Olen lukenut viime aikoina ihmisten kokemuksia yliluonnollisesta ja nyt rohkaistuin laittamaan oman kokemukseni tänne. Olen ilmoittanut kokemuksistani eteenpäin tutkittavaksi ja laitan nyt osan kirjoittamastani kirjeestä tänne. Jos joku on kokenut vastaavaa, lukisin mielelläni kertomuksianne. Jos joku haluaa pilkata, siitä vaan. Pääasia on että itse tiedän mitä koin. Kyseessä voi olla jokin normaali selitys esim. unihalvaus. Olen lukenut muistakin, luonnollisista vaihtoehdoista joten minulle ei tarvitse siitäkään laittaa. Toivon että luette avoimella mielellä.
Olen 1966-syntynyt nainen. Tapahtumahetkellä, hieman ennen Itsenäisyyspäivää 4.12.2007, olin kahden lapsen yksinhuoltaja. Muistikuvani ovat edelleen selvät, tosin yksityiskohdat ovat hieman jääneet sumuun. Tuntemukseni eivät silti ole muuttuneet. Olen aina ollut vahva ihminen ja kokenut paljon, mutta kokemuksesta vuosiksi aiheutunut pelko on yhä olemassa. Olen oppinut elämään tämän kaiken kanssa paremmin kuin ennen. Olen henkisesti ja fyysisesti voimissani, enkä anna menneen pilata elämääni. Tässä kerron teille tapahtumat niin kuin ne muistan. Kaikki ei välttämättä mene tapahtumajärjestyksen mukaan ja saatan olla unohtanut yksityiskohtia. Yritän saada aikaan selkeän kokonisuuden.
Kaikki alkoi yöllä 4.12.2007. Heräsin yöllä pimeässä tuntien raskasta painoa koko kehoni päällä. Hengitin raskaasti ja tunsin itseni tyhjäksi, kuin olisin ollut hetken kykenemätön päättämään mistään. Tunsin olevani irti omasta kehostani kunnes yhtäkkiä tunsin putoavani sängyn läpi. Taisin huudahtaa hieman mutta en ole varma, koska tunsin että voin kuulla vain sydämenlyöntini. Vajoamisen tunne sai minut ajattelemaan kuolemaa, mutta jokin sisälläni rauhoitti minua ja muistan ajatelleeni, että "he ovat tehneet näin ennenkin". Pidin silmiäni kiinni ja sain itseni jokinlaiseen rauhoittavaan, kevyeen, unenomaiseen tilaan. Kun avasin silmäni, järkytykseni oli suuri. Olin hetken aikaa varma että huoneeni järjestys oli muuttunut niiden sekuntien aikana kun silmäni olivat olleet kiinni. Kaikki oli silti lähestulkoon pimeää, paitsi pieni valonkajo lattian rajassa. Huomasin peiton hävinneen päältäni ja minua palelsi. Makasin jonkin aikaan jäykkänä paikallani, kunnes sain itseni liikkeelle. Säikähdin tuntiessani sängyn muuttavan muotoaan allani, kovenevan noustessani ylemmän ja pehmentyvän painutuessani siihen kiinni. Nousin istumaan ja huomasin olevani melkein lattian tasolla. Muistan sivelleeni sänkyä pimeydessä jonkin aikaa. Se ei ollut seinässä kiinni niin kuin omani, vaan keskellä huonetta. Olin janoissani ja pelästynyt, tunsin olevani jonkinlasessa shokissa ja tunsin vaikeutta liikkua. Sänkyni oli muuttunut erilaiseksi ja uskoin jollain tavalla olevani vielä omassa makuuhuoneessani. Kuulin hiljaista, jyskyttävää ääntä seinän takana ja hiljenin kuuntelemaan ympäristöäni. Lopulta aloin ryömimään lattiaa pitkin valoisampaan päätyyn huonetta. Huone tuntui olevan mitoiltaan hieman makuuhuonettani suurempi.
