Tässäpä minun tarinani. Monesti olen saanut pakit jo heti ensimmäisten treffien jälkeen. Syykin on sanottu: olet nätti, mutta.... liian kiltti, liian hiljainen yms. Eli miehet pitävät mua hyvin kylmänä ja etäisenä, jopa itteeni täynnä olevana kusipäänä. Ongelmana on se, että en vaan hallitse small talkia, mikä auttaisi pitämään keskustelua yllä. Tai ehkä siinä on se, etten halua vaikuttaa liian innokkaalta heti ekoilla treffeillä. Ulkoisesti vaikutan kuulemma hyvinkin vahvalta ja itsevarmalta naiselta. Mikä tietysti on omiaan lisäämään miesten mielikuvaa itsestäni. Itse treffejä en enää tietoisesti jännitä niin pahasti. Niin monet sokkotreffit on jo tullu koettua. Huvittavinta tässä koko "treffiarkuudessa" on se, että töissä ja kaveripiireissä tilanne on aivan toinen. Vaikka ulkoisesti olen hillitty, mutta silti olen sananvalmis, ja miespuolisille työkavereilleni pystyn "jauhamaan paskaa" asiasta kuin asiasta. Mut ehkä siinä on juuri se, että heihin mun ei tarvi tehä minkään näköistä vaikutusta. Tosin ilmeisesti tämä turhanpäivänen jauhanta on heihin tehny vaikutuksen, kun yhteisissä illaistujaisissa he kilpailevat kuka saa tanssittaa mua, tai tarjota juotavaa yms. Mutta heti kun pitäisi siirtyä henkevämpiin keskusteluihin sellaisen ihmisen kanssa, josta olisi kiinnostunut, niin menen ihan lukkoon. Tästä on tullut todella suuri ongelma, sillä ikääkin alkaa olla jo niin paljon, että biologinen kello tikittää jo kovaa vauhtia. Mua yksinkertaisesti pelottaa nykyään päästää ketään miestä lähelleni, kun pelkään taas kerran saavani pakit. Mä tiedän, että tarvisisin elämääni supliikin ja eloisan miehen, joka saisi minutkin rentoutumaan, nauramaan, mutta taitaa olla niin, että juuri nämä miehet ovat niitä kaikista kärsimättömimpiä katsomaan millainen nainen minä todellisuudessa olen.
olenko ujo?
N30+
1451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ymmärrä, miten voi olla liian kiltti, paitsi tietenkin jos on mies. Naiselle kilttiys ja ujouskin sopii. Tämä voi olla vanhanaikaisesti sanottu tai ehkä makuja on monia.
Yleensä täällä on neuvottu olemaan vähemmän vakavissaan treffeillä. Itselläkin juttu luistaa töissä, mutta kun yrittää jutella vähänkin mielenkiintoiselle naiselle, niin aiheet loppuvat heti. Tulee varmaan ajateltua liikaa, mitä pitäisi sanoa. Helpommalla selviää, kun ei näytä kiinnostustaan kenellekään. :-)
Luulen, että tuo kärsimättömyys on ihan totta, mutta koskee myös naisia. Saattaisin keskustella henkevämmin, jos toinen olisi tullut tutuksi, mutta kun toista tilaisuutta ei tule. Työkaveri oli tässä mielessä sopiva löytö, mutta kun töissä ei ole naisia. Tässä iässä nyt ei ole vapaita naisia muuallakaan.
Jos henkevämpien keskustelu ei onnistu edes työkavereiden kanssa, niin onko siitä haittaa? Jos he kerran pitävät kaikki sinusta, niin hyvän vaikutelman olet antanut. Jokapäiväinen tyhjänpäiväinen jauhanta on tehnyt jo positiivisen vaikutuksen, joten tuskin pitävät liian etäisenä tai kylmänä.
Itse olen myöntänyt itselleni, että olen äärimmäisen ujo. Ehkä tästä oli jotain hyötyä, mutta tämäntyyppistä kirjoittelua pidemmälle en ole päässyt.