Vihdoinkin myönsin itselleni että mulla on läheisriippuvuus. Traumoja lapsuuden kodista, mutta niistä kyllä selviän. Mutta tämä tämän päivän elämä. Takerrun aina miehiin ja vielä sellaisiin miehiin kenestä ei tule kuin harmia. ( päihdeongelmaisia). Koko ajan elän pelossa, että minut jätetään. Kukaan ei rakasta kukaan ei välitä. Onko teillä kellään kokemusta mitä voi itse tehdä asialle, en jaksa tätäkään. Tällähetkelläkin on hyvin paha olla, pelko on voimakkaasti läsnä.
osaatteko auttaa
kiitos avustanne
1111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
samanlaisessa tilanteessa olen, takerrun ihmissuhteisiin ja etsin niistä epätoivoisesti hyväksyntää. tuntuu että ilman toista on oma persoonallisuus ja itsetunto hukassa. nyt olen hakenut mielenterveystoimistosta apua ja odottelen että pääsen psykoterapiaan. en paljoa ole itse pystynyt riippuvuuttani parantamaan, jotain apua olen saanut, kun olen miettinyt mitä minä todella haluan elämältä ja millaisista asioista minä itse olen kiinnostunut. yritän nauttia elämästä aivan yksinkin, ei tietenkään kannata jäädä kotiin masentumaan.
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/coinfor.html
jos tuosta löytyisi jotain apua.