Kohdun poisto

Vaihdevuosien osiosta voit lukea tuntemukseni
kohdunpoistosta, suosittelen !

mulla tehtiin poisto 2 viikkoa sitten. kaikki sujui hyvin mutta vatsa on edelleen arka ja on välillä reiluakin vuotoa. odottelen kiihkeästi että kaikki olis jo ohi ja pääsis jatkamaan entistä, urheilullista elämää! virtsarakko ei anna periksi yhtään vaan heti pienikin hädän tunne niin heti on pakko päästä pissalle,muuten koskee. uskon kuitenkin että sairausloman loputtua olen kunnossa. päivä kerrallaan!

hyvää kesän alkua sinulle joka mietit kohdun
poistoa. Minulta viikko sitte poistettu kohtu,
munasarjat säästettiin vielä koska halusin niin.
Leikkaukseen pääsin nopeaa, tammikuussa todettiin muutoksia papassa ja nyt jo leikattiin. Olen
kylläkin käynyt yksityisellä lääkärillä jo yli 20v.
joka sattuu olemaan naistentautien ylilääkäri.
Ole vain sitkeä sissi ja vaadi leikkausta.
viikko on menny hyvin kipulääkkeitä saanut
vähentää jo kummasti. toivon sinulle hyvää kesää
ja sitkeyttä sillä se kannatta.

hei. minulla on todella runsaat ja kivuliaat kuukautiset. maha kipeä jo monta päivää ennenku ko menkat alkaa, monesti saanu koulustaki lähtä kesken kaiken ko 2 särkylääkettä ei auta. eilenki otin 4 ja silti oli vielä vähä kipeä. vessassa käyminen sattuu mielettömästi alavatsaan. rinnat kipeät myös jo about 4 päivää ennen kuukautisia, liivien laittaminenki sattuu. yhtenäki yönä sain vaihtaa tamppoonin 2 kertaa ja oli sidekki ja silti tuli läpi. aamuyöstä sain repiä poikaystävän ylös sängystä ja alkaa pesemään lakanan, pussilakanan ja petauspatjan. mua alkaa kypsyttämään tämä tilanne. oon vasta 18-vuotias mutta oon varma etten halua ikinä lapsia, eli kärsin periaatteessa ihan turhaan jatkuvasti menkoista. oiskohan mulla mahollista saada poistattaa kohtu..? lääkärille ko kerroin ni se sano että mulla on asenneongelma ja tarvin psykiatria.. että näin.

Mulla on kanssa todella vaikea tilanne. Minulta on leikattu endometrioosi, mutta ongelmani ovat kohdunseinämien laajentuneet verisuonet, joiden takia kärsin ihan hirveäsit. Olen vasta 23-vuotias, seksiä en ole pystynyt harrastamaan moneen kuukauteen tärinäkivun vuoksi, nykyään pelkkä käveleminenkin nostaa kyyneleet silmiin. Olen syönyt visanne, ehkäisypillereitä, minipillereitä useita eri merkkejä on kokeiltu. Hormoni kierrukka tuli 2 päivää laiton jälkeen ulos ja jouduin olemaan 2 päivää sairaalassa, koska kierrukka oli ulos tullessa repinyt kohtua. Haluasin kohdun poiston, koska elämäni ei ole elämisen arvoista. Töistä joudun kipujen vuoksi olemaan kokoajan pois. Olen kokeillut kaikkea mitä lääkäri on tarjonnut eikä mikään auta. Lääkäri (joka on muuten mies) ilmoitti että ei noin nuorelta voi kohtua poistaa, koska haluan kuitenkin joskus lapsia. Teen lasten kanssa töitä, ja voin tosiaan kertoa etten halua lapsia. Jos lapsia joskus haluankin voin adoptoida. Lääkäri sanoi että minulla on asenneongelma. Lähdin vastaanotolta kyyneleet silmissä.

Onko kokemuksia Tampereen Yliopistollisen sairaalaan gynekologian poliklinikasta, kuinka nopeasti siellä pääsee kohdunpoistoon ja saako itse vaikuttaa siihen, että kohtu poistettaisiin ns. alakautta, emättimen kautta yleisanestesiassa ?

