Kas siinä on pulmani. Olen muuttunut aivan oudoksi ihmiseksi, en tunnista itseäni. Erosin jokin aika sitten narsistisesta miehestä, joka sai minut tuntemaan jatkuvasti itseni huonoksi. Kaikki oli syytäni, hänen ei koskaan. Tapasimme pari päivää sitten, riitelimme, sain kuulla olevani ties mitä kaikkea kamalaa, jonka jälkeen hölmöilin koko loppuillan. Nyt häpeän tunne on taas pinnassa, tunnen että olin syyllinen kaikkeen mitä sinä iltana tapahtui, anon eksältäni anteeksiantoa siitä että loukkasin häntä, ja hän kyllä ottaa tilanteesta kaiken irti. En ole kuullut häneltä anteeksipyyntöä niistä hirveyksistä mitä hän minulle laukoi. Matelen taas hänen edessään, ja siitä kysymys; Kuka minua ohjaa?
En ole tämä ihminen. Olen sairastanut vaikeaa masennusta jo parin vuoden ajan, mutta miksi se ei huoleta minua? Miksi ainoastaan se huolettaa, että saanko eksältäni anteeksi? Tajuan kyllä että fiksuinta olisi lähteä niin kauas kuin pippuri kasvaa, mutta hänellä on minusta ote, jota en saa rikottua. Järkeni sanoo, että siihenhän narsisti pyrkii, mutta jotenkin en osaa toimia toisin. Jatkuvasti syytän itseäni kaikesta, vaikka tiedän sisimmässäni ettei syy ole aina yksin minussa.
Tarvitsen apua. Lääkäristä en ole sitä saanut. Koetan nyt näin kasvottomana sitä täältä. Kiitos kun luit tämän.
Kuka elämääni ohjaa?
3
371
Vastaukset
- Sinä-sinä-sinä
Jos sinä et itse ohjaa omaa elämääsi, niin sitä ei ohjaa kukaan. Unohda narsu ja ota oman elämäsi ohjat omiin käsiisi. Tällaisiin juttuihin lääkäri onkin ehkä väärä apulainen mutta jos tunnet helppiä tarvitsevasi, niin sellaista varmasti löytyy.
Anteeksiantoa sun ei tartte narsulta pyytää eikä anella. Unohda p-a ja jatka, kaikki se, mihin ei kuole, vahvistaa ja vaikka se olisi kuinka klisee, niin se on totta. Elämällä eheytyy. Voimausta ja valaistusta. - Rikkinäinen
Saman olen kokenut minäkin... tai oikeastaan koen parasta aikaa. Vaikka ex-mieheni ei olekaan kanssani enää juurikaan tekemisissä niin hänellä on minusta liian tiukka ote enkä pääse siitä irti. Toisaalta vihaan häntä ja yritän olla onnellinen kun pääsin eroon vaikesta suhteesta, toisaalta rakastan häntä edelleen enkä tiedä mitä tekisin. Ehkä totuin siihen, että olen jonkun ohjattavissa vaikkain hän aina vain mollasi, haukkui ja oli ilkeä. Ehkä sitten se toinen puoli hänessä vetää vieläkin puoleensa. Minä sairastuin myös masennukseen mutta päätin nousta sen yläpuolella ja yritän nyt ponnistaa kohti tulevaisuutta yksin. En aio enää madella exäni edessä. Enää en kenenkään miehen alistettavaksi rupea ja kuka tietää, ehkä jonain päivänä löydän sellaisen joka rakastaa minua sellaisena kuin olen, ilman diktaattorimaista hallintaa. Voimaa ja jaksamista sinulle. Yritä päästä exästä lopullisesti irti. Paistaa se päivä risukasaankin.
- kanalasta
Samoin koettu. Uskomattoman hankala ja pitkä prosessi on ero narsusta. Huono itsetunto jäi siitä suhteesta muistoiksi. Nyt vuosien kuluttua harjoittelen edelleen pitämään itsestäni. Edelleen koen syyllisyyttä, kun teen jotain hauskaa tai esim. olen koneella tähän aikaan.
Mutta olen päättänyt muuttua, päättänyt pitää itsestäni, päättänyt elää elämää, jossa on myös mukavia asioita. Tämä ei ole helppoa. Tämä vaatii harjoittelua. Aivan kuin häkkikanalan kana yrittäisi lentää. Lopulta nousee siivilleen! Niin mekin teemme !
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1148855- 392643
- 1292380
- 221999
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141746- 111550
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151497"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla91427- 141296
- 51227