Niin paljon olisi sanottavaa, mutta nyt kun saisi kaikki purkaa, on olo aivan tyhjä.
Rakkaus, joka vie hengen rinnasta. Saa sydämen sykkimään. Saa veren virtaamaan suonissa kuumana. Rakkaus, joka ei päästä irti. Se mikä sekoittaa pääni ja harkintakykyni totaalisesti. Niin paljon olisin valmis luopumaan kaikesta vuoksesi, antamaan vuoksesi. Ehkä se on kohtalon ivaa, etten sinua saa. Ehkä näin on tarkoitettu, jotta minäkin voisin elää sellaista elämää, josta haaveilen. Mutta onko millään merkitystä loppupeleissä, jos se mitä eniten haluan, on saavuttamattomissa.
Jos vain pääsisin sinusta irti. Vaihdoin asuinkuntaa, työpaikkaa. Annoin kaiken pois, että pääsisin pois luotasi. Pääsisin unohtamaan. Miksi kaikesta huolimatta riivaat minua? Ajattelen sinua paljon, aivan liikaa. Ja nyt teit sen taas. Kolme pitkää kuukautta se vei, että annoit periksi tunteillesi ja kerroit ikävöiväsi minua ja haluat minut takaisin sinne, sinun lähellesi. Keksit jopa työpaikan minne pääsisin. Sanoit pelkääväsi, että olen päässyt sinusta yli. En ymmärrä, miksi, MIKSI pelkäät minun päässeen sinusta yli kun kuitenkin rakastat toista naista niin paljon, ettet ole hänestä valmis luopumaan. Ja kaikesta huolimatta olet valmis häntä pettämään? Miksi sanoit, että kaiken järjen ja tunteittesi perusteella ottaisit minut todennäköisimmin vaimoksesi? Mutta yhä edelleen pidät kiinni toisesta. Merkityksettömiä sanoja, ehkä sinulle. Pelkään etten ikinä tule löytämään kaltaistasi, joka saisi minut tuntemaan yhtä voimakkaasti rakkautta, yhteneväisyyttä, sielunkumppanuutta, kaikkea mistä ihminen voi haaveilla tosirakkautensa suhteen.. Että jäät loppuelämäkseni kummittelemaan mieleeni.
Päästä minusta irti. Ole kiltti ja päästä minut vapaaksi tästä tuskasta, en kestä enää. Räjähdän tähän rakkauteen ja kaipuuseen.. Sinä kidutat minua..
Rakkaus, joka vie hengen rinnasta. Saa sydämen sykkimään. Saa veren virtaamaan suonissa kuumana. Rakkaus, joka ei päästä irti. Se mikä sekoittaa pääni ja harkintakykyni totaalisesti. Niin paljon olisin valmis luopumaan kaikesta vuoksesi, antamaan vuoksesi. Ehkä se on kohtalon ivaa, etten sinua saa. Ehkä näin on tarkoitettu, jotta minäkin voisin elää sellaista elämää, josta haaveilen. Mutta onko millään merkitystä loppupeleissä, jos se mitä eniten haluan, on saavuttamattomissa.
Jos vain pääsisin sinusta irti. Vaihdoin asuinkuntaa, työpaikkaa. Annoin kaiken pois, että pääsisin pois luotasi. Pääsisin unohtamaan. Miksi kaikesta huolimatta riivaat minua? Ajattelen sinua paljon, aivan liikaa. Ja nyt teit sen taas. Kolme pitkää kuukautta se vei, että annoit periksi tunteillesi ja kerroit ikävöiväsi minua ja haluat minut takaisin sinne, sinun lähellesi. Keksit jopa työpaikan minne pääsisin. Sanoit pelkääväsi, että olen päässyt sinusta yli. En ymmärrä, miksi, MIKSI pelkäät minun päässeen sinusta yli kun kuitenkin rakastat toista naista niin paljon, ettet ole hänestä valmis luopumaan. Ja kaikesta huolimatta olet valmis häntä pettämään? Miksi sanoit, että kaiken järjen ja tunteittesi perusteella ottaisit minut todennäköisimmin vaimoksesi? Mutta yhä edelleen pidät kiinni toisesta. Merkityksettömiä sanoja, ehkä sinulle. Pelkään etten ikinä tule löytämään kaltaistasi, joka saisi minut tuntemaan yhtä voimakkaasti rakkautta, yhteneväisyyttä, sielunkumppanuutta, kaikkea mistä ihminen voi haaveilla tosirakkautensa suhteen.. Että jäät loppuelämäkseni kummittelemaan mieleeni.
