Tuolla alemapana kirjoitit, että
"voi kun sossut tulisivat hakemaan nämä kakarat pois".
"perheenne kärsii sijoitetun/sijoitettujen lasten oirehtimisesta valtavasti".
Itse ulkopuolisena ajattelisin, eikö ole parempi luopua sijaisvanhemmuudesta, jos se on noin hankalaa ja vie teidän voimat kokonaan. Jos teidän perhe kärsii, kuten kirjoitit ja itsekin toivoisit, että "hakisivat pois".
Ota yhteys sos.toimistoon että kartottavat tilanteen uudelleen.
Ei ole kenenkään etu, että sijaisvanhemmuutta tehdään hampaa irvessä. Se haijastuu sekä o,aan perheeseen, että näihin sijoitettuihin lapsiin.
Joskus (harvemmin) on parempi vielä kertaalleen vaihtaa lapsen sijoitusta, kun antaa kaiken kaatua niskaan.
"voi kun sossut tulisivat hakemaan nämä kakarat pois".
"perheenne kärsii sijoitetun/sijoitettujen lasten oirehtimisesta valtavasti".
Itse ulkopuolisena ajattelisin, eikö ole parempi luopua sijaisvanhemmuudesta, jos se on noin hankalaa ja vie teidän voimat kokonaan. Jos teidän perhe kärsii, kuten kirjoitit ja itsekin toivoisit, että "hakisivat pois".
Ota yhteys sos.toimistoon että kartottavat tilanteen uudelleen.
Ei ole kenenkään etu, että sijaisvanhemmuutta tehdään hampaa irvessä. Se haijastuu sekä o,aan perheeseen, että näihin sijoitettuihin lapsiin.
Joskus (harvemmin) on parempi vielä kertaalleen vaihtaa lapsen sijoitusta, kun antaa kaiken kaatua niskaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kuten kirjoitin meillä on menossa KRIISI. isoilla kirjaimilla. kriisi johtuu siitä, ettei kunnilla ole antaa työohjausta silloin kun sitä tarvitaan vaan perheet jätetään yksin setvimään asioita joihin ei ole vastausta.
ja vaikka lapselle olisi saatavissa terapiaryhmä, kunta ei järjestä rahoitusta ennenkuin KELA on hakemukset hylännyt. ja aika kuluu ja kriisi syvenee.
ja perhe turhautuu, meillä tilanne ajautui siihen, että yhden lapsen oireet veivät kaikki neljä oirehtimaan. jolloin minulla kyllä keittää...
tilanne laukeaa, kun lapsi saa rahoituksen ryhmään ja pääsee valvotusti purkamaan pahaa oloaan. tiedän sen, koska se on muillakin auttanut. tämä jatkuva byrokratiaa vastaan taistelu vain syö voimavaroja tähdellisemmästä.
mutta näin se kai on nähtävä: sijaisäiti on neitsyt Mariasta seuraava, eikä hähellä saa olla lainkaan inhimillisiä heikkouksia. eikä hän saa näyttää tai kertoa todellisia tunteitaan. koskaan, missään tilanteessa.
Tottakai saat kertoa omista tunteistasi tälläkin palstalla!!!
Itse olen kriiseissä elänyt ja tiedän miltä sinusta tuntuu!!! Toivotan sinulle voimia tässä vaativassa tehtävässäsi.
Yleensä meiltä sijaisvanhemmilta vaaditaan kestämistä ja vaikka miten paljon. Eiväthän biologiset vanhemmat ole kestäneet hoitaa omia lapsiaan, vaan tämä vaativa tehtävä on meidän "harteillamme".