Ikää on 49 ja kohdussani on myooma, jonka takia olen joutumassa kohdunpoistoleikkaukseen, noh viime käynnillä kaksi naislääkäriä päättivätkin olla viemässä jo munasarjanikin, vaikka itse sitä vastustan ja niissä ei ole mitään, muuta kuin pientä turvotusta toisessa. Se ei mielestäni ole riittävä syy niiden poistamiseen, mutta lääkäri sanoikin, että jos en suostu munasarjojen poistoon, sen jälkeen joudun käymään yksityisellä kontrollissa vuosittain. Onko siis syy munasarjojen poistoon sairaalan taloudellinen tilanne, että potilaskäyntejä tulisi vähemmän ja pääsisi kerralla eroon yhdestä tapauksesta ? Mielestäni tämä sotii oikeustajuani vastaan ja tuntuu oudolta.

Lääkärin yksi peruste tuntui olevan, että tulee ne vaihdevuodet parin vuoden kuluttua kuitenkin, onko tämäkään mikään peruste leikata munasarjat pois, jos niissä ei ole mitään pahanlaatuista ?

Laitoin asiasta jo palautetta ja vaadin saada keskustella jonkun ylemmän tahon kanssa. Ei kai potilasta saa kiristää tällaisella asialla ? Taloudellisesti minulla ei nykytilanteessa ole mahdollisuutta käydä yksityisellä, muuten menisin sinne jo heti. Harvinaista reumasairautta potevana, reumalääkäri on kyllä sanonut minulle, että Tays:iin voi tulla koska vaan, että on se "matala kynnys", no nyt se kynnys nousi kerralla tällaiseksi, en ihan ymmärrä tätä koko hommaa.

Tekee mieli perua koko leikkaus ja antaa asian olla, kun ei tiedä mikä on oikea ratkaisu. Ainakin munasarjojen säilyttämistä pidin tärkeänä, mitä sanotte ?

Taistelenko munasarjojeni säilyttämisen puolesta, vaikka ikää on kohta 50 v, vai myönnynkö lääkäreitten heittoon, ettei niillä mitään virkaa ole, kun vaihdevuodet olisivat kuitenkin jo kohta tms ?

Munasarjoissa ei tietääkseni mitään kasvaimia ole.

Niimpä, siitä asiasta nyt sitten neuvotellaan, ehkä voisin vedota siihenkin, että kun on autoimmuunisairaus, on kestämistä siinäkin jo tarpeeksi, ilman rajuja hormoonimuutoksiakin.

Lisäkokemuksia olisi kiva kuulla.

Nimim. Epätoivoiselle vastasin. Nämä ihmisten omat kokemukset ja tuntemukset kertovat paljon enemmän, kuin netissä opettajina toimivien tylyt musta-valkoiset kommentit. Mitään ei saisi kritisoida, arvostella, kyseenalaistaa jne tuntea käytännössä.

Edelleen mietin, voinko elää yli viiden sentin kokoisen myooman kanssa, vai onko se riski ja voisiko se kutistua vaihdevuosien tullessa kunnolla.

Nyt kuukautiset harventuneet. Onko ruosteenvärinen vuoto merkki jostain ?
Verikokeissa ja papassa ei mitään merkkejä pahanlaatuisesta.

Saa vastailla =)

Eikä kipuja ole ollut, kun ei ole ollut vuotojakaan, joten antaisinko myooman olla ja pyytäisin lisäaikaa miettimiseen ?

Mikä estää siirtämästä operaatiota? Loppujen lopuksi sinun on tehtävä päätös. Potilaslaki velvoittaa ottamaan huomioon potilaan mielipiteen, mitä ihmeen sanelijoita lääkärisi ovat olleet? Potilas päättää ja hoidosta saa kieltäytyä ja hoitoa siirtää.

Noh, kävin lääkärin kanssa keskustelua, jossa hän sanoi, että leikkausaika on kesäkuun puolivälissä, kohtu poistetaan ja siitä otetaan tähystysleikkauksen aikana koepala, jonka patologi analysoi, että onko mitään pahanlaatuista ja jos on, niin sitten menee kai kaikki munasarjat, umpisuoli, imusolmukkeet ja mikä lie rasvaläppäkin.

Mitään pahanlaatuista ei veri- ym kokeissa ole näkynyt, mutta aina ei kuulemma näy. Koska minulla on perussairautena Dermatomyosiitti, autoimmuunitauti, joka luetaan reumasairauksiin, niin koska siihen voi liittyä pahanlaatuinen kasvain, se on kai yksi syy, miksi lääkärit ovat niin innokkaasti poistamassa sekä kohtua, että munasarjoja, joista haluaisin pitää kiinni.

En mielestäni ole mitenkään erityisen "hissukka", mutta silti tuntuu, että sen oman mielipiteen sanominen on vaikeaa, saada itseään kuulluksi ja ymmärretyksi.