Olen 1966-syntynyt nainen. Tapahtumahetkellä, hieman ennen Itsenäisyyspäivää 4.12.2007, olin kahden lapsen yksinhuoltaja. Muistikuvani ovat edelleen selvät, tosin yksityiskohdat ovat hieman jääneet sumuun. Tuntemukseni eivät silti ole muuttuneet. Olen aina ollut vahva ihminen ja kokenut paljon, mutta kokemuksesta vuosiksi aiheutunut pelko on yhä olemassa. Olen oppinut elämään tämän kaiken kanssa paremmin kuin ennen. Olen henkisesti ja fyysisesti voimissani, enkä anna menneen pilata elämääni. Tässä kerron teille tapahtumat niin kuin ne muistan. Kaikki ei välttämättä mene tapahtumajärjestyksen mukaan ja saatan olla unohtanut yksityiskohtia. Yritän saada aikaan selkeän kokonisuuden.
Kaikki alkoi yöllä 4.12.2007. Heräsin yöllä pimeässä tuntien raskasta painoa koko kehoni päällä. Hengitin raskaasti ja tunsin itseni tyhjäksi, kuin olisin ollut hetken kykenemätön päättämään mistään. Tunsin olevani irti omasta kehostani kunnes yhtäkkiä tunsin putoavani sängyn läpi. Taisin huudahtaa hieman mutta en ole varma, koska tunsin että voin kuulla vain sydämenlyöntini. Vajoamisen tunne sai minut ajattelemaan kuolemaa, mutta jokin sisälläni rauhoitti minua ja muistan ajatelleeni, että "he ovat tehneet näin ennenkin". Pidin silmiäni kiinni ja sain itseni jokinlaiseen rauhoittavaan, kevyeen, unenomaiseen tilaan. Kun avasin silmäni, järkytykseni oli suuri. Olin hetken aikaa varma että huoneeni järjestys oli muuttunut niiden sekuntien aikana kun silmäni olivat olleet kiinni. Kaikki oli silti lähestulkoon pimeää, paitsi pieni valonkajo lattian rajassa. Huomasin peiton hävinneen päältäni ja minua palelsi. Makasin jonkin aikaan jäykkänä paikallani, kunnes sain itseni liikkeelle. Säikähdin tuntiessani sängyn muuttavan muotoaan allani, kovenevan noustessani ylemmän ja pehmentyvän painutuessani siihen kiinni. Nousin istumaan ja huomasin olevani melkein lattian tasolla. Muistan sivelleeni sänkyä pimeydessä jonkin aikaa. Se ei ollut seinässä kiinni niin kuin omani, vaan keskellä huonetta. Olin janoissani ja pelästynyt, tunsin olevani jonkinlasessa shokissa ja tunsin vaikeutta liikkua. Sänkyni oli muuttunut erilaiseksi ja uskoin jollain tavalla olevani vielä omassa makuuhuoneessani. Kuulin hiljaista, jyskyttävää ääntä seinän takana ja hiljenin kuuntelemaan ympäristöäni. Lopulta aloin ryömimään lattiaa pitkin valoisampaan päätyyn huonetta. Huone tuntui olevan mitoiltaan hieman makuuhuonettani suurempi.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jatkoa...
