psykiatrin puheille pitäs päästä kolmen päivän päästä. Olen odottanut tätä hetkeä todella kauan ja toivon, että saisin nyt vihdoin apua ongelmiini. Ajattelin mennä psykiatrin puheille kännissä, sillä vain sillä tavoin pystyn todella kertomaan miltä minusta tuntuu. En uskaltaisi ikinä selvin päin kertoa kellekään, että haluaisin tappaa itseni tai muuta sellaista. Tämä on viimeinen toivoni. Jos en nyt saa apua niin en jaksa enää. Aion kertoa psykiatrille seuraavat asiat:
Olen tosi yksinäinen, ainut kaverini on alkoholisti. Hän on jäänyt auton alle kännissä, viety sairaalaan viiden promillen humalassa, ollut putkassa, ollut useasti tappeluissa, hukannut lompakon ja kännykän ja avaimet useita kertoja vuoden sisällä, ollut kännissä koulussa, töissä. Ajanut autoa varmaan kolmen promillen humalassa ja ollut muutaman päivän katkaisuhoidossa ja käyttää antabuslääkitystä. Mulla menee opiskelut aivan päin persettä eikä motivaatiotakaan oikeen ole, kun ei ole yliopistolla ketään kavereita keneltä kysyä neuvoa enkä ole edes varma olenko oikealla alalla ollenkaan. Töitä en tule varmasti saamaan, koska olen niin epäsosiaalinen, minulla ei ole aikaisempaa työkokemusta kuin puhelinmyynnistä eikä kukaan tämmöistä masentunutta jätkää palkkaiskaan. Olen lisäksi kärsinyt kroonisista kivuista jo pari vuotta. Selkä kipeytyy lähes kaikesta liikunnasta ja kyynärpäät tulevat tosi kipeiksi salilla käynnistä ja jonglöörauksesta. Armeijassa minulla alkoivat lisäksi penikkavaivat ja penikat kipeytyvät nykyään heti jos juoksen vähääkään. Niimpä olen käyttänyt todella paljon kipulääkkeitä.
Mielialani kuitenkin vaihtelevat todella paljon eli en ole koko ajan täysin masentunut. Välillä minua ahdistaa niin paljon, että voisin tappaa itseni, koska tulevaisuus näyttää niin toivottomalta. Toisinaan minusta tuntuu, että ainut syy miksi elän on se, että en halua tuottaa läheisilleni pahaa mieltä tappamalla itseni. He saattaisivat tuntea syyllisyyttä kuolemastani ja en haluaisi missään nimessä pilata heidän elämäänsä. Monesti itken yksinään vessassa tai omassa huoneessa ja yleensä ahdistus sitten helpottaa. Kuntosali, salibändy ja muu urheilu piristävät oloani huomattavasti, mutta ne taas aiheuttavat hirveästi kiputiloja, joihin ei tunnu olevan mitään järkevää selitystä. Minun pitää siis valita henkisen ahdistuksen ja fyysisen kivun väliltä. Usein valitsen fyysisen kivun ja tästä syystä urheilemiseni on erittäin pakkomielteistä, sillä se on keinoni lievittää henkistä tuskaani. Tästä syystä pelkään sairastumista hirveästi, sillä sairaana en voi urheilla eikä minulla ole silloin oikein mitään elämää.
Juominen taas on ainoa keinoni päästä eroon sosiaalisista peloistani. Tästä syystä juon monesti ennen ahdistavia tilanteita, jotta ne sujuisivat helpommin. Esim. omassa lakitustilaisuudessa, yliopiston ensimmäisenä koulupäivänä, joissakin esitelmissä ja joidenkin sukulasten tai tuttujen vierailuilla olen ollut humalassa ja tilanteet ovat sujuneet näin paljon paremmin, enkä ole nolannut itseäni.