Yritän luottaa lääkäriin, mutta kun pitäisi luottaa myös itseensä ja nyt olen lähinnä peloissani ja kauhuissani koko leikkauksesta. En usko, että voin enää kieltäytyä, tai se pelottaisi vielä enemmän. En osaa sanoa, voi kun saisi olla terveenä.

Tavallaan valmistaudun leikkaukseen ja toisaalta haen, kuin pakoreittiä, jota ei ehkä ole olemassakaan, kun kai suht kiireellisenä leikkaukseen ollaan laittamassa.

Olin eilen kondun- ja munasarjojen poistoleikkauksessa. Syynä nopeasti kasvavat myoomat, laskeuma, niistä kivut ja runsaat kuukautiset. Olen 50, joten päädyin munasarjojenkin poistoon, ettei tarvitsisi niitä sitten erikseen tutkia, jos jotain kystia tms tulee. Kuulema 1,5 prosentille naisista kehityy munasarjasyöpä. Nämä tiedot sain gynekologiltani ja juttelin tuttujen ja sukulaisten kansaa ja päädyin munasarjojenkin poistoon. Pitkään sitä mietin odotellessani leikkausta. Huomenna aloitan estrogeenin ja se jännää, että miten ne sopivat, kun kunnon vaihdevuosioireita ei ole vielä ollut.

Kohdunpoisto sinänsä jo vähentää munasarjasyövän riskiä 20%. Munasarjojen poisto lienee aika turhaa, mikäli ne ovat terveet. Niiden posito voi aiheuttaa lisää ongelmia, ts muiden sairauksien riski kasvaa.
Ei tuolla käypähoito suosiutuksissakaan ole nähty tarpeelliseksi poistaa tefveitä munasrajoja.
on tietenkin olemassa syitä, joiden vuoksi kannattaa poistattaa kohdunpoiston yhteydessä, mutta niistä syistä lääkärit tietää parhaiten. esim geeniperimä yms

Hei! tässä toipilaana,viime torstaina poistettiin kohtu ja molemmat munasarjat.
minulla oli monta isoa myoomaa (4kpl 4-8cm halk) ja molemmissa munasarjoissa
myös isot pallukat.päädyin munasarjojen poistoon 43v-nä koska en halunnut ottaa riskiä että kolmannen kerran uusiutuneet ongelmat jossain kohtaa muuttuvat pahanlaatuisiksi.toipunut nopeasti,poisto tehtiin alakautta,vrkn olin sairaalassa,turvottelua oli kolmisen päivää mallia jalkapallo mahassa,huomasin että keinutuolissa istuminen ja keinuttelu pisti ilman liikkeelle ja helpotti oloa samoin kun ennen ruoan syöntiä otin ruokalusikallisen rypsiöljyä ei ollut niin vaikeaa ulostaminen.kannattaa muutenkin juoda paljon vettä ja pitää huoli että rruoka on kuitupitoista.nyt 4s päivä leikkauksesta ja ensimmäiset "kuumat aallot" iski,sain onneksi valmiiksi reseptin estrogeenikorvauslääkkeeseen jos oireet äityvät pahoiksi.tsemmppiä kaikille ja hyvää kesää!

Mulla tulee tiistaina kolme viikkoa kohdun poistosta.Tähystyksellä tehtiin ja alakautta kohtu myomat pois.Toinen oli alle 5cm ja toinen ihan pieni myoma,mutta olivat submukoottisia ja tekivät kahdeksi päiväksi vuodot niin runsaiksi kuin olisi hanasta valutellut.Anemia oli kaverina ja rautatbletit.Löytyi myös kysta toisesta munasarjasta joka poistettiin ja lisäksi yllärinä havaittiin endometrioosia.Munanjohtimet otettiin myös pois.Toipuminen on mennyt hyvin,eka viikko tietysti hankalin aika.Maha oli muutamana päivänä ilmavaivoista ja juuri ennen mahan toimintaa kipeä,kunnes sain suolen tyhjäksi niin helpotti.Luulin olevani kipeäpi leikkauksen jälkeen kuin sitten olinkaan =)

M;oikka, minulla maaliskuussa poistetu kohtu alakautta ja samalla korjattu laskeumat. Etuseinämä korjattiin verkolla, kun laskeuma oli niin paha. Sairaalassa olin kaksi vuorokautta ja vuotoja ja kipuja kotona nelisen viikkoa. Aika niukkaa vuotoa kylläkin. Buranalla ja Panadolilla selvisin. Saikkua oli 6 viikkoa. 6 viikon kuluttua olin aika lailla kunnossa ja työkykyinen. Mitään vaivoja ei ole ollut, aivan ihanaa kun ei tarvitse hypätä esim. pissalla enää koko ajan ja onnistuu kerralla eikä tarvitse istua pytyllä vähän väliä. Sairaalassa olin kyllä aika kipeä, mutta kotona pärjäsin kun söin reippaammin särkylääkkeitä.Älä ripinä pelkää, kyllä se hyvin menee ja lopussa oot toivottavasti yhtä tyytyväinen kuin minä nyt olen.