Nurkassa tarkastelin valonkajoa. Rohkenin kokeilamaan seinää ja etsimään ovenkarmeja, mutta en löytänyt mitään oven kaltaista ja painauduin seinään kiinni. Pääni oli vasten seinää ja yritin saada ajatuksistani selvää. Istuin siinä jonkin aikaa, en osaa arvioida kuinka kauan, mutta muistan kuulleeni hiljaista, laulunomaista muminaa seinän takaa. Äänet kuulostvat epäluonnollisilta ja kysymyksenomaisilta äänen nousuineen ja laskuineen. Vasta ääniä kuunnellessani tajusin että kaikki todella tapahtui ja että olin kaukana kotoa, kenties jossain aivan toisessa maailmassa. Istuin yksin vielä tovin ja aloin ahdistua entisestään. Aloin ryömiä takaisin kohti sänkyä, muistan tunteneeni tavattoman kuvottavan olon ja tunsin ruoan nousevan vatsastani ylös mutta en halunnut oksentaa. Löysin sängyn ja jäin sitä vasten kunnes tapahtui jotain, joka tuntuu edelleen unelta. Seinä alkoi hitaasti, äänettömästi nousta. Se muistutti autotallin ovea, mutta se tuntui häviävän katon sisään. Valo oli sokaisevan kirkas. Yhtäkkiä oven takaa paljastui uskomaton näky. Näin tilaan esteittä ja muistan nähneeni tekniikkaa, joka ei voinut olla tältä planeetalta. Koko huone tuntui huokuvan luoksei kuin suuri kupla ja tunsin taas painoa ruumiissani. Huone oli kuin suuri, kolmiulotteinen tila, jossa kaikki sulautui unenomaisesti yhteen. Yksityiskohdat ovat hävinneet mielestäni. Seinällä oli, tai pikemminkin siihen oli "sulautunut" suuria, näyteputkien tapaisia esineitä tai pylväitä. Huoneen keskellä näytti olevan tietokoneen näytön tapainen ruutu, jonka kirkkaus oli valtava. Siristellessäni huomasin näytön edessä seisovan hahmon. Hahmo oli pitkä, kauttaaltaan musta ja tuntui olevan selin minuunpäin. En voi olla varma siitä mutta en erottanut olennon kasvoja. Ajattelin sen olleen pukeutunut kauttaaltaan tummaan pukuun. Ajattelin sen olevan normaalia, koska sen piti luonnollisesti suojautua minulta. En tiedä mistä sain ajatuksen päähäni, mutta se tuntui luonnolliselta. Olento tuntui pitävän jotain kädessään, kääntyneenä edelleen (ehkä) poispäin minusta. Olento tuntui pitkältä, ainakin 2 metriä pitkältä ja ihmistä laihemmalta. Vastavalo oli valtaisa ja hahmo katosi silmissäni valoon monta kertaa siristellessäni ja yrittäessäni nähdä tarkemmin. Tässä vaiheessa tunsin taas häviäväni pois, en kyennyt puhumaan tai ajattelemaan loogisesti. Katsoin vain vaikka silmiini sattui tuo kirkas valo, joka tuntui kirkastuvan entisestään. Päässäni virtasi lämpö, joka sai minut rauhoittumaan. Tästä lähtien muistikuvani häviävät täysin.
Seuraavaksi vain heräsin. Huomasin nukkuneeni pommiin vaikka kelloni oli ollut soimassa. Herätessäni tunsin etten olisi nukkunut koko yönä silmällistäkään. Olin aivan poikki ja minua vaivasi kova särky takaraivossa. Noustessani ylös tunsin heikotusta jaloissani ja minun piti istuutua takaisin sängylle. En löytänyt ruumiistani minkäänlaisia jälkiä, ainoa vaivani oli päänsärky joka vaivasi sen jälkeen joka aamu noin viikon. Uskottelin pitkän aikaa itselleni että olin nähnyt vain todentuntuisen unen ja että kaikki oli mielikuvitukseni tuotetta. Pidemmän päälle sain uskoteltuani tämän itselleni, mutta yöllinen pelko alkoi lamaannuttaa minua ja kärsin univaikeuksista pelätessäni yöllisten kokemuksieni toistuvan. Muutamaa päivää ennen tapahtumaa (en tiedä liittyykö tämä kokemukseeni) poikani kertoi eräs aamu että kummitukset kävivät öisin hänen vaatekaapissaan ja katselleet nukkuvaa pikkuveljeä. Pelkäänkin edelleen että poikani voisivat kokea jotain samanlaista kuin minä. Onneksi mitään uutta ei ole ilmaantunut. Nukun taas yöni rauhassa enkä enää pelkää kohdata kaikkea uudelleen. Olen alkanut kiinnostua alan kirjallisuudesta kaiken tämän jälkeen ja näen monissa sieppauskertomuksissa yhtäläisyyksiä omaani. Vieläkin minua ihmetyttää miten pystyin käyttäytymään niin rauhallisesti sellaisessa tilanteessa. Kokemus pysyy silti edelleen omanani. En ole kertonut siitä yhdellekään ihmiselle ennen tätä. Haluan vain mahdollisuuden jakaa sen, mikä on muuttanut suhtautumistani elämään tässä yli kahden vuoden aikana.
on aika villiä menoa :DD
Pimeyden Voimista. Totisesti, totisesti, minä sanon Sinulle:
"Usko KARITSAN armoon !"