Usein minulla on sellainen tunne, että vanhemmat ja sisaruksenikin häpeävät minua, koska olen niin epäsosiaalinen. Kyllä hekin huomaavat, että en ole kovin puheliasta sorttia ja kyselevät miksen puhunut mitään, kun joku tuttu oli kylässä. Tästä syystä en halua monesti olla edes paikalla, kun joku vieras tulee kylään, sillä en halua, että minua joudutaan häpeämään. Kun joku vieras tulee kylään saatan joko lähteä jonnekin pariksi tunniksi tai sitten sulkeudun vain omaan huoneeseeni ja olen siellä muka niin kuin minulla olisi jotain tärkeää tekemistä eikä minua saisi häiritä ja odottelen kunnes vieras on lähtenyt pois.
Nyt lisäksi minulla on ollut pari kuukautta vaikeita hengitysvaikeuksia. Henkeä ahdistaa joka päivä, enkä tiedä johtuuko tämä henkisestä tilasta vai jostain fyysisestä sairaudesta. Minulla todettiin armeijassa astma, mutta mielestäni aika heppoisin perustein. Tuntuu, että astmalääkkeistä ei ole mitään apua tähän ja pelkään, että syön lääkkeitä ihan turhaan. Itse luulen, että ahdistus johtuu henkisestä tilastani. Toisaalta taas minulla on tosi usein yskää ja muuta flunssan oireita ja viime aikoina kaikki liikunta on tuntunut todella raskaalta, joten näiltä osin tilanteeni voisi viitata johonkin fyysiseen sairauteen.
Minulla on myös monenlaisia pelkotiloja, kuten vakavien sairauksien pelkoa. Esim. tässä tilanteessa pelkään, että minulla olisi keuhkoahtaumatauti, keuhkosyöpä tai sydämen vajaatoiminta tai joku muu vakava tauti. Monesti kun treenaan flunssaisena pelkään hirveästi saavani sydänlihastulehduksen. Monesti pelkään, että minulla on HIV, koska sairastelen niin paljon. Kun minulla ilmestyi penikseen punainen patti, olin aivan varma että minulla on herpes tai joku muu sukupuolitauti. Kun kävin lääkärillä, lääkäri totesi vain että helmiäisnysty, joka on tulehtunut.
Olen tosi yksinäinen, ainut kaverini on alkoholisti. Hän on jäänyt auton alle kännissä, viety sairaalaan viiden promillen humalassa, ollut putkassa, ollut useasti tappeluissa, hukannut lompakon ja kännykän ja avaimet useita kertoja vuoden sisällä, ollut kännissä koulussa, töissä. Ajanut autoa varmaan kolmen promillen humalassa ja ollut muutaman päivän katkaisuhoidossa ja käyttää antabuslääkitystä. Mulla menee opiskelut aivan päin persettä eikä motivaatiotakaan oikeen ole, kun ei ole yliopistolla ketään kavereita keneltä kysyä neuvoa enkä ole edes varma olenko oikealla alalla ollenkaan. Töitä en tule varmasti saamaan, koska olen niin epäsosiaalinen, minulla ei ole aikaisempaa työkokemusta kuin puhelinmyynnistä eikä kukaan tämmöistä masentunutta jätkää palkkaiskaan. Olen lisäksi kärsinyt kroonisista kivuista jo pari vuotta. Selkä kipeytyy lähes kaikesta liikunnasta ja kyynärpäät tulevat tosi kipeiksi salilla käynnistä ja jonglöörauksesta. Armeijassa minulla alkoivat lisäksi penikkavaivat ja penikat kipeytyvät nykyään heti jos juoksen vähääkään. Niimpä olen käyttänyt todella paljon kipulääkkeitä.
