Isä kuoli, ja vuosi sen jälkeen äiti kielsi 14-vuotiasta poikaansa tapaamasta mummua (isän äitiä), tätejä (isän siskoja) ja serkkuja. Äiti on heidät ensin itse loukannut ja suututtanut, mutta he silti jatkaisivat sopuisaa yhteydenpitoa, sillä isä olisi niin toivonut. Poika ei saa nyt tavata edes ikäisiään serkkuja, jotka ovat läheisiä kuin sisarukset.
Serkku lähetti hänelle tekstarin, mutta äiti oli takavarikoinut kännykän ja vastasi siihen, että ei ole aikaa eikä kiinnostusta... yritti huijata serkkua kirjoittamalla sen itse halpamaisesti pojan nimellä. Jokainen tajuaa ettei 14v poika käytä ikäisensä serkun kanssa sellaista naurettavaa tekstarikieltä, että "Kiireisin hiihtolomaterveisin, Juuso" tms.
Tällainen se äiti juuri on, hän ei esim. ymmärrä, että on väärin varastaa lapsensa kännykkä ja lähetellä siitä tämän nimissä viestejä. Hän ajattelee, että äitinä saa tehdä mielivaltaisesti mitä haluaa ja että 14-vuotias on ihan lapsi. Kun äidille tästä huomautettiin, niin tämä suuttui taas lisää. Tämä äiti siis tekee aina jotain väärin tai loukkaa jotakuta ja sitten suuttuu siitä, että siitä huomautetaan. Isä ei ikinä sallinut äidin kyykyttää poikaansa tuolla tavalla.
Me aikuiset pärjäämme tämän asian kanssa, mutta serkut ja poika eivät kestä tilannetta. Kiinnostaisi tietää onko täällä ketään samassa tilanteessa, eli ei saa tavata esimerkiksi isovanhempia vaikka haluaisi? Ja miltä tuntuu ja miten te toimitte tässä tilanteessa?
14-vuotias on mielestäni jo nuori aikuinen, joten tässä ei ole tarkitus toimia holhoavasti vaan olla avuksi.
Serkku lähetti hänelle tekstarin, mutta äiti oli takavarikoinut kännykän ja vastasi siihen, että ei ole aikaa eikä kiinnostusta... yritti huijata serkkua kirjoittamalla sen itse halpamaisesti pojan nimellä. Jokainen tajuaa ettei 14v poika käytä ikäisensä serkun kanssa sellaista naurettavaa tekstarikieltä, että "Kiireisin hiihtolomaterveisin, Juuso" tms.
Tällainen se äiti juuri on, hän ei esim. ymmärrä, että on väärin varastaa lapsensa kännykkä ja lähetellä siitä tämän nimissä viestejä. Hän ajattelee, että äitinä saa tehdä mielivaltaisesti mitä haluaa ja että 14-vuotias on ihan lapsi. Kun äidille tästä huomautettiin, niin tämä suuttui taas lisää. Tämä äiti siis tekee aina jotain väärin tai loukkaa jotakuta ja sitten suuttuu siitä, että siitä huomautetaan. Isä ei ikinä sallinut äidin kyykyttää poikaansa tuolla tavalla.
Me aikuiset pärjäämme tämän asian kanssa, mutta serkut ja poika eivät kestä tilannetta. Kiinnostaisi tietää onko täällä ketään samassa tilanteessa, eli ei saa tavata esimerkiksi isovanhempia vaikka haluaisi? Ja miltä tuntuu ja miten te toimitte tässä tilanteessa?
14-vuotias on mielestäni jo nuori aikuinen, joten tässä ei ole tarkitus toimia holhoavasti vaan olla avuksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.