Miten teillä, joilla on jouduttu korjaamaan etu ja takaseinämien laskeumia, on seksielämä sujunut? onko tullut ongelmia tuntoaistin kanssa? Mitenkähän pysyviä nuo verkkokorjaukset ovat? Itsellä kohtu poistettu, mutta joudutaan alkuperäisestä arviosta huolimatta nyt kuitenkin korjaamaan muutakin. Olen aika peloissani, kun kohdunpoistossakin tuli jo tuntopuutoksia...

Ei ole tuntoaistissa ongelmia muuten kuin tuo pohja jotenkin aristaa, Jokin kipeä piste siellä on eli hieman varovasti pitää työnnellä. Olen vibraattorilla itse harjoitellut, niin hallitsee itse tuon työnnön syvyyden. Sellaista minulle seksuaaliterapeutti sairaalassa opasti tekemään ennen kuin paikat taas tottuu ja venyy kun ne on uudelleenrakennettu.

sitäpä juuri arvelinkin. Itsellä ei tuonne pohjaan ole tuntoa palautunut. ja tuskin palaakaan. En saa enää samanlaista nautintoa miehen työntymisestä sisään, koska tunne on kuin seinä olis vastassa. Kyllähän sitä tosiaan omin käsin onneen pääsee, mutta eihän se ole sama asia kuin ennen leikkausta, jolloin kaikki hoitui luontevasti ilman mitään tunnottomuuksia tai omituisia tuntemuksia.
Tässä vain mietin, että kannattaako enää lähteä mitään lisäkorjauksia edes tekemään, kun jo nyt on alapää näin pilalla reposteltu.Minä en ole edes päässyt mihinkään seksuaaliterapeutille, vaikka jo heti leikkauksesta mukamas toivuttua, valitin ettei tunne ole oikeanlainen, enkä nauti juuri mistään. Tällainen kyllä vie mielen matalaksi, kun yleensä hehkutetaan kuinka kohdunpoisto ei vaikuta mitenkään seksielämään. kyllä se vaikuttaa. Kokonainen elin poistetaan ja lihakset kursitaan kasaan. Ei sen jälkeen ole minkäänlaista hermoyhteyttä sisempiin elimiin, jotka normaalisti stimuloituvat myös yhdynnässä.
seksin sanotaan olevan päänsisäinen asia, muta kyllä siinä on kroppakin isossa osassa.

ei tuo jumppa vaikuta siihen, miltä itsestä tuntuu. Mullakin on kyllä puristusvoimaa kuin aina ennenkin, mutta ei se tuntoaistia palauta emättimen pohjaan eikä tuo sitä yhteyttä muihin elimiin. Muuri on rakennettu väliin niin ettei pelkässä yhdynnässä orgasmia saa, vaikka miten jyystää. Ennen se oli lähes takuuvarma juttu varsinkin jos itse on päällä. Ei ole kostumisongelmia eikä mitään muuta kuin että tuntoa ei vain ole.