Jokainen sijaisvanhempi on tehtävään omasta halustaan lähtenyt ja nykyään onneksi pride-valmennus pyrkii antamaan realistisen kuvan siitä mitä tuleman pitää.Ei kait kukaan enää lähde tähän mukaan silmät ummessa.Yhteiskunnasamme ongelmat sen kun lisääntyvät ja lasten oirehtiminen sen kun pahenee,vanhemmat peräävät oikeuksiaan judistien avulla ja lapsi siinä kaiken keskellä.Joka ainut sijaisvanhempi joutuu kohtaamaan erilaisia kriisejä,mutta kun ajatuksissa on että kakarat haettaisiin pois ollaan kyllä jo lasten kannalta niin pahassa tilanteessa että sijaisvanhemman on kyettävä rehellisesti puhumaan tuntemuksistaan sosiaalityöntekijän kanssa ja jokainen ammattitaitoinen työntekijä asiaan puuttuu.Lapsen terapia ei ole mikään heti asioita ratkaiseva poppakonsti,terapiat ovat usein pitkäkestoisia ja saavat lapsen aluksi vaan syvemmälle tunnekuohuun.Sijoitettu lapsi on saanut kokea elämässään aina hylkäämistä ja sijaisvanhemman näin kärjistynyt tunne ei voi olla heijastumatta suhteessa lapseen.On vain itsensä ja lasten vuoksi puhuttava asioista niiden oikeilla nimillä sijoittajan kanssa he ovat velvollisia asiaan puuttumaan ,mutta me sijaisvanhemmat olemme monesti niin "ylpeitä" että meidän on vaikea myöntää omia epäonnistumisen ja jaksamattomuuden tunteita.Asiasta on helppo puhua ja purkaa näin nimettömänä netissä mutta oletko todella puhunut sossun kanssa.Olen itse ollut pitkään sijaisvanhempana ja pahoissa kriiseissä,ulkopuolista apua on tarvittu.Yksi lapsi on sijoitettu muualle yhteisymmärryksessä kaikkien osapuolten kanssa siihen pääryimme koska niin oli paras kaikkien kannalta.Eli tiedän kyllä tunteesi.Hae apua ihan oikeasti!
kyllä sossu tietää. kokoajan olen viestinyt tilanteen kehityksestä sosiaalityöntekijällemme ja hänen ainoa toistuva kommenttinsa on ollut voi, voi koettakaa kestää.
ja on kestetty.
pitkään mukana olleena tiedät kai myös että vihjauskin sijoituksen purusta yleensä avaa rahahanat?
ja miksen saisi tuntea, että hakekoon lapset pois jos kerran tukea ei ala herua?
on aivan normaalia pahimmassa paikassa miettiä miksi on mukana. ja jopa toivoa ettei olisi alkanut
en uskonut että muille se on niin vaikeaa myöntää
rauhoitu, kyllä sossu tietää mitä ajattelen. kyllä sossu myöntää, että olisi pitänyt toimittaa tukea nopeammin.
eikä minun tunteeni lapseen ole välittynyt, jos siitä huolehdit. toivottavasti se on ollut pahin huolesi. eikä suinkaan se, että olen tuonut julki sen mahdollisuuden, että lapsen saisi jopa hakea pois?
Onhan se niin totta, että välillä ottaa niin päähän, että sitä miettii että annan tuon lapsen ensimmäiselle vähiten tarjoavalle! Kyllä on niin vaikeita aikoja välillä. Sekä lapsesta johtuvia, että muualta tulevia paineita kohtaan. Ei se ole yhtään ihmeellistä. MUTTA, se ei tarkoita sitä, etteikö lasta rakastaisi! Ei, vaan sitä on niin välillä väsynyt kaikkeen tähän taisteluun mitä joutuu käymään läpi.
Mulla on täysin sympatiat puolellanne ja ymmärrystä. Kyllä meilläkin ollaan välillä niin väsyneitä siihen kaikkeen tappeluun, lapsen oireiluun, kun terapiaa odotellaan vaan... ym. Pinna on välillä niin tiukoilla ja miettii, että onko tämä kaikki tarpeellista ja sen arvoista. Mutta totuus on, että eihän näitä mitään päiviä pois vaihtaisi, eikä lasta minnekään antaisi, onhan tämä sen arvoista kuitenki, sitten loppupeleissä ainakin.
Kuka biovanhempi ei joskus hermostuisi omiin lapsiinsa ja olisi valmis antamaan lapsensa hetkeksi pois silmistä, pois mielestä! :)
Joten jaksamista vaan kaikille meille ;) Tänään on juuri ollut semmoinen päivä, että voisin vaan ottaa ja jättää koko "roskan" ja palata joskus toiste, kun kaikki on taas laantunut. Mutta sen sijaan tulinkin koneelle ja purin tunteitani tänne....
