katkera elämälle

kuitenkin yksi iso asia, nimittäin nuoruus. Sulla on usko vain paljon vielä edessä.

On paljon huonompi tilanne olla katkera viiskymppinen, kun elämä alkaa olla takanapäin.

Joten mietipä sitä.

eräs 50

Itse olen töissä, mutta muuten on samanlaiset fiilikset. Tuntuu loukkaavalta, kun joku sanoo lähes kolmekymppistä nuoreksi tai että on vielä aikaa. Kyllä siinä iässä on jo aika paljon menetetty.

Oi oi oi, kun vielä nuori ois, lauloi aikoinaan Irwinkin, vaikka tiedän tunteen,niin sinuna en vielä ihan 100% heittäisi kirvestä kaivoon, täällä on 30 n, kun ei kelpaa kuin satunnaiseksi lakananlämmittäjäksi, vaikka miten koittaisi olla, niin ei, ei kiinnosta miehiä mikään muu. Alkaa olemaan perheentekoaika jo ohitse jne, mutta minkäs voit :( Ilmaiseksi h****si kyllä kelpaa, muttei edes rahallista korvausta tarjota, elämä on... pitäiski kai harkita mielummin sitä huume -tms uraa, jos vaikka sitten tärppäisi muutenkin ??

Olen töissä ja joskus melko samat fiilikset. Kauhea duuni ja taas yksin. Miksi toiset saa kaiken.

Mulla se on myös asenne kysymys. Olen nähny sen verran...ja surua ollut liikaa. Ei siinä pysty seuraa etsimään. Ja nykyään äijille pitää olla niin loistavaa naista. Uraputkinainen, rahaa ja omaisuutta, ulkonäköä ja toisaalta perinteinen synnyttävä nainen. Ja mielellään luonne yhtä kova kuin miehellä...kauheat vaatimukset. Ei ne tiiä itekkää.

Mä en edes yritä sopeutua enää sellaiseen. Ei täällä jaksa jos vaan yrittää täyttää toisen odotuksia. Joten älä pyytele anteeksi. Ole sellainen kun olet, toivottavasi pääset opiskelemaan. Teidän miten hylkäykset masentaa, mut kyl se siitä. Maailma on liian kova.

Sano niille "up yours"

Mulle kelpais ihan tavis daami, ei sen tarvii olla mikään ihmeellinen, mut eipä löydy ei, kaikki mennyt päin peetä vaikka kuin ois kokeillut olla se hyvä "jätkä" On työ, on elämä ja paljon muutakin mut silti vaan saa paskaa niskaan :/

Olen ihmettynyt miten tällaisia naisia voi olla? Ettäkö normaalit koulutetut suomalaiset naiset jäisivätt ilman mitään syytä yksin? Ja ongelmana on miesten liiat vaatimukset? Ei helvetti... Mulla on yliopistotutkinto, rahaa ja työpaikka sekä olen hyvässä kunnossa ja on minun ulkonäköäkin kehuttu. Mutta silti ei kunnollista naista tunnu löytyvän. Eikä tosiaankaan oo mistään vaatimuksista kiinni. Suomalaiset naiset vain leijuu nykyisin niin korkealla. Kaikille pitäis olla jääkiekkoilija tai rocktähti. Itseltä ei vaadita mitään.

Moi Aina yksin. Mahdatkohan olla masentunut? Jos niin sattuisi olemaan, niin on mahdollista, ettet huomaa, vaikka joku sua kiinnostuneesti katsoiskin. Masiksessa näet tulkitsee toisten katsomiset ja hymytkin väärin. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä olet etsinyt miesystävää. Toivottavasti et kapakasta. Sieltä harvemmin kunnollisia isäksi tahtovia löytyy, ei ainakaan niistä komeimmista ja puheliaista. Oletko käynyt perinteisillä tanssilavoilla? Monissa paikoissa käy nuoriakin, 20-30-vuotiaitakin, ja selvinpäin! Uskaltauduin itekin, vaikken osaa tanssia. Yksin menin, vaikka sydän hakkasi vimmatusti. Siellä sitten hakijalle sopertelin, etten osaa tanssia, ja seuraavalle sama juttu. Mutta hän ei häipynytkään, vaan kysyi joisinko kahvia. Siellä kahvilan puolella juteltiin ja sovittiin , että tavataan seuraavana viikonloppuna samassa paikassa. Minulla ikää yli 30v ja hänellä liki 40v. Asumme yhdessä ja vauva tulossa, ihanaa. Joten huomaa sinäkin myös ne ehkä ulkoisesti vähemmän komeat miehet, saatat löytää kultaa! Monet naiset etsivät jotain ihme prinssiä, vaikka olisivat itse ihan tavallisen näköisiä. Jos taas olet hyvin kaunis ja itsevarman oloinen, saatat pelottaa miehiä. Kaino hymy saattaa auttaa. JA lopuksi; nykyään moni ensisynnyttäjä on yli 30-vuotias. Yli 30-vuotias ystävättäreni löysi muuten netin seuranhakupalstalta miesystävän, poikamiehen. Tästä vuosi ja nyt vauvakuumeisia. Joten mahdollisuuksia on!

