Asperger, jotain muuta vai "normaali"?

Ja vielä lisäyksenä edelliseen, että lapsellamme on kavereita ja hän osaa leikkiä ikäistensä kanssa. Hän suhtautuu myös luottavaisesti muihin ihmisiin. Erityisiä taitoja tai "puutteita" taidoissa ei käsitääkseni ole:)

Äitinä tiedät monta asiaa lapsestasi paremmin kuin paraskaan asiantuntija, mutta huolimatta lastentarhanopen kokemattomuudesta osoittaa hän kuitenkin vastuuntuntoa lastasi kohtaan puhumalla asiasta, joka hänen huomiotaan on poikasi käytöksessä kiinnittänyt. Jutustasi ei myöskään käy ilmi onko sinulle tarjottu valmiiksi diagnoosia vai päättelitkö omin päin, että kyse on aspergerista? Sillä kysehän voi olla jostakin ihan selvitettävissä olevasta sosiaalisesta ongelmasta, mikä voi vetää poikaasi pois muiden seurasta ja kun asiasta lapsen kanssa juttelee voi se ratketa ihan sillä. On tavallaan hyvä, että lasten kasvatukseen löytyy tukea ja auttamisen halua. Ongelmahan on yleensä toisinpäin, että moni vanhempi kokee jäävänsä hirveän yksin ja sinun tarinasi lupaa ihan mukavan oloista ammattikasvattajasukupolvea.

Omat kokemukseni nelivuotiaasta pojasta perustuvat vain omaan perheeseen, mutta paljon on silloin oppimista ja miettimistä. Itse en huolestuisi, jos lapsi olisi ollut välillä omissa ajatuksissaan ja jotenkin kai muutenkin hajamielisen suvun edustajana en ole ikinä ihmetellyt isän saati pojan vastaamatta jättämistä. Ai, siis, mitä asiaa sulla oli kysytään viiden minuutin päästä ;D

Ja toisaalta, jos vaikka olisi jotakin lievää aspergerpiirrettä tai muuta vastaavaa, niin ei minusta siitäkän kannata kauheasti huolestua. Ei sen tarvitse maata kaataa. Lapsi voi silti olla lahjakas ja mukava.
Kyllä autisminkirjolaisellakin voi olla kavereita ja lapsi ihan hyväkäytöksinenkin.
Ja älyähän asperger ei heikennä.
Hyvä vain sitten tietää, jos on jotain pikkusen erikoista piirrettä, että mistä se
johtuu, niin ei tarvitse väärinymmärtää.
Mutta voihan olla, ettei lapsella edes ole mitään.

Mieleeni tuli epilepsian poissaolokohtaus, niitä kun on niin montaa eri sorttia. Ja samaa mieltä, älä aliarvioi ko. nuorta työntekijää, tuskin hän nyt turhan takia ko. asiaa olisi keksinyt. Tunsin kerran erään miehen, jonka lapsella oli aivan selvät adhd-oireet, mainitsin asiasta, koska tunnen monta ko. tapausta. Vastaus oli vain "Ei mun lasta mikään vaivaa!" Toivottavasti et ajattele samalla tavalla, vaan otat yhteyttä lääkäriin joka selvittää asian ajoissa, ennen kuin on myöhäistä.

Tuskin "vain" noista asioista on huolisaaan vaan on nähnyt pojassa muitakin piirteitä mutta nämä kaksi vahvemmin ja sanoi näistä. Kasvojen ilmeislyistä pystyy oikeastikin nöäkemään ammattilainen hetkessä jos on maneerin tyyppistä ilmeilyä ja se yleensä kertoo autisminkirjon häiriöstä.
Kuitenkin jos lapsesi leikkii ikäistensä kanssa ja omaa hyvät leikkitaidot ja kehitys on edennyt muuten normaalin rajoissa niin eihän tässä ole mitään hätää. Hänellä voi lievästi olla autismikirjonhäiriötä (asperger, add yms.. ) mutta on vasta 4 vuotias eli mitä parhaimmassa iässä ottamaan tuet vastaan ja saamaan niistä apua joten kannattaa ehdottomasti viedä asia eteenpäin.
Oikean avun saaminen oikeaan aikaan voi olla avain siihen että hän on ihan kuten muutkin sitten jatkossa. Monet asiat kun voidaan "korjata".. siis lievissä tapauksissa!

Kiitos kommenteista! Itseäni lähinnä mietityttää se, että kuinka paljon nelivuotiaalla voi olla "normaalia" naaman vääntelyä tai tavallista omissa oloissaan oloa... Kokenut erityislastentarhanopettaja kävi pyynnöstämme muutaman kerran seuraamassa lastamme ja ei havainnut mitään poikkeavaa.... Samoin kokenut lastenhoitaja ei ole huolissaan, vaan pitää lastamme "normaalina". Olen työssäni opettanut adhd- ja aspergerlapsia, enkä ole kyllä osannut olla huolissani omamme kohdalla, mutta toki huoli herää, kun lastentarhanopettaja niin sanoo. Epilepsiakin on käynyt mielessä, mutta kun sen vaihtoehdon kerroin, niin lapseen kuulemma saakin aina kontaktin, tiedä sitten mikä on totuus. Toki otan asian neuvolassa esille. Kiinnostaisi vain tietää, että onko tämä tyypillistä ikäkaudelle, kun itselläni ei ole kokemusta alle kouluikäisistä.

