Hiljaiset sillat

ja etkö voi vaikuttaa omaan elämääsi?

ihana lovestory kirjoitti:

ja etkö voi vaikuttaa omaan elämääsi?

huokauksia.

Rakkautta vastaan on niin paljon vaikeampi taistella.

syviä, kirjoitti:

huokauksia.

Rakkautta vastaan on niin paljon vaikeampi taistella.

http://www.youtube.com/watch?v=jtyePDoDrkY

vaan jotenkin kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=jtyePDoDrkY

Koskettavin elokuva ikinä. Kestävää, todellista rakkautta.

u.u kirjoitti:

Koskettavin elokuva ikinä. Kestävää, todellista rakkautta.

Itkin sitä vielä aamullakin. Jälleen.

u.u kirjoitti:

Itkin sitä vielä aamullakin. Jälleen.

elokuva. Koskettava tarina ihmiselämästä, jonka aika moni on oikeassa elämässä kokenut ja kätkenyt sydämeensä ikiajoiksi. Itsekin olen joutunut kokemaan saman, vaikkakin täysin platonisena, siksi olen säästynyt ja säästänyt rakkauteni kohteen kaikelta muulta tältä, mikä elokuvan molemmat osapuolet joutuvat kokemaan. Elokuvassa Robert Kincaidia näyttelevän Clint Eastwoodin toteamus loppuvaiheessa, jota en valitettavasti muista sanatarkasti, sen sisältö kertoo kaiken, myös itseni kohdalla. Vain kerran elämässä kokee jotain sellaista.

Näyttelijöistä sen verran, että Meryl Streep on näyttelijänä ja naisena kerrassaan upea. Kun nainen on oma itsensä, se tekee hänet entistäkin viehättävämmäksi. Clint Eastwoodin näyttelijän taidot eivät pelkästään rajoitu väkivaltaelokuviin, hänessä on maskuliinista sielukkuutta paljon enemmän kuin moni kriitikko rohkenee myöntämään.

Toivottavasti kykenen hymyilemään rakkaalleni kun on aika sanoa hyvästi. Uskon ja tunnen niin.

http://www.youtube.com/watch?v=Ye8G8cqu27U

Vans 1966 kirjoitti:

elokuva. Koskettava tarina ihmiselämästä, jonka aika moni on oikeassa elämässä kokenut ja kätkenyt sydämeensä ikiajoiksi. Itsekin olen joutunut kokemaan saman, vaikkakin täysin platonisena, siksi olen säästynyt ja säästänyt rakkauteni kohteen kaikelta muulta tältä, mikä elokuvan molemmat osapuolet joutuvat kokemaan. Elokuvassa Robert Kincaidia näyttelevän Clint Eastwoodin toteamus loppuvaiheessa, jota en valitettavasti muista sanatarkasti, sen sisältö kertoo kaiken, myös itseni kohdalla. Vain kerran elämässä kokee jotain sellaista.

Näyttelijöistä sen verran, että Meryl Streep on näyttelijänä ja naisena kerrassaan upea. Kun nainen on oma itsensä, se tekee hänet entistäkin viehättävämmäksi. Clint Eastwoodin näyttelijän taidot eivät pelkästään rajoitu väkivaltaelokuviin, hänessä on maskuliinista sielukkuutta paljon enemmän kuin moni kriitikko rohkenee myöntämään.

Toivottavasti kykenen hymyilemään rakkaalleni kun on aika sanoa hyvästi. Uskon ja tunnen niin.

http://www.youtube.com/watch?v=Ye8G8cqu27U

Minusta vain kahden toistaan väkevästi rakastavan tulee päätyä yhteen...

u.u kirjoitti:

Koskettavin elokuva ikinä. Kestävää, todellista rakkautta.

Puhuks ny siitä samasta elokusta, jos se muija petti äijääns sen kiertolaisse kans?

muisteles nyy kirjoitti:

Puhuks ny siitä samasta elokusta, jos se muija petti äijääns sen kiertolaisse kans?