Niin minäkin olen katkera elämälle. Omaan terveelliset elämäntavat ja harrastan paljon liikuntaa. Olen vajaa kolmekymppinen mies eikä kukaan nainen ole koskaan osoitanut mitään kiinnostuksen merkkejä. Olen ollut aina sinkku. Masentavaa....

Kato ttyy,

suomalaisista akoista on tullut niin helvetin vaikeita, kun niille on annettu kaikki
periksi. Mut meillä miehilä on se etu, etu lapsentekokyky säilyy, joten 50-60
sit kuorii 30 muijät päältä.

Mut kauhan saat kyllä vielä käteen vetään, kun mujille ei kelpaa mikään.
Isin pikkutyttöjä ja paskat, kyllä ne oikealle äijälle on heti valmis rakoaan
levittää. Kyllä näi on

Olen myös alle 30-vuotias nainen ja sinkku. Miehet ovat harvemmin tulleet juttelemaan minulle ja pitkän itsetutkiskelun ja luotettavien keskustelujen jälkeen olen ymmärtänyt että koska olen itse jokseenkin arka ja ujokin, ihmiset usein kuvittelevat minun olevan etäinen ja jopa kylmä.

Asia kovin kipeä, kun on satutettu monta kertaa ja siten jäänyt varautunut ulkokuori. En ole erityinen kaunotar, mutta tiedän etten ole sinkku ruman ulkonäön tai huonon luonteen takia. Kyse on pitkälti tästä varautuneesta käyttäytymisestäni. Usein suren sitä, etten ole löytänyt miestä. Mutta en usko että miehet haluaisivat mitään ylimaalista ja en vihaa miehiä.

Yritän työstää käyttäytymistäni ja habitusta rennommaksi. Enkä tarkoita mitään esittämistä vaan sitä, että usein jännitän asioita liikaa. Mutta minusta ei tule ikinä rentoa karjalaiskaunotarta, minun on vaikea mennä juttelemaan miehelle tai tehdä aloitetta. Tämän vuoksi toivon, että mies olisi sosiaalisesti rohkeampi ja tulisi juttelemaan. Kun olen tutustunut ihmiseen olen heti vapautuneempi ja juttu luistaa helposti.

Tietysti tämä sinkkuus ottaa usein koville, kun toivoisi jo omaa perhettä. Mutta yritän tehdä elämäni mukavaksi, haen töitä, harrastan liikuntaa ja taiteita ja yritän pyöriä ihmisten luona.

Tsemppiä kaikille yksinäisille. Me tiedämme miltä tuntuu hyvinä että huonoina päivinä.

Se mieskö sut sitten paikkaisi kuntoon?

Olen myös katkera elämälle. Tuntuu että on turhan takia syntynyt, kun ei kelvannut koskaan mihinkään tai kellekään. Työtön olen minäkin, näin vanhana,melkein 50v., ei opiskelu enää hyödytä ja eikä pahemmin innostakaan. Työkkäristäkin annettiin ymmärtää ettei mun kannata mitään enää hakeakaan,kun jouduin käymään hanurista olleen ammattitaitokartoituskurssin. Eipä tuon käytyäni enää tehnyt mieli hakea töitä tai koulutukseen. Tunsin itseni vaan idiootiksi ja paskaksi.
Näin vanhana tajuaa, että kuinka paljosta on jäänyt vaille, sen takia kun ei ulkoisesti kelvannut muille. Ei ole ystäviä, ei miestä, ei perhettä, ei lapsia, ei töitä. Kai sitä jotain vikaa oli kun jäin yksinäiseksi. Ehkä olin lisäksi liian arka ja ujo pystyäkseni luomaan suhteita muihin ihmisiin. Miehet eivät ikinä olleet musta kiinnostuneita. Ainoastaan vanhat ukot kännipäissään naisen puutteessa yrittivät vongata tällästä rumilusta yöksi mukaan. Kai ne ajattelivat että tällänen rumilus olisi ollut onnessaan että edes he huomioivat mut. Ehkä olin nirso, kun en heidän mukaansa lähtenyt. Kai mullakin vaikka ruma olenkin, on oikeus valita kenestä pidän tai en pidä. Eihän muidenkaan ole ollut pakko mun seuraa sietää ja heillä on oikeus sanoakin se mulle.
Teille nuoremmille toivon vilpittömästi että löydätte onnenne ja paikkanne maailmasta. Älkää antako ihmisten ja maailman lannistaa teitä.

Hei, nyt kerätään porukka ja lähdetään kostamaan menestyjille! Tasa-arvo kunniaan! Muillekin paskaa niskaan!

Pesäpallomailat mukaan! Mersuista ikkunat paskaks ja sitä rataa!

Katkeruus ja viha ovat tasa-arvon nimissä yhtä hyväksyttäviä tunteita kuin muutkin :)

Sait kyllä minut 60v katkeran mummun nauramaan. Kiitos siitä.

