Kylläpä se oli siten höh. Menin seuroihin. Siellä se puhuja piti pitkän palopuheen mm. siitä, että kirkossa tehhään tärkiää työtä, mutta jos väärähenkinen pappi saarnaa, niin hänen kautta ei voi kuitenkaan saada parannusta. Ja kertoi jostai ruton epäuskoisesta papista, joka teki työtä Jumalalle, mutta hänessä ei asunut pyhähenki. Muutenki seurapuhe oli alusta loppuun aika paksua. Vaikka olen ollut aina vl, tuo jo oikeestaan ampu vähän yli. En jaksanut jäädä kahville, kun jäi niin outo maku suuhun siitä seurapuhheesta.
Helsingin seuroissa tännään
lähin pois.
161306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitä on kirkon "tärkeä työ" jos sieltä ei julisteta evankeliumia? Mikä voi olla tärkeämpää kuin se? Jos se puuttuu, niin mihin kirkkoa silloin tarvitaan edes?
Kun en ehtinyt kuulolle, jäin miettimään mistä jäin paitsi.
Sinänsa itse aihe voisi olla mielenkiintoinen näin ei vl kotiin syntyneen kannalta.
Tosin yleisessä saarnassa tuskin on niitä kaipaamiani vastauksia kuitenkaan.
Mutta kuulematta jäi tällä kertaa ja voi olla, että en olisi ymmärtänyt kuitenkaan.
Mikä oli saarnatekstin kohta alussa?
mitä puhuttiin, vai kuulitko ainoastaan, mitä puhuttiin?
"Ja kertoi jostai ruton epäuskoisesta papista, joka teki työtä Jumalalle, mutta hänessä ei asunut pyhähenki."
P.N. puhui ylimmäisestä papista(ylimmäisen papin virka) Joosuasta johdatuksena varsinaiseen tekstiin. Mikäli Joosualla olisi ollut Pyhä Henki sydämessä, ei Joosuan olisi tarvinnut tehdä parannusta.
Raamatullinen puhe, jossa Raamattua selitettiin Raamatulla, eikä puhuttu kaiken maailman omia juttuja maan ja taivaan väliltä.
aikana sovitettiin synnit uhraamalla Jumalalle. Joosua oli sen aikainen ylimmäinen pappi, jonka toiminta perustui vanhan liiton lakeihin ja sääntöihin.
"Joosua oli sen aikainen ylimmäinen pappi, jonka toiminta perustui vanhan liiton lakeihin ja sääntöihin."
oli, ns. "virkapappi" ja saarnan johdannossa kerrottiin Raamatusta Joosuan parannus epäuskosta, omista synneistään. Joosua oli tuo avauksessa mainittu epäuskoinen pappi.
Siis johdantona oli Sakarja 3-4 mutta mikä oli vasinaien teksti.
tekstinä oli Sakarjan 4. luvusta muistaakseni alusta kolme jaetta, mutta puheen johdannossa käsiteltiin tekstiä edeltävää asiaa eli Joosuan parannus Sakarjan 3. luvusta.
Mielenkiintoista.
Sakarjan 3 luvusta on tullut kuultua puhetta aiemmin (en siis kuullut tämän päiväistä). Mutta mikä oli "pointti" Sakarjan 4 luvusta?
sanoa, mikä kenellekin on "pointti" saarnassa. Puhuttu sana voi antaa toiselle kuulijalle toista ja jollekin toiselle kuulijalle taas jotakin muuta. Tässä ketjussa on ilmeisesti kaksi kuulijaa ja kuten huomaat, vaikutus on ollut aika tavalla erilainen.
En kokenut, että puhe olisi miltään osin ollut ristiriidassa oman uskoni kanssa, päin vastoin. Omaa uskoani saarna vahvisti, kun koin, että puheessa käsitellyt asiat olivat muun Raamatun valossa niin, kuin ne saarnassa selitettiin.
Lyhyesti ulkomuistista puheesta muutamia asioita 4.luvun tekstistä:
Edelleen puhuttiin Joosuasta, joka herätettiin aivan kuin unesta. Herättäjänä oli sama enkeli, josta puhutaan 3. luvussa. Enkeli oli profeetta Haggai. Tässä yhteydessä puhuja, jos oikein muistan, lainasi Jeesuksen vertausta 10 neitseestä(uneliaisuus, väsymys, lamput, öljy).
Kultainen kynttilänjalka kuvasi seurakuntaa, joka selitettiin toisella Raamatun kohdalla( Ilm. 1. luku), kun Johannes näki Patmos-luodossa seitsemän kultaista kynttilänjalkaa, joiden keskellä oli Jumalan Poika.
Seitsemän(Jumalan täydellisyyden luku) lamppua taas selitettiin, kuinka täydellinen kirkkaus evankeliumissa paistaa Jumalan seurakunnassa.