Minulla on se käsitys, että lapsilla voi olla lieviä ticejä ohimenevästi.
Naaman vääntely kuulostaa vähän ticeiltä.

Neuvolassa käyty ja terkkari ei ollut huolissaan lapsesta. Kuulemma nelivuotiaat voivat vielä väännellä naamaansa ja vaipua omiin oloihinsa ja se on ihan tavallista. Neuvolan tehtävät sujuivat hyvin ja lapsi otti kontaktia terkkariin ja keskittyi hyvin tehtäviin. Maneereissa kuulemma toistuu joku tietty juttu, joten siitä ei ole kyse. Ilmeisesti nämä nelivuotiaat ovat melkoisia pakkauksia:) Iski vaan huoli, kun lto oli niin huolissaan, mutta kaipa tässä voi jo rauhoittua, kun erityislto ja terkkari niin sanoivat. Huolestuminen kai kuuluu meidän äitien työnkuvaan:)

No mitä sitten vaikka hänellä olisikin asperger? ei se hänestä mitään keskitysleirikamaa tee. Yhtä arvokkaita ollaan kaikki.

Nostanpa tän aiemman, kun samaa asiaa mietin oman 4veen kanssa.

On ollut aina avoin (ainakin uusia tilanteita ja asioita kohtaan) ja todella vilkas. Pikku tutkijana innokkaasti ravannut paikasta toiseen, eikä jäänyt äitinä ikävöimään.
Päiväkodissa oli viime vuonna pienten ryhmässä ja siellä meni kait suht ok. Syksyllä siirtyi isompien ryhmään, ja mun mielestä ei ole siellä oma itsensä. :(

Kun poika viedä pk:iin, on vähän pihalla. Ihmettelee ympärilleen, ei osaa toimia. Joskus saattaa jäädä eteiseen nyhjäämään eikä suostu menemmään aamupalapöytään. Myöskin on kehittänyt oman "rituaalin" että pitää vilkuttaa ikkunasta lähtiessä ennen kuin suostuu menemään aamupalapöytään.

Pk:ssa puhuu kuulemma vähän, vaikka kotona hölöttää suu vaahdossa. Nimenomaan ei puhu aikuisten kanssa, ei suostu sanomaan heippa lähtiessään tädeille, mutta lapsille voi sanoa. Jos olen oikein ymmärtänyt, on jumahtanut yhteen kaveriin, jonka kanssa leikkii ja leikit ovat kivoja. Pihalla poika kyllä leikkii reippaasti, ainakin kun mennään tarhasta hakemaan. KOtona leikkii veljensä kanssa ihania leikkejä, mutta pk:ssa tilanne on eri.

Ruokailu on valikoivaa. Ei suostu syömään vihanneksia, kurkkua lukuunottamatta. Tomaattia maistaessa meinasi oksentaa. Hilloja yms. ei pysty syömään ja esim. pannarin syö ilman kermavaahtoa ja hilloa mieluiten.

Nukahtaminen illalla vaikeaa, kestää 0,5h-1h.

Rajalliset kiinnostuksen kohteet: kaikki moottorikäyttöiset laitteet kiinnostavat. KIrjoistakin monesti näkee vain koneet ja laitteet. Saattaa jankata lelukuvastoja kerta toisensa jälkeen sormella osoittain "auto, rekka-auto, etu-kuormaaja, paloauto, yms." Viime aikoina on alkanut kiinnostumaan liikennemerkeistä ja kaikista muista merkeistä esim. kirjoissa ja lelupaketeissa olevista logoista ja varoituksista.

Ei näytä tunteitaan, mutta päälle päin näkee, että päässä on kova surrutus meneillään. Mutta naamasta ei pysty päättelemään todellisia tunnetiloja. Tosin jos jotain asiaa ei halua tehdä yms. niin kyllä sen kertoo, eli osaa pitää puolensa. Esim. pk:ssa sanoo, ettei syö salaattia. Välillä saattaa kotonakin puheen sijasta kommunikoida äännähdelleen, ihme vinkunaa yms.

Huh, tässä tätä kirjoittaessani melkeinpä häkellyin itsekin, etten ole aiemmin asiaa nostanut tapetille. Mä olen enemmän kytännyt lapsessa adhd:n merkkejä, joita niitäkin varmaan löytyy - mulla itselläni on dg:na adhd. Mutta eikös tuossa ole aika paljon viitteitä aspergerista?

Epilepsia oireilee juuri tuolla tavalla. Kannattaa viedä neurologille kiireesti.

Käyttäkää lapsi neurologilla jos on huolta. Päiväkodin tädeiltä voisitte pyytää kirjallisina ne huomiot, ja viedä mukaan neurolle.