Kertokaa miten voi lisätä itseluottamusta ja itsetuntoa? Joskus sosiaalisissa tilanteissa saatan mennä ihan lukkoon, enkä saa kunnolla sanoja suustani. Joskus jopa tervehtiminen pelottaa, koska minusta tuntuu että ääneni on ruma..en saa saa puheeseeni "voimaa" ja ihmiset aistivat surkean itseluottamukseni. Minusta myös tuntuu että ihmiset ovat lähelläni aina vaivaantuneita. Huono luottamus itseeni rajoittaa kaikkea mitä teen.(toisin sanoen en uskalla tehdä juuri mitään)
Auttakaa, pelkään että elämä valuu ohitseni koska en pysty tämän takia elämään täysillä.
Auttakaa, pelkään että elämä valuu ohitseni koska en pysty tämän takia elämään täysillä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jotenkin vastentahtoista alkaa neuvomaan. Olen muistaakseni kokenut pitkälti samoin. Elo oli noilta osin suorastaan helvettiä. Myöhemmin ehkä vain lakkaa kiinnittämästä huomiota itseensä niin paljon. Nykyäänkin itsetunto vaihtelee, mutta sen tietää jo normaaliksi.
Joo ihan sama juttu. itsetunto on melkein nollassa ja ihmisten kanssa on vaikee olla. Siis se rajottaa niin paljon ihan yksinkertasia asioita..puhemista,olemista ihmisten kanssa yms yms..Jos jollain on hyviä vinkkejä miten sitä vois parantaa ni kiva!
Monilla vammaisilla on hyvä itsetunto, vaikka luulisi että juuri heillä olisi aihetta itsetunto-ongelmiin?
Selityskin on yksinkertainen. Jos olet esim. pyörätuolissa, niin et voi kätkeä tätä tosiasiaa muilta ihmisiltä mitenkään. Sinun on pakko olla avoimesti juuri niin vammainen kuin olet. Ja jos muut eivät vammaasi hyväksy, se on heidän häpeänsä.
Sen sijaan esim. ujoudesta johtuva huono itsetunto on vaikeampi juttu. Sinun ei tarvitse tuoda "vammaasi" esille, vaan voit teeskennellä ja näytellä aina hautaan asti. Tai sitten voit ryhtyä tuppisuuksi, jottei kukaan huomaisi "rumaa" ääntäsi yms. itsestäsi löytyviä vikoja.
Kaikkien huonosta itsetunnosta kärsivien pitäisi mennä töihin johonkin kehitysvammaisten hoitolaan. Siellä näkisivät sen paradoksin, miten vaikeavammaiset elävät niin täysillä kuin kykenevät, samaan aikaan kun täysin terveet säälittelevät itseään.
viisaita ajatuksia...
ei siinä ollut mitään viisasta. aivan tosi.
Mullakin aivan sama ongelma.. meen aina ihan hiljaseks ihmisporukassa kun pelkään päästäväni jotain tyhmää suustani.. Ja jotenkin se aina tuntuu et kun sanon jotain kaikki jäis kattoo mua kuin jotain tyhmää ja tulee hiljasuus. Sit ne vaa jatkaa juttelemista.
Oon tosi huono juttelee vähänkin vieraampien ihmisten kaa :P
No mul on kans samaa että usein tuntuu että sitte ku jotain suustani päästän ulos ni ihmistet joskus kattoo jotenki pitkään, en tiiä onko mun mielikuvitus taas tässä syypää tähän mutta usein on tuntunu siltä..
Elikkäs moi kaikille! =)
Jos sinusta tuntuu, että ihmiset ovat vaivautuneita seurassasi, niin haluan kertoa sinulle mielestäni aika yleisen syyn.
He nimittäin miettivät päätänsä puhki, että mikä heissä on vikana, kun sinä et heitä noteeraa!
Se on sitä suomalaista itsetuntoa, että suurin osa meistä kuluttaa aikansa ajattelemalla, että mitähän tuokin minusta ajattelee.. (*heh*)
Esimerkkinä; Itse kun aikanaan menin nykyiseen työpaikkaani, ujostelin kovasti muita työntekijöitä, ja pysyttelin enimmäkseen ihan hissukseen. No, eräs miespuolinen työkaverini sanoi minulle jonkin aikaa sitten, että oli alussa ajatellut, että onpa siinä ylpeä ihminen! Nauroin hänelle, että enhän minä ole kuin ujo... Tästä siis toivottavasti huomaat mitä tarkoitan. Minä, kun en mikään sosiaalinen ihminen ole, olin omissa oloissani, vastasin jos kysyttiin, ja yritin parhaani mukaan olla "poissa tieltä". Muut taas tahollaan miettivät kovasti, että minkälainenhan ihminen tuo on, kun ei siitä mitään tolkkua ota.
Harkitseppas näitä asioita, ja saatat huomata, että muut jännittävät sinua, yhtä paljon kuin sinä jännität heitä! (He jännittävät, koska eivät tiedä miten sinuun suhtautua, koska et anna mitään "vinkkiä") Tälläisen asian jos sisäistät, luulisin että tilanne hieman helpottuu! ;)