tietoinen ja on alkanut itse puhumaan laihdutuksesta ja siitä kuinka hänen täytyy saada kiloja karisemaan..
"nyt kun aloitan uudessa työpaikassa alkaa pyöräillessä karisemaan kaikki kiloni".. tai välillä kun olen laittanut hänelle ruokaa "en voi ottaa lisää, täytyy pitää vyötärönlinjat kurissa!"
EIKÖ hän vain ajattele mitä sanoo? Vai kuuluisiko minun vain jättää huomioimatta kaikki?
KELLAAN MUULL SAMANLAISTA?
NYT kuitenkin kun hän on jotenkin tietoinen ja on alkanut itse puhumaan laihdutuksesta ja siitä kuinka hänen täytyy saada kiloja karisemaan..
"nyt kun aloitan uudessa työpaikassa alkaa pyöräillessä karisemaan kaikki kiloni".. tai välillä kun olen laittanut hänelle ruokaa "en voi ottaa lisää, täytyy pitää vyötärönlinjat kurissa!"
EIKÖ hän vain ajattele mitä sanoo? Vai kuuluisiko minun vain jättää huomioimatta kaikki?
KELLAAN MUULL SAMANLAISTA?
Vastaukset 5
Vanhimmat
miten äitisi voisi tukea sinua - mitä toivot hänen ja muidenkin tekevän tai sanovan ?
Pikaista toipumista sinulle !
No toi kuulostaa siltä, että sun äitis kilpailee sun kanssa. Teil noi äidin ja tyttären roolit hieman sekaisin. Eli viestintä ei ole toiminut enään pitkään aikaan, joten sulle on sitten kehittynyt toi tapa viestittää ruuan/ruokailun/kehon välityksellä. Äitis elää uutta murrosikää nyt kun sä alat aikuistua. Yritä olla taantumatta, ei kannata edes oman äitinsä takia olla kasvamatta aikuiseksi. Kun sä kasvat aikuiseksi, niin äitisi pitää hyväksyä se että on jo keski-ikäinen ja vanheneva nainen.
Tää oli yks näkökulma, voi tietty olla vähän tai paljon muutakin.
Yks syömishäiriöiden yleistymisen syy on varmaan just nää Stoccan nuorisovaate osastolla ostoksilla olevat "siskokset" äiti 45w ja tytär 17w, parhaat kaverit ostaa samanlaiset vaatteetkin. yök.
Hmm.. haluaisin äitini ehkä mielummin kannustavan syömään terveellisesti ja jättämättä MINUN kuulleni sanomatta hänen omista laihdutus ideoistaan/suunnitelmistaan!
Koska kyllähän aikuiset laihduttavat, äitini on kyllä norm.painonen, mutta kyllä tilaa laihduttaa vähän.
Mutta haluaisin hänen ymmärtävän ettei minun kuulleni olisi kauhean suotavaa puhua laihdutuksesta/ ruokien kalorimääristä, koska tuo vain ruokkii minua jatkamaan laihduttamista :( tai ehkä minussa on vain sitten vikaa..
toiselle kirjoittajalle haluan sano: äitini ei todellakaan ole elämässä mitään nuoruuttaan! vaan on ihan keski ikäinen ja käyttäytyykin niin. hän vain saattaa möläyttää eikä ajattele minua syömishäiriöisenä.. eikä hän varmaan tajua että tämä on minulle todella arka ja rankka paikka :(
Lukeeko sun äitis tätä palstaa? Jos ei, niin kannattas varmaan suoraan sitten puhua? Tietty ehkä muidenkin huomiota saat paremmin täällä?
Varmaan tuntuu pahalta kuulla tuollaista, mutta itselle se on myös tuttua. Oma äitini laihdutti sairastumiseni jälkeen lähes 15 kiloa, mutta me keskustelimme asiasta heti ja siksi ymmärsin itsekin, että tässä on kyseessä terveellinen laihduttaminen (Äidilleni se teki ihan hyvää, hän oli hieman pullea ja kolesteroli oli korkea..). Anoreksia ja laihduttaminen ovat kaksi ERI ASIAA. Normaalit ihmiset voivat laihduttaa, mutta heille ei tule siitä "addiktiota". Nykyään on mahdotonta yrittää olla silmät ja korvat suljettuina laihdutukselta ja terveysintoilulta, mutta sitä pitää oppia kestämään. Ja usein lapsen syömishäiriö vaikuttaa paljon koko perheen arkeen, ainakin minun vanhempani ovat myös alkaneet miettiä tarkemmin mitä syövät ja kuinka paljon. Mutta näen sen oikeastaan ihan positiivisena asiana.
Sinun kannattaa oikeasti puhua äidillesi ja kertoa hänelle että hänen toimintansa ahdistaa, mutta ainakin minulle teki toisaalta hyvää myös nähdä, että laihduttaminen voi tapahtua myös terveellisesti ja kun on laihdutettu, niin sitten jatketaan taas normaalia elämää ja unohdetaan laihduttaminen.