Kuka elämääni ohjaa?

Jos sinä et itse ohjaa omaa elämääsi, niin sitä ei ohjaa kukaan. Unohda narsu ja ota oman elämäsi ohjat omiin käsiisi. Tällaisiin juttuihin lääkäri onkin ehkä väärä apulainen mutta jos tunnet helppiä tarvitsevasi, niin sellaista varmasti löytyy.

Anteeksiantoa sun ei tartte narsulta pyytää eikä anella. Unohda p-a ja jatka, kaikki se, mihin ei kuole, vahvistaa ja vaikka se olisi kuinka klisee, niin se on totta. Elämällä eheytyy. Voimausta ja valaistusta.

Saman olen kokenut minäkin... tai oikeastaan koen parasta aikaa. Vaikka ex-mieheni ei olekaan kanssani enää juurikaan tekemisissä niin hänellä on minusta liian tiukka ote enkä pääse siitä irti. Toisaalta vihaan häntä ja yritän olla onnellinen kun pääsin eroon vaikesta suhteesta, toisaalta rakastan häntä edelleen enkä tiedä mitä tekisin. Ehkä totuin siihen, että olen jonkun ohjattavissa vaikkain hän aina vain mollasi, haukkui ja oli ilkeä. Ehkä sitten se toinen puoli hänessä vetää vieläkin puoleensa. Minä sairastuin myös masennukseen mutta päätin nousta sen yläpuolella ja yritän nyt ponnistaa kohti tulevaisuutta yksin. En aio enää madella exäni edessä. Enää en kenenkään miehen alistettavaksi rupea ja kuka tietää, ehkä jonain päivänä löydän sellaisen joka rakastaa minua sellaisena kuin olen, ilman diktaattorimaista hallintaa. Voimaa ja jaksamista sinulle. Yritä päästä exästä lopullisesti irti. Paistaa se päivä risukasaankin.

Samoin koettu. Uskomattoman hankala ja pitkä prosessi on ero narsusta. Huono itsetunto jäi siitä suhteesta muistoiksi. Nyt vuosien kuluttua harjoittelen edelleen pitämään itsestäni. Edelleen koen syyllisyyttä, kun teen jotain hauskaa tai esim. olen koneella tähän aikaan.
Mutta olen päättänyt muuttua, päättänyt pitää itsestäni, päättänyt elää elämää, jossa on myös mukavia asioita. Tämä ei ole helppoa. Tämä vaatii harjoittelua. Aivan kuin häkkikanalan kana yrittäisi lentää. Lopulta nousee siivilleen! Niin mekin teemme !