Shaloom, Hallelujaah !
Tyypillinen sieppauskokemus. Oma huoneesi on kopioitu alukselle rauhoittaakseen mieltäsi. Myös riittävän erilainen aiheuttaakseen kiinnostusta (muistijälki). Olet varmaan huomannut ajan kuluessa muistavasi lisää asioita tapahtumasta. (ajastettu/istutettu muistijälki) Arvaan että et löytänyt valonlähdettä joka valaisi?Tuttu tilanne sinulle, olet ollet ennenkin aluksessa nyt vain ei jostain syystä tapausta pyyhitty muististasi, ehkä tarkoituksella. Kaltaisisia on yksin suomessa tuhansia.Olet voittanut pelkosi kun kerrot tapahtuneesta toisin kuin monet muut. En epäile kertomustasi. Tietämättömien pilkalta et tule säästymään
veikkaan myös.tsemppiä
tv: kymmeniä ja kymmeniä kertoja siepettu
henrik tarkoituksesi on varmaan hyvä ja haluat jakaa uskosi, mutta kirjoittelet väärässä foorumissa.he jotka täällä keskustelevat ovat kyllä tietoisia jeesus foorumeista ja osaavat siirtyä sinne jos tuntevat tarvetta. se tarkoitus mitä viestilläsi haet ei tällä sivustolla toteudu, enemmänkin ärsyttää ja luotaan työntää, joten voisitko lopettaa moiset julistukset tällä (Suomi24 Yhteiskunta Uskonnot ja uskomukset Rajatieto Ufot)sivustolla tai kirjoittaa ufoista kun kerran on aiheena.
toisaalta olen kateellinen tällaisten jeesustelioiden rohkeudelle heittäytyä ties minkä astraaliörkin huomaan ja odottaa että kaikki menee hyvin ja puhua vielä jumalan kosketuksesta... erottelukykyä kaikille kiitos. suo anteeksi henrik jos mielipiteeni loukkaa mut ku oma kokemukseni on että uskonnollisissa piireissä pyörii todella paljon energiansyöjää ja muuta eksyttäjää toiselta tasolta
Olen aina kääntynyt Jumalan puoleen elämän vaikeissa tilanteissa ja pidän itseäni tavallisena, kunnollisena ihmisenä. Nyt tuntuu että minulle on kokemukseni avulla auennut toinen, ihmiskäsityksen ulkopuolella oleva maailma tai ulottuvuus. Uskoni ei ole saanut kolausta mistään tästä koska olen mieleltäni avoin. Mielestäni uskonta ja yliluonnollisuus eivät välttämättä ole ristiriidoissa keskenään.
Kiitos viestistäsi! Kokemus tulee aina olemaan mukanani vaikka aika kuluu. Se on kuin ikimuistoinen uni, sellainen josta aina muistellessaan löytää uusia asioita.
Tuo vaikuttaa sellaiselta asenteelta, että tuosta kokemuksesta asian kokenut voi jotain oppia. Voi oppia, kun ei kiellä kokemustansa. Kokemus on kullekin kokijalle aina tosi, ei välttämättä toiselle eikä tarvitse ollakaan.
Kiinnostavaa mitä kulloisetkin kokijat pitävät todellisuutena ja kokemuksenaan. Sisäisiä kokemuksia voi lähestyä niinkin, että ne ovat vertauskuvallisia. Unien maailma nimittäin sisältää vertausvallista materiaalia.
