Yllättävän vaikeaa tuo ampuminen. Olen nyt aloitellut tutustumista aseisiin. Kivärillä ampuminen ei ole niin yksiselitteinen asia sillä piippu soutaa ja ristikko heiluu. Ammuttaessa lintua kivärillä on maali miehen nyrkin kokoinen ja mahdollisesti oksien takana sekä tietysti vittumaisessa kulmassa. Luoti laskee ja etäisyydet pitäisi osata myös arvioida. Keväämmällä kun lumet sulaa aloitan kiekkoharjoittelua ja haulikuvioihin tutustumisen eri haulikoolla ja etäisyyksillä.
Vaikeaa puuhaa ja paljon eri tekijöitä. Kumma kun aloittelevilta metsästäjiltä tuo ampumaasekoulutus jätetään kovin vähäiselle. Itselle tuntuu kovin viraalta lähteä harjoittelemaan elävällä eläimellä haavakoita kylvämään.
Aika vähän muuten ampumaradalla paukkuu ennen metsästyskautta joten miten muut harjoittelevat ja moniko harjoittelee vasta metsällä ?
Vaikeaa puuhaa ja paljon eri tekijöitä. Kumma kun aloittelevilta metsästäjiltä tuo ampumaasekoulutus jätetään kovin vähäiselle. Itselle tuntuu kovin viraalta lähteä harjoittelemaan elävällä eläimellä haavakoita kylvämään.
Aika vähän muuten ampumaradalla paukkuu ennen metsästyskautta joten miten muut harjoittelevat ja moniko harjoittelee vasta metsällä ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No harva edes aloittaisi jos koulutus kestäisi niin pitkään että todella oppii ampumaan.
Se pakollinen koulutushan on vain alkeiden opetus jonka jälkeen voi (ja pitäisi) aloittaa itsenäinen harjoittelu.
Kun on edes kohtuullisen taidon oppinut, niin kannattaa myös hyödyntää "kylmien laukausten" harjoittelua. Siis pelkkää tähtäämistä ja laukaisua... Se on halvempaa kuin pelkästään oikea ampuminen, ja sitä voi tehdä vaikka kotona joka päivä.
Tietysti myös jonkunverran on hyvä ihan oikeastikkin ampua että huomaa ja oppii tuntemaan omat rajansa eikä tarvitse metsällä turhaan ampua epävarmoista tilanteista ohi tai haavakoiksi.
Hän neuvoi juuri kylmäharjoitelua ja seuraamaan haulikolla ilmasähköjohtoja jakorosti että haulikko ei saa pysähtyä laukaistessa eli jos on paukkukauhua ei osu ikinä.