Jos elokuvasta jää noin olennainen asia ymmärtämättä, niin mitä elämästä silloin ymmärtää ? Elämä-niminen juttu ei ole niin yksinkertaista - paitsi yksinkertaisille.

u.u kirjoitti:

Koskettavin elokuva ikinä. Kestävää, todellista rakkautta.

Jooo, vaimon 'rakkaus' aviomiestään kohtaan oli "kestävää ja todellista", se ei loppunut 'seikkailuun'. Sen sijaan vaimon 'rakkaus' kulkijamiestä kohtaan oli kaipuuta, ikävää, toisenlaisen elämän ja olotilan haavetta, unelmaa ... 'Rakkautta' on monenlaista ja sitä löytyy yllättävistä tilanteista ja kohdista elämää. Siksi ei kannata lokeroitua ja karsinoitua vaan kokea ja elää.

Hah ! kirjoitti:

Jos elokuvasta jää noin olennainen asia ymmärtämättä, niin mitä elämästä silloin ymmärtää ? Elämä-niminen juttu ei ole niin yksinkertaista - paitsi yksinkertaisille.

kokemattomille hah-yksilöille! Koe ja tule sitten takaisin kommentoimaan. Eli ei koskaan.

mr.mallorcan veli kirjoitti:

kokemattomille hah-yksilöille! Koe ja tule sitten takaisin kommentoimaan. Eli ei koskaan.

Ehkä sinun kannattaisi olla hiljaa ja painua sillan alle.

u.u kirjoitti:

Itkin sitä vielä aamullakin. Jälleen.

Näin leffan heti uutena elokuvateatterissa. Itkin koko ajan siitä lähtien, kun lapset alkoivat lukea kuolleen äidin jälkeen jättämiä kirjeitä / päiväkirjaa. Vaikka tarinaa en tuntenut, aavistin miten se päättyy, aihe oli otollinen kyyneleille. Surullista kun saa 'rakastaa', mutta ei kuitenkaan saa, velvollisuudentunto ja vastuut menevät sen edelle.

Rkstn kirjoitti:

Jooo, vaimon 'rakkaus' aviomiestään kohtaan oli "kestävää ja todellista", se ei loppunut 'seikkailuun'. Sen sijaan vaimon 'rakkaus' kulkijamiestä kohtaan oli kaipuuta, ikävää, toisenlaisen elämän ja olotilan haavetta, unelmaa ... 'Rakkautta' on monenlaista ja sitä löytyy yllättävistä tilanteista ja kohdista elämää. Siksi ei kannata lokeroitua ja karsinoitua vaan kokea ja elää.

Vaimon rakkaus miestään kohtaan oli rakkautta ja kestävää sellaista. Mutta rakkaus Robertia kohtaan oli vielä syvempää, todellista rakkautta. Sellaista, ettei mikään voi yhdistää kahta ihmistä sen enempää. Rakkaus Robertia kohtaan oli kaikkea muuta kun seikkailu. Ei siis kaipuuta ja toisenlaisen elämän tavoittelua, vaan syvintä rakkautta.

u.u (-autumn-) kirjoitti:

Vaimon rakkaus miestään kohtaan oli rakkautta ja kestävää sellaista. Mutta rakkaus Robertia kohtaan oli vielä syvempää, todellista rakkautta. Sellaista, ettei mikään voi yhdistää kahta ihmistä sen enempää. Rakkaus Robertia kohtaan oli kaikkea muuta kun seikkailu. Ei siis kaipuuta ja toisenlaisen elämän tavoittelua, vaan syvintä rakkautta.