voi venni hyvä, luuletko etten ole jumpannut! Tiedän tasan tarkkaan miten lantionpohjan lihaksia käytetään. Saan ne pienetkin jumppakuulat pysymään sisällä. Ja se, että on muurin tunne siellä pohjalla on aivan fyysinen tunne, sillä niinhän se kohdunpoisto tehdään, että elin poistetaan ja kohdunkaulan emättimen pohjaan jättämä aukko suljetaan. Kursitaan kokoon. Nekin lantionophjan lihakset, joiden läpi kohdunkaula normaalisti työntyy emättimen pohjaan.
Olen tätä kaikkien ohjeiden mukaan yrittänyt mieltää pään sisäiseksi asiaksi, mutta sille ei tosiaan voi mitään, että yhdynnässäkin tunnen, miten orgasmi voisi/kuuluisi tulla, mutta kun h-hetki lähestyy mitään ei tapahdu. Omin tai miehen sormin ja ulkopuolelta kyllä onnistuu, joten vika on siellä sisällä.
Sain myös kauheita ulostusongelmia kohdunpoiston seurauksena, joita nyt pitäsi lopultakin päästä korjaamaan. Minua ei leikkauksen jälken uskottu, kun sanoin, että en pysty normaalisti ulostamaan. Väitettiin vain, että asia korjaantuu ajan myötä. Eipäs korjaannu, pahenee vaan kaikenaikaa. Keksittiin jopa ärtyneen suolen oireyhtymä, jota minulla siis ei ole. Katastrofi selvisi vsta defekografiassa, kun suolen toimintaa kuvattiin.
Että tällaista tuhoa voi kohdunpoistostakin seurata.
Ja se, että kohtu olisi pelkkä lapsenkantopussi, on täyttä puppua. Kyllä kohtulihas ja ne hermot, jotka kohtua hermottaa, omalta osaltaan voimistavat orgasmia. Miten se muuten on selitettävissä, että ennen leikkausta yhdyntä tuntui taivaalliselta ja nyt vaikka miten haluaisi ja olisi kiihottunut, niin tositilanteessa ei sitten tunnu enää millekään. Ja huom. minulla ei ollut mitään ennakkoasenteita asiaan, vaan uskoin satasella, kun lääkärit väittivät, ettei vaikuta sp-elämään.
Minua kyllä suututtaa, että fyysisestä vaivasta yritetään väkisin vääntää pään sisäinen ongelma. Tottakai siitä sellainen tulee, kun kukaan ei oikeita vaivoja ota tosissaan, vaan hyssytellään ja lässytellään täyttä shittiä. Selvitäpä huviksesi, kuinka moneen asiaan Vagus-hermo vaikuttaa. Sillä on yhteys moneen asiaa aivojen ja peräpään välillä.

Tätähän juuri alunperin tulin kyselemään, että kun alunperin vain kohtu poistettiin, eikä siitä pitänyt olla mitään ongelmaa ja kuitenkin seurasi vain lisää ongelmia, että miten muilla on asiat hoitunut.
Kerroin myös sen, että nyt jo pian 2 vuotta kestäneen tappelun jälkeen (yksityisen lääkärin lähete) olen päässyt noihin suolen toimintaan liittyviin tutkimuksiin, joissa koko paletti selvitettänee.
tämänkin käsittääkseni olen sanonut aiemmissa teksteissäni, että valitin asiasta heti kohdunpoiston jälkeen, muttei minua uskottu. Asia lähti etenemään taas vasta, kun sain omalta gyneltä uuden lähetteen. Ja todettakoon nyt vielä kerran, että näitä suolen toimintaan liittyviä ongelmia minulla EI ollut ennen kohdunpoistoa. Ne ovat selvästi leikkauksen jälkeisiä ongelmia. Mutta näinhän se meillä menee Suomessa, jos lääkärit toheloi, niin potilas kärsii, tai valittaa ja kärsii kuitenkin.
Monilla paikkakunnilla on vielä niin, että vaikka on yksityisen lääkärin lähete, leikkauset tehdään keskus- tai yliopistosairaaloissa ja siellähän nykyään ei ole mitään eri kohtelua vaikka kuinka yksityispuolelta tulisi.
Tällainenn rumba kun on taustalla, niin todella pelottaa joku uusi korjausleikkaus, kun ei voi luottaa siihen että asiat korjaantuisivat.
Vielä pikku nyanssina: Suoleen kai ei kuitenkan voi vaikuttaa millään lantionpohjajumpalla? en ainakaan ole ikinä kuullut. Kutten kerroin, jumpattu on ahkerasti, välillä niin, että koko alakerta krampissa oli. Se ei kuitenkaan ole parantanut tilannettani.
Kerron nyt senkin vielä, että seksuaaliterapeutillekin olen ollut jo kauan jonossa, mutta eipä ole kuulunut sieltä päin mitään.
enkä tosiaan kuvitellutkaan, että tällä palstalla asiat korjaantuisivat, vaan tulinpahan kertomaan kohdunpoistoa harkitseville, että aina ei voi voittaa vaan asiat voi mennä huonommaksikin tai ainakin tulee kovasti lisäongelmia. Aivan lapsenkengissä on alapään hermojen toiminnan tunteminen kohdunpoiston osalta. Ja kun kerroin, että orgasmin saan omin voimin, ei tosiaan tarkoita sitä, että asia olisi jotenkin ok. Tunne ei ole läheskään niin kokonaisvaltainen, kuin jos sen saisi yhdynnässä. Tunne on aivan erilainen. Sitä ei ehkä tiedä muut kuin ne jotka sen on kokeneet.