Mielialani kuitenkin vaihtelevat todella paljon eli en ole koko ajan täysin masentunut. Välillä minua ahdistaa niin paljon, että voisin tappaa itseni, koska tulevaisuus näyttää niin toivottomalta. Toisinaan minusta tuntuu, että ainut syy miksi elän on se, että en halua tuottaa läheisilleni pahaa mieltä tappamalla itseni. He saattaisivat tuntea syyllisyyttä kuolemastani ja en haluaisi missään nimessä pilata heidän elämäänsä. Monesti itken yksinään vessassa tai omassa huoneessa ja yleensä ahdistus sitten helpottaa. Kuntosali, salibändy ja muu urheilu piristävät oloani huomattavasti, mutta ne taas aiheuttavat hirveästi kiputiloja, joihin ei tunnu olevan mitään järkevää selitystä. Minun pitää siis valita henkisen ahdistuksen ja fyysisen kivun väliltä. Usein valitsen fyysisen kivun ja tästä syystä urheilemiseni on erittäin pakkomielteistä, sillä se on keinoni lievittää henkistä tuskaani. Tästä syystä pelkään sairastumista hirveästi, sillä sairaana en voi urheilla eikä minulla ole silloin oikein mitään elämää.
Juominen taas on ainoa keinoni päästä eroon sosiaalisista peloistani. Tästä syystä juon monesti ennen ahdistavia tilanteita, jotta ne sujuisivat helpommin. Esim. omassa lakitustilaisuudessa, yliopiston ensimmäisenä koulupäivänä, joissakin esitelmissä ja joidenkin sukulasten tai tuttujen vierailuilla olen ollut humalassa ja tilanteet ovat sujuneet näin paljon paremmin, enkä ole nolannut itseäni.
Usein minulla on sellainen tunne, että vanhemmat ja sisaruksenikin häpeävät minua, koska olen niin epäsosiaalinen. Kyllä hekin huomaavat, että en ole kovin puheliasta sorttia ja kyselevät miksen puhunut mitään, kun joku tuttu oli kylässä. Tästä syystä en halua monesti olla edes paikalla, kun joku vieras tulee kylään, sillä en halua, että minua joudutaan häpeämään. Kun joku vieras tulee kylään saatan joko lähteä jonnekin pariksi tunniksi tai sitten sulkeudun vain omaan huoneeseeni ja olen siellä muka niin kuin minulla olisi jotain tärkeää tekemistä eikä minua saisi häiritä ja odottelen kunnes vieras on lähtenyt pois.
Nyt lisäksi minulla on ollut pari kuukautta vaikeita hengitysvaikeuksia. Henkeä ahdistaa joka päivä, enkä tiedä johtuuko tämä henkisestä tilasta vai jostain fyysisestä sairaudesta. Minulla todettiin armeijassa astma, mutta mielestäni aika heppoisin perustein. Tuntuu, että astmalääkkeistä ei ole mitään apua tähän ja pelkään, että syön lääkkeitä ihan turhaan. Itse luulen, että ahdistus johtuu henkisestä tilastani. Toisaalta taas minulla on tosi usein yskää ja muuta flunssan oireita ja viime aikoina kaikki liikunta on tuntunut todella raskaalta, joten näiltä osin tilanteeni voisi viitata johonkin fyysiseen sairauteen.
Minulla on myös monenlaisia pelkotiloja, kuten vakavien sairauksien pelkoa. Esim. tässä tilanteessa pelkään, että minulla olisi keuhkoahtaumatauti, keuhkosyöpä tai sydämen vajaatoiminta tai joku muu vakava tauti. Monesti kun treenaan flunssaisena pelkään hirveästi saavani sydänlihastulehduksen. Monesti pelkään, että minulla on HIV, koska sairastelen niin paljon. Kun minulla ilmestyi penikseen punainen patti, olin aivan varma että minulla on herpes tai joku muu sukupuolitauti. Kun kävin lääkärillä, lääkäri totesi vain että helmiäisnysty, joka on tulehtunut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oli tosi surullista luettavaa :( Harmittaa katsoa kun muilla on vaikeaa, koska minullakin on masennus. Tuntuu että he eivät ota vakavissaan jos olet kännissä? No, se on tietysti oma asiasi miten sinne menet. Hyvin se menee ja paljon tsemppiä ;) Pidän peukut pystyssä.