Intohimo, fyysisen kosketuksen, hellyyden kaipuu ja ikävä liittyvät kyllä sanaan 'rakkaus', mutta ns. oikean rakkauden kanssa niillä ei juurikaan ole tekemistä. Mutta jokainen näkee tavallaan ja jooo-o, voihan se olla niinkin, että sen ihanampaa ja suurempaa rakkautta ei olekaan kuin syli. Arkipäiväisen sellaisen muoto on niin kuivaa ja kuolettavaa.

Vans 1966 kirjoitti:

elokuva. Koskettava tarina ihmiselämästä, jonka aika moni on oikeassa elämässä kokenut ja kätkenyt sydämeensä ikiajoiksi. Itsekin olen joutunut kokemaan saman, vaikkakin täysin platonisena, siksi olen säästynyt ja säästänyt rakkauteni kohteen kaikelta muulta tältä, mikä elokuvan molemmat osapuolet joutuvat kokemaan. Elokuvassa Robert Kincaidia näyttelevän Clint Eastwoodin toteamus loppuvaiheessa, jota en valitettavasti muista sanatarkasti, sen sisältö kertoo kaiken, myös itseni kohdalla. Vain kerran elämässä kokee jotain sellaista.

Näyttelijöistä sen verran, että Meryl Streep on näyttelijänä ja naisena kerrassaan upea. Kun nainen on oma itsensä, se tekee hänet entistäkin viehättävämmäksi. Clint Eastwoodin näyttelijän taidot eivät pelkästään rajoitu väkivaltaelokuviin, hänessä on maskuliinista sielukkuutta paljon enemmän kuin moni kriitikko rohkenee myöntämään.

Toivottavasti kykenen hymyilemään rakkaalleni kun on aika sanoa hyvästi. Uskon ja tunnen niin.

http://www.youtube.com/watch?v=Ye8G8cqu27U

Tulee ottaa huomioon se, että tarina sijoittuu vuoteen 1965. Sama tarina vuonna 2005 olisi erilainen. Kyse ei ole vain rakkauden laadusta ja vahvuudesta, vaan myös ympäristön paineesta.

57 kirjoitti:

Tulee ottaa huomioon se, että tarina sijoittuu vuoteen 1965. Sama tarina vuonna 2005 olisi erilainen. Kyse ei ole vain rakkauden laadusta ja vahvuudesta, vaan myös ympäristön paineesta.

Ei siinä ole perimmiltään kysymys ympäristön paineesta, vaan vaikeasta valinnasta. Francesca olisi tahtonut valita rakkauden, mutta ajatteli muita kun itseään. Koko elämänsä hän kaipasi ja ajatteli Robertia. MIten kukaan voisi ymmärtää, miten tuskallinen valinta oli kyseessä?

Hah ! kirjoitti:

Ehkä sinun kannattaisi olla hiljaa ja painua sillan alle.

sillan alla olet sinä. Muita ahdasmielisiä putkiaivoja ei siellä tarvita.

57 kirjoitti:

Tulee ottaa huomioon se, että tarina sijoittuu vuoteen 1965. Sama tarina vuonna 2005 olisi erilainen. Kyse ei ole vain rakkauden laadusta ja vahvuudesta, vaan myös ympäristön paineesta.

Ehkä joku ihminen on vielä vuonna 2005 ihminen joka ajattelee asioita muutenkin kun omalta kannalta. Harvinaista se tosin kyllä on, nykyisin ihmiset ajattelevat vain itseään ja omaa parastaan, itsekkyys ei ole kovinkaan kaunista... Silti en tiedä, kaksi rakastavaista kuuluvat yhteen. Elokuva on katkeransuloinen, erittäin surullinen koska he eivät saaneet toisiaan tai yhteistä elämää. Yhteinen elämä on tärkeää!

jokuvaaan kirjoitti:

sillan alla olet sinä. Muita ahdasmielisiä putkiaivoja ei siellä tarvita.

Minä olen nainen. Putkiaivoja taas on vain mieähillä ja putket ovat tunnetusti ahtaita.

http://www.youtube.com/watch?v=_-JA0GL5fwU