silti olen sitä mieltä, että turhan vähättelevästi suhtaudutaan, jos leikkauksen jälkeen asioista ja oireistaan valittaa. Tämän osoittaa jo se, että kun itse erittäin hyväkuntoisena leikkauseen menin oletten, että toivun tuota pikaa, niin sitten kun sanon, että kaikki ei ole kohdallaan ja elimistö ei toimi niinkuin pitää vaan ongelmia on, minulle lässytetään, että asiat korjaantuu ja jollei itse ole tosi TOSI TOSI sitkeä, ei apua kyllä saa mistään vaan lääkärit sujelee toisiaan varsinkin tuolla isoissa sairaaloissa, eivätkä myönnä varmaan ikinä, että mitään virhettä on koskaan tehtykään. Siinä itse asianosainen meinaa tosiaan järkensä menettää, kun yrittää apua saada ongelmiinsa, joita ei ennen leikkausta ollut eikä tiennyt voivan tullakaan.
Olen kyllä lukenut tuosta toiminnallisesta ulostamisongelmasta, jota hoidetaan terapialla, jumpalla ja jopa sähkölläkin, mutta se tuskin omalla kohdalla auttaa, koska mulla ongelma on jo niin vanha, että tuskin hermoja voidaan enää tässä vaiheess stimuloimallakaan korjata. eikö kaksi vuotta ole jo niin pitkä aika, että tuhot on lopullisia. Olisi pitänyt saada sitä apua heti eikä näin myöhään. Ja varsinainen vika on suolen tuppeuma, joka on syntynyt tämän kahden vuoden aikana, kun en ole apua ongelmaani saanut. Tuskin olisi näin vaikeaksi elämä mennyt, jos olisi heti alkuun otettu tosissaan kun valitin suolen toiminnasta. Että ei ollut vikaa ennen leikkausta, vaan tuli roppakaupalla leikkauksen jälkeen.
Tällaista kun taphtuu sen ainoan kerran kun leikkaukseen joutuu, menee lopullinenkin luotto lääkäreihin.

"Monilla paikkakunnilla on vielä niin, että vaikka on yksityisen lääkärin lähete, leikkauset tehdään keskus- tai yliopistosairaaloissa ja siellähän nykyään ei ole mitään eri kohtelua vaikka kuinka yksityispuolelta tulisi."

No onneksi ei ole eri kohtelua, olisihan se pikkuisen arveluttavaa, että julkisessa terveydenhuollossakin raha puhuisi.

no ei kai sekään nyt oikein ole, että yksityisesti jos hoitoa hakee, on valmis siitä maksamaan, mutta hoito tehdään julkisella puolella ja parhaassakin tapauksessa, jos leikataan yksityissairaalassa ja komplikaatioita tuleee, yksityislääkärit pukkaa ongelmatapaukset korjattavaksi julkiselle puolelle... näinhän se menee

Onko se sitten julkisen terveydenhuollon vika, jos yksityislääkäri ei halua ottaa vastuuta leikkaamansa potilaan mahdollisesta komplikaatiosta?

Leikattiinko sinut pienessä paikallissairaalassa, jonka ammattitaidon kyseenalaistit, vai miksi suhtaudut noin kielteisesti julkiseen puoleen?

En kritisoinut kumpaakaan, en yksityistä tai julkista toistaan enempää. Koko järjestelmämme on vaan aika tyhmä. Miksi on olemassa yksityinen sektori, jos nämä kalliisti palkatut ei hoida ja vastaa tekosistaan loppuun asti? Ja miksi julkisella puolella on niin vähän ihmisiä palkattuna, ettei siellä ehditä kuin päällisin puolin vähän kursia kasaan ja äkkiä kotia...? Tätä minä tarkoitin.
Tähän on tultu, kun jokapuolella säästetään. Säästetään ihmishengillä pelaten.

Kyllä varmasti olisi tarpeen julkisellakin puolella nämä ekstrapaikat, sillä nyt meitä tosiaan kohdellaan kuin karjalaumaa. Vaikka tosiaan valitin leikkauksen jälkeen kotiuduttuani, ja sen jälkeen kun seksielämän sai aloittaa, että tunnoton ja kummallinen on tuntemus pohjassa, jankutettiin vain sitä, että kyllä se siitä paranee. On kasi vuotta leikkauksesta, eikä muutoksia ole tullut. vain pohja antaa tarpeeksi myöten, mutta tuntoa siihen ei ole tullut.