Ei tämäkään päiväsi mennyt hukkaan.

Ei muuta kuin barrikaadeille me yksin jostain syystä jääneet.

Tuon edellä mainitun lisäksi kaadetaan vaikka hallitus. Onhan meitä sen verran ja vaaditaan kotitalousvähennys takaisin ja yksin elävälle kolmikertaisena verrattuna perheisiin ja pareihin.

Meitä sorretaan niin monessa.

Mutta kaikesta huolimatta tsemppiä teille paria etsiville. Ei kukaan kotoa tule hakemaan parasta siirtyä ulkotiloihin, kun säätkin ensi viikolla lämpenee.

maailmassa ollaan yksin ja omat päätökset tehdään yksin,kuolema tulee yksin.ihmiset ovat vaan sinun ympärilläsi,toiset hetken-toiset aina.

Kuule, lue tältä samalta palstalta mitä minä (tosikatkera) olen kirjoittanut. Minä 53v.
Sinä vasta 30!!!!!! ELÄMÄ SULLA VASTA EDESSÄ.

Saat lapsen (teetä vaikka keinohedelmöitys, nykyisin mahdollista), löydät
miehen, miehiä maailma pullollaan, sulla on tosiaan varaa mistä valita.
Töitä on niin paljon kuin vain jaksat tehdä, hautaan asti.

USKO POIS!!!!

Elämä välillä nujertaa ja katkeroittaa. Lyö pohjalle ja nostaa taas ylös.
Se on vain elettävä ja se on elämää. Se tuo myös iloja: iloa lapsista, miehestä,ystävistä, työstä.
Tämä kaikki siksi että Jumala johdattaa niinkuin haluaa, antaa valita, valitse paras itsellesi, älä pahaa. Tee irsellesi hyvää, älä pahaa. Kaikkea ei voi saada elämässä mitä haluaa, mutta silti on tehtävä itselleen hyvää. Jos haluat
vaikka minun sähköpostiosoitteen, voin kirjoittaa sen jos vastaat tähän.



E

Olen kokenut kovia menetyksiä.
Kyllä se on omasta asenteesta elämä kiinni!!!!!!
Pojan kuolema opetti, että elämä on arvokas ja itse vaikutat miten elät tätä päivää ja tulevaisuutta.
Olen samaa mieltä jonkun kirjoittajan kanssa, mene lääkäriin selvittämään, että oletko masentunut.
Katkeruus on asenneongelma!!!!

Kuule, voi olla henkisesti kuollut ja koomassa vaikka on mies ja lapset. Oletko varma että kun saat miehet että eimene hermot sen oikuttelijan kanssa, entäs lapset sitten, luuletko että ovat vain iloksi, heidän murheensakin saat kantaa, ja tätä kaikkea havittelet joka on minulla, vaihdetaan osia, olisi ihanaa viettää yksi lauantai kauniissa asunnossa si ihan yksin ja nauttia jostain mitä ei nyt ole saanut vuosiin tehdä. Jos et pysty edes itsellesi hankkimaaan ihanaa elämää niin älä vaan tee perhettä sillä et onnistu pitämään heitä tyytyväisinä noilla eväillä. Hanki elämä, jos et pysty niin älä syytä muita kuin itseäsi....

Hei! Löydä itsestäs taas hauskat jutut,ja ala taas hymyilemään.Eiköhän vastaan tuleva hymyile takaisin. T:N47

Tuo puheesi loppu kertoi kyllä aika paljon, ei asioissasi ole mitään anteeksipyydeltävää.
Älä ajattele tilannettasi niin paljoa, ole vain itse vastaanottavainen.
Asiasi kyllä korjaantuvat aikanaan.

Itseasissa tuo piristi vähän. Itse olen naimissa oleva mies joka on katkera vaimolle (tästä kirjoitinkin juuri jutun). Toisaalta lohduttavaa että on muitakin katkeria ihmisiä eri elämäntilanteissa. Itse olen töissä, mutta vaimoni on pain in the ass. Voisin vaihtaan kanssasi paikkaa niin ei tarvisi tuota riippakiveä kantaa mukana ja voisi vaan olla ilman mitään työstressejä. Et ikävystyttänyt ja kiitos.

I SO feel u... samat sanat paitsi et olen työssä käyvä mies nainen hakuses, ja saatan joskus käyttää alkomahoolia... :D

Ystävä rakas ymmärrän sinua, oman lapseni kautta.. Kuitenkin hänellä on ollut aina vanhemmat ja sisaret tukiverkostona. Uskon, että parenpi aika koittaa sinulle, teille kaikille ystävää kaipaaville. Monesti elämä kuljettaa monen vaikeitten asian kautta. Usein kaikki järjestyy ajallaan. Lohdutan, myös että voit kohdata ihmisiä saman ongelman edessä. Kukaan ei voi ymmärtää niinkuin saman asian kokenut. Vertaistuki on mahtava apu läheisille..Voimia ja jaksamista tuleviin päiviin

VAI NIIN