Ensimmäinen lapseni on nyt 4 kk :) ... Kuten varmaan äidit tiedätte, niin vauvelin hoito on työtä 24/7 :) toki hyvin antosaa työtä! Oman ja vauvan hyvinvoinnin kannalta on tietenkin tärkeää, että nukkuu riittävästi, syö hyvin, ulkoilee, liikkuu ja rentoutuu. Pienen vauvan kanssa tätä kaikkea saattaa olla vaikea toteuttaa, koska pikkuinen määrää päivän rytmin. Itselläni on kyllä asiat melko hyvin kun, meidän vauva nukkuu 9-12 tuntia yö unia, joten itsekkin saa ottaa ihan täysimittaiset yöunet, eikä jää univelkaa. Illalla nukahtaa klo 20-21 välillä.. Päiväunia ei suostuta nukkumaan kuin vaunuissa ( tietenkin vain liikkuvissa sellaisissa), joten päivällä saan ulkoiltua samalla kun vauva nukkuu päiväunia ( jos ei ole kauhea pakkanen ;D).. Pääsääntöisesti tulee syötyäkin monipuolisesti.. Ongelmani on se, että minun on nykyään todella vaikea rentoutua, illalla kun saan pojan nukkumaan muutun hetkessä kireäksi kuin viulun kieli, mieheni höpötyksiä en jaksa kuunnella yhtään ja kaikki mitättömät pikkuasiat joilla ei ole varsinaisesti mitään merkitystä alkaavat pinaamaan mieltäni ja aiheuttavat turhaa stressiä ( mm tälläiset asiat, että vaatekaappini näyttää sekaiselta :D) . Tiedän tämä kuullostaa naurettavalta, mutta stressaavista ajatuksista ei pääsä millään eroon :D Onko tämä tuttua kenellekkään muulle ? Ja vinkkejä haluaisin siihen, miten te muut äidit rentoudutte ja ns ''puhdistatte mielenne'' päivän jälkeen :) ?
Heipsan! Vinkkejä kaivataan !
ressipeikko
4216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vietän kyllä säännölisesti (n.kerran viikossa) tyttöjen iltaa ystävieni kanssa ym.. Mutta jostain syystä se on aina sama juttu illalla ennen nukkumaan menoa
Väsyneenä alkaa asiat ärsyttää. Itse pyrin pääsemään nopeasti nukkumaan kun illalla alkaa sotkut ärsyttää. Aamulla kaikki näyttää valosammalta :)
kesti tuota niin kauan, että se arki yksinkertaisesti muuttui sellaiseksi, että "omaa" aikaa oli päivän mittaan enemmän ja pystyi tekemään pois alta noita tekemättömiä juttuja, sitä ennen arki oli tasapainoilua kaaoksessa ja pientä stressiä enemmän tai vähemmän koko ajan. En ainakaan itse löytänyt mitään suurempaa apua kuin se että yritti olla itsellen armollinen ja ajatella, että kyllä tämä kohta helpottaa. Telkkariin en pystynyt keskittymään, enkä kirjoihin, suihku/kylpy parempi. Tyytyväisin olin, kun sain tehtyä ärsyttäviä juttuja alta.
Jep! Tuntuu, että suurinta tuskaa tuottaa mulle se, kun on tottunu elään niin, että kotona on aina tip top paikat, ja vauvan syntymän jälkeen on kaikki ihan hyrskyn myrskyn, ja tavarat jää käsistä sinne sun tänne :D sit ku vauva nukkuu päivällä niin ei tiedä käyttäiskö sen ajan istahtaessa alas vai siivotessa. Nautin siitä kun asunto on siisti ja puhdas, mutta toisaalta on aivan turha siivota aina kun vauva nukkuu, kun juuri kun saat siivottua niin se herää ja siinä ei sitten taas asunnon siisteyttä jäädä ihailemaan ;D.. Mut kaippa tämä samanlaista kaikissa lapsiperheissä :) täytyy vaan vissiin tottua siihen, että aina on asiat enempi ja vähempi kesken :)