Pikkuhiljaa on alkanut vain enemmän ja enemmän jurppia, kun tasan tarkkaan tiedän ja muistan, miten ihanasti väristykset kulkivat pitkin selkäpiitä ympäri kehon ja nyt ei yhdyntä tunnu juuri miltään. Saahan se ulkoisissa elimissä ja ns reijällä tuntua, mutta se varsinainen aamen siellä pohjalla - sitä ei ole. Leikkasivat varmaan kaikki herkät kohdat veks, vaikka ei muuta kuin kohtu poistettu. lääkärit väittivät tosiaan, että ei vaikuta seksielämään. Toisin kävi.

Kokenut5, en käsitä, miten asian voi unohtaa, kun joka jumalan kerta, kun rakastelen mieheni kanssa, tunnen miten ja missä sen orgasmin pitäisi tuntua, mutta sitä vaan ei tule. Kohtu ei toisaan ole pelkkä lapsentekopussi, vaan on osallisena kunnolliseen ja täyteläiseen orgasmiin, ainakin se kohdunkaulan alue, joka nyt siis puuttuu. Selitäpä nyt sitten, miten sellaiset tunemukset,joita kaipaa seksielämäänsä, voi unohtaa? Mulle perusteellinen rakastelu näine ihanine tuntemuksineen on ollut keino rentoutua, mutta nyt asiasta ei kertakaikkiaan pysty nauttimaan nin täydellisesti, kun kuitenkin lopulta joutuu itse omin käsin asian hoitamaan loppuun. Se ei tosiaankaan ole sama asia, kuin että voisi vain antaa asian tapahtua ilman hirveää yrittämistä ja räpeltämistä.Ja vaikka jonkilaisen orgasmin tyngän sattuisikin onnistua nyhräämään ite, on olotila kuitenkin sellainen, että jotain jää vaille. Siitä oikeasti ahdistuu eikä rentoudu.

Me on mieheni kanssa keskusteltu asiasta nurin ja oikein, mutta en ole kyllä sellainen ihmienn, että jotain ihme kiksejä saisin levittelemällä asiaa pitin sukulaisia. Parhaalle kaverilleni oon kertonut, mutta mielestäni se riittää. En ymmärrä miten asia olisi paremmin, jos olisin kertonut siitä kaikille kavereille ja sukuklaisille. En kertoisi mistään muustakaan leikkauksesta, joka ei vaikuta esim ulkomuotoon. Se mikä näkyy, on hyvä ehkä kertoa, mutta mikä ei näy ulospäin, ei kuulu mielestäni lähipiirinkään reposteltavaksi.
Se, että pelkkä kohdunpoistokin on jo näin hankaloittanut sukupuolielämääni pistää minut epäilemään, että mahdolliset lisäkorjaukset huonontaisivat tilannetta entisestään. Menisi se viimeinekin tunnonripe alapäästä. Sitten taitaisi olla sama hankkia miehelle keinovagina ja muuttaa nunnaluostariin ja purkaa siellä raivo vaikka maan kuokkimiseen.

Olen 41-vuotias lapseton nainen jolta ens maanantaina leikataan kohtu.
Syynä on raju endometrioosi ja siihen liittyvät kviut ja tuskat.
Lapsiakaan en siis pystynyt saamaan ja olen taistellut vuosia että ottaisivat kohdun veke. Kuukautissäryt on niin kauheita, ollu aina, että aikoinaan en päässyt kouluun enkä aina töihin.
Särkylääkkeitä ja ehkäisypillereitä on kokeiltu mutta ne ei ole auttanu, vaan pilannu muita sisäelimiä..ruokatorvessa ja suolistossa ongelmia kun on joutunut codeiinia ja muita vahvoja tabuja popsii yli puolet elämästä.
Endometrioosileikkauksessa olin 2005 mutta oireet olivat takaisin jo 2006.

Viime vuoden tammikuussa sitten marssin gynekologille ja pyysin laittamaan tän prosessin käyntiin. On kaiken maailman tutkimuksia tehty ja vuosi oli rankka, mutta vihdoin on leikkaus ovella!

Lääkärit ei halunnu lähteä kohdunpoistoon ennekuin olin täyttänyt 40v, sillä ne pelkäs että kuiteknin katuisin..jos vaikka vielä keksittäis joku tapa hankkia lapsia... Juu ei, lapsettomuus on ollut kauhea pala, mutta viimeiset vuodet oon ollu ookoo sen asian suhteen.