onko sijaisperheillä aina vaikeaa? Kun luen näitä juttuja täällä, tuntuu että teillä on aina täysi sota päällä ja kaikki paikat hajalla. Eikö ole yhtään onnellista sijaisperhettä jossa asiat sujuvat omalla painollaan. Tiedän vain omakohtaisista kokemuksista että eivät ne terapiat mitään mullistavia keksintöjä ole ja tee lapsista heti toimivia yksilöitä, vaan siihen voi mennä vuosia. Olen uusperheen äiti ja minulla on kaksi terapioissa kulkevaa tenavaa, mutten koe heitä hankaliksi ja vaikka joudunkin hampaat irvessä soittelemaan kelaan tai jonnekin muualle näissä asioissa, tuntuu elämä silti mielekkäältä. Tottakai on myös masennuksen hetkiä, mutta ne liittyvät siihen että pelkään miten nämä lapset tulevat elämässään toimeen, saavatko koskaan elää ns. täyttä elämää. Kohelluksia sattuu ja keskustelut ovat pitkiä ja vaikeita meidänkin perheessä, mutta lopultakin ne tuntuvat hyttysen pissalta valtameressä. Onko minussa jokin vika vai olenko vain niin tyhmä etten älyä sitä millaisessa kaaoksessa elän???
Ei sijaisperheillä ole aina vaikeaa. Ei läheskään aina. Meillä ainakin niitä hyviä hetkiä on paljon enemmän kuin huonoja. Mutta harvemmin tieten niitä hyviä asioita tuodaan esille. Silloin tartutaan 'kynään' kun asiat mättää ja tunteita pitää päästä purkamaan.
Juuri nyt meillä on oikein hyvä hetki. Vatsat täynnä ja pikkuihminen nukkuu vesisateessa pihalla. Äidillä hetki omaa aikaa, aikaa jonka voi käyttää vaikka roikkumalla netissä.
Meillä siis asiat sujuu mukavasti nyt kun alkuun on päästy ja 'hommaan' totuttu. Biovanhemmat suhtautuvat meihin hyvin positiivisesti ja ainakin toistaiseksi yhteistyö heidän kanssaan sujuu hyvin. Joskus humalaiset puhelut häiritsee, mutta onneksi puhelun saa poikki hyvin helposti ja puhelimen pois päältä tarvittaessa. Ei meidän tarvitse alati olla heidän saatavillaan. Me elämme meidän elämäämme ja he omaansa.
Kaikilla sijaisvanhemmilla.
On lähdetty ns. lapsettomuuden pohjalta hommaan ja onhan se selvää, että silloin kaikki vaikeudet tuntuu isommilta, kuin niistä, joilla jo on kokemusta lapsista ja heidän "rasittavuudesta". Ns. terveetkin lapset osaavat olla välillä aivan mahdottomia ja touhutessaan hajoittavat paikkoja (vahingossa).
Meidänkin kaksi vanhinta kävin äsken pelastamassa "uimasta vaatteet päällä" kuralammikosta pihassa. Nyt sisäleikeissä he päättivät rakentaa majan vaatekomoroon (laitoin ruokaa ja ajattelin, että onpa ihanan rauhallista)ja sen on näköistä kuin olisi pommilla ammuttu vaatehuone...
Niin paljon kuin lapsiaan rakastaakin niin tavallisetkin lapset osaavat olla hyvinkin rasittavia ja energisiä välillä. Väliin miettii josko hekin jotain terapiaa tarvitsisi ;), niin on oksat pois alta meininki välillä.
Vaikka rajoja laittaa ja asettaa, kyllä kaikenlaista tuhoa aikaan saavat ns. biolapset myös...
lapset on lapsia...
TIETYSTI on sitä hyvääkin. ja pitkään, joskus. ja sitten taas ei.
sijaislapsien ongelmat ovat vain usein niin syvältä kumpuavia ja vaivihkaa vaikuttavia, että voi mennä viikkoja ennenkuin tajuaa miksi kaikki on menossa vinoon...
ns. normaalioloissa kasvaneet bio- ja uusioperheen lapset tuskin koskaan oirehtivat niin monimuotoisesti ja hämäävästi, että olet vedetty itsekin mukaan kuvioon ennenkuin tajuat missä mennään ja osaat ottaa ohjat käsiisi. ja tämä juuri vie voimia, soutaa kaksin puolison kanssa kahdeksan- tai kymmensoutuista kirkkovenettä. ilman että se ns. tukiverkko tulee mukaan.
kun meillä on hyvät päivät, ne ovat todella hyviä. lapset ovat kuin mitä tahansa mukavia, hyväkäytöksisiä lapsia. leikkiviä, toimivia, luovia.