Malja selitettiin pesumaljana, jonka käytöstä Jeesus itse antoi esimerkin opetuslapsilleen. Tällaista pesumaljaa ei ole muualla kuin Jumalan seurakunnassa, sanottiin. Palautettiin myös mieleen se kristillisydessämme vanhojen käyttämä sanonta "minkä armo tuo, sen synti syö", tarvitaan pesumaljaa.
Sitten tuli häiriöitä kuunteluun ja kuuntelin vain hajanaisesti loppuosan saarnasta. Siinä puhuttiin kauhoista, joilla ammennetaan elävää vettä lähteistä( vrt. tuohinen lippo kauhan vastineena ja lähteet) ja lopuksi puhuttiin metsäöljypuusta, oksastamisesta, viinipuusta ja sen oksista sekä juuresta, joka kannattaa viinipuuta.
Tässä näitä hajanaisia muisteluksia puheesta.
Miksikähän pitää käydä monta kertaa viikossa kuuntelemassa jotakin saarnamiestä joka luulee että hänellä on taivastenvaltakunnan avaimet?
Kiitos. Profeetta Haggaista puhuttiin Hessakin non vuosi sitten. Silloin ei puhuttu tosin niistä öljypuista. Oksastamisesta ja viinipuusta taitaa olla Roomalaiskirje 11.
Eipä tainnut olla kuitenkaan niitä asioita, jotka omassa mielessä ovat nyt vastauksia vailla.
Olet siinä oikeassa että eri ihmisille samatkin kohdat Raamatusta tarkoittavat eri asioita eri ajankohtinakin.
Mikä minua on vanhoillislestadiolaisissa puheissa oudoksuttanut on Vanhan testamentin runsas käyttäminen, joskus tuntuu että enemmän kuin evankeliumitekstien. Minä en sille mitään voi, että minä kuulen lain alle kirjoitetusta vanhasta testamentista kuitenkin enemmän lain saarnaa kuin sitä mikä on evankeliumien teksteissä. Tosin nyt viime vuosina on enemmän puheissa Helsingissä ollut ko päivän ja viikon tekstit, usein niin että on kaikista kolmesta lukukappaleesta eri vuosikerroista ammennettu. Siitä on vanhana kirkonpenkin kuluttujana iloinnut, kun on niitä itselle läheisistä evankeliumeista kuullut puheita, jotka eivät ole täynnä tätä nykyisin usein kuultua puhetta, missä ei pelastuksen teologiaa juuri näy. Onneksi omassa kotikirkossa vielä sekin kuuluu. Itse en näe muiden pappien saarnoja siinä valossa kuin monessa juuri Sakarjan kirjasta pidetyssä seurapuheessa. Olen kuullut joissakin seurapuheissa samaa ajatusta, joka itselläni on näitä kirkossa pidettyjä saarnoja kuunnellessa ja jonka itse tiivistän näin:
" sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan"
(sana on se mikä Raamattuun on (Pyhän Hengen vaikutuksessa) kirjoitettu ja sieltä sellaisenaan luettavissa)
Jesaja 55
Herran sana ei tyhjänä palaa
6 Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! [1. Aik. 28:9; 2. Aik. 15:2]
7 Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas. [5. Moos. 4:30 | Ps. 130:4; Luuk. 15:20]
8 -- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
10 Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
11 niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. [Joh.
Tällä tarkoitan, että sana itsessään ääneen luettuna ennen mitään saarnaakin "puhuu" ja tulee vastaan. Kirkko on paikka missä mielestäni Jumala on kuitenkin "paikalla", tuhansia ja tuhansia kertoja on hänen nimeään kunnioitettu ja ehtoollista vietetty. Se on tietyllä tavalla Jumalalle omistettu ja eroitettu pyhitetty paikka. Sinne menen usein rukoilemaan muuloinkin ohi kulkiessani.
oikeassa uskossa.
Saarnasiko Hän syntejä anteeksi?
En itse
”Mikä minua on vanhoillislestadiolaisissa puheissa oudoksuttanut on Vanhan testamentin runsas käyttäminen, joskus tuntuu että enemmän kuin evankeliumitekstien.”