Poisto tehdään tähystyksellä ja mulle kerrottiin että pääsisin sairaalasta jo parin päivän päästä toipumaan.

Oli tosi hyvä saada lukea teidän kaikkien kokemuksia. Ei pelota leikkaus tai sen jälkeinen olo..snadisti ehkä kitenkin hermostuttaa.

Leikkaus takana tehtiin 12,3,2014 meni hyvin.Tehtiin alakautta puudutuksella sairaslomaa 17,04,2014 asti.Ei ole ollut mitään vuotoja eikä kipuja .

MUMMUKERHOON!!!

ongelmat alkaakin vasta poiston jälkee, HILJAA JA SALAKAVALASTI, LÄHES HUOMAAMATTA...hehheh... stiä luulee olevansa elämänsä kunnossa, mutta ans olla kun aikaa kuluu, pikkuhiljaa alkaa ilmetä mitä kummallisempia vaivoja., joita ei osaa edes yhdistää kohdunpoistoon. Eikä ne lääkärit ikinä edes myönnä, että syy olisi kohdunpoisto, mutta kohtu sijaitsee aika aralla hermoalueella, josta kun hermoja napsitaan pois, niin jopa alkaa tapahtu anaisen kropassa.

Sairasloma on vsta meneillään, voi olla edessä ihan mitä vaan.

Ahaa! Milloin niitä vaivoja on odotettavissa? Mulla on kohdunpoistosta (ja munasarjojen myös) nyt 1,5 vuotta aikaa enkä ole vielä mitään vaivoja saanut. Luulin jo, ettei niitä tulekaan.

sanoinkin että hiljaa ja salakavalasti. Kaikki ollaan yksilöitä toisilla menee vuosi ja toisilla kymmenen. mutta yhtä kaikki jäljet johtavat sylttytehtaalle.

No höpöhöpö, onko sun pakko tulla pelottelemaan ihmisiä jokaiseen kohdunpoistoketjuun. Ei ole kellään henk.koht. tutullani (keskustelupalstalla kävijöitä en laske henk.koht. tutuikseni) tullut minkäänmoisia kohdunpoistosta johtuneita vaivoja. Aikaa heidän leikkauksistaan on 2-22 vuotta.

En kiellä, etteikö jollekulle voisi tulla, mutta tuollainen yleistäminen ja muiden pelottelu on tosi ikävää.

tosiasiat on monesti aika ikäviä. Enkä ole tosiaan missään ketjusssa ketään pelotellut. Olen ketonut vain mitä VOI tapahtua. Että ei tosiaan ole kyse mistään tuosta vaan -jutusta niinkuin lääkärit antaa ymmärtää. Sitäpaitsi en ole kirjoittanut pelottelutarkoituksessa vaan siksi, että tilanteeni on paskamainen ja toivoisin saavani itsekin jotain tietoa, onko enää mitään toivoa parannuksesta. Enkä nyt tarkoita mitään seksuaalineuvojien lässytyksiä enkä sitä, että vika on psyykkinen. Jos olisi, niin sitähän ei pitäisi olla, koska suhteemme mieheni kanssa oN kunnossa.

No kyllä nuo 26.3. päivätyt tekstisi ja nimimerkkisikin (Tervetuloa mummokerhoon) antaa ymmärtää, että leikattujen on turha tuudittautua siihen, että kaikki menee hyvin:

"Sairasloma on vsta meneillään, voi olla edessä ihan mitä vaan."

"toisilla menee vuosi ja toisilla kymmenen. mutta yhtä kaikki jäljet johtavat sylttytehtaalle."

Kohdunpoisto voi olla leikatuille hyvin emotionaalinen toimenpide, tuollainen pirujen seinille maalaaminen ei auta kenenkään toipumista.

se menee siinä vaiheessa emotionaaaliseksi, kun ensin lääkärit toitottaa, kuinka kaikki on poiston jälkeen auvoista ja entistä ehompaa. No, kun ongelmia siten ilmaantuu, niin nämä spesialisit pesee kätensä koko touhusta ja asiakas jätetään oman onnensa nojaan toipumaan miten parhaaksi näkee. Minä en ainakaan ole sanut muuta, kuin toteamuksia: "voi, voi, nyt kävi näin, olen pahoillani...jne..." no, eipä se mun tilannetta auta. että ei ole pirujen maalailua vaan totuuden toteamista.