löytyy hyviäkin päiviä. Meilläkin on niitä tosi paljon ja joskus mietimmekin että kyllä miellä on tosi ihania lapsia;)) Olen lähtenyt täysillä mukaan taisteluun kehitysvammaisten puolesta ja toinen tenavani sairastaa syndroomaa, jossa masentuminen on enemmänkin sääntö kuin poikeus, mutta silti on ihanaa. Sijaisvanhemmuuskin kiinnostaisi meitä, mutta joskus näitä lukiessa tuntuu ettei kivoja sijaislapsia ole vaan ainoastaan päästään sekaisin olevia hirviömuksuja( sorry vaan, mutta sellasen käsityksen saa helposti). Olisi ilahduttavaa lukea lisää positiivisia kertomuksia sijaisvanhemmuudesta ja miksei muutenkin vanhemmuudesta esim. vammaisen lapsen vanhemmuudesta.
sijaisvanhemmuudessa, mikä sinänsä on hyväkin, ettei kukaan laput silmillä hommaan lähde.
Tasapuolisuuden nimissä tulisi kertoa niistä hyvistäkin hetkistä ja kehitysaskelista. Koska niitäkin varmasti on. Lapsi ei itsessään ole pahe, vaan nimenomaan oirehtii jostakin. Pelkästään terapiat aivät ole avain sana toimivaan kanssakäymiseen sijaislapsen kanssa, vaan tarvitaan sitä omaa panosta.
Kun joku valittaa koko ajan tulee kieltämättä mieleen, että miksi ylipäätään toimii sijaisvanhempana?
Vai onko tarkoitus vaan saattaa muille mahd. negatiivinen kuva sijaisvanhemmuudesta?
Sitten voidaankin kysyä miksi ja motivaatiota?
laitan nyt teille myös sitä ihanaa... Vaikkakin tuolla aikaisemmin edellistä kirjoittajaa ymmärsinkin ja jaoin noita tunteita, ei se todellakaan sitä tarkoita että aina semmoista sotaa ja vaikeeta olisi!
Meillä on suurin osa aikaa ihan normaalia mukavaa eloa. Välillä mietin, että "liiankin" helpolla päästään, kun biovanhempaan on tosi hyvät välit, eikä sieltä suvusta mitään ongelmia. Lapsikin on suurimman osan aikaa mitä ihanin, rakastettavin, hellin, suloisin. Joka paikasta saadaan kuulla miten hyväkäytöksinen lapsi on, kuinka on herttainen. Hyvä tapainen on, aina kiittämässä kun on kiitoksen paikka, ovet aina aukaisemassa, hyvin muita ihmisia huomioon ottava. Vaikka kuinka paljon voisin laittaa tähän niitä positiivisia ihania asioita hänestä!
Voin sanoakkin, että sijaisäitinä olo on aivan ihanaa ja antoisaa. Mutta onhan niitä päiviä kaikkien kanssa, että hermot menee. Silloin on hyvä purkaa jonnekin muualle kuin lapseen tai perheeseen niitä sauhuja. Tänne on kiva "rupatella", kun täällä on muitakin samassa tilanteessa olevia ja ymmärtäviä ihmisiä. Tottakai jotkut jutut on ehkä liikaa niille, jotka eivät esimerkiksi sijaisvanhempia ole. Kukaan ei voi ymmärtää sijaisvanhempaa paremmin kuin toinen sijaisvanhempi.
Mutta nautitaan näistä kaikista lapsista joita meillä on. Olivatpa he bio, tai sijoitettuja, lainassa ne kaikki vain meillä on!
Eiköhän se niin ole, että ne hyvät hetket lasten kanssa jokainen vanhempi "kestää" aivan ilman kenenkään tukea! Silloin kun on vaikeaa, tarvitaan tukea ja vaikka tätä keskustelupaikkaa, missä voi kertoa murheistaan. Minusta voi aivan hyvin sanoa täällä, että kunpa sossu hakisi lapset pois! Se vain kertoo siitä, kuinka lopussa sijaisvanhemman voimat voi joskus olla. Ensinnäkään sossu ei hae noin vain niitä lapsia pois ja tuskin sijaisvanhemmat niitä antaisikaan kovin kevyesti!
kiitos, että ymmärsit!!!