Joskus mietin, että miksei ystäviä voi hankkia. Olisi vaikka joku paikka, josta ostaa ystäviä. Rahaa on, mutta se ei yksin tee onnelliseksi.
Olen pohtinut ja tullut tulokseen, että ihmiset välttelevät minua, koska pelkäävät ja ovat kateellisia: olen kaunis, älykäs, tulen hyvin toimeen, matkustelen ja omaan mielipiteitä sekä ennenakaikkea olen luotettava.
Olen pohtinut ja tullut tulokseen, että ihmiset välttelevät minua, koska pelkäävät ja ovat kateellisia: olen kaunis, älykäs, tulen hyvin toimeen, matkustelen ja omaan mielipiteitä sekä ennenakaikkea olen luotettava.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ystävien saaminen ei ole helppoa, varsinkaan hyvien.
Jos on mahdollista järjestää vapaa-aikaa esim. jonkinlaiseen vapaaehtoistyöhön niin sieltä voi ehkä saada hieman antamisen iloa ja tunnetta että tekee jotain toisten hyväksi, mutta eipä sielläkään konstilla ystäviä saa, ainakaan automaattisesti.
Itse olen köyhä joten minua kieltämättä hieman pelottaa kutsua kovin rikkaita ihmisiä, varsinkaan naisia kotiini tai muuhun vapaa-ajan viettooni. Tosin ne tuttavat joita olen uskaltautunut kutsumaan järjestämiini illanviettoihin ovat olleen melkeinpä aina iloisia siitä, monet ovat sanoneetkin että kiva kun joku järjestää ja kutsuu jonnekin kun monet ovat kovin yksinäisiä.
Joskus on käynyt että jotkut tutun-tuttavat joita en alunperin ollut uskaltanut kutsua mukaan jonnekin, ovat kuitenkin ilmaantuneet mukaan koska olivat "kuulleet joiltakin muilta" että järjestän jotakin - ja lopulta osoittautuikin että jotkut naiset joita pidin hieman etäisinä/pelottavina ja liian rikkaina ollakseen minun ystäviäni - olivatkin todellisuudessa lämminsydämisiä ja mukavia ihmisiä.
Helposti sitä ajattelee (ainakin minä) että joku kaunis, älykäs ja hyvin toimeen tuleva nainen ei ole minun "tasoiseni" joten en välttämättä uskaltaudu edes juttelemaan sellaisen kanssa, tosin totuus ei ilmeisesti ole ollenkaan näin mustavalkoinen.
Aiempi miessuhteeni kariutui aivan yllättäen ja vuosi eron jälkeen mies tilitti humalassa että häntä hävetti kun oli sotkenut raha-asiansa ja kadottanut otteensa elämään.
Eivät yksinäiset järjestä mitään illanviettoja tai kutsu tuttavia mihinkään. Tai jos niin tekevät, niin eivät määrittelyn mukaan ole yksinäisiä. Asiasi ovat varsin hyvin, jos raha on ainoa murheesi.
kriteereinä: ei ole ketään kenen kanssa lähtisi ulkoilemaan tai kahville, puhumattakaan siitä, että olisi joku jolle kertoa kuulumisiaan. Puhelin ei ole soinut kuin 3 kertaa tänä vuonna: yksi soitto vanhalta tädiltä, yksi kutsu työhaastatteluun ja yksi soitto terveyskeskuksesta. Tekstiviestejä 2: paketti saapunut Siwaan ja toinen Soneran palveluviesti. Jatkuvasti odottaaa että joku soittaisi, olen nähnyt jo untakin, että puhelin soisi.
Raha ei siis ole murhe, kuten kerroin sitä piisaa, mutta sillä ei hankita ystäviä kuin korkeintaan baarissa tarjoamalla kaikille, mutta siihen en ryhdy.
"Eivät yksinäiset järjestä mitään illanviettoja tai kutsu tuttavia mihinkään. Tai jos niin tekevät, niin eivät määrittelyn mukaan ole yksinäisiä. Asiasi ovat varsin hyvin, jos raha on ainoa murheesi."
En ehkä ole ollut niin yksinäinen kuin jotkut muut, mutta ajoittain olen ollut kuukausienkin mittaisia jaksoja lähes täysin vailla mitään ihmiskontakteja, ja tuntenut itseni kaikkien halveksimaksi ja hylkäämäksi. Olen myös ollut koulukiusattu ja hyvin yksinäinen kouluaikoina.
Yksi keino jollain aloin "taistelemaan" eristäytymistä ja yksinäisyyttä vastaan oli että aloin kutsumaan joitakin tuntemiani ihmisiä viettämään iltaa ja pelaamaan esim. aliasta tai jotain muita pelejä joita hankin, välillä järjestin myös hieman jotain naposteltavaa(jotka kyllä usein söin itse jos ketään ei tullut).
Illanviettojen järjestäminen ei minulle alkuun ollut ollenkaan helppoa, monesti ketään ei tullut, ja joskus kun tuli vain yksi vieras niin se totesi että "eihän täällä ole ketään" ja lähti kotiinsa. Olen myös perusluonteeltani ujo joten jouduin ponnistelemaan paljon kehittääkseni rohkeutta olla se joka jututtaa ja innostaa toisia juttelemaan tai ryhtymään johonkin.
Jatkoin kuitenkin sitkeästi yhdessäolon järjestämistä ja vähitellen aloin saada tunnelmaa hieman lämpenemään ja kutsuin myös vanhempia ihmisiä sekä aviopareja.
Olen saanut hankittua pari melko hyvää ystävää, vaikka aivan täysin minua ymmärtävää ystävää en ole löytänyt. Tiedän kuitenkin että monilla ei ole ystäviä lainkaan joten pidän suuressa arvossa niitä ystäviä joita minulla onnekseni on.
Mistä päin olet aloittaja?
No jospa tekisimme itse jotain yhteiselle ongelmallemme.
Känniyökerhoissa heiluminen, edellisen kännin muistelu ja seuraavan suunnittelu tuntuvat olevan useimpien suomalaismiesten puheenaiheet. Osin sama pätee myös naisiin nykyään. Jos haluatte muuta niin koetetaan yhdessä.
Postatkaapa tänne jos kerhoutuminen kiinnostaa. Yksinäisten kerho ei ole luuserien kerho, sillä jo ensi kokkontumisella ongelma alkaa poistua!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9695532
Kannatettava idea. Ennemmin sitä keskustelee espresson kuin tuopin äärellä.
HAHA