Ihmissuhteilta siis. Olen ruvennut miettimään että jos ne eivät olekaan muuta kuin sitä että ihmiset viettävät aikaa toistensa seurassa, höpisevät sitä sun tätä ja hakeutuvat toistensa seuraan...
Mä en vaan osaa höpistä niitä näitä kovin lahjakkaasti, ja jotenkin olen epävarma siitä että saako ihmisten seuraan hakeutua jos ei osaa tehdä niin? En tiedä, ymmärrän kyllä että jää toisille jotenkin vieraaksi jos ei jollain keinoilla onnistu kertomaan edes vähän itsestään ja ajatuksistaan.
Mulle hiljaisuus ainakin ryhmissä ollessa vaan on niin luontevaa, ainakin silloin kun ei ota stressiä siitä että pitäisi olla puheliaampi...
Mä en vaan osaa höpistä niitä näitä kovin lahjakkaasti, ja jotenkin olen epävarma siitä että saako ihmisten seuraan hakeutua jos ei osaa tehdä niin? En tiedä, ymmärrän kyllä että jää toisille jotenkin vieraaksi jos ei jollain keinoilla onnistu kertomaan edes vähän itsestään ja ajatuksistaan.
Mulle hiljaisuus ainakin ryhmissä ollessa vaan on niin luontevaa, ainakin silloin kun ei ota stressiä siitä että pitäisi olla puheliaampi...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Että olen "vaativa". Mutta omasta mielestäni en vaadi liikaa: minusta kaikkien pitäisi "vaatia" ihmissuhteiltaan aitoa kohtaamista, kiinnostusta toiseen, pyrkiä ymmärtämään erilaisuutta jne.
Olen yrittänyt hakeutua kaikenkarvaisiin sosiaalisiin juttuihin, etten erakoituisi, mutta ystävyyssuhteiden kannalta todella laihoin tuloksin.
En kertakaikkiaan jaksa höpö-höpö seuraa, akkujen latautumisen sijaan ne vain tyhjenevät entisestään.
Mottoni: Mieluummin edes YKSI kunnollinen ihmiskohtaaminen, kuin tyhjänpäiväistä pulinaa tusinan seurassa.
No niin, mikä sitten on sitä "aitoa kohtaamista"? Se että voivotellaan omia ongelmia tai keskustellaan samaan tyyliin kuin jonkun terapeutin kanssa?
Ehkä kevyemmätkin kontaktit voivat olla aitoja jos ei ole jotenkin vieraantunut...
Ei-yksinäiset ihmiset eivät varmaan ole niin "vailla" jotain toisilta.
Ihmissuhteita on monenlaisia. Suuri osa niistä on juuri tuota, että höpistään sitä sun tätä joidenkin seurassa. Ei siinä mitään lahjakkuutta tarvita.
Haluaisin kaveriksi jonkun, jonka kanssa ei tarvitse yrittää olla yhtään mitään. Ei paineita mistään syvällisistä keskusteluista tai kilpailua kumman elämä on rikkaampaa. Voisi vaan olla oma hiljainen itsensä eikä toinen ihmettelisi siinä miksi tuo on niin outo. En ole mikään sosiaalinen luonne ja tarvitsen paljon omaa tilaa, mutta haluaisin että olis joku jonka kanssa vois sillon tällön viettää aikaa ja jakaa asioita.
Ehkä mä vaan kaipaan ihmissuhdetta joka toimii mun ehdoilla.
Kannattaisi joskus oikeesti kokeilla luoda kontakteja tällä palstalla. Monet täällä sanoo haluavansa aitoa kohtaamista. Täällä monilla on ujoutta, sosiaalisia ongelmia ja ongelmia muillakin elämänalueilla, keskenämme meidän ei tarvis peitellä tai hävetä niitä. Ehkä ymmärrettäisiin toisiamme.
ja jutella. Mutta kun ei ole ketään kenelle soittaa.