Mm. unissa havaittu Jeesus tai Ufo voidaan tulkita monella tapaa. Arkkityypejä ovat, ja edustavat hahmoina kulloisenkin kokijan mielessä jotain mielen sisäistä energiaa. Minkä tunteen esim. sana Ufo tai Alien herättää? Jos sana Alien herättää hyvän tunnelman, niin kyseiselle kokijalle se edustaa hyvää. Tunne ratkaisee ihmiselle, muoto on monesti toissijainen. Näin unien maailmassa.
Yliluonnollisuuskin on luonnollista kun se saa selityksensä.
Voihan olla elämää ja muita sivilisaatioita on maailmankaikkeudessa: sitä ei Raamatussa Jumala kiellä eikä myönnä. Kuitenkin Sanan mukaan meillä ei ole tarvetta ja lupaa olla yhteistyössä toisten sivilisaation edustajien kanssa. Raamatussa kerrotaan jumalan poikien (langenneita enkeliolentoja) yhtyneen ihmisten tyttäriin ja heistä on synynyt sen ajan jättiläiset, jotka olivat langenneiden enkeleiden ja ihmisen sekamuotoja. Herra tuomitsi sekoituksen ankarasti ja päätti hävittää silloisen ihmiskunnan vedenpaisumuksen kautta.
Kun ihmimset kokevat ufohavaintoja, niistä on seurauksena pelkoa, pahaa oloa ja ahdistusta ja usein kokemukseen liittyy jollakin tavoin mystistä ja sitten outoa uteliaisuutta.
Humanoidit ja ufoilmiöt liittyvät täysin sileunvihollisen ja langenneen henkimaailman piiriin ja ovat siis täysin Jumalan tahdon vastaisia ja vahingollisia ihmiselle.
Sinun pitäisi tehdä täydellinen pesäero moiseen. Joskus ihminen joutuu henkivaltojen hyökkäyksen kohteeksi ilman omaa syytään. Saatana vihaa ihmistä.
Käänny Raamatun Jumalan puoleen rukoillen Jeesuksen Krstuksen nimessä. Kokeneet ja kauan uskossa olevat ja näihin asioihin perehtyneet kristityt voivat auttaa sinua. Et ole psyykkisesti sekaisin niin kuin monet saattavat sinnulle sanoa.
Elämme lopunaikoja ja vihollinen eksyttää ja ilmestyy aikanamme verhoutuen tekniikan ja tieteen kaapuihin. Esi-isiemme aikaan vihtahousu pukeutui riihikummituksiksi, käytti renkinään kylätrulleja ja laittoi tekemään taikatemppuja, ym. Nyt mokoma tuleekin, esim. avaruusaluksilla.
Kuitenkin yliluonnollisen kanssa on oltava varovainen. Siinä ei auta "minun mielstäni". Sielunvihollinen uskoo Jumalaan ja haluaa harhauttaa estsivän sielun. Kristinusko kieltää jyrkästi kaikki ufo- ja paranormaalitouhuilut. Niistä ei seuraa mitään hyvää.
Elävästi kerrottu tarina, eli sinulla on ilmiselvästi kirjallisia lahjoja.
Juttusi voi olla todellista tai ei, mutta kysyn; mitä sitten?
Olen itse kokenut maatapannessani oudon "päätyhjennyksen".
Silmissä vilisi mustuutta ja aivot löivät setsuuria. Tuntui kuin aivoista olisi tyhjennetty ajatuksia ja kokemuksia.
Yöllä sen jälkeen nukuin rauhattomasti jatkuvasti heräillen, koska kokemuksia tuntui vilisevän mielessäni.
Nyttemmin on ollut hiljaisempaa.
Kirkko ja uskonto on aiheuttanut paljon enemmän pelkoa, pahaa oloa ja ahdistusta tässä maailmassa kuin mikään muu.