Tätä voisi kommentoida katkelmalla Lutherin Vanhan testamentin esipuheesta.”( Kristus on Raamatun herra ja kuningas. Martti Lutherin Raamatun esipuheita ja reunaselityksiä. Käänt. ja toim. Pekka Kinnunen.):
”Kuinka muutamat arvioivat Vanhaa testamenttia
He arvelevat, että heillä on kyllin Uudessa testamentissa ja selittävät Vanhan testamentin hengellisen merkityksen tutkimisen tyhjänpäiväiseksi, niin kuin myös Origenes, Hieronymos ja lisäksi monet huomattavat henkilöt ovat tehneet. Mutta Kristus puhuu Joh. 5: Tutkikaa Raamattua, sillä se todistaa minusta. Pyhä Paavali käski Timoteusta ahkerasti lukemaan Raamattua ja kerskaa Room. 1, kuinka Jumala on luvannut evankeliumin Raamatussa, ja 1. Kor. 15 hän sanoo, että Kristus on tullut Raamatun mukaan Daavidin siemenestä, kuollut ja kuolleista ylösnoussut. Samoin Pyhä Pietari neuvoo meitä useammin kuin kerran palaamaan Raamattuun.”
Jatkoa em. esipuheesta:
”Siten he opettavat meitä, ettemme halveksisi Vanhaa testamenttia, vaan lukisimme sitä kaikella vireydellä, koska he itse perustavat ja vahvistavat Uuden testamentin niin voimallisesti Vanhalla testamentilla ja vetoavat siihen. Niin kuin myös Pyhä Luukas Ap. t. 17 kirjoittaa, että tessalonikalaiset tutkivat joka päivä Raamattua, oliko asia niin kuin Paavali opetti. Sen enempää Uuden testamentin perustusta ja todistusta kuin Vanhaa testamenttiakaan ei tule halveksia, ja mitä Uusi testamentti on muuta kuin julkinen saarna ja ilmoitus Kristuksesta, jonka Vanha testamentti on antanut ja Kristus täyttänyt.”
Uskoisin, että vanhoillislestadiolaisuudessa on aina ollut samanlainen käsitys Raamatun kokonaisuudesta kuin Lutherilla.
”Minä en sille mitään voi, että minä kuulen lain alle kirjoitetusta vanhasta testamentista kuitenkin enemmän lain saarnaa kuin sitä mikä on evankeliumien teksteissä.”
Edelleen samaa esipuhetta:
”Niin tiedä nyt, että tämä kirja on lakikirja, joka opettaa, mitä on tehtävä ja jätettävä tekemättä. Ja sen ohella esimerkit ja kertomukset osoittavat, kuinka lakia on pidetty tai rikottu, niin kuin Uusi testamentti on evankeliumi tai armokirja ja opettaa, mitä tulee ottaa vastaan, että laki tulee täytetyksi. Uudessa testamentissa annetaan armon opettamisen ohella myös monia muita opetuksia, jotka ovat lakia ja käskyä lihan hallitsemiseksi, koska tässä elämässä henki ei tule täydelliseksi. Koska kuitenkin armo voi pelkästään hallita niin on myös Vanhassa testamentissa lain ohella muutamia armolupauksia, joilla pyhät isät ja profeetat ovat säilyneet lain aikana uskossa Kristukseen niin kuin mekin. Kuitenkin niinkuin Uuden testamentin varsinainen pääopetus on julistaa armoa ja rauhaa syntein anteeksi antamisen kautta Kristuksessa, niin Vanhan testamentin varsinainen pääopetus on opettaa lakia ja osoittaa syntiä ja vaatia hyvää.”
Tässä Luther sanoo sen, mikä on oleellinen ero Jumalan lapsen ja armosta osattoman välillä: Jumalan lapselle laki ei tule tuomioksi, sen kuuleminen ei syytä, eikä ahdista niin kuin armosta osatonta.
Kiitos kirjoituksestasi. Eipä ole tullut Kinnusen käännöstä luettua. Yhtä luentosarjaa tuli kuunneltua Vanhan testamentista alan tutkijan pitämänä ja sen jatkona on menossa Jutta Jokirannan kirja.
Messussa on rinnakkain vanhan testamentin teksti, uuden testamentin lukukappale ja sitten evankeliumi. Ei Vanha Testamentti siis puutu vaan on osa jatkumoa. Mutta kun olen "kirkonpenkissä kasvanut" kaipaan sitä evankeliumin tekstiä kaikkein eniten. Kait se on se ja ehtoollinen, mikä messuun vie joka sunnuntai aamu.
Muistan kun itse pakotettuna jouduin istumaan tuntikaupalla kivikovilla epämukavilla puupenkeillä aikoinaan kelloa tuijottaen, välillä puoliunessa pilkkien. Kello mateli ja teksti oli laahaavaa jankutusta, tahallisesti venytettyä tuhansia kertoja puhkikäytettyine fraaseineen. Tunti oli kuin viikko siviilissä. Enpä ikinä olisi uskonut että joku niistä zombien näköisistä seuroissa istujista haluaisi analysoida niitä jorinoita. Nehän puhuu paskaa siellä ja kusettavat kuulijoita. Uskomatonta. Ja vielä v.2011!!
***Nehän puhuu paskaa siellä ja kusettavat kuulijoita.***
vl-saarnoista.