Päästä minusta irti. Ole kiltti ja päästä minut vapaaksi tästä tuskasta, en kestä enää. Räjähdän tähän rakkauteen ja kaipuuseen.. Sinä kidutat minua..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vastaa hänelle, että et halua enää ja
Pah, vaikka sen sanoisi sen sata kertaa, että ANNA MUN OLLA, niin aina hän palaa takaisin, tekstarein, meilein, soitoin, ilmestyy ovelleni kerta toisensa jälkeen:( Ei vaan päästä, enkä minä siksi pääse.
tämä on provo.
paskat ole
Voimia sinulle! Minulla on tunnetasolla aika samankaltainen tilanne kuin sinulla. Olen tullut samaan johtopäätökseen, että rakkaudessa on myös kyse siitä, että pitää osata jossain vaiheessa päästää toisesta irti, mikäli hommat eivät suju. Tai siis tämä on oma näkemykseni.
Omasta tilanteestani sen verran, että tapasin aivan sattumalta ihmisen, yllättäen keneen ehdin tutustua todella syvällisesti ennen kuin tunteet edes syntyivät. Ja kuin varkain kumpikin alkoi välittää yhä enemmän toisistaan. Asiat loksahtelivat kuin palapeli hiljalleen kohdalleen. Harmi vain, että tilanteet ovat niin mutkikkaat ja mahdottomat, että emme voi koskaan olla yhdessä. Olen päättänyt hyväksyä tilanteen, vaikka olen melkein sairas ikävästä ja pelkään katkeroituvani. Toinen ei halua päästää irti minusta.
Miksi mies pitää kiinni siitä toisesta ihmisestä? Pystytkö tarkentamaan?
Rakkaus toiseen mieheen..
Itselläni on juuri sama tilanne kuin sinulla.olen aivan totaalisesti rakastunut toisen omaan.Ja tiedän etten koskaan saa häntä kokonaan omakseni.
Mutta silti roikun hänessä ja odotan että saan taas käpertyä hänen hellään syliinsä.Olisi paljon kerrottavaa,mutta ehkä joku toinen kerta sitten
ehkä sillekin on joku tarkoitus, että joudut käymään läpi tämän helvetin..
Olet kuitenkin toiminut juuri niin kuin pitää ja itsekin tiedät, ettet tulisi onnelliseksi sen miehen kanssa. Miehen, joka on valmis pettämään vaimoaan..
Saisit aina pelätä koska hän tekee saman sinulle, ne tyypit ei muutu!
Keskity siis ajattelemaan näitä puolia hänestä, miten inhottava petturi hän on, ala inhoamaan häntä ja huuda se hänelle vaikka se sattuu!
Suggeroi itsesi ajattelemaan, ettei hän ole sinun rakkauden arvoinen.
Kyllä pääset yli, mutta aikaa se vie ja ehdottomasti kaikki yhteydenpito pois, muuten aloitat aina nollasta joka puhelinsoitonkin jälkeen! VOIMIA!
Rakkaus ei ole irtipäästämistä, siis jättämistä. Rakkaus on kiinni pitämistä koettelevissakin tilanteissa.
täyttä paskaa.
Tuo tuska kuulostaa niin tutulta. Minulla tuo tuska on kestänyt yli kolme vuotta jo.
Tuntuu kuin se ei ikinä lopu, eikä lopukkaan, tajuan sen jo.
Sanoisin että ainoa mikä siihen auttaa on se että hyväksyy tosiasiat.
Jos ei hyväksy niitä niin tuska jatkuu. Menettämisen pelolla on suuri vaikutus. Pitää pystyä menettämään se mistä välittää. Se vapauttaa siitä tuskasta. Kun ei tiedä mitä seuraavaksi niin se tekee asian vaikeaksi. Pitää hyväksyä tuleva sellaisena kuin se on ja ei pelätä sitä.
Se vaatii voimia, mutta siihen ei ole muita mahdollisuuksia.
Kun tuskasta vapautuu, siihen ei tarvitse palata. Se siinä onkin parasta siihen ei tarvitse palata.
Helpolla ei tule mikään ei edes vapaus.