Jos se vihtahousu on johonkin verhoutunut, niin tosiuskovaisiin, jotka kuvittelevat olevansa kaiken muun yläpuolella. Herätkää jo tälle vuosituhannelle. Kyllä se tekniikka ja tiede tulee vielä pelastamaan teidätkin.
selvä ns. unihalvaus.Itsellä ollut monesti samantapaisia kohtauksia - silloin ei tiedä mikä tapahtuu oikeasti ja mitä ei, koska tapahtumat tuntuvat täysin todellisilta. Itse pystyin opettamaan itselleni, että tapahtumat eivät ole oikeita ja että oma päänuppini tekee ne ja nykyisellään hallitsen jo alkaneet unihalvauskohtaukset ihan siedettävästi. Liittynee kuitenkin minulle diagnosoituun epilepsiaan, joka itsessään ei haittaa normaalielämääni ollenkaan, enkä joudu lääkitystäkään käyttämään.
Sinulle!
Kuten olet huomannut, kokijoita ja näkijöitä asian tiimoilta riittää moneen lähtöön.
Mikäli kiinnostut abduktioista, ota asiasta selvää laajakantaisesti ja luota kokemukseesi.Tällä tarkoitan omia tunteitasi ja fyysisiä reaktioitasi asian luonteen suhteen. Suomessa keskustelu on kontaktiorientoitunutta, mutta muitakin mielipiteitä abduktioilmiöstä löytyy. Näitä keskusteluja täytyykin sitten haeskella muilta mailta.
Kaikkea hyvää Sinulle.
selvä trolli trolli trolli trolli ...
Vuosia sitten koin toistuvaa unta jossa nousin/ seisoin kuin kynnysmatolla joka vei minut ylös paikkaan joka muistutti joko junanvaunua tai ratikkaa. Siellä oli kummallisia hähmoja joita pelkäsin, karkasin penkkien allle oven takse ja lymyilin miten vain pystyin. He olivat ystävällisiä, antoivat koskea. Ihonsa oli kuin pullataikinaa. Sormet muistuttivat sorkkia, siten että keski ja nimettömän välissä oli aukko, muut yhdessä.
Joka kerta pääsin karkaamaan joténkin. Olin siellä useamman kerran. Viimeiseksi tapahtui näin: Joku heistä sanoi, pelkäät vielä liikaa. Mutta jotta uskoisit olleesi täällä, laitetaan sinuun merkki. Koski niskakuoppaani.
Pari viikkoa myöhemmin tyttäreni leikkasi tukkaani. Kesken kaiken hän iljaisi: Mikä kauhea jälki sinulla on niskassa. Pyysin kuvailemaan. Se oli palanut ympyrä. Sanoin vain että antaa olla ja niin elämäni jatkui.
½v myöhemmin olin postituksessa jossa lisäkseni oli 5 naista. Puhe meni uskonasioihin avaruus asukkaista. Kerroin heille kokemukseni ja he tarkistivat niskani, ympyrä oli yhä siellä.
Jälki oli n vuoden enkä välittänyt koska minua se ei häirinnyt.
~~~ Tämä ei ole mikää rtolli totista totta minulle ja olen ennenkin tämän kertonut. En ollut kiinnostunut avaruus asioista -> vuosien varrella olen nähnyt eräänä kesänä voimajohtojen päällä lautasmaisia aluksia useamman kerran. Olen myös leikkauksen yhteydessä kokenut hieman samanlaista kuin sinä. Siinä pyöreässä huoneessa oli sininenvalo. Ympärilläni lipui lyhkäisiä hahmoja ja vaikka makasin mahallani näin heidät jotenkin.
Kokemusteni jälkeen uskon että minua on autettu ja joku kerta olen tarpeeksi rohkea päästäkseni mukaan - jonnekin menopaluuna.
Tuommoinen ympyrä saadaan hypnoosin kautta. Eli sinut hypnositoitiin ja siten sait tuommoisen.
Muistan dokumentin missä kerrottiin hypnoosista ja tämä mies laittoi hypnotisoijulle kolikon käden päälle ja sanoi että se on kuuma, no sittenpä sen jälkeen täysin kylmä kolikko poltti palojäljen hypnotisoidun käteen.
Hypnoosi ei ole leikin asia kun tehdään hypnoosi. Hypnoosissa ollaan sekä että maailman yhteydessä, että silloin kun se "oikeasti tehdään" eikä vain leikitä että ollaan hypnoosissa, niin silloin hypnotisoidut ovat yhden lauseen varassa mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja koska hypnoosissa ollaan sekä että maailman yhteydessä, ei kaikkia voi hypnotisoida koska jotkut ovat immuuneja hypnoosille, vain eräät ovat alttiita. Kaikki voidaan hypnotisoida mutta hypnotisoidulle tarvitaan aina vahvempi hypnotisoija, muuten ei toimi.
Osalla ei kaikki lauseet toimi koska joillakin on palomuuri joka estää vahingolliset ehdotukset. Tässä vähän maagikko sinulle ja muillekkin jos heräätte merkin kanssa, niin teidät on hypnotisoitu uskomaan alitajuisesti että teillä on merkki ja minkälainen merkki on ihan sen päätettävissä joka hypnotisoi.
... mutta, mä en ainaskaan oo ollu missään pyöreessä huoneessa ikinä. Ainaskaan, minkä seinät on topattu... oliko sen, missä olit? Ootko vielä siellä..?
Toivottavasti saat vielä selville matkojesi tarkoituksen. Odotan omaani myös.
Nyt sitten rohkaistuin oikeassa elämässäni ja kerroin muutamalla sanalla kokemuksestani eräälle miehelle jota olen tapaillut tässä aika kauan. Ei ollut ihmekään että mies ei pitänyt asiaa kovin kummoisena, vähän "siinä sivussa" meni aihe ohi ja siirryttiin muihin asioihin. Hänen mielestään se oli "varmaan vain unta" ja stressaavan elämäntilanteen aiheuttamaa painajaista tai jotain unihäiriötä.
Jotenkin tunsin oloni tavattoman yksinäiseksi tuon jälkeen eikä kivi pudonnut sydämeltäni kuten olin luullut. Pikemminkin sydän muuttui ankkuriksi joka vajosi vielä painavampana syvemmälle. En halua että hän epäilee mielenterveyttäni jos vielä rupean mainostamaan kokemustani! Mies ei oikeastaan edes tiedä että olen kiinnostunut yliluonnollisesta enkä halua että hän luulee minun muuttuneen hihhuliksi. Tämä on jo ihan turhaa avautumista mutta koen etten itsekään tiedä mitä minulle on tapahtunut. Tänä iltana aion rukoilla. Rukoilen että pystyisin elämään tämän kaiken paineen keskellä ja unohtaa.
Rukoilu auttaa, hyvä idea. Se antaa tilaa ja ajatukset eivät häiritse kun uppoutuu rukoukseen.
Itsetuntemus lisää tuskaa. Tieto lisää tuskaa. Tämä on kokemus täällä päin. Tämän tuskan kanssa voi kuitenkin elää kuin sitä ei olisikaan. Idea on siinä, että MINKÄ TAHANSA tuskan voi kääntää voitoksi ja iloksi. Psykologinen maailma ei kykene mihinkään, kun SINÄ ITSE päätät olla rauhallinen ja varma. Tai vaihtoehtoisesti rukoilee jotain antamaan turvallisuudentunnetta. Jälimmmäinen on ehkä epävarma tie, mutta saattaa toimia. Näin saavuttaa järkkymättömän turvallisuudentunteen.
Mielenkiintoinen "satu" moni asiaan perehtymätön voi tuumia. Kertokaa oi te viisaat ensin, mitä ns. unet ovat? Vai onko tämä valve unta? Meistä ei KUKAAN voi varmuudella sanoa, ovatko sieppaus kokemukset ja niihin liittyvät ilmiöt totta vai tarua! Kiitos kirjoittajalle. Jatkakoot trollit ja muut VIISAAT...???
No, kuka on viisas. Ei ainakaan täällä ole viisas. Tässä vinkki unista: kun ratkaisee unien arvoituksen kokonaan, on viisas. Kaikki muodot ovat unta, myös fyysiset muodot. kiinteät fyysiset olennot ovat kiinteämpää unta kuin eteeriset ns. normiunet, joita ihmiset pitävät unina.
Koko maailma on unenkaltaisessa tilassa. Hyvin vähän on vielä unesta kokonaan heränneitä.
Abduktiot on eräs selitysyritys unen joillekin puolille. Yhtä hyvin voitaisiin joskus puhua transseista tai hypnooseista.
Kokemus on se, että unet ovat totta mutta mielikuvitusta, niinkuin tämä fyysinen maailma. Ihmiset ovat totta mutta mielikuvitusta.
Juuri tämä oivallus antaa mahdollisuuden mm. muuntaa tätä unta. Se joka pitää materiaa täysin totena ei kykene esim. kävelemään palavilla kekäleillä tai se sattuu ainakin vähän, koska hän pitää kipua totena. No, on eri asia tarvitaanko hiilillä tai veden päällä kävelyä. Ei tarvita.
Kun mainitsit näin tekstissä, sydämeni ehkä jätti muutaman lyönnin välistä.. "..Seinä alkoi hitaasti, äänettömästi nousta. Se muistutti autotallin ovea, mutta se tuntui häviävän katon sisään. Valo oli sokaisevan kirkas. "
Olen joskus vuosia sitten, yläasteikäisenä, herännyt keskellä yötä ja avannut silmäni. Huomasin huoneeni toisessa päässä samantyyppisen ilmiön, tosin se ei ollut seinällä, vaan 'ilmassa', keskellä huonetta. Valokaistale nousi lattiasta melkein kattoon asti, räpäytin silmiä tämän nähtyäni (tai "nähtyäni") ja valo-ovi oli kadonnut. Muistan sen olevan tavallisen oviaukon kokoinen, ehkä hieman korkeampi ja kirkasvaloinen, ehkä hieman sinertävä.
Hyvinkin vaikeaa sanoa, oliko tämä vain harhanäkyä juuriheränneillä silmillä, mutta on jäänyt mieleen...
Sammy Hagar hämmentää ufotarinoillaan.
- He kytkivät itsensä minuun johdolla. Se oli tilanne, jossa he latasivat jotakin...siis latasivat itselleen jotakin minun aivoistani, Hagar hämmästytti haastattelijaansa.
Hagar jatkoi kertomalla, että hän näki ufon ensimmäisen kerran jo neljävuotiaana.
Sammy Hagar on yllättänyt haastatteluissa aiemminkin. 1990-luvun puolivälissä hän perusteli rocklehti Rumballe, miksi hän oli koko 1980-luvun jälkimmäisen puoliskon jaksanut niin hartaasti parjata Neuvostoliittoa.
- He boikotoivat Los Angelesin olympialaisia 1984, siksi, Hagar sanoi.
Tämän jälkeen Hagar sai kuulla Yhdysvaltojen boikotoineen vuonna 1980 Moskovan olympialaisia.
- Eihän! Tuotapa en tiennytkään, hän päivitteli.
Minultakin otettiin tietoa ja kokemuksia "tai jotain sellaista tuosta vaan" eräänä iltana,,no ainakin siltä se vaikutti.
Saatana se siellä taas ikkunan takana irvistää!!!
minua ei ole koskaan hypnotisoitu, olen yrittänyt elää jalat maassa.
huone jossa olin selkäydinkanavanavausleikkauksen (juu kirjoitetaan yhteen) aikana ei ollut se vihjaamasi pehmustettu pyöreä...
Se oli kuin joku missä olin pöydällä vatsallani keskellä huonetta. n 4-5 hahmoa lipui ympärilläni. lamput muistutti kenkälatikkoa ja valo oli sinistä.
Koska leikkaus oli kolas samanlainen vuoden välein se oli hengelle hupaa, moni on halvaantunut pysyvästi tuollaisen operaation jälkkeen.
Olen myös ajatellut että tarvittiin "korkeampia voimia" jotta leikkaus onnistuisi.
Uskiksille tiedoksi olen pakana, uskon monenlaiseen kuten siihen että Jeesus tuli joltain planeetalta. Sillä hän lähti "todistettavasti" mooseksen ja eliaan kanssa pilvenpäällä.
Että silleen
Maagikko